Tallin tyypit, huumorilla: Suomenratsuihminen

Tulkintoja tehdessä kannattaa pitää mielessä, että rajanvedot eivät ole helppoja, ja samassa ihmisessä voi olla piirteitä erilaisista suomenhevosihmisistä, kuten jokaisessa geenikartoitustestin tilaajassa lienee ripaus inuitia.. Mutapeltosuokkiämmä.Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole varaa kaivattaa itselleen kenttää ja teettää 35 000 euron tarharemonttia?Mutapeltosuokkiämmä.Ei, tämä ei ole halventava nimitys. Mutapelto on mutapelto, ja ämmä on ämmä. Molemmissa on alkuvoimaa. Suokki sanana nyt voi olla vähän ärsyttävä, mutta ärsyyntyminen tuo ämmään vain lisää voimaa.Onko se nyt niin vaikea ymmärtää, että ei kaikilla ole varaa kaivattaa itselleen kenttää ja teettää 35 000 euron tarharemonttia, jotta hevosen olosuhteet kelpaisivat myös niille, joiden mielestä hevoset kuuluvat kristallikruunujen alle glitterikengät kavioissa? Mutapeltosuokkiämmän hevosella ei edes ole kenkiä. Se siirtyi kengättömyyteen siinä vaiheessa, kun kolmas kengittäjä laittoi eston muijan puheluihin.Mutapeltosuokkiämmän ja hänen hevosensa elinolosuhteet ovat sellaiset, että kun sataa, on mutaa ja ketuttaa, ja kun on kuivaa tai lunta, nautitaan senkin edestä. Hänen hevosellaan on perussuku, perustavat ja peruskoulutus, eli sen saa puskettua kaarteesta laukkaan. Hyvä hevonen se on, kun ei kenokauloista tykkää.. Jalostusoriin pitäjä.Jalostusasioissa hän on valmis neuvomaan kasvattajia niin objektiivisesti, kuin 100-prosenttisen subjektiivinen henkilö vain kykeneeJalostusoriin pitäjä.Jalostusoriin pitäminen on kokopäivätyö, jonka lisäksi tarvitaan toinen kokopäivätyö, josta saa palkkaa. Oriin pitäjä on hevosensa personal trainer, time-manager, markkinointipäällikkö ja seksuaaliterapeutti.Jalostusasioissa hän on valmis neuvomaan kasvattajia niin objektiivisesti, kuin 100-prosenttisen subjektiivinen henkilö vain kykenee. Hän on kiireinen, ylpeä ja onnellinen. Ei tällä rikastumaan pääse, hän sanoo, vaikka mikään ei ole rikastanut hänen elämäänsä niin kuin se hevonen.Ja kun ori eräänä syksynä lähtee, oriinpitäjä rakentaa pellon laitaan mausoleumin ja hänen sydämeensä jää tyhjä kohta, joka ei koskaan enää täyty. Omalla kuolinvuoteellaan, hän lausuu oriinsa nimen ja harmittelee, että miksi ihmeessä sitä ei ymmärretty käyttää enemmän. . Suomenhevossetä.perinneratsastajat, pienten esteluokkien hyppääjät, tuntiratsastajat ja ne, jotka innostuivat liikuttamaan vaimon hevostaSuomenhevossetiä, Martti Kantolan lisäksi.Viime vuosina suomenhevossetiä on ollut esillä karkeasti arvioiden vain noin yksi, Silvolan Hemmingin isäntä Martti Kantola. Kyllä heitä silti on: esimerkiksi perinneratsastajat, pienten esteluokkien hyppääjät, tuntiratsastajat ja ne, jotka innostuivat liikuttamaan vaimon hevosta.Suomenhevonen suvaitsee. Se ei huomauta heti vatsankumpareesta, ja se vain siristää silmäänsä, jos se haluaa moittia setäratsastajan käden hienomekaniikkaa. Se tietää, että setäratsastajissa on hyvät puolensa. He esimerkiksi yleensä ymmärtävät ajelemisen ja maastoilun päälle, niin kuin suomenhevosetkin yleensä.Kovimpiin suomenhevospiireihin kyllä kaivattaisiin uutta miesverta, sillä Pekka Larsenista, Seppo Laineesta ja Arto Vahterasta on ihan liian kauan. Emme ehkä heitä pikkuhousuja areenalle, mutta ihailu on varmaa. .Värijalostaja.Kun mä sanon kaikille, että tasaruskea tai vähän vaaleampiharjainen tasaruskea on kaunein hevosen väri, mä valehtelenEi-värijalostajan totuuden hetki.Lueskellessamme Vastaamon terapiaistuntojen materiaaleja netissä löysimme tämän osuvan tekstin, jonka julkaisemme tässä omia vaivoja säästääksemme.”Sä kysyit, millaisia ihmisiä kohtaan mä tunnen kateutta. En ole sitä ennen kenellekään sanonut, mutta sanon tässä, kun tämä on varmasti luottamuksellista. Värijalostajia. Mä olen niille niin kateellinen, että tuntuu, että mun päässä ei kierrä veri. Ne sanovat taistelevansa vanhaa Hippos-väriä vastaan ja ne sanovat säilyttävänsä geenejä ja kasvattavansa hyvin liikkuvia ja hyväluonteisia hevosia. Se ei ole totta. Oikeasti ne haluaa, ja ne ottaa, erikoisen värisillä hevosillaan huomion ja rahat. Kaikki tietävät Luttisen kimon suokin, mutta kukaan ei erota minun Suikun-Tyttöäni seutukunnan 20 samanlaisesta. Kun mä sanon kaikille, että tasaruskea tai vähän vaaleampiharjainen tasaruskea on kaunein hevosen väri, mä valehtelen. Ruskea on tylsä väri. Mun hevonen ja sen joka ikinen varsa ovat tylsän värisiä. Haluaisin, että mulla olisi suomenkirjava, loistoliinakko, kimo, hallakko, voikko tai edes musta.Mäkin olen keksinyt, että mun hevonen on väriltään geneettisesti peittyvä inkivääri, mutta se on vale. Kyllä se on vaan ruskeita jättävä ruskea. Silti mä unelmoin, että se saisi maailman ensimmäisen pilkullisen suomenhevosvarsan. Mitä sä sanot, onko mulla oikeus tuntea näin, vai olenko mä hevoselleni epärehellinen?” . Suomenhevosella olympialaisiin.On turvallisempaa, jos hevonen vetää ne tukit sinne metsään, kuin yrittää niistä yliSuomenhevosella olympialaisiin, mutta ei kenttäratsastuksessa.Tämä tyyppi sanoo, että se on koulutuksesta kiinni. Hän on aina kouluratsastaja, koska esteillä suomenhevosen kapasiteetista kuitenkin puuttuu se puolisen metriä korkeutta ja vielä enemmän pituutta, ja kentässä täysiveriprosentti on se verran pieni, että on turvallisempaa, jos hevonen vetää ne tukit sinne metsään, kuin yrittää niistä yli.Hänen suomenhevosensa ratsutetaan 2,5-vuotiaana ammattiratsuttajan toimesta. Se osallistuu kaikkiin arvosteluihin saaden hyviä pisteitä. Maastossa se kävelee, ja muuten se joko jumppaa tai työskentelee. Ja aina nyökyssä! Koska tämä henkilö haluaa saada suomenhevosensa olympialaisiin, ratsu seisoo koppa päässä ja putsit jalassa yksittäistarhassa tallilla, jonka seinällä lukee tussitaululla päivittäinen liikutus, tarhavuorot ja erilaisten ammattilaisten vierailut. Maanantaina hieroja, tiistaina iilimadot, keskiviikkona 3D-kengitys, torstaina ohjasajo ja perjantaina vagushermostimulointi.Se on ääniherkkä, ihoherkkä ja herkkä. Yliherkkä, sanoisi joku. Mutta sen omistaja tekee kaiken, kaiken, minkä vain voi, että saataisiin ensimmäinen suomenhevonen olympialaisiin. . Talvisotaihminen.tuo ei olisi kyllä tuonut naapurin Reinoa rintamalta kenttäsairaalaanPapan mielipide Kontestrosta.Talvisotaihmisellä on elämässä kaksi tärkeää: suomenhevonen ja oma pappa. Nyt pappa on jo tosi vanha, ja se on talvisotaihmisen elämän suuri suru. Pappaa odottavat taivaalliset savotat, rekiretki pilvien päällä ja ilta-appeen jako hevosille, jotka hän joutui taluttamaan korkealaitaiseen silloin surkeana vuonna 1971.Pappa osasi laittaa luokkivaljaat, ja hän puhui hevosistaan loputtomasti. Piirongin päällä oli kuva heinäpellolta Liinun kanssa. Laatikossa oli kuvat sieltä jostain. Kauhut jäivät hevoselle ja miehelle. Mutta myös hyvät muistot jäivät, niin kuin tunne hevosen isosta pehmeästä turvasta. Kun Espoon hoivakodissa kävi miniponi, pappa oli kysynyt, että eikö tänne pitänyt tulla hevonen.Papan viimeisenä puoliterävänä kesänä katsottiin yhteistilassa isolta ruudulta Tokion olympialaisia, ja pappa sanoi Kontestrosta, että tuo ei olisi kyllä tuonut naapurin Reinoa rintamalta kenttäsairaalaan. Siinä hän oli täsmälleen oikeassa.. Nettivihaaja.Liian pieni, meloo, väärin ratsastettu ja saa pisteitä värin, tukan ja ypäjäläisen ratsastajan takia.Kelmiä olisi todennäköisesti vihattu, jos sen aikana olisi ollut sosiaalinen media.Suomenhevosskenen iso kysymys on, että jos Kelmin aikaan olisi ollut sosiaalinen media, olisiko Kelmiä vihattu? Varmaankin olisi. Liian pieni, meloo, väärin ratsastettu ja saa pisteitä värin, tukan ja ypäjäläisen ratsastajan takia.Suomenhevosvihapuhe on jo vanha ilmiö. Erityisen paljon on vihattu Jaimea, Rannan Ruhtinasta, Hessin Leeviä, Taikatummaa, Hupsista ja Kulta-ahon Kasimiria. Muistimmeko kaikki? Toki urheiluun kuuluvat suuret tunteet ja vastakkainasettelukin. Jos tykkää Mikko Rantasesta, tekee mieli nostaa esiin Kaapo Kakon luistelun puutteet.Ehkä pitääkin osata olla iloinen siitä, että suomenhevoset nostavat sen keskustelun, minkä ne nyt nostavat. Nyt useimmille on aika sama, voittiko esteiden suomenmestaruuden Maija Yli-Huhtala vai joku muu. Paljon kiinnostavampaa on ruotia suomenhevosten koulumestaruuksien kärkikymmenikköä. .Ravifani.Kunkkarit tarkoittavat aina KuninkuusravejaRavifanin mielipide näin Kuninkaallisten allakin.Moni suomenratsun omistaja on sydämessään nimenomaan raviurheilun ystävä. Ratsastus on kivaa, mutta kilpaileminen siinä on monimutkaista ja hankalaa. Ravit ovat ihanan selkeät: se voittaa, joka juoksee nopeimmin siirtymättä laukkaan tai käyntiin loppusuoralla.Ravifani ei sano sitä suoraan, mutta hänelle ratsastus on vähän kuin kakkosvaihtoehto, ja Kunkkarit tarkoittavat aina Kuninkuusraveja.Ravifani tunteekin oman hevosensa suvusta kaikki tähtijuoksijat ja kuninkaalliset. Tältä jäi kyvyt sisään ja paljon rahaa juoksematta, hän sanoo taputtaessaan ratsuaan Fransin-Poikaa ja miettii mielessään, että vieläkö pitäisi kokeilla. Olisi 4 vuotta kilpailuoikeuttakin jäljellä, peruskunto on tehty epäsäännöllisellä ratsastuksella ja laitumellahan hevonen liikkuu paljon.. Sukuhullu.Hän tuntee 290 erilaista tammalinjaa, jotka on nimetty Suomen tuntemattomimpien kolkkien mukaanSukuhullu.Suomenratsujen jalostus alkoi helposta. Kultainen yhdistelmä oli Kelmi-Apeli, mutta se onnistui vain Ypäjällä. Muut ottivat hankkimansa ravitamman ja yhdistivät sen Kelmiin tai Pilven Poikaan. Sen jälkeläinen taas yhdistettiin vastaavasti jompaankumpaan, tai niiden poikaan, tai Pellervoon.Jossain vaiheessa huomattiin, että Vekseliä ja Vieteriä ei pidä hävetä, vaan niistä voikin ylpeillä.Sen jälkeen on ollut vaikeampaa, mutta oikealla sukuhullulla ideat eivät lopu. Vain aloittelijat ja varsan myyjät pysähtyvät lähisukuun ja hienoa jättäviin oreihin.Sukuhullu ei välttämättä tiedä, kuka on hänen oma oikea isänsä, mutta hän tuntee itseään kiinnostavan hevosryhmän hevoset kahdeksanteen polveen. Hän tuntee 290 erilaista tammalinjaa, jotka on nimetty Suomen tuntemattomimpien kolkkien mukaan, ja siinä kuin uskovaisilla on Isä, Poika ja Pyhä Henki, hänellä on Kirppu, Murto ja Uljaanpoika.Sukutuntijoissa on kaksi linjaa: ne ketkä miettivät päässään tulevaisuuden menestyjiä varmoilla yhdistelmillä ja joskus villeillä ideoilla, sekä ne, jotka haluavat säilyttää geenejä kaivamalla jalostukseen serkkujen naapurin nurkista löytämänsä 22-vuotiaan ensivarsojan, jonka kyömy pää, korkea, epäsymmetrinen takamus ja uskaliaat jalka-asennot kertovat, että kyseessä on todellinen geenipankki..Monitoimiharrastaja.Käynti Senaatintorilla vetäen tynnyrisaunaa, Kurikan hevosuintikilpailut sekä pääseminen mukaan KORKin klinikalle piffi-paffi-ryhmäänBucket-listalla on monitoimiharrastajalla vielä rastitettavaa.Sellaista lajia ei olekaan, mitä monitoimiharrastaja ei olisi suomenhevosellaan kokeillut. Ravit ja olympialajit ovat peruskauraa. Matkaratsastus, länkkä, valjakko, vikellys – done. Working equitation, polocrosse, ratsastusjousiammunta – tehty. Oikea suomenhevonen on sellainen, jonka kanssa käydään aamulla sienessä, päivällä tukkimetsässä, illalla hiittikaverina radalla ja seuraavana päivänä on Pohjola-sarjan osakilpailu.Mutta bucket-listalla on vielä rastitettavaa, kuten käynti Senaatintorilla vetäen tynnyrisaunaa, Kurikan hevosuintikilpailut sekä pääseminen mukaan KORKin klinikalle piffi-paffi-ryhmään..Suomenhevosen ystävä.Kaviorustoluutumat, hinkkaamiset, vatsaongelmat, pakoreaktion ja tallotut varpaatKaiken se suomenhevosen ystävän tuntema rakkaus kestää.Aidolle suomenhevosen ystävälle suomenhevonen on osa hänen sielunmaisemaansa ja limbistä järjestelmää. Siinä on historia, siinä on nykyisyys, siinä on tulevaisuus.Kun rakastaa suomenhevosta, sen ei tarvitse olla oma, eikä hieno. Ei edes kiltti. Suomenhevonen voi olla ahne jästipää, joka juoksee läpi ladonseinästä tai se voi pelätä joka rapinaa niin, että kylmäverisyydestä ei ole tietokaan.Kun on kyse ystävyydestä, on aika sama, kilpaillaanko, ratsastetaanko, talutellaanko vai mitä tehdään. Hengitetäänkö vain?Rakkaus on sokea, ja niin on suomenhevosrakkauskin. Kaiken se kärsii, kaiken se kestää. Kaviorustoluutumat, hinkkaamiset, vatsaongelmat, pakoreaktion ja tallotut varpaat.Voiko ICE-henkilöksi puhelimeen laittaa suomenhevosen rekisterinumeron, jos se on ainoa, joka ymmärtää?

Tallin tyypit, huumorilla: Suomenratsuihminen

Aiheeseen liittyvää

Vieraskynä: SRL:n kevätkokous

Oulun Ratsastajat kysyi jäseniltään, miten äänestää huomisessa SRL:n kokouksessa

HIHS vs. Jukolan viesti

Englannissa kisattiin ilman suitsia este- ja kouluratsastuksessa – onko tässä lajin tulevaisuus?