Vesa-Matti Loiri: ”Olen kiitollinen, että meillä on ollut tällainen harrastus”

Vesa-Matti Loirin ja Christer Bergholmin rakkaus raveihin on kestänyt ylä- ja alamäet jo neljättäkymmenettä vuotta..Vuoden 1981 tammikuu oli vielä vanhan kunnon ajan talvi. Oli kylmä. Turun raviradalla seurattiin viikolla jännityksellä pakkasen kehittymistä, viikonloppuna oli vuorossa tärkeä valtakunnallinen V5-kierros. Kylmyyden takia raveja ei ollut viikolla kuitenkaan peruutettu. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että kuukauden 26 ravikilpailuista jokainen ajettiin pyhä- tai lauantaipäivänä. Arkipäivinä ei ravattaisi ennen helmikuun puoliväliä. Kun ravirintamalla ei ollut puhuttavaa kilpailuista, tuli alan merkittävin tuore uutinen Kaarlo Partasen suusta: viisinkertainen ravikuningas Vieteri oli jättänyt raviradat lopullisesti. Pakkasta pelkäämättä kaksi miestä värjötteli vajaat kolme vuotta aiemmin valmistuneen Metsämäen kaviouran äärellä ja silmä kovana seurasi radalla kulkevaa hevosta. Mittari näytti miinus 27 astetta ja miesten vaatetus oli huomattavan riittämätön tähän keliin, mutta mielen täyttävä pieni tohkeus lämmitti sisältä päin. Miehet olivat hevosenostoreissulla ja kaiken lisäksi hankkimassa aivan ensimmäistä hevostaan..Rataa kiersi kolmivuotias tamma Re Count. Sen isä oli juuri kovasti muodissa oleva Buckeye Count ja emänisänä oli Scotch Fez, jolla Sören Nordin voitti vuonna 1950 Prix d’Ameriquen. Sukuhevonen siis. Tamman rattailla istuva Juhani Sundström oli tuttu näky Turun raviradalla, mutta jos joku olisi uskaltautunut pakkasessa raviradan liepeille ja nähnyt radan varrella notkuvat ukot, hän olisi saattanut hämmästyä. Ensimmäistä hevostaan olivat tulleet ostamaan Vesa-Matti ”Vesku” Loiri ja Christer ”Kicke” Bergholm. Loiri oli jo valtakunnallinen julkisuuden henkilö, hän oli mm. esiintynyt useissa elokuvissa ja Uuno Turhapuro -elokuvasarjaakin oli nähty jo viiden filmin verran. Eino Leinon runoihin sävellettyihin kappaleisiin perustuva levy oli ollut paria vuotta aiemmin jättimenestys - myi tuplaplatinaa - ja edellisenä vuonna hänet oli nähty Haagissa Suomen euroviisuedustajana Huilumies-kappaleella. Bergholm puolestaan oli levyttänyt ensimmäisen kerran jo pariakymmentä vuotta aiemmin: The Scaffolds -yhtyeen basistina hän soitti vuoden 1963 hitissä Dark eyes beat -rautalankaversio venäläisestä Mustat silmät -laulusta (Ochi chyornye). Sen jälkeen Bergholm oli soittanut Jormas -yhtyeessä, jonka klassikkokappaleista jokainen muistaa Saat miehen kyyneliin ja Rööperiin. Nyt nämä – jo siinä vaiheessa – viihteen veteraanit seurasivat ostoehdokkaita..Se vähä mitä me hevosista Kicken kanssa tajuttiin, niin meidän mielestä tamma näytti paremmalta.Vesa-Matti Loiri.”Niitä oli kaksi hevosta, ori ja tamma”, Vesa-Matti Loiri muistelee reilut 30 vuotta myöhemmin Espoon kodissaan. ”Jussi ajoi kummallakin vähän matkaa. Se vähä mitä me hevosista Kicken kanssa tajuttiin, niin meidän mielestä tamma näytti paremmalta.” Lähinnä kaverusten intuitioon perustuva ostopäätös osoittautui oikeaksi. Re Countilla oli lievä jalkavamma, mutta Sundström ei uskonut sen jatkossa haittaavan. Näin tamma siirtyi ahvenanmaalaiselta Teppo Ojalalta Las Vegas-Tallin omistukseen. Ja osoittautui juoksijahevoseksi. Toukokuun lopulla juostun koelähdön tulos 28,3 ei ollut edes tuohon aikaan merkittävä suoritus, mutta ylpeät hevosenomistajat panostivat silti ensistarttiin. ”Mentiin Turkuun katsomaan kun se starttasi ensimmäisen kerran. Me tuupattiin sille aika paljon voittajaa. Se laukkasi, mutta tuli vielä kolmanneksi. Eihän me mitään sijaa oltu pelattu, voittajaa vaan.” Omistajien pelaaminen vaikutti sen verran, että Re Count oli lähtönsä ehdoton suosikki, kerroin 1,40. Jo seuraava startti kuitenkin osoitti, ettei Veskun ja Kicken pelailut olleet silkkaa omistajien ylpeyttä, Riihimäellä tamma voitti helposti. Jatkossa voittoja tuli, mutta tuli myös laukkoja – joskus kerralla kumpaakin. Loirin mieleen on jäänyt erityisesti yksi Vermon startti. ”Se laukkasi lähdössä, kun polvisuoja tipahti nilkkaan, ja jäi niin paljon, ettei näy koko kuvassa kun myöhemmin katsottiin lähtö videolta. Silti se tuli vielä pyyhkästen muista ohi. Mehän haluttiin se juoksu itsellemme videolle. Mentiin sitä hakemaan tuomaritornista juuri kun siellä kehuttiin, että on se kova tuo Jussin hevonen. Piti tietysti möläyttää, että ei kun se on meidän.” .Re Countin lupaavasti alkanut kilpaura sai ikävän lopun jo nelivuotiaana. ”Kerran kun olin Norjassa kuvaamassa, niin Jussi soitti, että no, nyt on musta tammakin sitten makkarana. Minä olin, että mitä sä tarkotat. Se oli kuljetusautosta pois otettaessa lipsahtanut ja jalka irti poikki.” Tamma ehti paristakymmenestä kilpailustaan voittaa seitsemän ja olla muilla totosijoilla viisi kertaa. ”Se oli meille ihan lottovoitto ekaksi hevoseksi. Eikä ollut mikään kallis hevonen.”.SunnuntaipelureitaPystymetsästä Loiri ja Bergholm eivät hevosenomistamiseen ryhtyneet. Takana oli jo useamman vuoden raviharrastus pelipuolelta. Kumpikin on syntyperäinen helsinkiläinen, eikä raviurheilu langennut heille luontojaan.Näyttelijä (mm. pääosa Jarvan Bensaa suonissa -elokuvassa) ja ohjaaja (mm. television 90-luvun suosituimpiin sarjoihin kuulunut Hyvät herrat) Pertti Melasniemi on henkilö josta kaikki alkoi. ”Pertsa kävi raveissa Käpylän aikaan ja me oltiin hyviä frendejä, ja ollaan vieläkin”, Bergholm kertoo. ”Hänen mukanaan kävin siellä. Pertsa lopetti raveissa käymisen jo aikoja sitten, eikä innostunut koskaan ostamaan hevostakaan.” Käpylän rata oli myös Loirille tuttu paikka, mutta lähinnä vain maisemallisesti..”Asuin Käpylän ravirataa melkein vastapäätä, siinä kivitalossa oli vielä Renlundin värikauppa alakerrassa”, Loiri sanoo. ”Katselin usein, että mitä helvettiä noi ihmiset menee tonne. Mitä ne siellä tekee. En tiennyt raviurheilusta yhtään mitään, eikä itsellä tullut mieleen sinne mennä.” Loiri tunnustaa kuitenkin, että hevoset eläimenä ovat tehneet häneen vaikutuksen aina. ”Isän kotipaikassa Lauritsalassa kävin kakarana muutaman kerran ja siinä ihan naapurissa sukulaisilla oli suomenhevosia joilla ajettiin ravikilpailuissa. Se oli 1940–50-lukujen vaihdetta, mutta ne hevoset jäi mieleen.” Kickellä oli välillä hieman taukoa raveissa käymisessä, mutta 70-luvun lopulla uusi hieno Suomen raviurheilun mekka Vermo houkutteli miehen takaisin. Pian samaan liemeen sukelsi Loirikin..”Minut hyväksyttiin taiteilijana ohjelmatoimisto Polar-artisteihin, jossa Kicke oli yksi omistajista”, Loiri pohjustaa. ”Kicke sanoi usein, että hän lähtee Vermoon, lähde mukaan. Minä sanoin, että en, en mä jaksa mukaan lähteä. Sanoin Kickelle vaan, että mitä ihmettä säkään siellä teet.”.”Kicke kuitenkin usein toi raveista pienen tilin ja halusin päästä siihen jaolle. En halunnut vieläkään lähteä itse, mutta osallistuin hänen peleihinsä.” Kun ravipirulle antaa pikkusormensa, voi se olla koko käden vientiä. Näin kävi ainakin Veskulle. ”Lopulta lähdin mukaan ja se ei tarvinnut kuin sen pari käyntiä ja se oli menoa. Se oli siinä.””Kävi vielä sellaiset sunnuntaipelurin tuurit, että toisella käyntikerralla sain kympin panoksella pari tonnia mummonmarkkoja. Mietin, että tästä ei peli enää helpotu. Siinä luulossa elin sitten monta vuotta...” Nopeasti Kicke ja Loiri olivat jo vakiokasvoja Vermossa. ”Siellä käytiin kaksi kertaa viikossa. Vuokrarahat meni moneen kertaan. Leikkisästi sanoen”, Loiria naurattaa, mutta ei niin pientä pilaa, ettei toinen puoli totta..”Vähän ehkä kävin jo liikaakin”, Bergholm myöntää. ”Mutta kun siihen pääsi sisään, niin se oli niin kiehtovaa. Ihan oma maailmansa.” Miehet kertovat olleensa todellista sunnuntaipelureiden aatelia. ”Lyötiin joka lähtöön neljää–viittä hevosta ristiin”, Bergholm hymähtää. Kicke tutustui erään projektin yhteydessä helsinkiläiseen rakennusalan yrittäjä Heino Ihalaiseen, joka sittemmin oli mukana myös heidän monissa hevoskimpoissaan. ”Heka sanoi meille, että nyt teillä pojat on yksi vika peleissänne”, Loiri kertoo. ”'Te pelaatte joka lähtöön.' Niin me pelattiinkin ja koitettiin sellaisia millä ne isoimmat kertoimet tulisi, mistä sitä rahaa lähtisi. Heka pelasi vaan pari valittua lähtöä ja lähti aina voitolla kotiin.” ”Ihailin kun Heka katsoi hevosta lämmityksessä ja sanoi, että nyt ei mene ihan puhdasta. Valehtelen jos sanon, että nykyään ymmärrän hevosen liikkeiden kaikki vivahteet, mutta kyllä jostain hevosesta näkee, että nyt se on kunnossa. Varsinkin kun on ahkerammin seurannut, niin voi verrata sitä sen hevosen aikaisempaan menoon.”.”Pikku hiljaa me ruvettiin ymmärtämään vähän sen pelin päälle. Heka oli hyvä opettaja ja hänestä tuli hyvä ystävämme. Hänen kanssaan aikoinaan hankittiin Lapin mökkikin, raveissa muuten kuultiin eka kertaa koko siitä paikasta.” Kyseinen Inarissa sijaitseva mökki on edelleen Loirin toinen koti. Totalisaattoripelin sisäistäminen helpotti Loirin perhe-elämää. ”Silloin kun elin avioliitossa, niin usein sai motkotuksen kanssa lähteä raveihin. Oli hyvä joskus heittää takaisin tultua rahaa näkyviin. Vaikka se kovin harvinaista olikin.”."Osta nyt hevonen"Jokainen raveissa kävijä tietää, että pelipuolelta on todella pieni kynnys hevosenomistajaksi. Ellei niin ole käynyt itselle, niin varmasti jollekin ravitutulle. Tämä oli seuraava askel myös Bergholmille ja Loirille. ”Kicken autolla mentiin ja tultiin, kun molemmat asuttiin Haukilahdessa päin Espoossa”, Loiri toteaa. ”Kicke puhui toistuvasti, että joskus hän vielä haluaa ostaa oman hevosen. Minäkin olin, että no, ostetaan joskus.””Kuinka ollakaan, mulle soitti yksi tumma. Sellanen jonka tunsin aika hyvin. Se sanoi, että hän muuttaa Suomesta Ruotsiin kokonaan ja olisi kaksi hyvää varsaa myytävänä. Hän on nähnyt sua raveissa, osta nyt hevonen.”.”Minä soitin Kickelle, että tumma mies tarjosi meille paria varsaa. Tehtiin Kicken kanssa päätös, että ostetaan, mutta kysytään mielipidettä ensin joltakin joka ymmärtää.”.Soittikin sitten ja sanoi, että älkää ostako missään nimessä.Juhani Sundström neuvoi Loiria ja Bergholmia ensimmäisen hevosen ostossa.Vesku kertoo Juhani Sundströmin jääneen radoilta mieleen. Suuri syy oli, että Sundströmiin peleissä luottaen heille oli tullut muutama mukava onnistuminen. ”Kicke sanoi, että hän on katsonut, että siinä on pätevän tuntuinen kaveri ja mulla oli ihan sama juttu. Soitettiin Jussille ja esiteltiin itsemme, että ollaan Vesa-Matti Loiri ja Kicke Bergholm ja meillä olisi nyt mahdollisuus ostaa hevonen. Vaihtoehtoja olisi kaksi, ne on samasta isästä.”.”Jussi sanoi, että hänellä on kyllä karsina vapaana, sanotko varsojen nimet. Minä kerroin ja Jussi lupasi soittaa myöhemmin. Soittikin sitten ja sanoi, että älkää ostako missään nimessä. Meistä se oli reilua, olisihan hän voinut ottaa jomman kumman ihan vaan karsinantäytteeksi.””Me kysyttiin, että voisitko sitten katsella meille hevosta, nyt ollaan tosimielellä sellaista hankkimassa. Siinä meni pari–kolme kuukautta ja Jussi soitti sillä Turun murteellaan, että oottekste viel sit kiinnostunei.” Ja kuten alussa kerrottiin, ensimmäiseksi hevoseksi osui Re Count. Lahjakas tamma, joka tapaturmaisesti menehtyi noustessaan kohti ylempiä sarjoja. ”Jussin luona käytiin katsomassa sitä meidän hevosta aika usein. Kerran Jussi oli jättänyt Kaarlon-Kaikun vapaana pihalle, kun tiesi, että me ollaan tulossa. Katseli sitten sisällä verhojen välistä, että uskaltaako ne pojat tulla autosta ulos. Jouduttiin me vähän aikaa odottamaan.””Joskus juhlatuulella Jussi toi Kaarlon-Kaikun olohuoneeseen, siinä ori katseli vieressä kun me syötiin.”Re Countin kuoltua miehet lähtivät toivioretkelle Ruotsiin. Sundström oli katsellut sieltä muutamia paikkoja josta voi ostaa hevosen – mm. Asserdal-siittolan – ja matkalta tarttuikin kaksi tammaa, Kermita ja Golden Car. Molemmista kehittyi aikanaan hieman keskinkertaista parempia hevosia n. 60 000 markan voittosummillaan.”Ne ei ihan elättäneet itseään”, Loiri kuittaa..Tammat aloittivat uransa Sundströmillä, mutta pian niille haettiin uutta potkua valmentajanvaihdoksella. ”Oltiin tutustuttu Pekka ja Ilkka Korpeen ja isä-Akuunkin tutustuttiin, hauska velmu. Hevoset meni jossain vaiheessa Pekalle. Vietiin Pekka ja Ilkka kerran syömään, vaimoineen kaikkineen ja koitettiin siinä illan aikana Kicken kanssa saada kuulla jotain positiivista omista hevosista. Mutta ei mitään.” ”Kyseltiin, että meidän hevoset varmana kohta juoksee, Pekka mumisi vaan mmjyy. Lopulta tullaan ulos ja odotellaan takseja, niin sitten Pekka sanoo, että kyllä pojat teidän pitäisi saada oikein kunnon hevoset. Ymmärrettiin heti, että nyt meillä ei niitä ole.”Pekka Korpi otti asiakseen löytää kaveruksille kunnon hevonen. ”Pekka kerran sanoi, että nyt hänellä olisi tällainen Floridasta tuotu varsa. Hän myisi sen muille sillä ja sillä hinnalla, mutta te saatte tämän kaveruutta huomattavasti edullisemmin.”.Ensimmäinen yritys meni hutiin, jenkkituonnista ei ollut raviurheilun historian sivuille. Itse asiassa tänä päivänä eivät silloiset omistajat ja valmentaja enää muista edes koko hevosen nimeä. ”Me odotetaan ja odotetaan sitä starttiin, mutta sitten Pekka sanoi, että kyllä nyt on sellainen tilanne, ettei tämä onnistu. Sillä hevosella oli koti-ikävä ja sen lihaksisto kramppasi täällä. Se oli aina ihan jäykkänä.”.”Pekka sanoi, että hän antaa toisen tilalle, ihan ilman mitään välirahaa. Se tilalle tullut hevonen oli Meadowbranch Fred.”.Meadowbranch Fred vei huipulleMeadowbranch Fred oli sitten jo se kunnon hevonen Loirille ja Bergholmille – jotka tässä vaiheessa olivat jo Ramppivalo Oy. ”Käytiin katsomassa Meadowbranch Fredia ekan kerran Haimoossa”, Loiri muistaa. ”Ilkka ajoi ja Heikki ja Pekka seisoi tossa vieressä. Heikki tönäsi mua kylkeen ja sanoi, että kato jumalauta sun hevostas. Näin, että siinä se menee ja ihan komeesti, mutta en tajunnut, että siinä on se oikein Hevonen.” Ori aloitti kolmivuotiaana heinäkuussa, mutta oli jo lokakuussa valmis voittamaan vanhemmat hevoset V65-tasolla 2600 metrillä. ’Väkivahva 3-vuotias’, kirjoitti Ilkka Salokangas Hevosurheilussa. Nelivuotiaana oriin tahti vain parani. Huhtikuussa se paineli kauden kotimaisen kärkiajan, vuonna 1992 siihen riitti 14,8a. Hyvin sujunut kevät vei oriin Elitloppetin Nelivuotiseliittiin, mutta siellä sen oli takarivin uloimmalta lähtöpaikalta tyytyminen seitsemänteen sijaan ennätyksellään 13,5a. Voittaja Campo Ass meni neljä kymmenystä kovempaa..Maili ei kaiken kaikkiaan ollut oriin bravuurimatka, täydellä matkalla se löi nelivuotiaiden SE-ajan 11,8a juosseen ikätoveri Smooth Blendin, mutta lyhyellä matkalla puntit kääntyivät. Todellista kestävyyttään Meadowbranch Fred osoitti voittamalla Tammerajon SE-ajalla 16,9/3100m. Se oli ensimmäinen kerta kun minkään ikäinen hevonen alitti Suomessa kolmella kilometrillä 1.17-ajan – millään lähetystavalla. Syyskuun hurja putki – kaksi Vermon arvovoittoa ja kaksi V65-voittoa – toi valmentajan päähän ajatuksia.”Pekalla oli Belgiassa talli ja hän ehdotti hevosen viemistä sinne”, Loiri kertoo. ”Se oli meille onnenpotku. Siellä palkintosummat oli ihan erilaisia.” .Näin, että siinä se menee ja ihan komeesti, mutta en tajunnut, että siinä on se oikein Hevonen.Vesa-Matti Loiri Meadowbranch Fredistä.Ori aloitti Wienissä perinteisessä Graf Kalman Hunyadyn Muistoajossa ja oli neljäs, mutta jo seuraava startti toi täysosuman. Belgian Kuurnessa Meadowbranch Fred voitti miljoonan Belgian frangin (euroissa 21 696) arvoisen Grand Prix Fernand Talpen. ”Oltiin Kuusamossa keikalla kun Pekka soitti voitosta. Se oli ihana tunne”, Kicke pääsee selvästi fiiliksiin vielä 20 vuotta myöhemminkin..Ori kilpaili lopulta alun kolmatta vuotta Keski-Euroopassa. Meadowbranch Fredin voittamien lähtöjen nimet kuten Prix du Casino de Niederbronn ja Prix Victor Regis kuulostavat komeilta, mutta vastaavat hienot nimet voivat olla tasoltaan tyyliä Prix de Ostarin Siwa ja palkinto sen mukainen, tämän on saanut huomata esimerkiksi Ranskasta Suomeen tuotujen oriitten kilpailutietoja pöyhiessä. Meadowbranch Fredin kohdalla näin ei ollut. Kun se palasi Suomeen keväällä 1995, oli sillä tuomisinaan euroissa mitaten yli 200 000 tuliaiset. Se pitää suhteuttaa vielä parinkymmenen vuoden takaiseen rahanarvoon. ”Mä en ollut ulkomailla näkemässä yhtään sen voittojuoksua, mutta sä näit”, Loiri toteaa.”Joo, siellä oli puitteet ja ilmapiiri omistajaa arvostavaa. Kyllä oli Belgiassakin komeasti Suomen liput pöydässä”, Bergholm kuvailee..Meadowbranch Fredin myötä kaverukset myös siivosivat hevoskatrastaan. Pahimmillaan/parhaimmillaan heillä oli yhtä aikaa 11 hevosta. ”Se oli jo liikaa”, Loiri myöntää. ”Varsinkin kun yksikään ei tienannut hoitomaksujaan. Meillä oli jotain Golden Carinkin varsoja, niitähän tuli joka kevät. Eikä mikään juossut.””Se oli sitä, että kun tamma meni rikki, niin astutettiin. Vaikka en oikein itsekään uskonut lottovoittoon, että ei niin kummoisesta tammasta tulisi sitten huippuvarsa. Tottakai sitä kuitenkin toivoi, kai jokaisella on sellainen kasvattajan toivo. Touhu karkasi, mutta saatiin kuitattua se Fredilla ja samalla hankkiuduttiin turhista eroon.” Ori toi myös uudella tavalla arvostusta kaverusten harrastukselle. ”Olen viettänyt suuren osa elämääni biljardisaleilla, siihen aikaan sieltä lähes jokainen kävi raveissa. Salilla alkoi kunnioitus kohota meidän hevosenomistamiseen; nyt teillä on hyvä hevonen.”.Joo, jo se, että uskallettiin ostaa hevonen.Vesa-Matt Loirin mukaan se vaatii rohkeutta.Yhteensä 1,6 miljoonan markan tienestit juossut Meadowbranh Fred kilpaili viimeisen kerran tammikuussa 1997. Se pysyi Ramppivalo Oy:n omistuksessa sen jälkeen vielä 10 vuotta. Tenho Aron oriasemalle sijoitettuna siitä jäi toista sataa jälkeläistä. Lopulta se myytiin Arolle..Vielä kerran Meadowbranch Fred oli menestynein hevonen jota Loiri ja Bergholm ovat olleet omistamassa, mutta molemmilla on eri suosikkihevonen. ”Re Count on ehkä sittenkin parhaiten muistoissa”, Bergholm arvioi. ”Sen kanssa pääsi kokemaan ihan uutta. Tottakai se menestys sokaisikin.””Joo, jo se, että uskallettiin ostaa hevonen”, Loiri myöntää. ”Neuvotella kotona, että saadaan sijoittaa hevoseen, vaikkei se mikään kallis ollutkaan.””Lämpösten kanssa me on enemmän turpaan otettu ja niitä meillä on ollut, mutta henkilökohtaisesti mulle suomenhevonen merkitsee aika lailla. Vahva, hyvä suomenhevonen olisi edelleen kova juttu.””Siksi hevosena mun sydäntäni lähimmäksi on jäänyt Valmeri. Sen kanssa syntyi sellainen kaikkien hevosmiesten haave, että se olisi sellainen hevonen jolla pääsisi kuningaskilpailuun.”.Kykyjensä puolesta Valmerilla olisi tähän varmasti riittänyt potentiaali, mutta se ei ongelmiensa kanssa painiessaan koskaan päässyt kapasiteettiaan täysimääräisesti käyttämään. Se voitti kuitenkin 46 startistaan 22 ja paineli ennätyksekseen 26,2ke. ”Muistan kun vuoden 1993 St Michel -lauantaina Kontion Jomppa ajoi sitä. Se voitti ylivoimaisesti ja Jomppa sanoi, että mä vähän jouduin antaa sen löysätä tossa loppusuoralla, kun nolotti olla niin paljon muita edellä. Muut oli kaarteessa kun tämä maalissa.””Se oli lahjakas, mutta sillä alkoi viat kiertämään jalasta jalkaan.”Vuosituhannen vaihteessa kaverusten rinnassa palanut raviroihu hiipui, mutta hiillos säilyi, sammunut se ei koskaan. ”Raveissa käynti väheni ja loppui melkein kokonaan”, Kicke myöntää. ”Oli Toto-tv ja sitä laiskistui. Sitten kun ei ollut siinä ravien ilmapiirissä mukana, niin se ei enää niin paljoa kiinnostanut. Sitten kun se ei kiinnostanut, niin sitä ei seurannut ja kun ei seurannut, meni pelit päin honkia. Ilman tietoa se on liian vaikea laji.”.Sitten kun ei ollut siinä ravien ilmapiirissä mukana, niin se ei enää niin paljoa kiinnostanut.Kicke Bergholm.Kaverukset kävivät kuitenkin säännöllisesti Elitloppetissa ja tällaisella reissulla he ystävänsä Matti Salosen kanssa saivat idean vielä yhdestä hevosesta. Nyt nimenomaan suomenhevosesta. Sellaiseksi löytyi Toivon Lohtu, jonka omisti Ramppivalon Loiri, Bergholm ja Ihalainen sekä Tallipaakari Oy:n leipomoyrittäjät Salonen, Esko Latvanen ja Raimo Leivo. ”Toivon Lohtu oli jotenkin eriparia”, Loiri kummastelee. ”Luovuttiin sitten toivosta, että Toivosta tulee hyvä.” Ei omintakeisella tyylillä ravaava Toivon Lohtu kuitenkaan järin huono ole ollut: ruuna voitti heidän omistuksessaan mm. neljä V75-sarjaa, joukossa divisioonafinaali..”Kun luovuttiin siitä, niin haluttiin sille hyvä koti”, Bergholm korostaa. ”Ja vaikkei Bella Varjosta tunneta, niin meillä oli oikein hyvä kuva hänestä hevosesta huolen pitäjänä.” .Jälleen Veskun ja Kicken omistamiseen tuli pieni katkos, mutta tällä kertaa se ei kestänyt täyttä vuottakaan. ”Vuosi sitten joulukonserttikiertueella sanoin Kickelle – muu bändi nukkui takana, Kicke ajoi ja minä istuin vieressä – että mulla on sellainen mieli, että meillä pitää olla vielä hevonen”, Loiri paljastaa. ”Kicke ei vastannut mitään.””Se oli pyörinyt mun päässä. Ravit ja hevoset oli sellainen meidän yhteinen keskustelun aihe ja jännityksen aihe. Sitten ei meillä ollutkaan mitään sellaista. Seuraavana yönä ajettiin taas samalla tavalla jostain muusta kaupungista takaisin. Silloin Kicke sanoi, että mitä sä eilen tarkoitit.” Sitten se olikin taas menoa, kauaa ei asiaa pohdittu. ”Se tuli ihan yhteispäätöksellä, että kun siihen hommaan taas lähdetään, niin kyllä me otetaan Pekka Korpeen yhteyttä.”.Yhteydenoton seurauksena Pekka Korpi, Vesa-Matti Loiri ja Christer Bergholm omistavat nyt kolmeen pekkaan kolmivuotiaan oriin Double Duo 15,4ake. Ennätyksensä ori meni keväällä voittaessaan Custom Cupin finaalin, jossa se jätti tallikaveri Young Angus Kempin toiseksi. Suur-Hollolan Hambossa Double Duo alisuoritti pahoin, mutta syy löytyi. Oriilta leikattiin kurkku ja loppusyksystä se on palaillut taas radoille. Se selviytyi mm. Kymenlaakso-ajon finaaliin. ”Meillä on sellainen usko, että siitä kuullaan vielä. Ollaan kuitenkin tosi iloisia tästä meidän kimpasta, onnistui se sitten tai ei. Me ollaan jo rauhallisia ravimiehiä, meillä ei ole enää hevosten kanssa kiirettä. Kun Pekka sanoo, että hänen mielestään tää on hyvä, niin kyllä se meille riittää. Tiedän, ettei hän ainakaan tahallaan kuseta, luottamus on erittäin suuri.”.Me ollaan jo rauhallisia ravimiehiä, meillä ei ole enää hevosten kanssa kiirettä.Vesa-Mati Loiri.Vesa-Matti Loiri on perinteisesti pitänyt matalaa profiilia haastattelujen suhteen, mutta raveista häntä ei ollut vaikea saada Kicke Bergholmin kanssa puhumaan. Tai haastattelu on tässä tapauksessa ehkä väärä ilmaus, toimittajan tehtäväksi jää lähinnä tallentaa muistiin kahden kaveruksen muistelot. Kaikesta näkee, että aihe on heille todella läheinen ja mieluisa. Tarinaa ja naurua riittää..”Rahaa hevosiin on mennyt, mutta ei kohtuuttomasti”, Loiri summaa. ”Olen kiitollinen, että meillä on ollut tällainen harrastus. Se on rikastuttanut elämää.”

Vesa-Matti Loiri: ”Olen kiitollinen, että meillä on ollut tällainen harrastus”

Aiheeseen liittyvää