Kuningas ja helvetin hyvä työmies - katso myös laaja kuvakollaasi kaikkien aikojen suomenhevosesta

Viesker oli ollut aikamoinen ranttalipoika nuorena..Kun Eero Luukkanen vuonna 1989 keksi kasvattamalleen kesälliselle orivarsalle nimen, hän toimi jo hyväksi todetun perinteen mukaan. Otetaan osa kummankin vanhemman nimestä ja yhdistetään ne. Näin isä Vokker sai luovuttaa pojalleen viimeisen tavunsa ja emä Viesta puolestaan ensimmäisen. Ehkä Luukkasen mielessä käväisi myös vaihtoehto Kervies, mutta kotiväelle hän perusteli Viesker-nimen erinomaisuutta myös sillä, että hyvät hevoset alkavat kirjaimella V. Tuon huomion kauaskatseisuus saatiin myöhemmin tuta täystehoisesti. Se liitti Vieskerin saumattomasti legendaaristen ravikuninkaiden Vieterin ja Vekselin jatkumoon.Ainoat viisinkertaiset ravikuninkaat Vieteri, Vekseli ja Viesker ovat aivan oma lukunsa hienon kansallisrotumme edustajistossa. Suomenhevosten ystävien päällimmäinen tunne Vieterin tankkimaista olemusta ja hivenen karheaa luontoa kohtaan oli syvä kunnioitus. Vekselin upeaa ulkonäköä ja fysiikan rajoja hipovaa suorituskykyä puolestaan ihailtiin henkeä haukkoen. Mutta Vieskeriä raviyleisö ennen kaikkea rakasti.Sen säkäkorkeudeltaan 155-senttinen varsi ei antanut ulkoisia viitteitä, mitä sen sisällä piili, eikä sen raviliike tarttunut silmään erikoisen näyttävänä. Viesker näytti ylivertaisuutensa vasta sitten, kun sen aika oli. Sillä ylivertainen Viesker oli. Silti se ei murskannut vastustajiaan, ei tullut maaliin puoli suoran mittaa edellä. Sen ei tarvinnut pullistella olevansa paras, koska se oli paras. Sellaista johtajuutta suomalainen arvostaa, sellaista suomalaisen on helppo rakastaa. Kun presidentti Urho Kaleva Kekkonen aloitti toisen toimikautensa vuonna 1962, hän sanoi puheessaan "en ole herra, mutta olen helvetin hyvä työmies." Hän oli kuitenkin presidentti ja tunsi oman arvonsa. Samalla tavalla Viesker oli arvonsa tunteva kuningas, mutta silti helvetin hyvä työmies. Viesker oli ollut aikamoinen ranttalipoika nuorena, siitä kasvoi viisas hallitsija suomenhevosalamaisilleen ja lopulta ravikansakunnan kaapin päällä oleva vanhempi valtiomies, ukkokuningas, joka silloin tällöin kävi ottamassa vastaan ansaitsemansa suosionosoitukset.Vieskerin suhtautuminen yleisöönsä ja yleisön rakkaus Vieskeriä kohtaan tuli selväksi viimeistään Joensuun vuoden 2015 kuninkuusraveissa. Tuolloin jo 26-vuotiaalla orilla ei ollut paras päivänsä, olo oli kankea. Taustavoimat pohtivat jo, kehtaako kuningasta viedä näytille. Samalla sekunnilla, kun ori astui talliportista kaviouran puolelle, unohtuivat kaikki ikämiehen kolotukset. Kaula meni kaarelle ja askeleiden alla oli kuin vieterilliset kaviot. Sen koko olemus kertoi, että sopii sitten tulla kenen vaan rinnalle koittamaan, niin katsotaan kuinka käy. Hyvääaavistamattoman kuninkuusraviyleisön kosteiden silmien säestämät suosionosoitukset vaihtelivat suorasta hihkumisesta epärytmikkäisiin, mutta sitäkin äänekkäämpiin kannustuksiin, kun se huomasi, mikä hevonen paikalle saapuu.Nyt Viesker on poissa, mutta tämä ja lukemattomat muut muistot siitä elävät.

Kuningas ja helvetin hyvä työmies - katso myös laaja kuvakollaasi kaikkien aikojen suomenhevosesta

Harri Lind

Aiheeseen liittyvää