Kolumni: Ratsutettu ex-ravuri Uljas Musta taipuu nyt paremmin kuin 22-metrinen rekka – "Usein esteenä on koulutuksen puute ratsun töihin"

Eläkeläisillä sanotaan olevan joko paljon aikaa tai aina kiire. Minun kohdallani molemmat ovat läsnä. On paljon aikaa vetelehtiä ja ajatella syvällisesti, mutta samalla kiire lukea kaikki lukemattomat kirjat. Koska hevoset ovat molemmissa tapauksissa aina takaraivossa, niin uuden oppiminen niiden kanssa pyyhkii jonninjoutavat asiat syrjemmälle.

Tärkeysjärjestys pitää muistaa, myös eläkkeellä.

Olen saanut uuden koulutettavan. Hän esiintyy tässä jutussa peitenimellä Uljas Musta. Hänellä on sopiva vartalo ratsastusta silmällä pitäen, kiiltävä hieno karva talvellakin, moitteettomat jalka-asennot, komea atleettinen takapuoli, lehmän hermot ja kauniit silmät.

Ja ei, tämä ei ole kaksijalkainen, tämä on hevonen. Pitkät jouhet paljastavat hänet ravuriksi, jonka lahjat eivät kuitenkaan olleet kilvanajoon riittävät.

Omistajaa (joka on pitkän linjan hevosnainen ja istunut paljon hevosen päällä) haastatellessani sain listan ravihevosen tärkeimmistä ominaisuuksista; ne ovat kuuliaisia, eivät siis ”pelleile” (mitä se sana merkinneekään hevosihmisten mielessä), käyttäytyvät terveystarkastuksissa ja kengityksissä tyylikkäästi, menevät koppiin ilman eri pyyntöä, eivät näe tappajajäniksiä maastossa, niillä voi ajaa ja ratsastaa, ja ne osaavat myös seistä paikallaan.

Ne eivät ole hysteriaan taipuvaisia, niillä voi mennä tietä pitkin, jossa kulkee autoja ja oikeita ratsuja, joiden selässä joskus istuu omiaan ja toisten hevosia pelkääviä ratsastajia.

Se, mikä usein on esteenä ex-ravurin käyttöönotossa, on koulutuksen puute ratsun töihin. Kokeneita roturajat ylittäviä hevoskouluttajia ei ole ehkä kovin runsaasti?

Usein ravurit luulevat, että hidas ravi tarkoittaa takajalat kaukana levällään lönkyttäen.

Uljas Musta katsoi minua hiljaa seisten, kuunnellen tarkasti, kun selvitin omistajalle mikä ero on montéravilla, laahausravilla ja rauhallisella harjoitusravilla, jossa voi istua luontevasti.

Enkä liioittele yhtään kun väitän, että hevonen omaksui opit ilman minkäänlaista venkoilua, loikkimista, pukittamista tai pystyyn hyppelyä, pehmeällä tuntumalla. Vahva lihaksikas takapää siirtyi ajan myötä rungon alle, jolloin kaula kaartui niinkuin pitikin.

Mutta koska ravurit, myös Uljas Musta, alkuvaiheessa taipuvat rungosta kuin 22-metrinen rekka, on kulmaan ratsastus todella tärkeää. Siitä kannattaa aloittaa.

Ja koska ravihevoset(kaan) eivät ole tyhmiä, niin ne huomaavat ihan pian, että aisat puuttuu, nyt voi kääntyä ihan toisella tavalla, hyväksyen ratsastajan jalat rintakehän ympärillä. Laukannostot ovat Uljas Mustalla vielä vaiheessa, maastossa kuitenkin onnistuu ylämäessä spontaanisti.

Mutta harjoituksia jatketaan ilman kiirettä, Uljas Musta on vasta 8-vuotias.

Olen saanut paljon loistavia oivalluksia tämän mainitsemani Uljas Musta -prosessin aikana. Tämä on järjestyksessä vasta toinen ravuri minun uudella urallani poislukien suomenhevoset, joiden monipuolisuus riittää kaikkiin lajeihin, raviin, este- ja kouluratsastukseen. Niidenkin kohdalla kauan sitten olin lievästi rasisti, mutta toivuin siitä taudista nopeasti. Hevoset ovat taitavia opettajia.

Ja tämä ei siis ole tarua. Tämä on mielenkiintoinen matka elämässä niin hevoselle kuin ihmisellekin. Miten se teidän ratsastus sujuu?