Hylätyt nimet 

Ihmisten nimistä päättää oikeusministeriön nimilautakunta, ja hylättyjen nimien lista on jokavuotinen suosittu uutisaihe. Viime vuonna nimistä hylättiin Julma-Hurtta, Suudelmitar ja Kallen-Kallela. Siis ihmisiltä.

Hevosten kohdalla Suomen Hippos ei ikävä kyllä ole säilyttänyt listoja hylätyistä nimistä. Sen takia jää hämärän peittoon, onko hevosille oikeasti tarjottu sellaisia nimiä kuin Luuskamuikkunen ja Muulipeikko, niin kuin legenda kertoo.

Kyselimme sosiaalisessa mediassa kokemuksia hevosten nimeämisestä, ja monta hauskaa tarinaa kerrottiin. Tarinoiden aitoutta ei ole varmistettu. Hylättyjä nimiä kyseltiin muun muassa Facebook-palstalla ’Suomenhevonen, paras hevonen!’

Sopimattomia ehdotuksia harvoin

Jalostusassistentti Soila Lehmusvaara Suomen Hippoksesta kertoo, että esimerkiksi sopimattomuuden takia nimiä hylätään hyvin harvoin.

”Voisin sanoa, että 99,9 prosenttia hylätyistä nimistä johtuu siitä, että sama nimi on jo käytössä, eikä sen uudelleen käyttöön ottamisen aikarajat täyty. Esimerkkinä vaikka viime vuoden varsoille hylätyt nimet Pihlavan Myrsky, Alli, Ilon Helmi ja Kesämopo. Nimen hylkäämiseen liittyy harvoin mitään sen suurempaa draamaa. Muista syistä, esimerkiksi sopimattomana pidettyjä, nimiä hylätään ehkä yksi vuodessa”, Lehmusvaara avaa.

Hän laskee, että ei käsitellyt itse viime vuoden varsoissa yhtään tällaista tapausta.

”Kyseenalaisissa nimissä meillä on tapana, että päätöstä ei tee yksi henkilö, vaan siitä keskustellaan osastolla ja lopullisen päätöksen tekee esimies. Huomioisin tässä, että kyseessä on aina kokonaisuus. Se, mikä kasvattajan mielestä on hauska, voi kymmenen muun mielestä olla sopimaton. Nimiä on hylätty yhtä lailla niin sanotuilta isoilta kasvattajilta kuin ensimmäisen varsan kasvattaneilta. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuka varsan on kasvattanut”, Lehmusvaara kertoo.

Hän uskoo, että sosiaalisen median keskusteluissa hylätyistä nimistä on mukana tuulesta temmattuja nimiä, joita Hippokselle ei ole koskaan ehdotettukaan.

Peltonen seisoo linjausten takana

Suomen Hippoksessa aiemmin työskennellyt Matti Nieminen kuului aikanaan Hippoksen nimityöryhmään. Hän muistelee, että yksi syy siihen, että työryhmä haluttiin, oli vuonna 1996 nimetty lämminverinen ravihevonen Flinttakontti. Sen nimellä lienee kyllä tarina: Flinttakontti tarkoittaa ihmistä, joka astuu kenkänsä voimakkaasti linttaan.

Nimeämisen suuntaviivoissa iso rooli oli silloisella jalostusjohtajalla Terttu Peltosella, ja hän seisoo yhä silloisten linjausten takana.

Nieminenkin kaipailee vähän lisää järjestystä – esimerkiksi Vale-Elli on oriin nimenä harhaanjohtava.

Pitkään hevosen nimen tarkistivat ensimmäisenä oman alueen hevosjalostusliitot, jotka lähettivät nimiä takaisin, ja viimeinen päätös tehtiin Hippoksessa.

Nimivaatimusten historia on pitkä. Sukuposti-palvelun kanssa työskentelevä Taru Peltosaari kertoo, että jo valtion kantakirjanpidon aikaan moni hevonen lähti näyttelystä eri nimisenä kuin oli sinne tullut.

”Nimi vaihdettiin, jos se oli liian yleinen, ja sitten jostain syystä jalostusjohto tykkäsi lyhyistä ytimekkäistä nimistä, vaikka ne eivät edes tarkoittaisi mitään. Joten jos hevosella oli kaksiosainen nimi, siitä tehtiin lyhyt väännös”, hän kertoo.

Peltonen toivoi aikanaan, ja toivoo nyt, että suomenhevosten nimet pysyvät puhtaasti suomalaisina. Parasta on, jos suomenhevosen nimen löytää tietokoneeltakin kertakuulemalta, ilman täsmentäviä kysymyksiä kirjaimista tai merkeistä. Kun suomen kielessä sana lausutaan, niin kuin se kirjoitetaan, saisivat kirjaimetkin olla suomalaisia: ei C:tä, W:tä tai Z:aa tai X-kirjainta.

Vuonna 2005 syntyneen ori Cameronin myötä ohjeesta on lähdetty lipsumaan – kun Cameron oli nimetty C:llä alkavaksi, myös hyvin moni sen varsoista sai C:llä alkavan nimen.

Kaikkiaan suhde vierasperäisiin kirjaimiin on ollut vaihteleva. Vuonna 1989 syntyi Piccolo ja vuonna 2001 Agadir. Sen sijaan kun vuonna 2009 suomenhevoselle olisi haluttu antaa nimi Antzu, se ei onnistunut pitkän vääntämisenkään jälkeen. Vuonna 2019 samalta kasvattajalta sallittiin kuitenkin nimi Caitzu Cameronin pojan Caijuksen pojalle.

Myös suomenratsukuuluisuuden Kulta-ahon Kasimirin nimi piti olla Casimir, kun tallilla oli C-vuosi, mutta Kasimir siitä tuli.

Ruotsinkieliset nimet on sallittu kaksikielisessä maassa, mutta tämä ei ole aina toiminut. Kun vuonna 2006 suomenruotsalaiset kasvattajat halusivat nimetä hevosen nimellä Brilliant, tai edes Briliantti, varsasta tuli lopulta Hippoksen toiveesta Brilliantti.

Erikoinen päätös tehtiin Epoli-tamman varsan nimeämisessä. Sen kymmenennen ja viimeisen varsan nimeksi olisi haluttu Eposlut, mutta se ei käynyt. Sen sijaan Epotio kelpasi.

Yleinen syy nimen hylkäämiseen on ja on ollut liika pituus: esimerkiksi Kipunan Keskiviikosta sovittiin Kipunan Keskinen. Suomenhevosten nimiin ei ole haluttu myöskään heittomerkkejä tai turhia väliviivoja.

Murteet aiemmin pannassa

Jos hevosen nimi oli kerran merkitty rekisteriin, sitä ei enää vaihdeta. Nieminen muistaa vain yhden poikkeuksen, ruunan Pekka Petsi. Sen nimi oli aluksi Pekka Peitsi, mutta koska Peitsi on suojattu sukunimi, hevosenkin nimi vaihdettiin.

Liukon Minttu nimettiin vuonna 2007, eikä sen nimi häirinnyt suomenhevosratsastaja Minttu Liukoa, jolla ei ollut kyseisen hevosen kanssa mitään tekemistä.

Hyvin pitkään myös murteelliset ja slanginimet olivat ei-sallittuja. Ei saanut laittaa Jämpsän Äijää, eikä myöskään Ruskan Rinsessa mennyt läpi vuonna 2004. Kuusi vuotta myöhemmin sama kasvattaja onnistui kuitenkin jo nimeämään hevosensa Ruskan Rimpsessaksi.

Yhdeltä kasvattajalta hyväksyttiin murteelliset Vilikas, Juhula, Lahaja ja Vivahe, mutta Sävväys hylättiin – hevosesta tuli Säväys.

Hippoksessa on haluttu myös nimiä, joita on helppo taivuttaa. Jostain syystä vuonna 1993 syntynyt Säkenöi Voimaa -oriin komea nimi hyväksyttiin, mutta vuonna 2005 ehdotus Tanner Tömisee muutettiin muotoon Tanner Töminä. Myös Levottomat Jalat torpattiin. 

Pitkän aikaa suomenhevoselle ei saanut ollenkaan antaa kertaalleen käytettyä nimeä. Esimerkiksi vuonna 2009 ei hyväksytty nimeä Kipakka, kun sellainen oli nimetty juuri vuonna 1979. Hippoksen nimivaliokunta perusteli saman nimen käyttöä sekaantumisvaaralla, kasvattaja hämmästelee.

Sananmuunnoksella kuuluisaksi

Epäsopivat nimet ovat sitten vielä asia erikseen. Sellaisia ovat olleet Pakolainen, Tosi Kibee, Tsiisus ja Vipraattori. Vuonna 2006 olisi halutti nimetä hevonen nimellä Poika-Rakkaus, mutta se ei käynyt päinsä. Sen sijaan joitain sananmuunnoksia on saatu läpi, kuuluisimpina Mukurin Vilkku ja Kyrön Arpa sekä sen varsa Arvan Kajo.

Romantiikka-tamman varsa Kuusysi katsottiin sopivaksi vuonna 2002 ja sen varsa Kamasutra vuonna 2008.

Sellaisiakin kerrotaan, että kun Hippos oli jo useita vaihtoehtoja hylännyt, lopullinen nimi on ollut enemmän turhautunut tuhahdus kuin harkittu nimi.

Esimerkiksi kun orivarsan nimeksi ei käynyt Raineri tai Raideri, nimenkeksijä huokasi, että saan raivarin, ja Raivarin hän sitten sai. Vastaavia puuskahduksia lienevät Hippoksen työntekijän mukaan nimetty Riipinen ja Kummeli-vaikutteinen vaihtoehto Kanada.

Sallivampaan suuntaan

Soila Lehmusvaara kertoo, että nimeämissääntöjä on vuosien saatossa muokattu sallivampaan suuntaan. Osan mielestä suomenhevosilla pitäisi nykyään sallia kaikki vieraskielisetkin nimet, osa on jyrkästi tätä vastaan.

Peltonen on yksi monista, joka haluaa, että suomenhevosen rodun tunnistaa jo nimestä. Hän näkee, että keskusjärjestön oikeus säädellä nimiä tulee säilymään suomenhevosen kohdalla.

”Direktiivit eivät koske kansallisia hevosrotuja. Suomenhevosella on oma jalostusohjelmakin, ja saamme päättää itse myös nimeämisestä”, hän painottaa.

Lehmusvaara toivoo, että hevoselle annetaan sitä kunnioittava nimi.

”Monesti omaan korvaan tavalliselta tai ehkä jopa typerältä kuulostavan nimen takana on tarina ja näitä on todella mukava kuulla asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Kasvattajat haluavat varsalleen itselleen mieluisan nimen ja sen sijaan, että räävittäisiin somessa muiden valitsemia nimiä tai onko joku nimi hyvä vai huono, toivoisin, että keskityttäisiin hienoon suomenhevosrotuun ja iloittaisiin yhtä lailla kaikista varsoista, nimistä huolimatta”, hän vetoaa.

Peltonen tietää, että nimi on tärkeä asia, ja kasvattajien kanssa käytiin usein pitkiäkin keskusteluja nimistä.

”Siinä oli valtavasti tunteet pelissä”, hän muistelee.