Ihminen, hevonen ja rakkaushormoni

Koneen Säätiön 129 500 euron apurahan saanut Taru Niittynen tutki jo pro gradu -työssään oksitosiinin vaikutuksia hevosilla. Väitöskirjatutkimus jatkaa siitä, mihin gradu jäi. Tutkimuksen työnimi on ”Oppiiko onnellinen hevonen paremmin”..Niittynen teki ensimmäisen tutkimuksensa käytännön osan Kylämäen hevostilalla Marttilassa. Aikanaan ravikuningas Pettestä kuuluisaksi tulleella tilalla kasvatetaan nuoria, pääasiassa ratsusukuisia suomenhevosia, jotka asuvat pihatoissa..Järjellä ajateltuna onnellinen eläin, joka on hyvässä mielentilassa eikä stressaantunut, oppii paremmin, mutta se pitää todistaa.Taru Niittynen.Niittynen seurasi nuorten hevosten koulutusta juoksutukseen ja ratsastukseen ja teki siitä havaintoja. Hevosista kerättiin sylkinäytteet ennen ja jälkeen koulutuksen, ja näytteiden hormonianalyysit teetettiin Saksassa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten koulutussessio vaikuttaa hormonien erittymiseen ja miten hormonit vaikuttavat oppimis- ja keskittymiskykyyn. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun hevosilta mitattiin syljestä oksitosiinin määrää oppimisessa..Oksitosiini on hormoni, jota kutsutaan parisuhde- tai äiti-lapsi-hormoniksi. Sitä erittyy kaikilla nisäkkäillä, mutta lajien välillä on isoja eroja. Yksiavioisilla eläimillä se toimii eri tavoin kuin niin sanotusti moniavioisilla. Vaikutukset ovat suurelta osin lajin sisäisiä, mutta tutkimuksen mukaan omistajan ja koiran katsoessa toisiaan molemmilla erittyy oksitosiinia. Muillakin eläinlajeilla positiiviset ihmiskontaktit kohottavat oksitosiinin määrää..Oksitosiini vaikuttaa eläimillä ja ihmisillä esimerkiksi aggressiivisuuteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen, parinmuodostukseen, seksuaaliseen käyttäytymiseen, synnyttämiseen, imettämiseen, poikasten hoivaamiseen, stressin ja ahdistuksen vähenemiseen, kivun havaitsemiseen sekä muistiin ja oppimiseen..Oksitosiini siirtyy erittymisensä jälkeen verenkiertoon, jolloin se vaikuttaa muun muassa rintarauhaseen ja kohdun toimintaan. Se vaikuttaa siis sekä aivoihin, että suoraan kehon toimintaan..Hevosten stressiä on tutkittu paljon, ja usein mittarina on käytetty kortisolin määrää. Niittysen tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin ajatella, että oksitosiini on parempi mittari tunnetilan mittaamiselle..Hänen tutkimuksessaan kortisolitasot eivät korreloineet käyttäytymisen kanssa, vaan liikunnan keston kanssa..”Kortisoli on siitä hankala, että pelkkä fysiologinen stressi nostaa sitä, joten innostuminen ja juokseminen nostaa kortisolitasoa. Näen, että ehkä oksitosiini onkin parempi negatiivisen stressin mittari, sillä sen lasku yhdistyy käytösmalleihin, joissa hevonen esimerkiksi haluaa poistua paikalta tai viskoo päätään”, Niittynen selittää..Vaikuttaa siis siltä, että kortisolin nousu kertoo fyysisestä stressistä ja oksitosiinin lasku psyykkisestä stressistä. Niittynen pitää kortisolimittaukset tutkimuksessaan mukana silti jatkossakin, sillä ne tulevat helposti samasta näytteestä..Gradussa ja samasta aineistosta tehdyssä julkaisussa tutkittiin, mitkä indikaattorit vertautuivat hormonitasoihin. Tutkimus näytti, että jos hevosen oksitosiinitaso oli korkealla ennen koulutusta, hevonen osasi paremmin vastata kouluttajan pyyntöihin, kun tämä pyysi esimerkiksi hevosta siirtymään raviin..Jos hevoset koulutuksen aikana näyttivät konflikti- tai stressikäyttäytymistä, niiden oksitosiinitaso laski. Ja mitä enemmän hevosella oli tällaista käyttäytymistä, sitä huonommin hevonen myös vastasi kouluttajan pyyntöihin. Tutkimus viittasi siihen, että oksitosiinitaso saattaisi vaikuttaa oppimistehokkuuteen, ja sitä halutaan nyt tutkia jatkossa..Samalla pyritään selvittämään, millainen on ihmisen ja hevosen välinen oksitosiiniside. Onko väliä, onko kyseessä tuttu vai vieras ihminen ja miten koulutus vaikuttaa. Lisäksi selvitetään, näkyykö oksitosiinitasoissa se, onko koulutuksessa käytössä positiivinen vahviste vai paine eli negatiivinen vahviste..Parhaassa tapauksessa saadaan tietoa siitä, miten hevonen kokee ihmisen. Jo asumisjärjestelyjen takia suhde ihmisen ja hevosen välillä lienee erilainen kuin ihmisen ja koiran..”Eikä se meilläkään ole varsinainen tutkimuskysymys, mutta yritämme avata hevosen näkökulmaa siihen, mikä sen mielestä on kivaa ja mikä ei”, Niittynen sanoo..Jo tehdyssä tutkimuksessa hevosten koulutusta seurattiin pitkälti sellaisena kuin se normaalisti on tapahtunut, mutta väitöskirjatutkimuksessa kouluttaminen on tarkoitus tehdä järjestelmällisemmin ja seurattavammin..Koirilla ja ihmisillä on tehty paljon sosiaalisia kokeita oksitosiini-nenäsuihkeen avulla, ja Niittystä kiinnostaa kokeilla jonkinlaista manipulaatiota hevosilla ja tutkia, voiko oksitosiinia antamalla auttaa oppimista. Ajatus ei kuitenkaan ole luoda apuvälinettä kouluttamiseen, vaan saada käsitys tunnetilan vaikutuksesta..”Järjellä ajateltuna onnellinen eläin, joka on hyvässä mielentilassa eikä stressaantunut, oppii paremmin, mutta se pitää todistaa”, Niittynen sanoo..Hän laskee, että 4-vuotisessa tutkimuksessa 2 ensimmäistä vuotta tehdään teknistä työtä ja testailua. Myös koehevosten löytäminen tulee ottamaan aikansa..Juuri nyt mietitään, miten oksitosiinia saataisiin hevosilla parhaiten manipuloitua. Myös tutkimuksessa käytettävät koulutustehtävät pitää standardoida. .”Tehtävän pitää olla sellainen, että se on hevosista kaikille jollain tavalla vieras, mutta ei niin vaikea, että sen oppimiseen menisi liikaa aikaa, ja hevosilla meinaa mennä hermot. Täytyy kokeilla, millainen testi olisi kätevin”, Niittynen selittää..Monta asiaa pitää kuitenkin ottaa huomioon. Kun tutkitaan esimerkiksi positiivisella vahvistamisella koulutetun hevosen oppimista, testin aikana sille ei voi antaa namipalapalkkioita, koska syöminen sinällään saattaa nostaa oksitosiinia ja hevonen ei myöskään saa syödä ennen sylkinäytteen ottoa..”Jos hevosta yleensä palkkaa, se yhdistää hyvän fiiliksen tekemiseen. Mutta entä jos se sitten koetilanteessa ärsyyntyy, kun ei palkatakaan normaalisti”, Niittynen pohtii..Oma ratsu innosti tutkimaanTaru Niittynen iloitsee Koneen Säätiön apurahasta, joka kertoo yleisemmästä kiinnostuksesta hänen tutkimusaiheeseensa.Tutkimustani ohjaava Sonja Koski ehti laittaa aamulla viestin ennen kuin pääsin itse Koneen sivuille. Oli epäuskoinen fiilis. Olin ajatellut, että tämä voisi olla jotain, mitä Kone haluaisi rahoittaa, mutta en uskaltanut toivoa”, Niittynen kuvaa tunteita aamusta, kun sai tiedon 4-vuotisesta apurahasta.Koneen säätiö on rahoittanut aiemmin Kosken omaa hevostutkimusta, jossa Niittynenkin on ollut mukana. Hevoset ovat aina kuluneet Karjalohjalla syntyneen Niittysen elämään. 10-vuotiaana hän aloitti säännöllisen ratsastuksen ratsastuskoulussa ja 17-vuotiaana hän sai oman suomenhevosen Lilien.”Sen kanssa pääsi kunnolla fiilikseen, millaista hevosen kanssa on toimia, kun on aina sama kaksikko ja muodostuu yhteys kuin ajatuksen voimalla. Silloin viimeistään tuli ajatus, että vitsi miten siistiä, kuinka iso hevonen ja pieni ihminen voivat toimia sulassa sovussa yhdessä”, hän muistelee.Samalla hän tajusi, että hevosia voidaan kohdella myös väärin.”Itselläni on pehmeä lähestymistapa, ja olen ollut ympäröity sellaisella, mutta pikkuhiljaa silmäni ovat auenneet, että se ei aina menekään niin, ja asiassa voisi tehdäkin jotain”, hän kertoo.Kilpailuihin hänellä itsellään ei ollut hinkua, vaan pienestä pitäen hän haki hevosen kanssa hauskaa yhdessä tekemistä.”Oman hevosen kanssa lähinnä maastoiltiin, ja viimeiset 5 vuotta pelkällä riimulla. Se oli sellaista erilaista tekemistä”, hän sanoo. Hevostyttöpohjalta hän lähti Jyväskylän Yliopistoon opiskelemaan biologiaa, ja tutkimuskohteeksi muodostui oksitosiini metsämyyrillä. Myöhemmin hän vaihtoi opiskelemaan Helsinkiin. Kun tiedekunnassa etsittiin opiskelijaa, joka haluaisi tehdä pro gradu -opinnäytetyönsä hevosten oppimisesta, Niittynen innostui heti.”Ajattelin, että tässähän tämä on! Hevosia ja oksitosiinia. Se oli sillä selvä”, bio- ja ympäristötieteiden laitoksella työskentelevä Niittynen kertoo.Niittysen ohjaaja Sonja Koski on tullut tunnetuksi ihmisapinoiden tutkijana, ja hän tutkii myös ihmisten kykyä ymmärtää eläinten tunteita. Niitä kartoitettu muun muassa Korkeasaaressa tehdyillä kyselytutkimuksilla.Niittysen väitöskirja on osaa laajaa Horse Interaction Projectia, jossa Kosken lisäksi senioritutkijana toimii Jenni Spännäri ja lisäksi mukana on pari muuta väitöskirjatutkijaa ja gradun tekijää.Hevostutkimuksessa tutkitaan myös sitä, miten ihmiset kokevat oman hevossuhteensa, ja millaisia arvoja siihen sisältyy. Niittynen toivoo tutkimuksellaan voivansa vaikuttaa hevosten hyvinvointiin. Hänen toiveissaan on yleinen asenneilmapiirin muutos, joka onkin tapahtumassa niin koirien kuin hevosten kanssa.”Käyttöön halutaan pehmeämmät keinot ja yksilön kuuntelu liukuhihnameiningin sijaan”, Niittynen kiittää.Hän painottaa, että asioiden tutkimisesta on hevosurheilulle hyötyä.”Kun saadaan enemmän tietoa siitä, miten hevosten kanssa olisi kannattavinta toimia, sen tiedon valossa voidaan sitten tarvittaessa tehdä muutoksia. En halua uskoa, että siitä kenellekään tulisi negatiivisia vaikutuksia, vaan tietoon perustuen voidaan päättää, miten edetä ja miten eri metodeihin suhtaudutaan”, hän sanoo.”Iso asia olisi jo ihan sen sanoman selvittäminen, että kun hevonen on onnellinen, tulee parempia tuloksia.”Asia on tärkeä hänelle myös henkilökohtaisella tasolla.”Haluan tietää miten hevoset kokevat ihmisen. Itselleni on tärkeää, että kaikki eläimet tyytyväisiä, ja että ne ovat mielellään mun kanssa, eikä siksi, että ne on pakotettu siihen”, hän sanoo.

Ihminen, hevonen ja rakkaushormoni

Aiheeseen liittyvää