Talleista ja tallien ilmapiiristä kuulee paljon pahaa puhetta, kerrotaan riidoista ja kateudesta ja vaikeista ihmissuhteista..Talli voi olla niin paljon enemmän kuin vain paikka, jossa hevoset asuvat ja jossa käyt ratsastamassa..Onneksi asialla on toinenkin puoli: talli voi olla niin paljon enemmän kuin vain paikka, jossa hevoset asuvat ja jossa käyt ratsastamassa. Talli voi olla hyvä, kannustava ja positiivinen yhteisö, voimavara, jossa eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä yhdistää sama asia – rakkaus hevosiin..Vuosien, joskus vuosikymmenten mittaan tallikaverinsa oppii tuntemaan hyvin, näkeehän heitä monasti useammin kuin omia ystäviään. Joistakin tietää koko elämäntarinan, avioliiton, erot, lapset, anopit, työhaasteet, lomat… moni nimittäin haluaa jakaa elämänsä tallikavereille..Toisaalta, jos joku on yksityisempi ihminen, hän saa olla rauhassa, puhua vain hevosista..Niistä riittääkin loputtomasti puhetta. Hevosten moninaiset vaivat ja sairaudet, ratsastuksen haasteet, ruokinta ja monet muut asiat! Mistään ei löydy yhtä omistautunutta ja usein myös osaavaa ja kokenutta kuulijakuntaa kuin omista tallikavereista. ”Miten kauan sun tammalla kestikään sen hankkarivamman paraneminen? Tuliko se ikinä enää kisakuntoon?” ”Kuka olikaan se Suomen paras sairaskengittäjä?” ”Auttoiko teillä munkinpippuri kiimaoireisiin vai pitikö antaa regumatea?” Aina löytyy apua ja neuvoja, joku, jonka nykyisellä, edellisellä tai sitä edellisellä hevosella on ollut juuri sama ongelma. .Koska talliyhteisössä ikäjakauma voi olla mitä vain, teineistä yli 70-vuotiaisiin, on elämän- ja hevoskokemusta tarjolla runsaasti. Oma tyttärenikin kommentoi: ”Teininä tallilla oli kivaa, kun siellä oli mukavia aikuisia tätejä, joiden kanssa voi puhua asioista, kun ne ei olleet oma äiti!” .Ja tädit osaavat joskus sanoa ne oikeat tsemppaavat sanat, kun teini kipuilee pieleen menneitä kilpailuja tai abivuoden haasteita. Ja miten koko talliyhteisö iloitsee mukana, kun joku menestyy kisoissa. Koska sivusta on pitkään seurattu, miten kovan työn nuori ratsastaja on tehnyt päästäkseen tavoitteeseensa. .Muistan aikoinaan, kun erään junnun hevonen menehtyi täysin yllättäen ähkyyn. Miten koko talliyhteisö, niin tädit kuin teinitkin ympäröivät junnun myötätunnolla ja empatialla. Jokainen pystyi tasan tarkkaan kuvittelemaan sen surun omalle kohdalleen. .Ei niin, etteikö negatiivisiakin tunteita ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita ilmenisi myös talleilla, kuten kaikissa yhteisöissä missä ihmiset tekevät asioita yhdessä. Mutta kuitenkin. ”Onhan meidän talli mulle kuin toinen koti, täynnä paitsi hevosia, myös tärkeitä ja ihania ihmisiä!”.Sitä pitää muistaa arvostaa. .Kirjoittaja on seura-aktiivi ja ratsastuksen harrastaja pääkaupunkiseudulla
Talleista ja tallien ilmapiiristä kuulee paljon pahaa puhetta, kerrotaan riidoista ja kateudesta ja vaikeista ihmissuhteista..Talli voi olla niin paljon enemmän kuin vain paikka, jossa hevoset asuvat ja jossa käyt ratsastamassa..Onneksi asialla on toinenkin puoli: talli voi olla niin paljon enemmän kuin vain paikka, jossa hevoset asuvat ja jossa käyt ratsastamassa. Talli voi olla hyvä, kannustava ja positiivinen yhteisö, voimavara, jossa eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä yhdistää sama asia – rakkaus hevosiin..Vuosien, joskus vuosikymmenten mittaan tallikaverinsa oppii tuntemaan hyvin, näkeehän heitä monasti useammin kuin omia ystäviään. Joistakin tietää koko elämäntarinan, avioliiton, erot, lapset, anopit, työhaasteet, lomat… moni nimittäin haluaa jakaa elämänsä tallikavereille..Toisaalta, jos joku on yksityisempi ihminen, hän saa olla rauhassa, puhua vain hevosista..Niistä riittääkin loputtomasti puhetta. Hevosten moninaiset vaivat ja sairaudet, ratsastuksen haasteet, ruokinta ja monet muut asiat! Mistään ei löydy yhtä omistautunutta ja usein myös osaavaa ja kokenutta kuulijakuntaa kuin omista tallikavereista. ”Miten kauan sun tammalla kestikään sen hankkarivamman paraneminen? Tuliko se ikinä enää kisakuntoon?” ”Kuka olikaan se Suomen paras sairaskengittäjä?” ”Auttoiko teillä munkinpippuri kiimaoireisiin vai pitikö antaa regumatea?” Aina löytyy apua ja neuvoja, joku, jonka nykyisellä, edellisellä tai sitä edellisellä hevosella on ollut juuri sama ongelma. .Koska talliyhteisössä ikäjakauma voi olla mitä vain, teineistä yli 70-vuotiaisiin, on elämän- ja hevoskokemusta tarjolla runsaasti. Oma tyttärenikin kommentoi: ”Teininä tallilla oli kivaa, kun siellä oli mukavia aikuisia tätejä, joiden kanssa voi puhua asioista, kun ne ei olleet oma äiti!” .Ja tädit osaavat joskus sanoa ne oikeat tsemppaavat sanat, kun teini kipuilee pieleen menneitä kilpailuja tai abivuoden haasteita. Ja miten koko talliyhteisö iloitsee mukana, kun joku menestyy kisoissa. Koska sivusta on pitkään seurattu, miten kovan työn nuori ratsastaja on tehnyt päästäkseen tavoitteeseensa. .Muistan aikoinaan, kun erään junnun hevonen menehtyi täysin yllättäen ähkyyn. Miten koko talliyhteisö, niin tädit kuin teinitkin ympäröivät junnun myötätunnolla ja empatialla. Jokainen pystyi tasan tarkkaan kuvittelemaan sen surun omalle kohdalleen. .Ei niin, etteikö negatiivisiakin tunteita ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita ilmenisi myös talleilla, kuten kaikissa yhteisöissä missä ihmiset tekevät asioita yhdessä. Mutta kuitenkin. ”Onhan meidän talli mulle kuin toinen koti, täynnä paitsi hevosia, myös tärkeitä ja ihania ihmisiä!”.Sitä pitää muistaa arvostaa. .Kirjoittaja on seura-aktiivi ja ratsastuksen harrastaja pääkaupunkiseudulla
