Jostain syystä kahvinkeittimen puunaaminen kuulostaa nyt äärettömän mielenkiintoiselta tehtävältä, vaikken juurikaan kahvia juo. Kisoihin on muutama viikko ja yhtään estettä ei ole vielä paperille piirretty.Tiedän, että Johku Mikkola saattaa piirtää radat vasta kisapaikalla, mutta amatöörinä mä tarvitsen pari viikkoa. Kymmenen päivää vitkutteluun ja ahdistumiseen, pari päivää piirtämiseen ja päivän tarkistamiseen. Sitten ne lähetetään vielä alueemme tarkastajalle, hänkin tarvitsee aikaa!Joka ikinen kerta, kun olen tässä tilassa, siis jumittuneena tyhjän ratsastuskenttää esittävän laatikon ääressä, vannon, etten suostu mukaan enää ikinä. Toinen vannominen tapahtuu kisoja edeltävänä päivänä, kun pohdin, miten saan piirustukseni linjat rakennettua kohdilleen. Kolmas vannominen tapahtuu rakennusvaiheessa, kun apuvoimia on liian vähän ja hiki virtaa selässä.En ymmärrä, miten lähdin tähän mukaan. Osallistuin ratamestarikurssille, koska radan rakennus oli ollut heikko kohtani estevalmentajana. Huom. en enää valmenna.Kurssin jälkeen totesin, että kaitpa osaisin nyt jotain rakentaakin. Kun kaverini kertoi heillä olevan pulaa ratamestareista, hän osui heikkoon kohtaani. Halusin olla tarpeellinen!En ollut ratsastusseuran jäsen viiteentoista vuoteen, mutta nyt maksan jäsenmaksua, jolla en tee mitään. On aika nurinkurista, että kilpailujen toimihenkilöt ensin maksavat koulutuksensa kulut ja sitten työskentelevät ilmaiseksi. Koska työtä se on, vaikka kuinka hevosia rakastaisi.Puhumattakaan siitä, kuinka paljon ratamestarilla tulisi ennestään olla tietotaitoa. Tällä hetkellä C-kurssille osallistumisen kynnys on liian matala, eikä kurssilla testata tarpeeksi kokelaiden taitoa pystyttää rataa käytännössä. Moni rata näyttää paperilla hyvältä, mutta saattaa todellisuudessa olla jopa vaarallinen.Vapaaehtoisten avulla pyörivät tapahtumat ovat kriisissä kaikkialla, sillä ihmiset eivät halua antaa työpanostaan vain yhdessä tekemisen ilosta. Keitto ja kahvi eivät riitä, vaan seurojen ja yhdistysten on keksittävä parempi korvaus.Ratamestarit saivat kuulemma ennen päivärahaa. Vaikka kyse on pienistä summista, se olisi symbolinen ele: työpanostasi arvostetaan.Jahka jumini kasvaa tarpeeksi isoksi, piirrän ratani kiltisti ja rakennan ne 3. syyskuuta. Ja vannon nyt kaikkien lukijoiden edessä, että se on vihoviimeinen kerta ikinä!Tai ainakin siihen asti, kun haluan taas tuntea itseni tarpeelliseksi.
Jostain syystä kahvinkeittimen puunaaminen kuulostaa nyt äärettömän mielenkiintoiselta tehtävältä, vaikken juurikaan kahvia juo. Kisoihin on muutama viikko ja yhtään estettä ei ole vielä paperille piirretty.Tiedän, että Johku Mikkola saattaa piirtää radat vasta kisapaikalla, mutta amatöörinä mä tarvitsen pari viikkoa. Kymmenen päivää vitkutteluun ja ahdistumiseen, pari päivää piirtämiseen ja päivän tarkistamiseen. Sitten ne lähetetään vielä alueemme tarkastajalle, hänkin tarvitsee aikaa!Joka ikinen kerta, kun olen tässä tilassa, siis jumittuneena tyhjän ratsastuskenttää esittävän laatikon ääressä, vannon, etten suostu mukaan enää ikinä. Toinen vannominen tapahtuu kisoja edeltävänä päivänä, kun pohdin, miten saan piirustukseni linjat rakennettua kohdilleen. Kolmas vannominen tapahtuu rakennusvaiheessa, kun apuvoimia on liian vähän ja hiki virtaa selässä.En ymmärrä, miten lähdin tähän mukaan. Osallistuin ratamestarikurssille, koska radan rakennus oli ollut heikko kohtani estevalmentajana. Huom. en enää valmenna.Kurssin jälkeen totesin, että kaitpa osaisin nyt jotain rakentaakin. Kun kaverini kertoi heillä olevan pulaa ratamestareista, hän osui heikkoon kohtaani. Halusin olla tarpeellinen!En ollut ratsastusseuran jäsen viiteentoista vuoteen, mutta nyt maksan jäsenmaksua, jolla en tee mitään. On aika nurinkurista, että kilpailujen toimihenkilöt ensin maksavat koulutuksensa kulut ja sitten työskentelevät ilmaiseksi. Koska työtä se on, vaikka kuinka hevosia rakastaisi.Puhumattakaan siitä, kuinka paljon ratamestarilla tulisi ennestään olla tietotaitoa. Tällä hetkellä C-kurssille osallistumisen kynnys on liian matala, eikä kurssilla testata tarpeeksi kokelaiden taitoa pystyttää rataa käytännössä. Moni rata näyttää paperilla hyvältä, mutta saattaa todellisuudessa olla jopa vaarallinen.Vapaaehtoisten avulla pyörivät tapahtumat ovat kriisissä kaikkialla, sillä ihmiset eivät halua antaa työpanostaan vain yhdessä tekemisen ilosta. Keitto ja kahvi eivät riitä, vaan seurojen ja yhdistysten on keksittävä parempi korvaus.Ratamestarit saivat kuulemma ennen päivärahaa. Vaikka kyse on pienistä summista, se olisi symbolinen ele: työpanostasi arvostetaan.Jahka jumini kasvaa tarpeeksi isoksi, piirrän ratani kiltisti ja rakennan ne 3. syyskuuta. Ja vannon nyt kaikkien lukijoiden edessä, että se on vihoviimeinen kerta ikinä!Tai ainakin siihen asti, kun haluan taas tuntea itseni tarpeelliseksi.
