Tulevaisuus tarvitsee nuorisotyötä

Tulevaisuus tarvitsee nuorisotyötä

Poniraviurheilu on astinlauta raviurheilun maailmaan.
Poniraviurheilu on astinlauta raviurheilun maailmaan.Kuva: Anu Leppänen

Jokainen laji tarvitsee uusia harrastajia elääkseen ja selviytyäkseen, sillä tämän päivän lapset ja nuoret ovat huomisen harrastajia ja ylihuomisen vanhempia, jotka vuorostaan tuovat omaa jälkikasvuaan rakkaan harrastuksen pariin.

Uusia harrastajia, etenkin nuoria, kaivataan raviurheiluun kipeästi. Olisi oikeastaan kaivattu jo 20 vuotta sitten, kun nykyisiä laskevia harrastajamääriä katsoo. Mutta mitkä ovat hevosista kiinnostuneen nuoren mahdollisuudet päästä raviurheiluun mukaan? Eivät kovinkaan hyvät, ellei vanhempi satu olemaan lajin aktiiviharrastaja tai vaihtoehtoisesti kotipaikka Vermon tai Teivon ravikoulujen kupeessa, noin karrikoidusti.

Ratsastuksella menee paremmin. Todennäköisesti siksi, että ratsastusharrastukseen on helppo päästä mukaan. Hyväksyttyjä ratsastuskouluja löytyy joka niemennotkosta, mutta aloittelijoille sopivia raviharrastuspaikkoja ei niin vaan löydykään. Ratsastusharrastuksen parissa myös polku aloittelijasta tavoitteellisen harrastamisen kautta jopa oman hevosen omistajaksi on hyvin selkeä. Poniravikoulut ja nuorisokerhot maakuntaradoilla tekevät tärkeää työtä, mutta ainakaan toistaiseksi polkua ei voi kutsua selkeäksi. Eri kerhoissa harrastuksen sisältö ja taso vaihtelevat huomattavasti, eikä esimerkiksi kotipaikkaa vaihtava nuori voi välttämättä jatkaa harrastustaan uudella paikkakunnalla siitä, mihin vanhalla jäi.

Iso ongelma on myös eteneminen harrastuksessa. Kun nuori ei enää ole aloittelija, mutta mahdollisuutta vaikkapa oman ponin ostamiseen ei ole, tyssäävät usein etenemismahdollisuudetkin. Tuntiratsastajat kilpailevat ratsastuskouluhevosilla omissa suomenmestaruuksissaan asti, mutta samaa mahdollisuutta ei ole kovinkaan monella poniravikoululaisella. Puhumattakaan tilanteesta, jossa nuori haluaisi kilpailla hevosilla eikä poneilla, tai jos aloitteleva harrastaja onkin nuori aikuinen, eikä tunne oloaan kovin kotoisaksi 10-vuotiaitten joukossa. Oma tai leasing-hevonen ei ihan jo taloudellisista realiteeteista johtuen ole kaikille mahdollista, eikä välttämättä oikea keino ainakaan harrastuksen aloittamiseen.

Nuorisotoiminnasta tulee kuluja, ja monella radalla on muutenkin tiukkaa. Nuorisotoiminnan supistaminen pelkäksi askartelu- tai kepparikerhoksi ei kuitenkaan ole kovin kauaskantoinen vaihtoehto. Jos lapsi on kiinnostunut hevosista, hän haluaa harrastaa niiden kanssa. Jos raviurheilu ei sitä mahdollisuutta tarjoa, vastaavat ratsastuskoulut varmasti huutoon.

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen strategia painottaa nuorison mukaan ottamista monella eri osa-alueella. Omina seurattavina mittareinaan strategia mainitsee nuorisotoiminnan alle 25-vuotiaiden jäsenten määrän, sekä naisten ja nuorten määrän eri raviurheilun toimielimissä.

Viime viikolla Hippoksen hallitukseen valittu Tiina Kuosmanen liputti esittelypuheessaan erityisesti nuorison puolesta. Myös väistyvä hallituksen jäsen Anne Laitinen on monessa käänteessä tuonut esiin nuorison merkitystä sekä lajin harrastajina että päätöksenteossa.

Päätöksenteosta löytyykin vielä toistaiseksi Hippoksen strategian iso epäkohta. Vuonna 2017 valtuuskuntaan valittiin ensimmäistä kertaa myös nuorisojäsen. Hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Se on aika isossa ristiriidassa sen kanssa, mitä strategisella tasolla toivotaan. Ehkä äänioikeuden antaminen nuorisovaltuutetulle olisi signaali sille, että strategian tavoitteet otetaan nuorisonkin osalta laajasti tosissaan.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi