Päivä alkoi Terhi Vahlstenin luennolla ’Tuotos, terveys ja rakenne – lypsykarjan jalostuksesta ajatuksia kestävään hevosjalostukseen’. Vahlsten työskentelee Faballa kehitysagronomina ja sovelluspäällikkönä.Vaikka sitä ei ehkä heti tulisi ajatelleeksi, on lypsykarjan jalostus paljon edellä hevosjalostusta. Pohjoismainen yhteistyö ja pitkään jatkuneet tuotos- ja terveysseuranta mahdollistavat runsaat tietokannat ja niitä myös hyödynnetään aktiivisesti jalostuksessa.Genomitesti mullisti naudanjalostuksen yli 10 vuotta sitten. Tänä päivänä jo pikkuvasikasta voidaan ottaa kudosnäyte, josta pystytään selvittämään eläimelle genomiset jalostusarvot tärkeimmille ominaisuuksille. Lypsykarjalla näitä ovat tuotoksen lisäksi muun muassa kestävyys- ja terveysominaisuudet sekä rakenne. Genominen valinta mahdollistaa jalostuseläinten valinnan jo hyvin nuorena, mikä osaltaan on nopeuttanut jalostuksen edistymistä. Genominen valinta mahdollistaa erityisesti useiden ominaisuuksien jalostamisen yhtä aikaa. Lisäksi nautoja rakennearvostellaan säännöllisesti.Vaikka hevosillekin lasketaan Blup-indeksejä, ei genominen valinta ole vielä hevosille mahdollista. Vahlsten esitteli myös sonnitietokantaa, josta sonneja voidaan hakea hyvin erilaisten ominaisuuksien avulla..Hevosen elämä on oppimistaHevosten oppimiseen perehtynyt Anna Kilpeläinen, joka toimii hevosten kouluttajana sekä ratsastuksen ohjaajana ja ammatillisena opettajana Kpedu Kaustisella, luennoi Jalostuspäivillä etänä kilpahevosen motivoinnista vahvisteilla ja lajityypillisen käyttäytymisen huomioinnista treeni- sekä kilpailutilanteissa.Hevonen oppii koko ajan. Myös kasvattaja pystyy vaikuttamaan hevosen hyvinvointiin kilpahevosena, sillä esimerkiksi rakenteella tiedetään olevan merkitystä hevosen käyttäytymiselle.”Käyttäytymiseen vaikuttavat kaikki kokemukset, joita hevoselle kertyy elämänsä aikana. Saman tien, kun varsa syntyy, se alkaa saada kokemuksia. Hevonen on sosiaalinen eläinlaji, ja sen kehitykselle on todella merkittävää kaikki, mitä laumassa tapahtuu sen varsa-aikana”, Kilpeläinen kertoi.”Myös kokemukset ihmisistä ovat tutkimusten mukaan tärkeitä hevosen kehitykselle. Alkuun on tärkeää, ettei ihminen häiritse liikaa, mutta pikkuhiljaa varsan tulisi saada hyviä ihmiskokemuksia.”Kilpeläinen painotti, että vaikka hevonen osaa synnynnäisesti olla hevonen, tulee sitäkin harjoitella: laumakäyttäytyminen opitaan laumassa. Ihmisen seurassa tarvittava käyttäytyminen hevosen taas on aina käytännössä opittava.Vaikka nisäkkäiden aivoissa on lähtökohtaisesti samanlainen perusrakenne, eroavat ihmisen ja hevosen aivot toisistaan merkittävästi. Ihmisillä on nisäkkäistä suurin etuotsalohko, joten olemme kykeneviä sellaiseen abstraktiin ajatteluun, johon eläimet eivät kykene.”Hevosella on erinomainen oppimiskyky ja muisti, kyky samoihin perustunteisiin kuin ihmisillä sekä samankaltainen kivuntuntemus. Isoimpia eroja aivoissamme on se, että hevonen ei pysty miettimään toisen mielen sisältöä tai asettumaan toisen asemaan. Sillä ei monimutkaisia tunteita, kuten ylpeys tai häpeä tai kunnianhimo”, Kilpeläinen sanoi.Miten hevoselle sitten voidaan luoda motivaatiota?”Tästä käyttäytymistiede tietää aika paljon. Eläin pyrkii lisäämään sitä käytöstä, minkä se kokee kannattavaksi ja itselleen hyödylliseksi. Näin ollen käyttäytymistä voi muokata palkitsemalla tai poistamalla epämiellyttävän asian.”Esimerkkinä Kilpeläinen käytti hevosen opettamista taluttamiseen: kun hevosen vauhtia halutaan hidastaa, talutusnaru kiristyy, ja hevosen hidastaessa narua löysätään, jolloin paine poistuu.”Palkinto on päästä eroon lievästi epämiellyttävästä paineesta. Se pitää opettaa helpoissa olosuhteissa ja huolehtia, että tunnetila on käyttäytymiseen sopiva. Hevonen on hyvä oppimaan, mutta toistoja tarvitaan silti useita.”Kilpeläinen muistutti, että tahatonkin paineen päättyminen toimii palkintona ja vahvistaa käytöstä. Paine ei myöskään saa aiheuttaa kipua tai pelkoa, jotta opittu tunnekokemus ei muutu haitalliseksi oppimisen kannalta..Käyttäytymistä voi muokata palkitsemalla tai poistamalla epämiellyttävän asian.Anna Kilpeläinen.Koska hevonen oppii koko ajan, ei ihminen käytännössä voi täysin kontrolloida sitä.”Jos hevonen ei tunnu oppivan, syynä voi olla aiemmat kokemukset, esimerkiksi jos se on oppinut, että paineen määrään ei voi käytöksellä vaikuttaa. Oppimistakin voi oppia, eli hevosen pitää ensin ymmärtää, että se voi omalla käytöksellään vaikuttaa paineeseen.”Toinen tapa vaikuttaa hevosen käytökseen on lisätä palkinnoksi jotain mitä hevonen tavoittelee, esimerkiksi ruoka, rapsuttaminen tai muu, mistä hevonen pitää ja minkä eteen se on valmis näkemään vaivaa.Myös stressinsietokyky vaikuttaa hevosen hyvinvointiin ja siihenkin kasvattaja voi vaikuttaa.”Stressinsietokyky periytyy geeneissä. Lisäksi varhainen voimakas stressi häiritsee stressinsietokyvyn kehittymistä, sekä kantoaikana että varhaisena varsa-aikana.”Luentonsa lopuksi Kilpeläinen summasi kilpahevosen motivoimisen neljään kokonaisuuteen. Ensin tulevat perinnölliset ominaisuudet, eli että tehtävään on valittu sopiva yksilö. Toisena ovat hevosen kokemukset, eli että sille pyritään järjestämään lajinomaisesti hyvä kehitys varsana ja myöhemmin mahdollisuus palautua lajityypillisen käyttäytymisen parissa. Motivointia auttaa myös hyvä fyysinen kehitys, terveys sekä myönteinen käsitys ihmisestä ja toimintaympäristöstä. Kolmantena on stressitaso, eli vaikka se on suorituksen aikana koholla, tulee sen madaltua palautuessa. Lisäksi neljäntenä hevosen koulutuksen tulee tukea tätä kaikkea ja kokemusten olla myönteisiä ja innostavia. Turhaa stressiä kannattaa välttää, ja varmistaa, että hevonen osaa kaiken tarvittavan.Iltapäivällä valmentaja Matias Salo kertoi Lauri Hyvösen haastattelussa, miten hyvinvointiin vaikutetaan kilpahevosten arjessa.Jalostuspäivät jatkuvat Kouvolassa huomenna perjantaina..Hyvä paha stressi
Päivä alkoi Terhi Vahlstenin luennolla ’Tuotos, terveys ja rakenne – lypsykarjan jalostuksesta ajatuksia kestävään hevosjalostukseen’. Vahlsten työskentelee Faballa kehitysagronomina ja sovelluspäällikkönä.Vaikka sitä ei ehkä heti tulisi ajatelleeksi, on lypsykarjan jalostus paljon edellä hevosjalostusta. Pohjoismainen yhteistyö ja pitkään jatkuneet tuotos- ja terveysseuranta mahdollistavat runsaat tietokannat ja niitä myös hyödynnetään aktiivisesti jalostuksessa.Genomitesti mullisti naudanjalostuksen yli 10 vuotta sitten. Tänä päivänä jo pikkuvasikasta voidaan ottaa kudosnäyte, josta pystytään selvittämään eläimelle genomiset jalostusarvot tärkeimmille ominaisuuksille. Lypsykarjalla näitä ovat tuotoksen lisäksi muun muassa kestävyys- ja terveysominaisuudet sekä rakenne. Genominen valinta mahdollistaa jalostuseläinten valinnan jo hyvin nuorena, mikä osaltaan on nopeuttanut jalostuksen edistymistä. Genominen valinta mahdollistaa erityisesti useiden ominaisuuksien jalostamisen yhtä aikaa. Lisäksi nautoja rakennearvostellaan säännöllisesti.Vaikka hevosillekin lasketaan Blup-indeksejä, ei genominen valinta ole vielä hevosille mahdollista. Vahlsten esitteli myös sonnitietokantaa, josta sonneja voidaan hakea hyvin erilaisten ominaisuuksien avulla..Hevosen elämä on oppimistaHevosten oppimiseen perehtynyt Anna Kilpeläinen, joka toimii hevosten kouluttajana sekä ratsastuksen ohjaajana ja ammatillisena opettajana Kpedu Kaustisella, luennoi Jalostuspäivillä etänä kilpahevosen motivoinnista vahvisteilla ja lajityypillisen käyttäytymisen huomioinnista treeni- sekä kilpailutilanteissa.Hevonen oppii koko ajan. Myös kasvattaja pystyy vaikuttamaan hevosen hyvinvointiin kilpahevosena, sillä esimerkiksi rakenteella tiedetään olevan merkitystä hevosen käyttäytymiselle.”Käyttäytymiseen vaikuttavat kaikki kokemukset, joita hevoselle kertyy elämänsä aikana. Saman tien, kun varsa syntyy, se alkaa saada kokemuksia. Hevonen on sosiaalinen eläinlaji, ja sen kehitykselle on todella merkittävää kaikki, mitä laumassa tapahtuu sen varsa-aikana”, Kilpeläinen kertoi.”Myös kokemukset ihmisistä ovat tutkimusten mukaan tärkeitä hevosen kehitykselle. Alkuun on tärkeää, ettei ihminen häiritse liikaa, mutta pikkuhiljaa varsan tulisi saada hyviä ihmiskokemuksia.”Kilpeläinen painotti, että vaikka hevonen osaa synnynnäisesti olla hevonen, tulee sitäkin harjoitella: laumakäyttäytyminen opitaan laumassa. Ihmisen seurassa tarvittava käyttäytyminen hevosen taas on aina käytännössä opittava.Vaikka nisäkkäiden aivoissa on lähtökohtaisesti samanlainen perusrakenne, eroavat ihmisen ja hevosen aivot toisistaan merkittävästi. Ihmisillä on nisäkkäistä suurin etuotsalohko, joten olemme kykeneviä sellaiseen abstraktiin ajatteluun, johon eläimet eivät kykene.”Hevosella on erinomainen oppimiskyky ja muisti, kyky samoihin perustunteisiin kuin ihmisillä sekä samankaltainen kivuntuntemus. Isoimpia eroja aivoissamme on se, että hevonen ei pysty miettimään toisen mielen sisältöä tai asettumaan toisen asemaan. Sillä ei monimutkaisia tunteita, kuten ylpeys tai häpeä tai kunnianhimo”, Kilpeläinen sanoi.Miten hevoselle sitten voidaan luoda motivaatiota?”Tästä käyttäytymistiede tietää aika paljon. Eläin pyrkii lisäämään sitä käytöstä, minkä se kokee kannattavaksi ja itselleen hyödylliseksi. Näin ollen käyttäytymistä voi muokata palkitsemalla tai poistamalla epämiellyttävän asian.”Esimerkkinä Kilpeläinen käytti hevosen opettamista taluttamiseen: kun hevosen vauhtia halutaan hidastaa, talutusnaru kiristyy, ja hevosen hidastaessa narua löysätään, jolloin paine poistuu.”Palkinto on päästä eroon lievästi epämiellyttävästä paineesta. Se pitää opettaa helpoissa olosuhteissa ja huolehtia, että tunnetila on käyttäytymiseen sopiva. Hevonen on hyvä oppimaan, mutta toistoja tarvitaan silti useita.”Kilpeläinen muistutti, että tahatonkin paineen päättyminen toimii palkintona ja vahvistaa käytöstä. Paine ei myöskään saa aiheuttaa kipua tai pelkoa, jotta opittu tunnekokemus ei muutu haitalliseksi oppimisen kannalta..Käyttäytymistä voi muokata palkitsemalla tai poistamalla epämiellyttävän asian.Anna Kilpeläinen.Koska hevonen oppii koko ajan, ei ihminen käytännössä voi täysin kontrolloida sitä.”Jos hevonen ei tunnu oppivan, syynä voi olla aiemmat kokemukset, esimerkiksi jos se on oppinut, että paineen määrään ei voi käytöksellä vaikuttaa. Oppimistakin voi oppia, eli hevosen pitää ensin ymmärtää, että se voi omalla käytöksellään vaikuttaa paineeseen.”Toinen tapa vaikuttaa hevosen käytökseen on lisätä palkinnoksi jotain mitä hevonen tavoittelee, esimerkiksi ruoka, rapsuttaminen tai muu, mistä hevonen pitää ja minkä eteen se on valmis näkemään vaivaa.Myös stressinsietokyky vaikuttaa hevosen hyvinvointiin ja siihenkin kasvattaja voi vaikuttaa.”Stressinsietokyky periytyy geeneissä. Lisäksi varhainen voimakas stressi häiritsee stressinsietokyvyn kehittymistä, sekä kantoaikana että varhaisena varsa-aikana.”Luentonsa lopuksi Kilpeläinen summasi kilpahevosen motivoimisen neljään kokonaisuuteen. Ensin tulevat perinnölliset ominaisuudet, eli että tehtävään on valittu sopiva yksilö. Toisena ovat hevosen kokemukset, eli että sille pyritään järjestämään lajinomaisesti hyvä kehitys varsana ja myöhemmin mahdollisuus palautua lajityypillisen käyttäytymisen parissa. Motivointia auttaa myös hyvä fyysinen kehitys, terveys sekä myönteinen käsitys ihmisestä ja toimintaympäristöstä. Kolmantena on stressitaso, eli vaikka se on suorituksen aikana koholla, tulee sen madaltua palautuessa. Lisäksi neljäntenä hevosen koulutuksen tulee tukea tätä kaikkea ja kokemusten olla myönteisiä ja innostavia. Turhaa stressiä kannattaa välttää, ja varmistaa, että hevonen osaa kaiken tarvittavan.Iltapäivällä valmentaja Matias Salo kertoi Lauri Hyvösen haastattelussa, miten hyvinvointiin vaikutetaan kilpahevosten arjessa.Jalostuspäivät jatkuvat Kouvolassa huomenna perjantaina..Hyvä paha stressi