Hevoskuntoutuksen uranuurtaja vannoo kävelymaton nimeen: "Hevonen käyttää itseään väistämättä oikein ja symmetrisesti"

Kävelymaton idea on kaikkea muuta kuin uusi. Googlen ensimmäisten hakutulosten mukaan tämäntyyppinen ihmispuolen laite kehitettiin Englannissa jo 1800-luvun alussa vankien rankaisemiseksi..Nykymuodossaan kävelymatto tuottaa pahoinvoinnin sijaan hyvinvointia, mutta hevosten kuntouttamisessa se ei tunnu lyöneen läpi vesijumpan tavoin..”Minua suorastaan ärsyttää vesimaton hypetys. Vesimatto tai vesi muutenkaan ei ole mikään autuaaksi tekevä asia”, hevoskuntoutuksen uranuurtaja Laura Biskop täräyttää..Laura Biskop45-vuotias hevoskuntoutuksen asiantuntijaAsuu Pietarsaaressa ja Tampereella, jossa poikansa pelaa nuorten SM-jääkiekkoaKoulutukseltaan agrologi (AMK)Käynyt hevoshierojan tutkintoon valmistavan koulutuksen.Hän perusti vuonna 2010 Kruunupyyhyn Suomen ensimmäisen ja suurimman hevosten kuntoutuskeskuksen kierrettyään ensin liki vuoden päivät Ruotsissa opiskelemassa kuntoutuslaitteiden käyttöä..Tallipalo päätti yrityksen menestystarinan kymmenen vuotta myöhemmin, mihin mennessä Biskop oli ehtinyt ”kokeilla ja kokea lähes kaiken”. Kylmäämisen ja laserhoidon lisäksi toiminnan kulmakiviksi muodostuivat kävelymatot vedellä ja ilman..”Kävelymatolle tuli ylivoimaisesti vesiallasta enemmän tunteja. Se pyöri kahdeksan tuntia päivässä arkisin, vähän vähemmän viikonloppuisin”, Biskop muistelee..”Kävelymaton hienous on lyhyesti sanottuna, että se patistaa oikeaan liikerataan. Maton tasaisen rullaamisen ansiosta hevonen käyttää itseään väistämättä oikein ja symmetrisesti.”.Tai siis, käyttää niin kauan kuin kunto kestää ja kroppa antaa myöten. Tähän liittyy hänen mukaansa yksi vesimaton kanssa korostuvista vaaroista kuntoutustoiminnassa..”Matolla kuin matolla hevonen menee vinoksi tai liike muuten huonoksi, kun voimat loppuvat. Sellaista ei pitäisi katsoa hetkeäkään, vaan lopettaa treenikerta kun mitään epäpuhtautta ilmenee.”.Biskopin omien havaintojen ja kuulemiensa kokemusten perusteella kaikki hevoskuntouttajat eivät pidä näin tiukkaa linjaa. Siksi liikkeiden huonontuminen tai jopa uudet vammat vesikävelykuurin jälkeen eivät valitettavasti ole tavattomia..”Meillä hevonen saattoi alkuun treenata kuukaudenkin vain kävelymatolla. Vasta kun harjoittelua oli hiljalleen kiristetty eli kestoa pidennetty ja ylämäki-intervalleja lisätty, niin aloiteltiin vesikävelyä, mikäli kuntoutusjakso vielä jatkui”, hän kuvailee..”Edelleen joka toinen päivä oli yhä mäkitreeniä kävelymatolla. Vesialtaaseen en yhdistäisi ylämäkeä ollenkaan, mattotreeni on niin rankkaa muutenkin.”.Kävelymaton hienous on lyhyesti sanottuna, että se patistaa oikeaan liikerataan.".Ei suoraan täyteen kävelykonetreeniinBiskopin kokemuksen perusteella hevosen korkea tulostaso missään lajissa ei takaa mattokävelykuntoa: kovassa kilpailuvireessä tulleita hevosia on jouduttu ottamaan kuivan maan matolta pois alle kymmenen minuutin treenin jälkeen..Kuntoutusguru ei allekirjoita, että esimerkiksi SI-nivelen tai minkään muunkaan rakenteen vaivat lähtökohtaisesti estäisivät mattokävelyn, edes veden kanssa..”Mutta tarkkana pitää olla. Vaikka kävelymaton pitää pyöriä reippaasti, harjoituksen kesto voi olla kuinka lyhyt tahansa. Hevonen menee takuulla entistä kipeämmäksi, jos se pistetään suoraan täyteen treeniin kävelymatolle, saati sokkona vesialtaaseen.”.Kruunupyyn kuntoutuskeskuksessa törmättiin myös hevosiin, jotka eivät vesimattoilleet vuosienkaan kuluttua..”Jotkut eivät vain liikkuneet hyvin tai mielellään vedessä. Niiden kanssa pysyteltiin kävelymatolla ja saatiin tuloksia yhtä lailla. Kuntoutuksen ytimessä on kuitenkin matto eikä vesi.”.Biskop hevostelee nykyään harrastuspohjalta omien ravureidensa kanssa. Ilman omaa kävelymattoa hän ei osannut silti olla..”Hinta-hyöty–suhde on niin älyttömän hyvä. Erillinen vesimatto tai veden käyttömahdollisuus samassa laitteessa olisi vielä ekstraa aktivoimaan koukistavia ja kohottavia lihaksia, mutta samantyyppisen lisän treeniin saa vaikkapa puomijumpan avulla”, hän toteaa..Ammattimaiseen kuntoutuskeskukseen hän suosittelee kuivamaton täydentäjäksi vesiversiota, mutta rohkaisee etenkin pienempiä talleja tai minkä tahansa hevoslajin valmentajia tutustumaan tarkemmin kävelymaton etuihin..”Hokkien takia kumimatto kuluu sen verran, että kovassa käytössä vaihto on edessä vuosittain. Muuten kone on kakkojen siivousta lukuun ottamatta melko huoltovapaa”, Biskop vinkkaa..”Kuusi kertaa kaksi metriä tilaa vievä kävelymatto kestää pakkastakin. Ei tarvita kuin pistorasia ja jonkinlainen katto pään päälle. Sitten saa tulla kelirikko, monsuunisade tai kivikoviksi jäätyneet pohjat, ja treenaamaan pääsee silti. Hevosen ihovauriotkaan eivät ole este.”.Hehkutuksesta huolimatta Biskop on kyllä kokeillut hevosten valmentamista ilman mattoa, mutta turhautuminen tuli nopeasti..”Alkoi tupsahdella tarvetta kengityskikkailuille, eripariputseille, sivuremmeille ja niin edelleen. Ajattelin, että jos hevosen saa suosiolla suoraksi ihan vaan käyttämällä sitä säännöllisesti matolla, ei kai kannata lähteä tieten tahtoen taistelemaan.”.Kuukaudessa selkeitä muutoksiaHän on oppinut urallaan kantapään kautta, että yksinkertainen on kaunista myös maton pyöriessä..”Testasin omilla hevosillani kaikenlaisia apuvälineitä, kuten putseja, painoputseja ja joustochamboneita. Liimailin jopa sellaisia lyijynappeja painoksi säärisuojiin, jotta näkisin painon vaikutuksen eri kohdassa jalkaa”; Biskop paljastaa..”Ja ne kikat on kaikki täyttä kuraa! En saanut niistä mitään hyötyä. Sen sijaan tuli kipeitä ja väsyneitä hevosia, joiden liikeradat muuttuivat korkeintaan vain huonompaan suuntaan.”.Kuukauden kävelymattotreenin jälkeen hevosessa havaitsee yleensä selkeän muutoksen parempaan – ihan ilman temppuja. Mikäli näin ei kuitenkaan käy, Biskop epäilee jossakin olevan isompaa vikaa..”Ensin pitää tietysti katsoa peiliin, että onko matonpyörittäjä todella osannut asiansa ja lukenut hevosta tarpeeksi tarkasti. Toisekseen viimeistään tässä kohtaa on tilattava eläinlääkäri tutkimaan. Esimerkiksi neurologisia vaurioita ei mattokaan paranna.”.Melko laajaan käyttöön Biskop silti lempilaitettaan suosittelee. Loukkaantumisenkin jälkeen hän laittaisi hevosen kävelymatolle lähes välittömästi, ellei kyseessä ole täydellistä karsinalepoa vaativa, vaikea vamma..”Ensimmäiset päivät ja viikot ovat kriittisimpiä. Silloin tulehdus ja turvotus pitäisi saada kevyen, mutta puhtaan liikkeen avulla nopeasti pois, olipa takana loukkaantuminen tai vaikkapa leikkaus”, hän perustelee..”Toisaalta aristavaa jalkaa on silloin kaikista vaikeinta houkutella käyttöön muilla keinoin. Jos aikoisi investoida kuukauden kuntoutusjaksoon, niin valitsisin aina kuivamaton ja mahdollisimman pian. Siitä on paljon helpompi jatkaa kotioloissa.”.Paljon hyötyäKävelymatolla on monia hyötyjä verrattuna kävelyyn esimerkiksi ajaen tai ratsastaen:.”Hevonen on kompensoinnin mestari. Vaikkapa parin sentin eroa askelpituudessa on todella hankala huomata saati korjata kärryiltä tai ratsailta käsin. Tämä on todettu yhdessä GP-tason ratsastajan kanssa. Lisäksi kärryjen vastus tai ratsastajan paino voivat tehdä hallaa kuntoutusvaiheessa. Kilpailuvireisen hevosen houkutteleminen rauhalliseen, terveelliseen käyntityöskentelyyn tutuissa treenipaikoissa voi olla mahdotonta.”.Hyötyä on myös hangessakävelyyn tai vedessä kävelyttämiseen ja uittamiseen verrattuna..”Hanki on hyvä harjoitusmuoto, kunhan hevonen liikkuu puhtaasti eikä ylirasitu. Suomessa hankikelit ovat kuitenkin harvinaista herkkua. Ilman erillisiä hoitovälineitä lumentulon jälkeen ei tarvita kuin yksi plussapäivä, ja treenikausi on pilalla”, Biskop muistuttaa..”Luonnonvesissä on paljon hyvää, joskaan ei ole maton voittanutta. Omakohtainen kokemus aukaisi, miten helppoa vedessäkin on fuskata heikkoja paikkoja: vaikka yritin itse uidessani käyttää kroppaani symmetrisesti, niin oikea puoli meni aivan hapoille. Huonompi vasen puoleni oli silti vain kellunut perässä.”.Kävelykoneellekin on paikkansa, mutta mattoon sitä ei voi verrata..”Kävelykoneelle on paikkansa ikään kuin tarhassa kävelemisen täydentäjänä. Lämmittely, palauttelu ja välipäivän höntsäily voivat varmasti hoitua siinä. Kuitenkin hevonen on silloin hyvässä ja pahassa vapaalla, eli se voi kulkea juuri niin kierossa kuin haluaa”, Biskop sanoo..”Käsihevosena käveleminen taas menee helposti teputtamiseksi ja telmimiseksi, jolloin uuden loukkaantumisen riski kasvaa. Kävelymatolla valtaosa hevosista rauhoittuu kuin itsestään.”.KÄVELY KUULUU HEVOSEN ELÄMÄÄNKokenut hevoseläinlääkäri ja menestynyt raviurheilija Antero Tupamäki painottaa kävelyn merkitystä, mutta ei innostu valmennuskoneista.Tupamäki kertoo teetättäneensä Suomen ensimmäisen hevosten juoksumaton Laukaan klinikalle vuonna 1983. ”Ajattelin katsovani siinä liikkeitä ja jopa juoksuttavani ontumatutkimushevosia”, Tupamäki pohjustaa.”Kävi ilmi, että jotkut hevoset osasivat juosta siinä hyvin, ja toiset eivät lainkaan. Joka tapauksessa liike oli aina hyvin erilaista kuin normaalilla alustalla, joten alkuperäiseen tarkoitukseeni juoksumatosta ei ollut.”Yksi selkeä syy oli kaviotuntuma: kenkä tarraa kumimattoon tiukemmin kuin hokki jäätikköön.”Tärähdysvoiman vaimentamiseksi jalan kuuluu liukua maahan osuessaan useita senttejä. Kun kavio jää kiinni samaan paikkaan mihin hevonen on sen laskenut, askellus ei ole luontaista.”."Matto menee joka kohdasta samaa vauhtia, joten yhtä jalkaa ei voi juuri lintsata, jotta pysyy pystyssä ja maton kyydissä.". Sen sijaan käyntityöskentelyn hyödyllisyyttä matolla Tupamäki ei tyrmää, sillä käynnin iskutus ole lähelläkään ravin tuottamia tärähdyksiä.”Miksipä ei hevonen voisi käyttää itseään paremmin ja suoristua kävelymatolla. Matto menee joka kohdasta samaa vauhtia, joten yhtä jalkaa ei voi juuri lintsata, jotta pysyy pystyssä ja maton kyydissä. Vielä jos käytössä on ylimäkiominaisuus”, hän tuumii.”Toisaalta moni hevosmies suoristaa hevosensa ilman mattoakin käyttämällä vastuskärryä, sivuremmiä tai muuta sellaista.”Perinteisestä, pyörivästä kävelykoneesta eläinlääkäri ei innostu sitäkään vähää, vaikka joskus se voi olla vaihtoehdoista vähiten huono.”Mikäli tarhoja ei kunnolla ole, eikä valmennusohjelmassa ole kuin hiitinajoa, voidaan kävelykoneella yrittää paikata luontaisen liikunnan tarvetta”, Tupamäki näkee.”Mutta kuinka luontaista se sitten on, kun samaa pientä rinkiä pyöritään, ja suunnan vaihtuessa tulee vieläkin tiukempia käännöksiä. Erään australialaistutkimuksen mukaan kävelykone voi lisätä nuorten hevosten etupolvivaivoja.”Kävelykoneen murheena on myös helposti muodostuva ura, jonka ehkäiseminen ja tasoitteleminen on oma harrastuksensa.Niinpä Tupamäki kiittelee kotimaan tarhaus- ja laidunnuskulttuuria sekä sellaisia ravivalmentajia, jotka ajavat muutenkin kuin kovaa.”Kävelyllä on jo etologisesti hevoselle tärkeä rooli. Arojen heinänsyöjällä on tarve käveleskellä, ja elimistö kaipaa paljon askelia. Kävely kuuluu hevosen elämään.”

Hevoskuntoutuksen uranuurtaja vannoo kävelymaton nimeen: "Hevonen käyttää itseään väistämättä oikein ja symmetrisesti"

Aiheeseen liittyvää