Bakteeri pitää tiukasti kiinni – ”Hevospopulaatiossa voi olla kantajia ilman että tiedämme niistä”
Parhaillaan käynnissä olevassa väitöskirjatutkimuksessa selvitetään, miten antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit leviävät ja esiintyvät suomalaisissa hevosissa.
Antibiootit ovat tärkeitä mikrobilääkkeitä, mutta niitä pitäisi käyttää harkiten. Antibioottiresistenssin lisääntymisestä on puhuttu paljon, ja puhutaan jatkossakin.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan eläinlääkärit Katarina Eskola ja Elina Aimo-Koivisto tutkivat parhaillaan väitöskirjatutkimuksessaan antibiooteille vastustuskykyisiä MRSA- ja ESBL-bakteereja, niiden esiintyvyyttä, leviämistä ja kantajuutta hevosissa. Alustavien tulosten perusteella antibioottiresistenssitilanne ei ole maassamme huono.
”Olemme seuloneet hevossairaalaan tulevia hevosia. Näytteitä on otettu parista sadasta hevosesta. Näytemäärät ovat pieniä, eikä täysin luotettavaa tietoa ole helppoa saada”, tarttuviin eläintauteihin erikoistumassa oleva Eskola toteaa.
Vaikka MRSA- tai ESBL-bakteerin kantajuus vaikuttaa olevan harvassa, sitä esiintyy.
”Hevospopulaatiossa voi olla kantajia ilman, että me tiedämme niistä. Yleisesti Suomen resistenssitilanne on parempi kuin muualla Euroopassa.”
MRSA-bakteeri aiheutti pari vuotta sitten yliopistollisessa hevossairaalassa muutamia infektioita ja useita oireettomia tartuntoja. Bakteeri on edelleen hengissä, vaikka eläinsairaalan tilat on siivottu ja desinfioitu moneen kertaan ja tiloja on saneerattu uusiksi.
Yliopistollisen eläinsairaalan johtaja Timo Wahlroos uskoo, että aikaan ennen vuotta 2019 tuskin palataan. ”Välillä tuntuu, että se on kontrollissa, mutta sitten tulee purkauksia.”
Hän muistuttaa, että bakteeri ei vaikuta hevosen elämään, lisää riskiä tulehdukseen tai todennäköisyyttä saada infektioita.
Resistenteistä bakteereista voi tulla harmia etenkin eläinklinikoille, mikäli ne pääsevät leviämään jo valmiiksi vastustuskyvyltään heikentyneeseen potilasjoukkoon. Ne ovat myös zonoottisia, eli voivat tarttua ihmisten ja eläinten välillä, ja näin on myös tapahtunut Suomessakin.
”Itsessään bakteerit eivät aiheuta ongelmia, mutta jos ne aiheuttavat tulehduksen, hoitovaihtoehdot tulee miettiä tarkemmin”, Eskola toteaa.
”Bakteerien leviämisen estäminen on tärkeää, koska hevosille on vain vähän niille sopivia antibiootteja.”
Hevostenomistajat voivat tehdä oman osansa: olla lääkitsemättä hevostaan omin päin, pitää huolta omasta käsihygieniasta ja ilmoittaa hevossairaalaan tullessa, jos hevonen on tuotu lähiaikoina ulkomailta.
Kun hevosella todetaan infektio, joka vaatii hoitoa, olisi Eskolan mielestä tärkeä ottaa näyte ja selvittää tulehduksen aiheuttaja sekä lääkeaiheherkkyys.
”Usein haavatulehdukset voidaan hoitaa paikallisesti, eikä suun kautta annettavaa antibioottia tarvita.”
Sitä, kuinka paljon antibiootteja hevosille määrätään, ei pystytä vielä erittelemään. Ensi vuonna eläinlääkäreiltä aletaan kerätä käyttöönluovutustietoja, myös hevosista.
”Se auttaa yksilöimään tilannetta hevosten osalta ja tuloksia voidaan verrata resistenssitilanteeseen”, toteaa Eskola.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean eläinlääkäri Katarina Kivilahti-Mäntylä kertoo kuitenkin, että mikrobilääkkeiden kokonaismyynti on vähentynyt selvästi.
”Sulfa-trimetopriimin kohdalla käyttö on pienentynyt vajaassa 10 vuodessa noin 1000 kilolla.”
Artikkeli on julkaistu alun perin Hevosurheilussa 27.8.2021. Päivitetty 3.9. kello 15.43: Muokattu viimeistä sitaattia.
Lisää Hevosurheilua? Tilaa lehti täältä.
