Lämminverisen kanssa pitää nauttia prosessista

Marjut Andersén on tehnyt pitkän päivätyön este- ja kouluratsastuksen valmentajana, ja nyt myöhemmällä iällä saanut valmennukseensa täysin amerikkalaisen, 9 starttia juosseen, nyt 9-vuotiaan lämminveriravihevosen Coupe de Ville (Citation Lindy – Express Ride) ja sen raviurheiluun keskittyneen omistajan, keinoemotoiminnasta tutun Heli Lepon. Andersin on ollut ihastunut siihen, miten hevosen kanssa on edistytty, vaikka raakileita ratsastuksen saralla ovat olleet sekä ratsu että ratsastaja..Edistymisen nopeus perustuu hitauteen, hän sanoo..”Meillä on lämminverisen ravihevosen kanssa olleet käytössä ranskalaisen everstin konstit”, hän hymyilee viitaten Suomessa aiemmin paljon kurssittaneeseen klassisen kouluratsastuksen guruun Christian Cardeen..Alussa Coupe de Ville hosui menemään päätään viskoen, takajaloilla levittäen ja vetäen itseään etujaloilla eteenpäin. Ensimmäinen asia onkin ollut opettaa sille, että sillä ei ole kiire, vaan on mahdollista myös liikkua hitaasti ja kantaa itsensä siinä..”Hevosten luonnollinen ominaisuus on olla nopeita, sitä ei tarvitse treenata”, Andersén huomauttaa..Työ aloitettiin maasta: ensin paikallaan seisominen, sitten etujalkojen siirtäminen pyynnöstä, katsekontakti ja riimun paineelle myötääminen sekä oikea pään asento niskasta. Ne olivat asioita, joihin on aina voitu palata, jos hevonen on alkanut kiihtyä ja menoon on tullut rytmittömyyttä..Ravissa haluttiin aluksi mennä hyvin rauhassa, hitaassa harjoitusravissa, jossa hevosen takaosan käyttöä vahvistetiin mukavilla kaarroksilla, kulmaan ratsastuksilla ja avotaivutuksilla..Pidätteissäkin käytössä olivat ranskalaiset opit: ohjasta ei vedetä, vaan kättä nostetaan, jolloin hevosen on helpompi tulla kevyeksi kädelle ja nostaa etuosaansa siirtymisessä..”Jumalattoman nopea oppimaanhan se on. Siinä on se, mikä hevosissa on: ne tekevät, mitä pyydetään”, Andersén summaa..Hän muistuttaa Andrew McLeanin säännöstä: jo kolme kertaa kolmen kerran toistoja on riittävästi, että asia tallentuu hevosen pitkäkestoiseen muistiin..”Hevosen kouluttaminen ei ole hirveän vaikeata, kunhan se tehdään alusta pitäen oikein”, Andersén sanoo..Hyvä valmentaja ja viisas ratsastaja ovat tarpeen..”Ratkaisevassa asemassa on se, että selässä istuu ratsastaja, joka kuuntelee ja tallentaa opit päähänsä niin, että osaa toistaa ne yksin. Valmentajan tärkein ominaisuus on tehdä itsensä tarpeettomaksi, sanoi Kyra K meidän A-valmentajakoulutuksessa jo kauan sitten”, Andersén sanoo..Nyt Coupe de Villen ravi on ilmavaa ja rytmikästä. Maastossa hevonen laukkaa, mutta kentällä sitä ei ole vielä pyydetty..Laukan laatu on vain yksi asiaMaria Astikainen on ravivalmentajan tyttärenä kouluttanut ravihevosia ratsuiksi pienestä pitäen. Kaikki oppivat, hän sanoo ja lisää, että myös lämminveriravurit oppivat laukkaamaan. Kaikki eivät kolmitahtisesti, eivätkä edes hitaasti, mutta oppivat kuitenkin..”Se vaatii pitkän ajan, sillä on se niille oma juttunsa, mutta kaikki oppivat tavalla tai toisella”, Astikainen sanoo. ”Osa menee nelitahtisesti, mutta mitä siitä, jos ei olla menossa koulukisoihin. Nelitahtinen laukka on hirveän tasainen istua.”.Marjut Andersén muistuttaa, että puoliksi ravurin Jappeloupin 4-tahtinen laukka ei estänyt sitä voittamasta esteratsastuksen olympiakultaa..”Voidaan kysyä, onko se laukka elämää suurempi asia”, hän sanoo..Astikainen toteaa, että kaikkein parhaiten ravurin kyvyn laukata näkee siitä, levittääkö se ravissa vai ei. Jos hevonen levittää paljon ravissa, laukka on todennäköisesti haasteellista. Levittäessä hevosen takajalat tulevat vauhdilla etujalkojen ulkopuolelle. Se vaikeuttaa sitä, kuinka laukassa ja ratsastuksessa ylipäätään jalat pitäisi saada hallitusti rungon alle, tuomaan hevosen painoa ylös, ei työntämään sitä eteenpäin..Rakenne ja suku periaatteessa vaikuttavat, mutta ennen muuta kyse on yksilöstä. Astikaisella oli itsellään teini-ikäisenä ruuna To The Gatesta, ja se oppi hienon 3-tahtisen laukan, jolla se itse asiassa voitti trail-pronssia lännenlajien ensimmäisissä suomenmestaruuksissa. Sisko samasta emästä taas ei oppinut 10 vuodessakaan laukkamaan kuin melko villisti ja erittäin nelitahtisesti..”Vaikka ne olivat ulkomuodoltaan samankaltaiset”, Astikainen hymähtää.Juttu jatkuu kuvien jälkeen..Astikainen aloittaa laukkaamisen harjoittelemisen lämminveriravureilla melkein heti, kun ne kantavat ratsastajaa käynnissä ja ravissa. Ensimmäiset nostot hän tekee mielellään liinassa juoksuttaen tai vielä mieluummin pyöröaitauksessa. Yleensä ravurit oppivat ratsastukseen hyvin nopeasti, eivätkä ne pelkää ratsastajaa selässä..Kun hevosta ensin työskennellään siirtymien, väistöjen ja peruutuksien avulla, se saa voimaa ja notkeutta, jotka helpottavat laukkaamista..Ensin laukataan ympyrällä, ja kun siellä laukka alkaa tuntua rennolta, voidaan jatkaa suoraan. Suoralla laukka valuu usein pitkäksi, joten ympyröitä kannattaa tehdä paljon ja suoraa matkaa pidentää aivan vähän kerrallaan..Laukkaan hevosen saa ympyrällä kiitoravin kautta ja siitä suuresti palkitsemalla. Ykkösasia on, että hevonen oppisi ajattelemaan, että laukkaaminen on kivaa. Samasta syystä siirtymisiä ei pidä aluksi korjata liikaa: tyyli on vapaa, kunhan laukkaan päästään ja mahdollisimman rentona..Laukkaa hän menee mielellään vähän pidemmän pätkän kerrallaan, että hevonen ehtisi rentoutua siinä. Toisaalta nostoja ei kannata usein tehdä kovin montaa peräkkäin, sillä moni hevonen kuumenee niistä ja rentous on ainoa tie, että laukka alkaa jossain vaiheessa toimia..Astikainen itse on lännenratsastaja ja oppinut ratsastamaan melko pitkällä ohjalla. Lämminverisillä se on toiminut hyvin, sillä pidemmän ohjan kanssa hevonen pystyy tasapainottamaan itseään paremmin. Pää alhaalla liikkuminen myös saa ne mieleltään rennommiksi ja tekemään eroa aiemman uran kanssa..”Nyt niiltä pyydetään päinvastaista asiaa kuin aiemmin uralle, ja niiden pitäisi saada selkälihakset ja keskivartalon kantolihakset toimimaan”, Astikainen selittää..Yrittämistä pitää arvostaaHän painottaa, että ratsastajan on lämminverisen kanssa erityisen tärkeää ymmärtää, että laukkaaminen on niille useimmiten erittäin vaikeaa..”Sillä hetkellä, kun niillä aletaan laukata, niiltä otetaan 120 prosenttia kapasiteetista käyttöön. Mutta ne ovat niin hyväluonteisia hevosia, että ne tekevät yli sen, mitä ne oikeastaan pystyvät”, hän sanoo..Ratsastajan pitää silloin ymmärtää hevosen yrittäminen ja olla kannustava ja kärsivällinen. On osattava iloita jokaisesta hyvästä laukka-askelesta, sillä työtä on paljon..”10-kertainen työmäärä muuhun rotuun verrattuna, joten siinä pitää osata nauttia siitä itse prosessista”, Astikainen kannustaa. .Tästä on kyseHevosurheilun 3-osaisessa juttusarjassa käsiteltiin ravihevosten uraa ratsuna Asiantuntijat korostavat, että erityisen tärkeää on edetä hevosen yksilökohtaisen pystymisen mukaan.Raviuran jälkeen: suomenhevosella vaikka mestaruustasolle, mutta entä lämminverisellä? "Väitän, että ne kaikki eivät ole ratsuina kovin onnellisia".Ratsun ura voi aueta lämminverisellekin.Näkökulma: Arvonpalautus ex-ravureille

Lämminverisen kanssa pitää nauttia prosessista

Aiheeseen liittyvää