Jänteet ja hankoside ovat hevosen elintärkeitä tukijoita – vammojen riskejä voi pienentää jo varsa-ajoista

Banaanin mallinen muoto keskellä jalkaa. Se on monen mielikuva jännevauriosta klassisimmillaan.Tällöin puhutaan pinnallisen koukistajajänteen runko-osan vauriosta, joka ilmenee pienenä pullotuksena.Jänne- ja ligamenttivammat, kuten hankosidevauriot, ovat kuitenkin niin viheliäitä vieraita, etteivät ne aina ilmoittele tulostaan, eivätkä myöskään näy ulos esimerkiksi ontumisena.Jänteet ja hankoside ovat hevosen elintärkeitä tukijoita. Jänteet liittävät lihakset luuhun, vaimentavat tärähdystä ja tukevat jalkaa.Kun puhutaan jännevammoista, puhutaan yleensä pinnallisen koukistajajänteen ongelmista, ja harvemmin syvän koukistajajänteen vaurioista. Hankoside pitää puolestaan huolen, ettei hevosen vuohinen tipahda alas.Hankoside on jämäkkä kaveri, jonka yläpää kiinnittyy sääriluuhun takaosaan etujalassa heti polvinivelen alapuolelle ja takajalassa kinnernivelen alle.Vuohisnivelen yläpuolella hankoside haarautuu sisä- ja ulkohaaraan, jotka kiinnittyvät nuljuluihin, kiertyvät jalan etupuolelle, jossa liittyvät ojentajajänteeseen..Ligamenttivaurioita näkee paljonBec Vet Oy:n eläinlääkärit Laura Niemelä ja Meeri Rantanen sanovat, että tänä päivänä ligamenttivaurioita näkee jopa enemmän kuin klassisia jännevammoja.Se, miksi näin on, on vaikeampi selittää, mutta pohjilla on eläinlääkäreiden mielestä iso vaikutus.”Pohjissa on aivan erilainen pito kuin 20 vuotta sitten. Pito mahdollistaa sen, että esimerkiksi esteradalla pystytään laukkaamaan kovaa esteille ja kääntämään tiukasti esteen jälkeen”, Niemelä kuvailee.Tiukissa ja nopeissa käännöksissä tulee vääntöä sekä painetta, jotka edesauttavat ligamenttien vaurioitumista. ”Ennen pohja luisti aina alta, eikä voinut mennä niin kovaa tai kääntää.”Pohjista puhutaan myös ravihevosten kohdalla, ja viime aikoina on paljon keskusteltu siitä, millainen on sopivan napakka ja pitävä rata, joka ei ole vielä liian kova.Aiemmin puhuttiin, että kova pohja on parempi jänteille, mutta myrkkyä nivelvaivaiselle. Niemelä ja Rantanen sanovat, että tämä väite on vanhanaikainen..Mitä enemmän treeniä kovalla, sitä enemmän vaurioitaEsimerkiksi vuonna 2017 Nathalie Crevier-Denoixin vetämässä tutkimuksessa tutkittiin 3-vuotiaita ranskalaisia ravihevosia, joista kuutta treenattiin 4 kuukautta kovalla ja kuutta hevosta pehmeällä alustalla.Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän kovalla treenattiin, sitä enemmän vaurioita tuli.Selviä, jopa vaikeita pinnallisen koukistajajänteen vaurioita kehittyi kolmella kuudesta kovalla treenanneista, mutta ei yhdelläkään hevosista, joita harjoitettiin pehmeällä radalla.”Ravihevosten jännealueiden vaurioita voitaisiin mahdollisesti ehkäistä sillä, että hevosia ajettaisiin myös pehmeällä”, Rantanen toteaa.Treenipohjien vaihtelu on yksi tapa vahvistaa hevosta, mutta tärkeää on myös harjoituksen, kilpailemisen ja levon suhde.Jokaisessa harjoituksessa hevoselle syntyy niin kutsuttuja mikrovaurioita, joita ihmissilmä tai laitteetkaan eivät havaitse. Niiden pitäisi päästä paranemaan, jottei mitään isompaa tapahtuisi.Eläinlääkärit eivät kuitenkaan suosittele pitämään etenkään nuoria hevosia pumpulissa ja harjoittelemaan aina samoilla alustoilla.”Yleensä vauhti on se, mikä haittaa, ja yksitoikkoinen liikutus. Ratsuilla näkee joskus sitä, että liikuntaa on vähän ja se kuormittaa väärin”, Niemelä sanoo.Kovalla saa siis mennä, mutta ei tarvitse vetää täyttä. ”Nuoren hevosen luustokin tarvitsee pieniä mikrovaurioita, jotta saa liikettä ja kehittyy vahvemmaksi.”Pahinta on, että hevosta treenataan kovaa ja sitten se laitetaan karsinaan palautumaan. Parasta olisi antaa hevosella mahdollisuus omaehtoiseen liikuntaan tarhassa tai laitumella.Niemelän mielestä kilpailupäivän jälkeen, kun hevonen on suorituksen jälkeen vielä usein matkustanut autossa kisoista kotiin, sille pitäisi antaa seuraavana päivänä kevyttä liikuntaa esimerkiksi liinassa tai muuta rentoa ulkoilua.”Vammojenkin jälkeen liikunta otetaan nopeasti ohjelmaan, ja jänteelle annetaan pientä rasitusta, jotta arpea tulisi vähemmän ja uudessa kudoksessa olisi parempi jousto.”.Nuoren hevosen luustokin tarvitsee pieniä mikrovaurioita, jotta saa liikettä ja kehittyy vahvemmaksi.".Ravurit rasittuvat enemmänRavihevosille tulee rasitusperäisiä vaurioita ratsuja enemmän, sillä ravihevonen antaa itsestään ulos aivan erilaiset tehot kuin ratsastuslajeissa.”Ravurit ovat jo treeneissä usein kovemmilla kuin ratsut, ja niiden kanssa aloitetaan paljon varhaisemmassa iässä”, Rantanen summaa.Jänne tai hankoside voi toki mennä rikki myös kerrasta, mutta monesti takana on rasitusvamma, josta kukaan ei ole tietoinen.Ravipuolella näkee lyöntivammoja, jotka syntyvät, kun hevonen lyö pinnalliseen koukistajajänteeseen kovassa vauhdissa.Jalkojen jännealueen vammojen syntymekanismeja on useita. Vaurioita syntyy traumojen, kuten liukastumisen jälkimainingeissa, mutta myös geneettiset tekijät ja rakenne vaikuttavat, eikä voi unohtaa valmentajan tai ratsastajan osuutta.”Hevosilla on erilaisia jännetyyppejä ja -rakenteita. On tehty tutkimuksia, joissa on havaittu, että hevosrotujen välillä on merkittäviä biokemiallisia eroja jänteiden ominaisuuksissa, ja ne voivat vaikuttaa hevosten suunniteltuun urheilukäyttöön”, Niemelä toteaa.. Vuonna 2019 M. E. Verkaden johtamassa brittitutkimuksessa vertailtiin 3–12-vuotiaiden täysiveristen, friisiläisten ja lämminveristen ratsujen jänteitä. Jänteistä mitattiin muun muassa elastisuutta, kestävyyttä ja venyvyyttä.Tutkimus osoitti, että pinnallisen koukistajajänteen mekaaniset ominaisuudet vaihtelevat roduittain. Tutkimuksen mukaan lämminverisillä ratsuilla oli jänteissä vähemmän kimmoisuutta kuin täysiverisillä, eikä jänne kestänyt niin suurta rasitusta.”Olen esimerkiksi nähnyt 5-vuotiaita ratsuja, jotka eivät ole ikinä olleet kovassa treenissä tai kilpailukäytössä, mutta silti niiltä on löytynyt kroonisia muutoksia molempien takajalkojen hankositeiden kiinnityskohdista.”Niemelä sanoo, että paljon on kiinni yksilöstä. Samassa systeemissä voi olla monta hevosta, joilla on sama kengittäjä ja joita treenataan samoilla alustoilla, mutta silti toiselle tulee vamma tai useita perättäisiä vammoja ja toiset kestävät saman treenin.Alla olevalla videolla Laura Niemelä näyttää, miten hevosen jalat kannattaa tutkia..Jalka-asentoihin kiinnitettävä huomiotaIhminen voi pienentää hevosen riskiä vaurioihin jo varsa-ajoista. Rantanen painottaa, että etenkin varsojen jalka-asentoihin tulisi kiinnittää erityisen paljon huomiota.”Kyllä niitä nytkin katsotaan, mutta toivoisin vielä enemmän huomiota niille.”Eläinlääkärit sanovat, että jalostuksella voidaan vaikuttaa alttiuksiin saada jännealueen vamma. Tietyntyyppiset rakenteet edesauttavat vaurioiden syntymistä.”Jos hevosella on äärimmäisen suora kinner ja vento vuohinen takaa, voidaan nähdä, että sillä on suurempi potentiaali saada hankositeen yläkiinnityskohdan vaurio.”.Jos hevosta säästellään, niin voi olla, että vamma joka ei olisi eskaloitunut, niin eskaloituukin sen takia, että hevosen treenaamista varotaan liikaa.". Hajavarpaisilla hevosilla tuppaa puolestaan tulemaan pehmytkudosvaurioita jalan sisäpuolelle, koska sinne tulee enemmän venytystä, ja suppuvarpaisilla rasitus kohdistuu taas ulkopuolen haaroihin.”Suosittelen, että jos nuorena jo näkee, että hevosella on paljon rakenteellista vikaa, niin laitetaan tukikenkä, jolla tuetaan heikompaa puolta. Puhutaan raajojen niin sanotuista varus- ja valgus-virheasennoista”, Niemelä sanoo.Tieto lisää myös tuskaa, eikä hevosen omistajaa aina helpota tieto, että hevosella voi olla jotain kroonista, vaikka se ei vaikuttaisikaan käyttöön.Rantanen huomauttaa, että vammojen ennaltaehkäisyä on myös se, että mietitään, millainen kengitys hevoselle sopii ja millaisilla pohjilla sitä treenataan. ”Yritetään välttää, että tulisi se viimeinen rasite.”On hyvä tiedostaa, että vamma-alttius on, mutta se, että hevosta aletaan säästellä peläten vauriota, ei yleensä ole paras vaihtoehto.”Hankositeessä on myös lihassäikeitä ja muun lihaksiston pitää olla hyvässä kunnossa. Jos hevosta säästellään, niin voi olla, että vamma joka ei olisi eskaloitunut, niin eskaloituukin sen takia, että hevosen treenaamista varotaan liikaa”, Niemelä sanoo..Turvotus ja lämpö ovat perinteiset merkitMiten jännealueen vaurion sitten tunnistaa, jos sitä kuuluisaa banaania ei näy ulos?Perinteiset vaurion merkit ovat lämpö, turvotus ja puristusarkuus, mutta on muistettava, että jänne- tai hankosidevaurio ei saa aina jalkaa edes turpoamaan, eikä hevonen vammaa välttämättä edes onnu.”Hevosella voi olla merkittäviäkin vaurioita ja se voi olla huono muutaman päivän ja omistaja miettii, että joku voi vaivata, mutta sitten se menee ohi. Lopulta vaurio näkyy selvästi ultrassa, mutta hevonen liikkuu suhteellisen hyvin.”Rantanen peräänkuuluttaa päivittäistä jalkojen tunnustelua. Näin voidaan havaita pienet merkit, joista voidaan päätellä, että jotain pientä alkavaa voi olla. Hän toteaa, että jalassa voi myös olla kaikki jännevaurion tunnusmerkit, eli turvotusta, aristusta ja lämpöä, mutta silti ultrassa näkyy aivan vastaava jalka kuin toinenkin.”Se voi olla hälytysmerkki. Silloin suosittelen muutaman viikon kevyempää jaksoa, mutta siten, että hevonen on liikenteessä. Silloin mietitään myös, onko tehty joku kengitysmuutos vai voiko kyseessä olla esimerkiksi karpaalikanavan turvotus rankemman treenin jälkeen.”.Kavion sisälle tulevat vammat haastaviaEsimerkiksi hankositeen ylähaara on syvällä puikkoluun suojassa sääriluuta vasten, ettei se edes pääse turvottamaan. Sen sijaan syväkoukistajajänteen tukisiteen vaurio on selvempi, sillä se yleensä turvottaa jalan ulkopuolelle.Turvonnut jännetuppi voi ilmentää jotain, mutta ei aina. Rantanen huomauttaa, että nesteinen jännetuppi saattaa häiritä normaalien rakenteiden huomaamista, ja osa jännetupen turvotuksista on kroonisia, eli ne näyttävät pahalta, mutta eivät haittaa käyttöä.Vaikeimpia havaittavia vammoja ovat kavion sisälle tulevat vammat, ne vaativat usein magneettikuvantamisen. Niemelä ja Rantanen toteavat, että nykypäivän tarkalla ultralla pääsee jo syvemmälle koukistajajänteen kiinnityksen ja sädeluun limapussin liepeille, mutta etenkin ravihevosilla on usein niin kapea ja kuiva säde, ettei sieltä näy mitään läpi.Jännealueen vaurioiden paraneminen on yksilöllistä ja vammakohtaista. ”Joka tapauksessa voi sanoa, että ennemmin kuukausia kuin viikkoja. Jos vaurio on pinnallisessa koukistajajänteessä, niin se vie 6–12 kuukautta, kunnes hevonen on takaisin radoilla”, Rantanen toteaa.”Aika on edelleen se ainoa, joka näihin auttaa.”Eläinlääkäreillä on kuntoutukseen omat systeeminsä, joiden mukaan hevosia aletaan liikuttaa kontrolloidusti siten, että aina säännöllisin väliajoin ultrataan ja katsotaan, miten tilanne kehittyy.”Kontrolloitu liikunta on tärkeää. Ei ole nykyaikainen ratkaisu, että hevosta seisotetaan karsinassa. Se voi tulla ihanan näköiseksi ulkoisesti ja näyttää ultrassa parantuneelta, mutta sitten kuin aletaan liikuttaa, niin totuus valkenee ja vaurio uusiutuu helposti”, Rantanen sanoo.”Jos vaurio paranee siten, että siihen muodostuu arpi, se ei ole kestävä. Silloin säierakenne ei mene linjassa, eikä se silloin jousta. Pieni rasitus kuntouttamisen aikana tekee hyvää. Ihmisurheilijatkin, joilla on akillesjänteen vammoja, laitetaan juoksemaan pehmeille alustoille. Sitähän me olemme hevosten kanssa aina vältetty”, Niemelä jatkaa.On kuitenkin lohduttavaa tietää, että pahatkin vammat voivat parantua, kunhan ei pidetä kiirettä..Sitten kun napsahtaa, on kylmä kaikkien kaveriAkuutti jännealueen vamma tarvitsee ensisijaisesti kylmää, mutta myös tukisiteestä voi olla hyötyä.Bec Vet Oy:n eläinlääkärit Laura Niemelä ja Meeri Rantanen suosittelevat kylmäystä ensimmäisten päivien aikana useita kertoja päivässä, ja kylmäysten välillä jalan voi kääriä paksulla patjalla ja villapintelillä. Kääriminen vähentää turvotusta ja tukee jalkaa.”Tulehduskipulääkkeessä on plussaa ja miinusta. On jotain näyttöä, että ne voivat hidastaa paranemista, mutta jos hevosen jalka on huomattavan kipeä, niin itse ainakin määrään alkuun kipulääkettä esimerkiksi viideksi päiväksi”, Niemelä sanoo.Vesi parasKylmääminen toimii niin akuutin vamman hoidossa kuin treenien jälkeen mikrovaurioiden hoitajana. Myöhemmässä vaiheessa kylmäämisestä ei ole enää todistettua hyötyä jännevaurion varsinaisessa paranemisessa, mutta harjoituksien jälkeen jalkojen kylmääminen ja hoitaminen voivat estää vaurioiden syntymistä.Paras kylmäystapa on tietenkin vesi. Talvella kannattaa käyttää hyväksi lunta ja pakkasta. Hyvä keino on kastella hevosen jalat ja tuoda se seisomaan pakkaseen tai lumihankeen 15–20 minuutiksi. Lunta voi myös lapioida muovipussiin ja pintelöidä pussi jalkaa vasten. Kylmäsuojia löytyy myös erilaisia, niin pakastettavia kuin vedessä aktivoituvia. Kylmäsuojien kanssa suositellaan, että hevosen jalat kastellaan aina alle, jotta karva ei eristä liikaa.Jääpalapussit toimivat nekin, mutta klipattujen jalkojen kanssa on syytä olla varovainen ja laittaa ihon ja jään väliin pyyhe. Suojia moneen makuunMarkkinoilta löytyy erilaisia suojia ja kylmäystapoja, joihin liittyy kylmän lisäksi jokin laite. Esimerkiksi Horsewarella on niin kutsutut Ice Vibe -suojat, joissa suojien sisälle asetetaan niin kylmäpussit kuin värisevät laatat, ja värinän yhdistettynä kylmään kerrotaan auttavan vaurioiden korjaamisessa.Ennen treenejä voi myös käyttää pelkkää vibraa, jolloin jalkaa niin sanotusti valmistellaan edessä olevaan harjoitukseen.Cryo-huippukylmähoito ja Game Ready -kylmäkompressiolaite ovat myös vaihtoehtoja, ja Techi Ice -kuivajäätäkin käytetään. Huippukylmähoidon aikana hoidettava alue altistetaan jopa yli -100 asteelle. Game Readysta voit lisää erillisestä jutusta. Lämmintä yöksiSiinä missä kylmä on hyväksi, voi lämmintä käyttää vaikka yöksi. Back on Track -suojat ja paksut villapintelit lämmittävät ja saavat nesteet kiertämään. ”Paikallisia voiteita, kuten compageliä, hirudoid fortea tai vastaavia voi käyttää. Niiden käytössä kannattaa kuitenkin olla varovainen, jos jalasta on karvat ajeltu”, Niemelä sanoo.Arnica-geeli tai savi sopivat hänen mielestään myös sekä treenin jälkihoitoon että joidenkin vammojen hoitoon, sillä nekin vaikuttavat nestekiertoon ja ovat kotona turvallisia käyttää.”Liika lämpö ei ole hyvä heti treenien jälkeen, joten jalkoja ei kannata kääriä suoraan treeneistä. Ihonkin kannalta on hyvä, että jalat kuivavat ensin”, Rantanen lisää. Biologisia hoitomuotojaKun jänne- tai hankosidevaurion diagnoosi on tehty, alkaa kuntouttaminen. Tässä vaiheessa peliin astuvat myös erilaiset hoitomuodot, joita voi käyttää levon ja kontrolloidun liikunnan lisäapuna.Biologisista, niin kutsutuista regeneratiivisista hoitomuodoista Niemelän ja Rantasen suosikki on PRP (platelet rich plasma).”Sitä käytän eniten ja se on helppo”, Niemelä toteaa. PRP:tä akuuttivaiheen jälkeenPRP:tä saadaan kahdella tavalla. Hevoselta itseltään voidaan ottaa verta, josta eristetään kasvutekijöitä sisältävä annos rikastettua verihiutaleplasmaa, ja puolessa tunnissa valmistuva aine voidaan ruiskuttaa suoraan vammakohtaan. Sitten on olemassa allogeenistä PRP:tä, joka on tehty valmiiksi koehevosesta ja pakastettu. Se on heti käyttövalmis, ja se sopii kaikille hevosille. Sen etuna on, että aine on tehty terveestä hevosesta, joten se on aina tasalaatuista eikä se sisällä esimerkiksi tulehdusvälittäjäaineita.”PRP olisi hyvä antaa heti akuuttivaiheen jälkeen, vajaan viikon päästä vamman syntymisestä. Sitä voi antaa myöhemminkin, ja siitä voi olla hyötyä varsinkin hankkari- ja pinnallisen koukistajajänteen vaurioissa, jos tuntuu, ettei vamma lähde paranemaan levolla ja kontrolloidulla liikunnalla”, Niemelä sanoo. Pro Stride kalleinUusimpana markkinoille on tullut Pro Stride, joka tehdään PRP:n ja Irapin (interleucin receptor antagonist protein) tavoin hevosen omasta verestä. Näistä kolmesta regeneratiivisesta hoitomuodosta PRP on yleensä edullisin ja noin tunnissa valmistuva Pro Stride kallein. Irap sijoittuu niiden keskelle, mutta sen valmistamiseen menee vuorokausi.”Yksi hoitovaihtoehto on kantasolut. Niitäkin on allogeenisiä eri valmistajilta. Ne ovat yleensä kalliimpia kuin edellä mainitut hoidot”, Niemelä kertoo.Niemelä käyttää jännealueen hoidoissa myös shockwave-paineaaltohoitoa, mutta sitä ei suositella akuutissa vaiheessa. ”Odotetaan, että vamma lähtee vähän paranemaan. Sillä aiheutetaan pieniä mikrovaurioita ja kiihdytetään aineenvaihduntaa ja kutsutaan kasvutekijöitä paikalle. Siinä on sama idea kuin regeneratiivisissa hoitomuodoissa.” Laser suosiossaLaser on yksi suosiota kasvattanut laite vaurioiden hoitamisessa. Ne jaetaan neljään eri luokkaan voimakkuuden mukaan.Niemelä ja Rantanen muistuttavat, että nelosluokan laser on tarkoitettu ainoastaan ammattikäyttöön. Se on niin voimakas, että sillä voi aiheuttaa kudosvaurioita, jos ei tarkkaan tiedä, mitä tekee.”Esimerkiksi ratsuilla sitä ei saa käyttää kilpailuissa”, Niemelä muistuttaa.Ykköstason laserit ovat pieniä teholtaan, eikä niiden parantavasta vaikutuksesta ole tutkittua tietoa. Rantanen kuitenkin toteaa, että ykkösluokan laserilla ei voi tehdä haittaa.”Uskon, että se voi tehdä jotain verenkierrolle, vaikka se ei menisi ihan vammaan saakka. Se voi kuitenkin parantaa imuneste- ja verenkiertoa ja näin lievittää tulehdusta.”

Jänteet ja hankoside ovat hevosen elintärkeitä tukijoita – vammojen riskejä voi pienentää jo varsa-ajoista

Aiheeseen liittyvää