Kuninkuusravien alla puhutaan paljon suomenhevosesta, ja hyvä niin. Suomenhevosen aseman turvaaminen kansallisrotuna on ilahduttavasti kirjattu jopa tuoreeseen hallitusohjelmaan. Mutta miten turvaaminen tapahtuu, jakaa mielipiteitä..Monessa puheenvuorossa vaaditaan Suomen kylmäverilähtöjen rajaamista suomenhevosille. Epäsuhta onkin kiistaton: kylmäveriset saavat kilpailla Suomessa suhteellisen vapaasti kaikissa lähdöissä kasvattajakilpailuja ja Kuninkuusravien pääkilpailuja lukuun ottamatta, kun taas Ruotsissa ja Norjassa kylmäveristen lähdöt ovat suurelta osin suomenhevosilta suljettuja – poikkeuksena kahden käden sormin vuodessa laskettavat avoimet suurkilpailut ja erikoislähdöt..Suomen avoimet ovet ovat avanneet markkinat kylmäveristen tuonnille..Suomen avoimet ovet ovat avanneet markkinat kylmäveristen tuonnille erityisesti Norjasta, missä palkintokehitys on polkenut viime vuodet paikallaan, mutta kulut ovat kasvaneet voimakkaasti. Samaan aikaan suomenhevoskasvattajilla on vaikeuksia saada varsoja kaupaksi..Miten paljon tilanne korjaantuisi sillä, että kylmäveristen kilpailemista Suomessa rajoitettaisiin? Sitä ei voi varmuudella sanoa. Starttihevosilla on oma ostajakuntansa, varsoilla omansa..Varmaa sitä vastoin on, että jos hevosten määrän laskeva trendi jatkuu, laadukkaan ja nykyisen laajuisen kilpailutoiminnan ylläpitämiseen tarvitaan kaikenlaisia hevosia. Iso syy St Michelin ja Kuninkuusravien 3-vuotislähtöjen avaamiseenkin lienee ollut huoli hevosten riittävyydestä. Mikkeliin nousi ilahduttavasti täysi lähtö. Varsakunkku ja muu parantunut nuorten suomenhevosten kilpailutarjonta heijastuvat ennen pitkää väistämättä myös varsakauppaan..Toistaiseksi kylmäverisiä ei ole Suomessa ongelmaksi asti, ja toivottavasti niistä ei ongelmaa tehdäkään. Pienen lajin on pakko puhaltaa yhteen hiileen..”Rakkaus hevoseen yhdistää, enkä ymmärrä minkäänlaista kuppikuntaisuutta”, Hevosurheilun pitkäaikainen päätoimittaja Jorma Kemiläinen lausui viime viikon lehdessä raviurheilun ja ratsastuksen väliseen yhteistyöhön viitaten..Sama ohjenuora pätee raviurheilun sisälläkin.
Kuninkuusravien alla puhutaan paljon suomenhevosesta, ja hyvä niin. Suomenhevosen aseman turvaaminen kansallisrotuna on ilahduttavasti kirjattu jopa tuoreeseen hallitusohjelmaan. Mutta miten turvaaminen tapahtuu, jakaa mielipiteitä..Monessa puheenvuorossa vaaditaan Suomen kylmäverilähtöjen rajaamista suomenhevosille. Epäsuhta onkin kiistaton: kylmäveriset saavat kilpailla Suomessa suhteellisen vapaasti kaikissa lähdöissä kasvattajakilpailuja ja Kuninkuusravien pääkilpailuja lukuun ottamatta, kun taas Ruotsissa ja Norjassa kylmäveristen lähdöt ovat suurelta osin suomenhevosilta suljettuja – poikkeuksena kahden käden sormin vuodessa laskettavat avoimet suurkilpailut ja erikoislähdöt..Suomen avoimet ovet ovat avanneet markkinat kylmäveristen tuonnille..Suomen avoimet ovet ovat avanneet markkinat kylmäveristen tuonnille erityisesti Norjasta, missä palkintokehitys on polkenut viime vuodet paikallaan, mutta kulut ovat kasvaneet voimakkaasti. Samaan aikaan suomenhevoskasvattajilla on vaikeuksia saada varsoja kaupaksi..Miten paljon tilanne korjaantuisi sillä, että kylmäveristen kilpailemista Suomessa rajoitettaisiin? Sitä ei voi varmuudella sanoa. Starttihevosilla on oma ostajakuntansa, varsoilla omansa..Varmaa sitä vastoin on, että jos hevosten määrän laskeva trendi jatkuu, laadukkaan ja nykyisen laajuisen kilpailutoiminnan ylläpitämiseen tarvitaan kaikenlaisia hevosia. Iso syy St Michelin ja Kuninkuusravien 3-vuotislähtöjen avaamiseenkin lienee ollut huoli hevosten riittävyydestä. Mikkeliin nousi ilahduttavasti täysi lähtö. Varsakunkku ja muu parantunut nuorten suomenhevosten kilpailutarjonta heijastuvat ennen pitkää väistämättä myös varsakauppaan..Toistaiseksi kylmäverisiä ei ole Suomessa ongelmaksi asti, ja toivottavasti niistä ei ongelmaa tehdäkään. Pienen lajin on pakko puhaltaa yhteen hiileen..”Rakkaus hevoseen yhdistää, enkä ymmärrä minkäänlaista kuppikuntaisuutta”, Hevosurheilun pitkäaikainen päätoimittaja Jorma Kemiläinen lausui viime viikon lehdessä raviurheilun ja ratsastuksen väliseen yhteistyöhön viitaten..Sama ohjenuora pätee raviurheilun sisälläkin.
