Kimmo Lampinen: Raviuran jälkeen löytyy vaihtoehtoja
”Ravihevoset ovat pääsääntöisesti hyvin käsiteltyjä, ”helppoja” hevosia, jotka ovat tottuneet monenlaiseen toimintaan ja suureille osalle löytyy erinomaisia käyttötapoja myös raviuran jälkeen. Kaikissa hevosryhmissä on toki aina yksilöitä, joille ennen kaikkea vähentynyt fyysinen aktiviteetti voi aiheuttaa haasteita etenkin siirtymävaiheessa”, Lampinen toteaa.
Hänen nähdäkseen hevosten raviuran jälkeistä elämää ei ole selvitetty sen kummemmin.
”Pitkän eläinlääkärikokemukseni perusteella sanon, että suurin osa ex-ravureista siirtyy harrastekäyttöön, niillä monilla ajetaan ja ratsastetaan ja ne toimivat usein koko perheen harrastehevosina. Osa koulutetaan ratsuiksi kohtalaisen pitkällekin ja tämä näkyy etenkin suomenhevosissa”, hän kertoo.
Myös hevosterapia, sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja ennen muuta ravikoulut ovat paikkoja, missä ravihevosten on hyvä jatkaa elämäänsä, hän luettelee.
Ratsastuksessa suomenhevosille paikka löytyy helpommin, ja niiden kanssa päästään kilpailuissa pidemmälle.
”Lämminverisillä puuttuu sellainen luontainen tasapaino ratsastajan kanssa, mikä esimerkiksi puoliverihevosilla on pääsääntöisesti synnynnäisenä. Se näkyy ennen kaikkea laukassa, joka on monelle lv-ravurille vaikea askellaji. Ravihevosen on vaikea kantaa itseään ja ratsastajaa ja laukata hitaasti ja tasapainoisesti. Mutta sinnikkäällä harjoittelulla tätäkin asiaa pystytään yleensä parantamaan lähtötasosta huomattavasti. Kun tieto ja kokemus on karttunut, niin nykyäänhän myös joitain lämminverisiä ravihevosia treenataan välillä ratsuratsastuksella, joka voi esimerkiksi kehittää tasapainoa ja notkeutta jo raviuran aikana”, Lampinen sanoo.
Luonnepuolella hän uskoo lämminveriseen varmasti.
”Lämminveriset ovat jo lähtökohtaisesti yksi helpoimmista hevosroduista käsitellä ja toimia. Osaltaan se varmaan johtuu myös niiden käsittelystä ja asiantuntevasta koulutuksesta ihan varsasta alkaen. Kaikkien hevosrotujen jalostuksessa on kiinnitetty huomiota hevosten luonteisiin ja käyttöominaisuuksiin. Ylipäänsä niitä joskus puheissa kuultuja hankalaluonteisia, huonosti käyttäytyviä hevosia on koko ajan vähemmän. Tähän kyllä jalostuksen lisäksi vaikuttaa voimakkaasti myös lisääntynyt tietotaito hevosen oppimisesta ja käsittelystä, josta iso kiitos kuuluu tietenkin hevosen käyttäytymistä ja oppimista tutkineille ja tietoa jakaville tahoille”, hän sanoo.
Lampinen toteaa, että myös hevosen lopettaminen, joko teurastamolla tai muuten, on hyväksytty ja vastuullinen tapa toimia, jos hevosen terveydentilan tai muiden syiden takia sille ei voida taata mahdollisuutta hyvään lajityypilliseen elämään. Hän ei pidä mahdottomana, etteikö 2020-luvullakin voisi olla "Hyvää hevosesta" -kampanjaa.
”Kyllä hevosten teurastamisesta voi edelleen puhua, ja moni kokee hevosen lihan eettisemmäksi valinnaksi kuin vaikkapa tehotuotetun syömistä varten kasvatetun lihan. On tärkeää korostaa, että eutanasia on vastuullinen tapa toimia, jos muuten ei pystytä varmistamaan hevosen hyvää hoitoa ja olosuhteita”, Lampinen sanoo.
