Näkökulma: Ystävälle kiitos – "Täytyy tunnustaa miettineeni, että tuo ei ole ainakaan pitkäikäinen kilpahevonen"

Siitä on nyt kahdeksan vuotta kun kävelit Jaakon kanssa mun elämään. Tuohon kahdeksaan vuoteen mahtuu paljon, en oikein tiedä edes mistä aloittaisin. En mä tiedä saanko mä paperille mitään kun kyyneleet vaan valuu silmistä, mutta yritetään. Päällimmäisenä tunteena on silti kiitollisuus, kiitollisuus siitä kaikesta mitä meille annoit.Nyt kahdeksan vuotta ja 175 starttia myöhemmin kaikki yht'äkkiä päättyykin.Palataanpa ajassa taaksepäin. Nelivuotiaana hoikkana honkkelina kävelit Jaakon taluttamana mun tallin käytävälle. Täytyy tunnustaa miettineeni, että tuo ei ole ainakaan pitkäikäinen kilpahevonen. Korkeutta 170 senttiä ja koko hevonen pelkkää jalkaa. Siitä sua sitten lähdettiin rakentamaan. Ei se uran alku ruusuisimmasta päästä ollut, mutta pakko oli uskoa että sitkeä työ palkitaan.Uran avausvoitto tuli 2015, keulapaikalta, ja voi miten helpolta se näytti! Startti kerrallaan jatkettiin, ja tammikuussa 2016 startin jälkeen kotitallilla koettiin pysäyttävä näky, kun avattiin trailerin ovi. Tuskainen hevonen ja koko turpa ihan vaahdossa. Hengenlähtö oli lähellä. Nilkka suorana ajettiin lauantai-iltana Hyvinkään Hevossairaalaan, jossa menikin sitten viikko antibiootteja höyryhengitellen. Tästä tuli oikeastaan ainoa katkos kilpailu-uralle, noin puolen vuoden kuluttua jatkettiin kilpailemista.Talvet oli meidän kulta-aikaa, kolmen voiton tammikuu 2017, pronssidivisioonafinaalin voitto helmikuussa 2018…Entäpä vuosi 2019! Päätettiin kokeilla montéa. Osallistuttiin Prix Monté Finlandiaan ja tuo päivä, se on minussa ikuisesti. Toimin kyseisten ravien kuuluttajana ja Jaakko oli hevosen kanssa tallialueella.Kuuluttaja istuu raveissa selostajan vieressä. Minulla ei ole koskaan tapana katsoa lähtöä, vaan painan pään polviin, laitan silmät kiinni ja toivon parasta. Kasiradasta huolimatta, ensimmäisellä takasuoralla ohjastaja Nelly Korpikoski luovi Luxorious Lordin jo mielipaikalleen keulaan.Tässä vaiheessa en uskaltanut edes hengittää. Loppusuoralle kaarruttaessa valjakko piti edelleen keulapaikkaa hallussaan, ja vähän ennen maalia tuntui siltä, että selostaja Marko Lähteenmäki huusi suoraan minulle: ”Luxorious Lord johtaa JA SE VOITTAA, Nelly-Janiika Korpikoskiiiiiiiiii!” En saanut suustani edes viimeisen väliajan kellotusta vaan lykkäsin kellon Mapille ja lähdin juoksemaan kohti seremoniapaikkaa..Itkua, naurua ja kiljumistaJuoksin portaita alas niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Itkin, nauroin ja kiljuin yksin siellä portaikossa, onneksi ei kukaan nähnyt. Minun juostessani oli Nelly jo podiumilla, Jaakko talutteli hevosta, samantein syöksyin halaamaan Jaakkoa, kumpikaan ei saanut sanaa suustaan, itkettiin vaan. Siitä piti sitten koota itsensä ja kuuluttaa ravit loppuun, en kyllä tuosta päivästä muista kuin tasan tuon yhden lähdön.Tämä voitto avasi meille paikan Solvallan Elitloppet-viikonlopun Montéeliten-lähtöön. Mitä ihmettä? Tavallisten ihmisten tavallinen hevonen! Reissuun totta kai lähdettiin, ei ihan siellä hornankattilassa riitetty parhaimmille, mutta uskomatonta että tämä hevonen vei meidät sinne, minne ei koskaan uskottu pääsevämme.Monen monta ikimuistoista hetkeä on koettu, Loviisan rataennätys, Ideaparkin lumiravit, Haminan Cityravit ja käytiinpä tänä kesänä vielä Tallinnassakin kilpailemassa… listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.Elokuisen Ylivieskan startin jälkeen ohjastaja Ville Pohjola totesi, että harva 12-vuotias kestää tuollaisen juoksunkulun. Niin, sä taistelit aina. Ja joka kerta kun jonnekin lähdettiin kävelit korvat hörössä autoon ja lähdit taistelemaan. Mutta nyt me ei enää taistella. Nyt vaan mietitään, että mitä kivaa seuraavaksi keksitään?Kiitos Luxorious Lord. Ja kiitos kaikki meidän ohjastajat, ootte tarjonneet meille unohtumattomia hetkiä. Nyt mä pyyhiin kyyneleet ja lähden halaamaan mun elämäni hevosta. Marinka Salminen

Näkökulma: Ystävälle kiitos – "Täytyy tunnustaa miettineeni, että tuo ei ole ainakaan pitkäikäinen kilpahevonen"

Aiheeseen liittyvää