Erilaiset aivot

Vastaus kuitenkin on, että tilanne ei ainakaan merkittävästi ole muuttunut. Teoksen ’Horse brain, Human brain’ kirjoittanut aivotutkija Janet Jones kuittaa Hevosurheilulle, että 5000 vuotta on vain pisara meressä suhteutettuna hevosen 65 miljoonan vuoden lajinkehitykseen.Jones toteaa, että hevonen on eläin, jonka aivot eivät toimi samoin kuin ihmisellä. Mitä paremmin tämä asia tiedostetaan, sitä mukavampaa ja turvallisempaa molemmilla osapuolilla on. . Mitä ajatteluun tulee, ihmisillä on käytössään otsalohko ja siinä etuotsalohkoksi tai oikeamminkin etuotsalohkon kuorikerrokseksi kutsuttu alue, joka vastaa toiminnanohjauksesta, päätöksenteosta, suunnittelemisesta, analysoinnista. Ihmisen etuotsalohkon kuorikerros on jopa 33 prosenttia koko aivojen pinta-alasta. Apinoiden prosentit ovat 15, koirien ja kissojen 5 ja hevosen 0. Kyllä, Jones sanoo, nolla.Ilman etuotsalohkon kuorikerrosta hevonen ottaa asiat annettuina, ei pohdi, arvioi, eikä pallottele niitä mielessään ihmisen lailla. Se ei pohdi syitä eikä seurauksia.Ovatko jotkin aivojen toiset osat ottaneet esimerkiksi hevosella hoitaakseen etuotsalohkon korteksin toiminnot? Me emme tiedä vastausta tähän. Tämän hetken vallalla oleva oletus on, että jos etuotsalohkoa ei ole, ei ole myöskään niitä toimintoja, jotka tuossa osassa aivoja tyypillisesti ja tutkitusti tapahtuvat. Jones toteaa myös, että aivojen eri osien eli lohkojen määrittely ei hevosella ole aivan selkeää. Selitykset löytyvät hevosten maailmastaKaikelle, mitä hevonen tekee, löytyy järkeenkäypä selitys hevosten maailmasta. Sellaiset aktiviteetit kuten potkiminen, pureminen, pystyyn nouseminen ja karkuun juokseminen ovat kaikki normaalia toimintaa hevosten jokapäiväisessä elämässä. Ihmisen kannattaa muistaa, että potkaistessaan kohti toista hevosta tai ihmistä, hevonen ei ajattele, että osuessaan vastapuolelta saattaa murtua luu.Hevosen aivot ovat kehittyneet pitämään omistajansa hengissä niissä olosuhteissa, joihin laji on miljoonien vuosien aikana sopeutunut. Ne tulkitsevat asioita hevosmaisesta näkökulmasta, huomioivat asioita, jotka ovat hevoselämässä merkityksellisiä. Hevoselle merkityksellisiä asioita ovat vaikkapa ”missä on vettä?”, ”missä on hyvää ruohoa?”, ”onko nyt turvallista?” ja ”reagoiko viereinen hevonen johonkin asiaan?” tai ”haistanko saalistajan?”.Hevoselle lajitovereista erillään oleminen voi olla kuin kuolemantuomio. Hevoset tuntevat olonsa turvalliseksi laumassa, jossa ne tarkkailevat jatkuvasti toistensa ilmeitä ja reaktioita. Monet silmäparit näkevät pedot paremmin kuin yksi.. Hevoset rauhoittuvat myös turvallisiksi kokemiensa ihmisten seurassa. Hyvä hevosihminen on rento, kuten Jones sanoo, ”lähes patologisen rauhallinen”. Hän hengittää hitaasti, ei tuijota hevosta, antaa hevosen valita oman asentonsa, ei takerru siihen kiinni ja puhuu matalalla, hitaalla äänellä.Aikojen kuluessa hevoset ovat valikoituneet pelkäämään äkillisiä liikkeitä, epätavallisia ääniä, petoja ja joutumista erilleen muista hevosista. Nämä ovat hevosen aivoissa syvälle juurtuneita perusasioita. Jokainen, joka on yrittänyt ratsastaa hevosella maastossa ohi ison kiven, jonka taakse on ”piiloutunut” ihminen, tietää mistä on kyse.Janet Jones toteaa, että helposti hymähdämme hevoselle, joka pelästyy joka kerta paperinpalaa, muistamatta, miten vahvasti tuonkaltainen pelkoreaktio on tallennettu sen hermojärjestelmään. Saman periaatteen mukaisesti vain harva ihminen tuntee olonsa mukavaksi, jos hänen hiuksissaan vipeltää iso hämähäkki.. Erilaiset aivotHevosen aivoissa osa tiedosta kulkee jopa aivan eri reittiä kuin ihmisellä. Ihmisellä esimerkiksi näköhavainto siitä, että tuon kiven takana kyyristelee jokin, kulkee etuotsalohkon kautta. Silloin aivot arvioivat ensin kaikessa rauhassa, mikä näköhavainnon aiheutti. Hevosen aivot eivät toimi näin. Kun hevosen näkökentässä kyyristelee jokin, tai ruoho heilahtaa näkökentän rajamailla, kouluareenalle on ilmestynyt uusi kukkaruukku tai kun yleisössä avataan yhtäkkiä sateenvarjo, näköhavainto linkittyy suoraan motoriseen korteksiin, joka säätelee liikkeitä ja kehon asentoa. Hevonen ei voi päättää, kumpaa tekee, pakeneeko se vai jää paikoilleen. Sen aivot lähettävät käskyn suoraan keholle: pakene ensin. Se tarkoittaa hevosihmisten hyvin tuntemaa reaktiota: hevonen kääntyy äkillisesti ympäri.On olennaista ymmärtää, että noin tehdessään hevonen ei pelleile.Hevosen taktiikka voi vaikuttaa typerältä, ja aivan varmasti se eroaa ihmisten taktiikasta, mutta se on pitänyt Equus-lajin hengissä.Siinä, missä ihmiset luottavat pääasiassa näköaistiin, hevosille tärkeämpi informaation lähde ovat haju- ja tuntoaisti. OngelmanratkaisutaidotEntä ongelmanratkaisu sitten? Hevoset kykenevät sellaiseen. Ne tekevät sen vain eri metodilla kuin ihmiset.”Ne luottavat muistiinsa. Mikä toimi viimeksi? Ja aisteihinsa. Jos kaivaa tästä kohtaa kaviolla, voimistuuko vai heikkeneekö veden haju?” Jones kuvailee.Jones toteaa hevosen olevan erittäin hyvä oppija. Hevonen tallentaa muistikuvat puhtaammin ja tarkemmin kuin ihminen, koska se tallentaa ne sellaisina kuin se ne havaitsee. Hevonen ei peilaa, eikä liitä muistoihin omia tulkintojaan tyyliin ”tuo johtuu varmaan siitä ja siitä”, eikä ylipäätään koko sitä monimutkaista ’tunnemössöä’, joka ohjaa ihmisen kaikkia toimintoja.”Kun hevonen toimii, se vain toimii. Se ei samanaikaisesti mieti, näyttääkö se hölmöltä tai säälittävältä, epäonnistuuko vai onnistuuko se, tai sitä, mitä tämä tekeminen tarkoittaisi jollekin toiselle hevoselle tai vaikkapa ihmiselle”, Janet Jones havainnollistaa.. Inhimillistäminen Inhimillistäminen on sana, joka herättää tunteita. Inhimillistäminen koetaan myönteisenä asiana. Ihminen, kuten kaikki elolliset, ovat omien aivojensa vankeja. Niinpä ihminen ei helposti kykene olemaan inhimillistämättä.Me haluamme puhua eläimille, koska puhe on ihmisten välinen kommunikaatioväline numero yksi. Hevosten kanssa puhe ei kovin hyvin toimi, sillä meillä ei ole yhteistä puhuttua kieltä. Sen sijaan kehonkieli toimii. Hevoset ovat erittäin ilmeikkäitä eläimiä ja ne lukevat jatkuvasti toistensa, ja myös ihmisten, kehonkieltä. 5 000 vuotta sitten, ruvetessaan ratsastamaan, ihminen on löytänyt tuntoaistiin perustuvan yhteisen kielen. Jos ei ratsastusta olisi, se pitäisi hevosten kanssa kommunikoidessa keksiä, sillä niin loistavasti se parhaimmillaan toimii.Jones toteaa, että istuessaan hevosen selässä, ihminen pääsee suoraan käsiksi hevosella äärimmäisen hyvin kehittyneeseen tuntoaistiin. Tuntoaistin avulla ratsastajan pohje- ja istunta-avut kulkevat selkäytimen kautta suoraan hevosen aivojen motoriseen osaan. Käymättä etuotsalohkon kuorikerroksen kautta.Kentauri-ilmiö on kuin onkin totta. .Janet JonesSoveltaa aivotutkimusta hevosen ja ratsastajan kouluttamiseenVäitellyt tohtoriksi Kalifornian UCLA-yliopistossa ja opettanut neurotieteitä yli 20 vuotta. Jones on kouluttanut hevosia koko elämänsä, myös ammatikseen. Hänellä on satojen nuorten hevosten ja myös ongelmahevosten koulutuskokemus ratsastuksen eri lajeihin. Jones käyttää ja hyödyntää kehittelemäänsä aivoperusteista hevostaitoa päivittäinKirja Horse Brain, Human Brain on käännetty 8 kielelle. Se sisältää 304 sivua ja on ilmestynyt vuonna 2020 Trafalgar Squaren kustantamana.Yhteistyötä hevosen aivojen kanssa – "Ne ovat hyvin älykkäitä, mutta eivät ajattele samoin kuin ihmiset".Aivot väistelevät määrittely-yrityksiä.Patologilla on vastauksia

Erilaiset aivot

Aiheeseen liittyvää