Näkökulma: Viihdelompakolla kuhinaa

Maalta kotoisin olevat saattavat muistaa, millaista oli viime vuosituhannella muuttaa kaupunkiin. Lompakkoon iski myrskytuuli, joka riepotteli vähiä seteleitä milloin mihinkin suuntaan. Kaikki maksoi, ja kaikkea oli tarjolla. Kaupungissa jopa yöllä pystyi kuluttamaan rahaa, mikä ei maalla onnistunut lainkaan ennen internetin keksimistä, ellei hukannut rahoja unissaan. Se onnistuu harvalta..Nykyään tuuli käy lompakon sijasta pankkitilillä, koska käteisen käyttäminen vähenee nopeasti. Verkkomaksamisen palvelut ovat tehneet tuhlaamisesta kammottavan helppoa. Se onnistuu ajasta ja paikasta riippumatta. Lompakkoa ei tarvita pian lainkaan, ainakaan rahaa varten. Maksaminen käy älypuhelimella. Suhde rahaan muuttuu. Se ei enää kahise eikä kilise, vaan katoaa pyyhkäisyllä..Kohteita rahalle riittää, mutta kestääkö saldo? Ruotsissa puhutaan nöjesplånbokista. Sillä tarkoitetaan sitä rahaa, joka on käytettävissä niin sanottuun viihteeseen. Toisin sanoen se on rahaa, joka on jäljellä, kun asumiseen, ravintoon ja muuhun välttämättömyyteen kuluva raha on vähennetty käytettävissä olevasta rahamäärästä. On siis tavallaan kaksi saldoa, pakollisten ja vapaaehtoisten menojen saldot..Harrastukseen kuluva raha on tätä viihdepuolen rahaa: matkat ja pääsymaksut tapahtumiin, majoittuminen, ratsastustunnit, hevososuuksien kuukausimaksut, totopelaaminen tai lihapiirakka kahdella nakilla. Kun inflaatio laukkaa ja energian hinta nousee, ruoka, asuminen ja liikkuminen kallistuvat. Eikä siinä vielä kaikki. Korkojen nousu lisää lainanhoitokustannuksia. Kun kiinteät kulut kasvavat, viihdelompakko alkaa väkisinkin laihtua. Pitää karsia jostakin..Kausikortteja myydään nykyään yhä aikaisemmin ja entistä halvemmalla..Säästäminen viihteestä voi tapahtua leikkaamalla juustohöylällä tai valikoimalla säästämisen kohteet käsin poimien, ikään kuin harventamalla. Juustohöylä osuu kuukausimaksullisiin palveluihin. Harventaminen napsii palveluita sieltä täältä niin, että harrastaminen ei lopu, mutta vähenee ja keskittyy tärkeimpiin tapahtumiin kuten vaikkapa Kuninkuusraveihin silloin, kun Elitloppet jää ainakin yhtenä vuonna väliin..Viihdelompakosta elantonsa saavilla on pohdinnan paikka, miten pysyä pudotuspelissä mukana. Maksamisen helpottaminen ja houkuttelevat hinnoittelumallit ovat arvossaan. Kausikortteja myydään nykyään yhä aikaisemmin ja entistä halvemmalla. Asiakkaan halutaan sitoutuvan. Siinä on mukana tunnetta. Jotkut vertaavat palveluun tai tuotteeseen kohdistuvaa tunnesidettä jopa parisuhteeseen..Yhteistyöllä saa ainakin joskus aikaan enemmän kuin yksin..Mainio esimerkki onnistuneesta sitouttamisesta on Museokortti. Vuonna 2015 käyttöön otettu kortti muutti museoiden käyttökulttuuria. Kortin hankkineen museokäynnit keskimäärin kolminkertaistuvat aiempaan verrattuna. Kynnys poiketa museoon madaltui. Kortin ansioista museoihin on saatu täysin uusia aktiivisia kävijöitä. Museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot kasvoivat 100 prosenttia 2014–2019. Yhteenlaskettu kävijämäärä lisääntyi samana ajanjaksona 41 prosenttia. Vaikka kiinteähintaisella museokortilla saa kertakäynnin helposti yksittäistä pääsylippua halvemmalla, museoiden lipputulot kasvoivat, samoin oheismyynti. Tuoton jakaminen tapahtuu niin, että kortin myyntitulot palautetaan museoille kävijämäärän perusteella. Osa käytetään yhteismarkkinointiin..Museokortin tarinaa ei sellaisenaan voi kopioida täysin erilaisille aloille, mutta se toimii esimerkkinä siitä, ettei kaikkia kasvun kikkoja ole vielä keksitty. Yhteistyöllä saa ainakin joskus aikaan enemmän kuin yksin.

Näkökulma: Viihdelompakolla kuhinaa

Aiheeseen liittyvää