Sukukato selville myös geeneistä: ”Tuloksissa ei ollut yllätyksiä"

Suomenhevosen varhaisvaiheiden hankkeessa kerätyt luu-, jouhi- ja karvanäytteet on nyt analysoitu. Niistä saadut ensimmäiset tulokset kertovat saman kuin sukutaulujen ja asiakirjojen perusteella on jo uumoiltu: suomenhevosen geeniperimän monimuotoisuus on laskenut eniten vuosien 1931 ja 1970 välillä.”Tuloksissa ei ollut yllätyksiä. Syitä sukukatoon on useita: kantakirjaus lisäsi sukujen valikoitumista, maatalouden koneellistuminen vähensi hevosmäärää rajusti ja myös maailmansodat veivät hevosia”, Oulun yliopiston dosentti Laura Kvist toteaa.Kvist tutki muutama vuosi sitten modernien suomenhevosten DNA-näytteistä muun muassa värien ja niin sanotun ravivarmuus- eli DMRT3-geenin yleisyyttä. Nyt moderneja näytteitä verrattiin museoista, alan oppilaitoksista, yksityisiltä ihmisiltä ja kaivauksista saatuihin näytteisiin, joista vanhimmat olivat 1850-luvulta ja nuorimmat 1950-luvulta.”Vastaavaa tutkimusta ei ole tietääksemme tehty aiemmin millään muulla eläinrodulla koko maailmassa”, Kvist uskoo.Näytteitä saatiin muun muassa tyynynpehmikkeistä, muistojouhista, opetuskokoelmista sekä tunnetuista historiallisista hevosista, esimerkiksi Eri-Aaronin päästä ja hankkeessa avatusta Valokkaan ja Rymy-Murron haudasta. Näytteistä noin viidesosa voitiin yhdistää tiettyyn hevoseen. Tutkimuksen ohella on syntymässä vielä tämän vuoden aikana kirja Suomenhevosen maa.”Siihen saamme mukaan vielä joitakin tuloksia esimerkiksi tiettyihin kokoon, väreihin ja sairauksiin sekä ravivarmuuteen vaikuttavista geeneistä eri yksilöillä”, suomenhevosen varhaisvaiheiden hankkeen tutkija Karin Hemmann sanoo.Geenitutkimuksessa on meneillään myös hanke, jossa selvitetään kuinka hevonen alun perin saapui Pohjolaan.”Siinä analysoimme näytteitä esimerkiksi Leväluhdan suohaudasta ja jopa tuhansia vuosia vanhoja näytteitä Suomen lähialueilta”, Laura Kvist avaa.