Kaksi ammattilaista kertoo, miten kilpahevosta heillä pidetään: "Koppipäivä on työnvälttämispäivä, jossa ei ole hevoselle mitään hyvää"

Toisella on iso talli, ja toisella pieni. Molemmat tahot korostavat, että hyvä hevosenpito vaatii työtä ja viitseliäisyyttä..Mikäli kaksi tärkeää asiaa pitäisi nostaa esiin, ne olisivat kummallakin runsas ulkonaolo ja runsas korsirehu. Heti seuraavana tulevat liike, riittävä juominen ja seuranta..Antti Ojanperän ja Jutta Ihalaisen tallissa Pihtiputaalla on 35 hevosta. Teesinä on, että hevonen liikkuu tarpeeksi, saa olla tarpeeksi ulkona ja juo tarpeeksi. Ja on tarpeeksi ihmisen silmän alla. Tarkkailussa on ilme, olemus, virtsan määrä kuivikkeissa, lannan määrä ja koostumus, miten rehu on maistunut, ja niin edelleen..Vesi? ”Juominen on kyllä yksi tärkeimmistä asioista. Meillä asennettiin joihinkin automaattikuppeihin mittarit, ja saatiin huomata, että jotkut hevoset eivät juo siitä lähes ollenkaan. Ne on ämpärijuotettava, jotta nestettä menee sisään tarpeeksi. Evartti esimerkiksi juo automaatista tosi vähän, menee pitkiä aikoja, ettei se koskekaan siihen”, Ojanperä kertoo. .Päivä alkaa aamuseitsemältä. Aamulämpö otetaan, jos hevonen vaikuttaa sellaiselta, että tarkistus on paikallaan, ei kuitenkaan automaattisesti..”Hevoset saapi jokainen väkirehut, mikä meillä on valmisrehua. Meillä on tallissa karsinoissa parimetriset heinähäkit, jotka harvoin pääsevät ihan tyhjäksi. Suomenhevosissa on tietenkin niitä, joilla ei voi pitää vapaata heinää, koska ne ei lopeta sitä syömistä ennen kuin häkki on tyhjä.”.Keskipäivän ateria on puuro. Kolmas ruokinta on melko myöhään, vasta iltatallin aikoihin 21 maissa, joskus myöhemminkin..”Henkilökuntaa pitää olla riittävästi, eikä ’passihevosia’ ole, koska kaikkien tulee seurata kaikkia hevosia. Mielestäni on aika ongelmallista, jos tallin ovi menee koko yöksi kiinni jo neljältä iltapäivällä. Parhaiten tulee itsellä illalla uni, kun on tehnyt vielä viimeisen varmistuksen, että tallilla on kaikki hyvin ja seuraavaan päivään päästään suunnitellusti.”.Ajaminen aamuruoan jälkeenKun hevoset ovat syöneet aamuruokansa, niitä lähdetään viemään ulos. Pihalla on talvisinkin öisin ulkona joitakin hevosia, ne taas otetaan sisälle. Ajaminen aloitetaan, kun aamutoimet on tehty ja talli siivottu”, Ojanperä kertoo. ”Tarhasta haetaan sitä mukaa ajoon, kun oma vuoro tulee.”.Juuri nyt ei ole ”kireä kausi”, joten valmennus pidetään tehollisesti maltillisempana ja mennään pitkää lenkkiä. ”Radalla me ei käydä juurikaan.”.Palautumissykkeen seurantaa Ojanperä pitää perusteltuna, vaikka hänen valmentajakokemuksellaan oma silmä kertookin riittävästi..Hevoset ovat valjaissa kolmesta viiteen kertaan viikossa. Joukossa on myös hevosia, joiden päivittäinen ja säännöllinen, valvottu liikkuminen on tärkeämpää kuin muilla ja ne valjastetaan päivittäin. Pelkkää kävelyäkin ajetaan, vastuskärryllä, vaikka kävelykone onkin. ”Kun kelit on tällaisia rospuuttokelejä, maltillinen liikuttaminen valjaissa on hyvä vaihtoehto.”.Niin kutsuttuihin ”koppipäiviin” Ojanperä ei usko. ”Koppipäivä on työnvälttämispäivä, jossa ei ole hevoselle mitään hyvää.”.Ajamisen jälkeen pesu, letkutus, joillekin vesimatto, kuivatus, ja yleensä takaisin ulos iltaruokintaan asti. Osa käy treenipäivänä illalla kävelykoneessa..Vesimatto toimii hyvin treenin jälkeen. Ojanperä on varovainen, ettei vesimatosta itsestään tule rankkaa treeniä, ja pitää veden korkeuden yleensä maksimissaan polveen asti, monen kohdalla vain vuohiseen, ja vauhdin kävelynä..Suut raspataan kaksi kertaa vuodessaOjanperällä kääritään jalkoja ja pehmusteena on lampaanvillapatjat. Linimentteihin hän ei juuri usko, mutta kevytbliisteriin toisinaan kyllä. ”Se toimii erityisesti nivelsiteisiin.”.Piikitykset ja muut hoidetaan tarpeen mukaan luottoeläinlääkärillä. Kengitys on tärkeä ja perusteräskenkä käytössä..Suut raspataan kahdesti vuodessa, ja aina kun tulee uusi hevonen..Ojanperä ei usko, että hänen hevosillaan on kuolaimista johtuvia suuongelmia. ”Kyllä sellaisen tuntee ajaessa käteen. Kyllähän niitä kulmahampaiden sisäreunoja joskus pitää raspata. Ja kuolainvalintoihin kiinnittää aina huomiota.”.”Valjastuksesta olemme tarkkoja. Hevonen ei saa näyttää hapanta naamaa kun silat heittää selkään ja mahavyötä asetellaan, huomaa – ei kiristellä! Meillä on jo vuosia käytetty kaikissa siloissa paksuja painetta tasaavia mahavöitä. Näin rintakehä toimii koko laajuudessaan.”.Veren tulehduskuvaa (SAA-arvoa) sekä hemoglobiinia mittaavat laitteet on, ja niitä käytetään. ”Jos jokin epäilyttää, ei siis mitenkään liian neuroottisesti. Vitamiinit ja muut lisät annetaan tulosten mukaan.”.Tallihygienia ja talli-ilma? ”Tärkeää. Meillä on laadukasta sahanpurua ja talvisin vielä siihen sekoitetaan kutterinpurua lisäämään imukykyä. Kuivikkeita pidetään reilusti ja karsinan siivous on ’pyhä toimitus’ eikä vain karsinan mättöä!”.Tarhaaminen? ”Tarhoissa on runsaasti kuivitetut, kuivat ja siistit makuupaikat. Osa hevosista tarhaa pareittain ja kesällä, kun hevoset ovat vielä enemmän ulkona, ne voivat olla isoissakin laumoissa.”.Runsas ulkonaolo on tärkeää, mutta liika on liikaa. ”En usko 24/7-systeemiin urheiluhevosilla. Kyllä ne hevoset on jotenkin liian väsyneitä sitten. Niiden on hyvä päästä heittämään pitkäkseen ihan sisälle talliin, niin itse uskon”, Ojanperä linjaa..”Viimeisenä haluan sanoa, että hevosen kuuluu voida hyvin fyysisesti ja henkisesti. Meillä on kiinnitetty paljon huomiota hevosten viihtyvyyteen ja lajityyppiseen olemiseen. Tallissamme ei vuosiin ole ollut ensimmäistäkään tammaa ja näin ollen ilmapiiri on seesteinen. Oriiden ei tarvise pullistella ja kukkoilla, ne ovat suurin osa kuin ruunia. Monelta itseaiheutetulta kolhulta ja vaivalta vältytään. Ruunilla on myös suurimmalla osalla tarhaus talvellakin parhaan ystävän kanssa ja kesäisin isoille laitumille lasketaan kymmenenkin pojan laumat.”.Hevonen saa olla hevonenAnne Luttisen hevoset ovat Mäntyharjun Koirakivessä sijaitsevalla pienellä tallilla. Tallin kuningatar on Ranch Kelly..Luttisen systeemi perustuu siihen, että hevonen saa olla hevonen, ilman inhimillistämisen savuverhoa. .Siitä faktasta ei pääse mihinkään, että hevonen on paljon liikkuva, ruohoa syövä pakoeläin. Urheiluhevosen pitäminen niin, että se tapahtuu hevosen ehdoilla, on jatkuvaa mietintää ja tasapainottelua..Liike on lääke, nyt ja aina, sanoo Luttinen. ”Hevosta ei ole luotu seisomaan karsinassa. Mutta toisaalta aina ei ole mahdollista, etenkään näissä meidän pohjolan olosuhteissa, järjestää oloja siten, että hevosen pito vain ulkona olisi aina mahdollista tai edes järkevää.”.Sekin on toisaalta totta, että luonnonolosuhteissa hevonen ei rasita itseään kuten ihmisen treenissä, jolloin riittävä lepo on myös tärkeää..Luttisen hevosenpito perustuu hyvin runsaaseen ulkonapitoon. Seurassa, mikäli mahdollista. .On kelejä, jolloin hevoset on otettava sisälle, vaikkapa jokin kova myrsky, mutta silloin on kyseessä enemmänkin turvallisuusnäkökohdat kuin itse sää..”Ei se hevonen siitä säästä niin välitä, että mikä se on. Kun hevosilla on pihatoissaan isot kuivitetut, betonipohjaiset makuutilat, ja pohjalla paksu hampputurve ja päällä runsaasti olkea, ulkona jopa jatkuvasti pitäminen on mahdollista..”Kyllähän hevoset illalla ihan innoissaan talliin tulevat. Eniten niitä kuitenkin ohjaa sinne iltaruoka. Jos ne ruokitaan sinne pihattoon, ei se talliin pääsy sitten niin kauhean tärkeää olekaan.”.”Mutta ovat meidän hevoset toisinaan sisällä tallissakin, jossa karsinat ovat tavallista isompia, pinta-alaltaan 3x6 metriä. Tallihevoset viettävät pitkän päivän ulkona myös, 13–15 tuntia..Luttinen on huomannut, että jos hevonen itse saa päättää, se liikkuu myös öisin. ”Pihatossa se saa järjestää sen vuorokautensa sellaiseksi kuin itse haluaa.”.Kamerat apuna tallissaViime aikoina Luttinen on seurannut talliin hevosten vuorokausirytmiä kameroiden avulla. Hän on todennut, että tuntimääräisesti kovin pitkää yötä karsinassa seisten on melko vaikea perustella..”Kyllähän niiden vuorokausirytmi on ihan erilainen, jos ne voivat sen itse päättää. Mutta jos olot ovat hyvät ja rauhallinen ympäristö, kaikki lepäävät maaten useampaan otteeseen sekä tallissa että pihatossa. Se on tärkeää.”.Ruokintaan Luttinen on syventynyt. ”Ravintoaineet imeytyvät tehokkaasti ja hevonen säilyttää suorituskykynsä, kun sen suolisto on terve. Tähän aiheeseen olen perehtynyt todella paljon ja käynyt keskusteluja hevosten ruokintaan perehtyneiden asiantuntijoiden kanssa”, Luttinen toteaa..On turha syöttää monimutkaisia rehuja, jos suolisto ei ole kunnossa. Luttinen epäilee suuresti, tarvitseeko yksikään hevonen korsirehun lisäksi kovinkaan paljoa mitään ”sen vahvempaa”. Toisaalta korsirehua ei voi korvata millään muulla. ”Hyvä heinä tuottaa hevosen ruoansulatuksessa riittävästi energiaa kattamaan kilpailuvalmennuksenkin, siitä on ihan tutkimustietoakin Ruotsista. Valmennus on se, joka tekee urheiluhevosen, eivät väkirehut”, hän huomauttaa..Ruokinnan perusta on kuiva, joka lohkolta analysoitu heinä, joka tulee aina samalta tuottajalta. Ulkona heiniä on useissa, pienissä ruokintapisteissä, isoissa tarhoissa, jotta hevoset joutuvat kävelemään saadakseen syömistä. Pihatto on vain lepäämis- ja juomispaikka. ”Heinää on vapaasti.”.Väkirehu on kokokauraa ja tarvittavat kivennäiset ja vitamiinit huolehditaan. Melassileike tai hamppurouhe ovat sellaisia ylimääräisiä rehuja, jotka kelpuutetaan, sillä ne ovat prosessoimattomia, luontaisia. ”Jos hyppysellinen jotakin nappulaa annetaan, niin aina vellimäisenä, ettei tule ruokatorven tukoksia. Enemmänkin se nappula on varmistamassa juomista.”.”Talvella meillä ekstrajuotetaan kolmesti päivässä. Lisäksi on aina lämmin vesi saaveissa. Juominen on niin tärkeässä roolissa.”.Kengitys ja suun hoito kannattaa pitää kunnossa. Luttinen kurkkaa suuhun usein itsekin ja hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri tekee varsinaiset hoidot. .Madotuksen Luttinen tekee aikuisilla hevosilla lantanäytteen mukaan. Pienellä tallilla matopaine ei ole kovin suuri. Varsat madotetaan eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan..Maastoa, mutta myös rataympäristöäTreenaaminen onnistuu pihatto-olosuhteista hyvin. .”Ennen lenkkiä otetaan pihatosta hetkeksi sisälle huilaamaan, ja sitten treeni. Ja treenin jälkeen, kun on pari tuntia kuivunut, ja jalat kylmätty, takaisin ulos. Se pieni liike tarhassa hoitaa jalkoja ja kroppaa”, Luttinen sanoo..Tallilla on hyvät treenimaastot ja niissä saa rakennettua peruskunnon, mutta rataympäristöäkin tarvitaan. ”Nuoret täytyy myös totuttaa olemaan radalla, minkä takia niitä käytetään siellä tai ne laitetaan oppikouluun valmentajalle, jolla on mahdollisuus myös radalla treenaamiseen.”.Riittävän pohjakunnon rakentaminen on tärkeää, se on sananmukaisesti pohja kaikelle. Liian kova treenaaminen on sudenkuoppa. ”Rasituksen ja levon suhde ja sen löytäminen ei aina ole ihan helppoa. Sykemittaria käytetään, vaikka hevosta lukemallakin näkee jo paljon.”

Kaksi ammattilaista kertoo, miten kilpahevosta heillä pidetään: "Koppipäivä on työnvälttämispäivä, jossa ei ole hevoselle mitään hyvää"

Aiheeseen liittyvää