Talleja ja varikkopilttuita

Tallit ja pilttuut yhdistävät kahta suomalaisten arvostamaa urheilun suurlajia, raveja ja formula ykkösiä. Ferrari nimesi aikoinaan kilpatiiminsä scuderiaksi eli suomeksi talliksi. Taustalla oli Ferrarin tunnus, keltaisella pohjalla olevalla musta hevonen, jolle haluttiin rakentaa talli. Maailman vanhin ja menestynein F1-talli ei valinnut tunnuseläintään sattumalta. Takajaloilleen noussut musta hevonen symbolisoi voimaa, nopeutta ja vaurautta.

Ferrarin ansiosta F1:n kaikkia moottoriurheiluorganisaatioita kutsutaan meilläkin talleiksi, vaikka sanan merkitys on alun perin eläinsuoja tai rakennuksen se osa, jossa pidetään hevosia. Varikkopilttuu on sekoitus moottoriurheilun ja hevosurheilun kieltä. Siinä yhdistyvät kaluston huoltopaikka ja ”yhdelle hevoselle varattu sivulta aidattu tila”, kuten sanakirja pilttuun määrittelee. Toki pilttuun merkitys on laajentunut muuhunkin käyttöön alkuperäisestä. Avokonttorin sermillä rajattua työtilaakin kutsutaan nykyään pilttuuksi.

Kun raveissa voittaja saa loimen voittajaseremonioissa kilpailun päätyttyä, formuloissa ollaan loimien alla ennen uusien vuosimallien juhlallisia julkistamisia salamavalojen välkkeessä. Myös lähtöautoa käytetään molemmissa lajeissa, mutta formuloissa se kerää ”valjakot” peräänsä vasta kisan aikana, joskus ihan lopussakin, kun jotain yllättävää on sattunut. Lähtöautoa kutsutaan formuloissa turva-autoksi, ja sen tehtävä on uudelleenlähetys.

Molemmissa lajeissa ennakkospekulaatioissa pitää ottaa huomioon kuskin ja radan merkitys, ja tallikommentteja kuunnellaan korva tarkkana. Lapsikin tietää, että Monacon GP:ssä lähtöpaikka ja alkukiihdytys ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä kaikki paikat johtavan takana ovat kehnoja. Suorat ovat lyhyitä vähän kuin Suomen pohjoisimmalla raviradalla Kittilän Kaukosessa. Molemmissa on takamatkalta vaikea menestyä.

Kengitystietoja voi verrata rengastukseen, jolla on molemmissa lajeissa merkitystä taktisena valintana. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka voima muutetaan voittavaksi nopeudeksi. Kumpikin urheilumuoto kuuluu reippaisiin ulkoilmalajeihin. Ennen maailmaan rakennetaan pilkkihalli kuin sisäbaana raveja tai formuloita varten. Ja vielä: totokin kuuluu molempiin. Mercedeksen tallipäällikön nimi on Toto Wolff.

Yhteisiä piirteitä lienee muitakin, mutta vakavammin pohtien lajeille näyttäisi kehittyvän toisistaan poikkeava tulevaisuus. Moottoriurheilussa on kasvavaa painetta vaihtaa polttomoottorit sähkömoottoreihin, eikä se ole helppo siirtymä. Kukaan ei kuitenkaan puhu edes leikillään eRaveista, koska laji on jo valmiiksi päästötön. Formulasirkusta arvostellaan kärkevästi siitä, että se kiertää valtavin kustannuksin maanosasta toiseen valtavan lentokonelaivaston kyydissä.

Formulaurheilu on nimenomaan meillä tiukan paikan edessä, kun suomalaiset kuskit eivät ainakaan vähään aikaan ole tyrkyllä totosijoille. Kaikkien aikojen suomalaiskuskin ja kenties maailmanlaajuisesti tunnetuimman suomalaisen Kimi Räikkösen jälkeensä jättämä aukko on merkitykseltään mastodonttinen.

On esitetty arvioita myös siitä, ettei edullinen lentäminen enää entisessä muodossaan palaa. Se merkitsee vähenevää formulamatkailua. Bahrainiin on pitkä matka, mutta raviradalle ei Suomessa ole kenelläkään yli päivämatka. Miljoona ihmistä pääsee Vermoon julkisella liikenteellä. Raveissa on takuu siitä, etteivät suomalaiset kuskit lopu kärkisijoilta, ja jokainen lähtö on jännittävämpi kuin tylsimmät formuloiden jonossa-ajokisat. Tällä perusteella suosittelen raveja kaikille formulaikävää poteville ja muillekin kansalaisille tuottamaan elämään rehdin kilvanajon tuomaa urheilujännitystä.

Kirjoittaja on Hevosurheilun päätoimittaja.