Varsan jännekutistuma voi olla synnynnäinen tai hankittu, mutta hoidon kanssa ei pidä odotella

Komea ja suorajalkainen” on tyytyväisen kasvattajan yleinen kuvaus syntyneestä varsasta. Ihan aina näin ei ole, vaan tulokkaan jaloissa voi olla asentovirheitä, jotka vaativat vähintään huomioimista, mutta joskus myös toimenpiteitä.Usein varsan ensimmäisinä elinpäivinä jännitetään ventojen vuohisten nousemista irti maasta, mutta myös päinvastainen ongelma saattaa tulla vastaan. Jännekutistuman kanssa ei kannata jäädä pitkäksi aikaa miettimään, vaan ottaa mahdollisimman pian yhteyttä eläinlääkäriin. .Varsan jännekontraktioJännekontraktio eli jännekutistuma on alle 2-vuotiaiden varsojen vaivaJännekutistuma voi olla synnynnäinen tai ilmetä myöhemminTilan vakavuudesta riippuen varsa voi toipua kotihoidolla tai vaatia leikkaushoitoaValtaosa toipuu urheiluhevosiksi..”Jännekutistuma, eli jännekontraktiohan ei oikeastaan ole jännekontraktio, koska jänne ei kontraktoidu. Todellisuudessa kyse on lihas-jännepaketin kontraktoitumisesta eli lyhenemisestä”, eläinlääkäri Kimmo Elfving tarkentaa.”Kyvyttömyys ojentaa jalkaa kuvaa tilaa hyvin ja pitää sisällään kaikki tämän tilan eri tyypit.” .Jännekutistuma voi olla varsalla joko synnynnäinen tai hankittu. Synnynnäinen kotraktio voi aiheuttaa ongelmia jo synnytyksen yhteydessä, kun varsan on vaikea ojentua oikeaan asentoon. Pahimmassa tapauksessa voidaan menettää sekä tamma että varsa..”Kyvyttömyys ojentaa jalkaa kuvaa tilaa hyvin ja pitää sisällään kaikki tämän tilan eri tyypit.”.”Näiden aiheuttajaa ei voida yksilön kohdalla varmasti tietää. Mahdollisia syitä on arveltu olevan geneettinen alttius, varsan virheasento kohdussa tai mahdollisesti jokin tamman tiineysaikana sairastama tauti.”.Synnynnäinen jännekutistuma on huomattavasti yleisempi etu- kuin takajaloissa. Kontraktio voi olla pinnallisessa tai syvässä koukistajajänteessä tai molemmissa. Vakavissa tapauksissa muutoksia voi olla samanaikaisesti hankositeissä, faskioissa, lihaksissa, nivelkapselissa tai jopa luissa. .Kysy neuvoa pianJos varsalla on syntyessään paha jännekutistuma, se voi vaatia intensiivistä tukihoitoa, koska se ei välttämättä pääse itse ylös ja imemään. Varsaa täytyy nostaa syömään ja varmistaa vasta-aineiden saanti. Elfving neuvoo kysymään jännekutistuman hoidosta mahdollisimman pian joltain, joka on ollut asian kanssa tekemisissä.”Varsinkin, jos mietitään, onko varsa elinkelpoinen. Neuvoja tulee varmasti paljon, mutta asia ei aina ole aivan mustavalkoinen.”.Eläinlääkärille voi esimerkiksi kuvata videon, jossa varsa seisoo kovalla alustalla. Videosta voi päätellä mikä rakenne jalassa on kireällä ja miettiä mielekästä hoitoa ja aikataulua toimenpiteille.Lieväasteisissa jännekontraktioissa riittää usein tilanteen toteaminen, ja se, että varsalle annetaan aikaa. Varsa täytyy pitää karsinassa tai rajoitetulla liikunnalla, koska liian voimakas liikunta voi provosoida kontraktiota ja lisätä riskiä muille ongelmille..Myös fysioterapiasta voi olla hyötyä ensimmäisten päivien aikana. Varsan jalkoja käytetään ojennusasennossa noin 15 minuutin sessioissa esimerkiksi 4–6 tunnin välein, sen maatessa kyljellään.”Fysioterapia varsinkin yhdistettynä tetrasykliinihoitoon on usein tehokas. Toki eri hoitotapojen merkitystä yksilön kohdalla on vaikea arvioida, koska osa näistä paranee itsestäänkin ajan kanssa”, Elfving sanoo..Tetrasykliini on antibiootti, jonka sivuvaikutuksena on huomattu sen löystyttävän pehmytkudoksia. Tämän takia sitä voidaan käyttää jännekontraktion hoidossa..”Sehän ei erittele sitä, mihin kudoksiin se vaikuttaa, eli esimerkiksi nivelsiteet löystyvät myös. Siksi karsinalepo on tätä käytettäessä ehdoton. Hyöty on suurin, jos varsa saa sitä heti ensimmäisten päivien aikana. Annos on normaalia antibioottiannosta suurempi, minkä takia varsan munuaisarvoja on hoidon aikana hyvä tarkkailla.” .Vakavampiasteisissa jännekontraktioissa potilas voi hyötyä myös jalkojen käärimisestä, koska kääriminen löystyttää pehmytkudoksia. Elfving kuitenkin painottaa, että pikkuvarsan jalkojen kääriminen on aina ammattilaisen hommaa, tai ainakin tehtävä ammattilaisen valvonnassa, koska varsalle tulee kääreistä helposti ja nopeasti paine- tai ihovaurioita. Väärillä materiaaleilla ja huonosti käärimällä syntyneet vauriot voivat olla itse jännekontraktiota pahempia..Myös liimaulokekenkää on perinteisesti käytetty jännekutistuman hoidossa. Myös tässä on omat riskinsä. ”Liimakenkä on vain todella ammattilaisten käyttöön. Pikkuvarsan kavio on ihan älyttömän herkkä lämpövaikutukselle, ja liiman lämpö voi vahingoittaa kaviota. Jos liimakenkä venyttää kavion etupintaa, sarveinen voi irrota. Kun tulee irtoseinämäisyyttä, kavioon pääsee helposti bakteereita ja sinne saattaa tulla paise. Paise taas pahentaa jännekontraktiota entisestään. En suosittele ihan alkuvaiheessa liimakenkää ollenkaan”, Elfving sanoo. .Jännekutistuma voi kehittyä nopeastiKasvattaja ei voi täysin huokaista helpotuksesta silloinkaan, kun varsan jalka-asennot ovat sen syntyessä kunnossa. Synnynnäisen jännekontraktion lisäksi tila voi kehittyä varsalle myöhemmin kasvuvaiheessa, jolloin puhutaan hankitusta jännekontraktiosta. Yleensä hankittu jännekontraktio ilmenee alle 2-vuotiailla varsoilla, tavallisimmin noin 3–6 kuukauden iässä..Jännekutistuman kehittyminen voi joskus olla varsoilla melko nopea. ”Usein kavion kanta alkaa kasvaa, alkaa kehittyä pukinkaviota ja kavionivelen alue pullistuu. Joskus voi olla, että muutaman viikon aikana tila kehittyy niin hankalaksi, että varsa ei pääse ylös”, Elfving sanoo..Varsan nopea kasvuvauhti altistaa sen hankitulle jännekontraktiolle. Kasvuvauhtiin vaikuttaa esimerkiksi geneettinen alttius tai varsan yliruokinta. Myös kipuoire saattaa aikaansaada jännekutistuman. Kipuoireen syyn löytäminen voi auttaa jännekontration hoidossa. ”Taustalla voi olla esimerkiksi kasvusaumatulehdus tai aika yleisesti luukysta. Kaviopaise varsalla voi myös provosoida jännekutistuman, kun jalka on kipeä, eikä varsa käytä sitä”, Elfving luettelee altistavia tekijöitä..Varsoille on hyvä tehdä ennen mahdollista leikkaushoitoa pienimuotoinen ontumatutkimus ja ottaa röntgenkuvat mahdollisten vakavien ja ennusteeseen vaikuttavien kasvuhäiriöiden löytämiseksi, ettei jänteitä lähdetä turhaan operoimaan, jos ennuste on muusta syystä huono. Kontraktion juurisyy vaikuttaa aina siihen, minkälaista hoitoa varsalle kannattaa antaa. Kaikissa tapauksissa syytä ei saada selville..Joskus voi olla, että muutaman viikon aikana tila kehittyy niin hankalaksi, että varsa ei pääse ylös.".Jos jännekutistuman syy on pelkästään nopea kasvupyrähdys, ruokintaa on rajoitettava. Varsan iästä riippuen vähennetään joko sen omaa ruokintaa tai emän ruokintaa. Myös varsan aikaistettu vieroitus emästä voi olla joskus tarpeen..Varsan liikkumista on rajoitettava ja sille on hyvä antaa kipulääkitys. Tämän ikäisillä varsoilla Elfving näkee myös liimakengän tai jopa nauloilla kiinnitettävän kengän olevan mahdollinen tapa suojata kavion kärkiosaa. Myös tetrasykliiniä voidaan kokeilla, vaikka sen teho onkin yleensä parempi synnynnäisen kuin hankittun jännekutistuman hoidossa..Joskus kirurgia tarvitaan nopeastiJoskus jännekutistumat vaativat kirurgiaa, ja Elfving painottaa nopean reagoinnin tärkeyttä niiden hoidossa. Jos diagnosoinnin ja hoidon kanssa aikaillaan, voidaan saada aikaan lisää ongelmia, joiden myötä ennuste heikkenee huomattavasti..”Nivelet voivat kasvaa virheasentoon, tai jos varsa kävelee liian pitkään kavion kärjellä, kavioon tai kavioluihin voi tulla painevaurio tai kavioluun kärki voi mennä kuolioon.”.Esimerkiksi jos syvän koukistajajänteen kutistumassa kavion kanta ei kosketa maahan muista hoidoista huolimatta, jalka täytyy operoida nopealla aikataululla..Jännekutistumaa voidaan operoida katkaisemalla pinnallisen tai syvän koukistajajänteen tukiside, jolloin lihas-jännepaketti saa lisäpituutta. Toipumisaika ja ennuste leikkauksen jälkeen riippuu siitä, mitkä rakenteet ovat mukana kontraktiossa ja miten hevonen vastaa kirurgiaan muutaman päivä sisällä operaatiosta..Syvän koukistajajänteen tukisiteen katkaisu on tavallisempi toimenpide ja syvän koukistajajänteen kutistuman ennuste on yleensä parempi kuin pinnallisen koukistajajänteen kutistuman. Pinnallisen koukistajajänteen tukiside voidaan katkaista karpaalikanavan kautta tähystämällä. Toipuminen pinnallisen koukistajajänteen kutistumasta voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia..Aina kirurgiakaan ei pelasta tilannetta. Jännekutistuma on Elfvingin mukaan takapolvien osteokondroosin ja bakteerin aiheuttaman niveltulehduksen jälkeen jälkeen yleisin ortopedinen syy pikkuvarsojen lopetukselle. Nopealla reagoinnilla voidaan kuitenkin parhaassa tapauksessa pelastaa varsan henki tai urheilu-ura..Vai onko ongelma ojentajajänteessä?Ojentajajänteen repeämä varsalla voi näyttää oireiltaan samankaltaiselta kuin jännekutistuma, ja erotteludiagnoosin tekeminen on tärkeää, että osataan aloittaa oikea hoito.Ojentajajänteen repeämässä etupolven ulkosyrjälle muodostuu usein nestepussi, kun jännetuppi turpoaa. Ojentajajänteen repeämä näyttää joskus pahalta, koska vuohinen taipuu voimakkaasti yli. Ennuste on kuitenkin yleensä hyvä, jos varsa saa tukihoitoa. Hoitona käytetään lastoitusta tai tukisidettä. Myös ojentajajänteen repeämässä liikunnan rajoittaminen on tärkeässä roolissa. .Varsalla voi myös olla samanaikaisesti sekä jännekutistuma että ojentajajänteen repeämä. Jännekutistuma itsessään voi altistaa ojentajajänteen repeämälle. Myös tetrasykliinihoidon jälkeen aloitettu liian aikainen vapaa liikunta lisää ojentajajänteen repeämän riskiä..Miten huolissaan jännekontraktiovarsasta sitten täytyyä olla? Elfving näkee työssään Tampereen Hevosklinikalla eniten niitä varsoja, joita kotihoidolla ei ole pystytty auttamaan, eikä osaa arvoida prosentuaalista määrää sille, kuinka iso osa toipuu urheiluhevosiksi..”Sanoisin, että kaikista kontraktiovarsoista valtaosa.”

Varsan jännekutistuma voi olla synnynnäinen tai hankittu, mutta hoidon kanssa ei pidä odotella

Aiheeseen liittyvää