Loppuelämän hanke - "Nyt tehdään sitä työtä, mihin on tähdätty"

Sipoon Paippisten maalaisidylliä koristaa uusi moderni rakennus. Paippisten eläinklinikan 1200 neliön rakennus ei ole vielä ihan valmis, mutta leikkaussalit saatiin käyttöön marraskuussa ja siellä tehtiin ensimmäinen murtumaleikkaus joulun jälkeen.

Hevonen on saanut paketin jalkaansa, ja seuraava potilas on tulossa sisään.

”Teemme leikkauksia sekä kaadettuna että pystyleikkauksina. Pystyleikkaukset ovat Suomessa vielä harvinaisuus. Tämä murtumaleikkaus tehtiin pystyssä”, Laura Laakso esittelee.

Pystyssä suoritettavassa leikkauksessa hevosta ei ”kaadeta” täyteen uneen makuulleen, vaan leikkaus suoritetaan rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa. Pystyssä suoritettavan leikkauksen edut liittyvät hevosen nukuttamisen riskeihin. Pitkä makuulla olo ja anestesiasta herääminen tekevät suurella elopainolla ja nopealla pystyyn pyrkimisen tarpeella varustetun hevosen anestesiatoimenpiteestä riskialttiimpaa kuin muilla eläimillä tai ihmisillä.

”Pystyssä suoritettavassa leikkauksessa hevosen tulee kuitenkin olla yksilö, joka rauhoittuu helposti, ei aristele käsittelyä tai reagoi äkillisesti. Kirurgille työskentelyasennot eivät ole aina helppoja. Erityisesti jaloissa työskennellessä tulee ottaa huomioon leikkaustiimin turvallisuus, se, että työ voidaan suorittaa laadukkaasti ja että työskentely säilyy puhtaana”, Laura Laakso kertoo.

”Leikkaustekniikka ja anestesia valitaan aina parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi mahdollisimman pienillä riskeillä. Vaakakupissa on aina eri menetelmien hyödyt ja haitat.”

Paippisten tilan Laura Laakso hankki parikymmentä vuotta sitten valmistuttuaan eläinlääkäriksi ja oltuaan kunnaneläinlääkärin töissä. Koulu- ja kenttäratsastuksessa kilpaillut Laakso tarvitsi sen omille kilpahevosilleen, mutta taustalla oli ajatus myös ammatillisesta käytöstä.

Erikoistumisvuosi Helsingin yliopistossa ja sitten kolme työvuotta London Royal Veterinary Collegessa Englannissa siirsivät yritystoiminnan aloittamista eteenpäin. Sitten tuli vuoroon työskentely suomalaisen eläinklinikkaketjun hevosklinikoiden vetäjänä, kunnes toiminta myytiin ruotsalaisille. Vuosia kului, mutta samalla ajatus kypsyi rauhassa.

”Lopulta tuli eteen iso kysymys siitä, lähdetäänkö uudestaan ulkomaille vai teenkö jotakin täällä? Meillä oli jo lapsia ja olimme sitoutuneet tänne kylän toimintaan, kuten jääkiekkojengiin ja kouluun”, Laakso kertoo. ”Nyt kun olemme täällä, meidän pitää tehdä tästä jotain. Ajattelin, etten jaksa loppuelämääni ajaa autolla raspaamassa hampaita ja rokottamassa, vaikka sekin on hirmu tärkeää hommaa. Halusin kuitenkin tehdä sairaalatyyppisiä töitä.”

Tilalla on hevoshistoriaa, sillä sen edellinen omistaja oli edesmennyt FWB-aktiivi Heidi Hagelstam. Nyt historiassa kääntyy uusi lehti, vaikka hevoset pysyvätkin toiminnan ytimessä.

Klinikan piti olla miljoonan investointi, mutta kustannukset kasvoivat puoleentoista miljoonaan.

”Kun tein laskelmat, ei ollut koronaa eikä Ukrainan sotaa. Neliöhinnat ovat tuplaantuneet monelta osin rakentamiskustannuksissa”, Laura Laakso huokaisee.

Klinikkamanagerina työskentelevä puoliso Kimmo Laakso näkee, että nyt ollaan jo voiton puolella.

”Nyt fiilis on jopa liikuttunut, kun ollaan jo tässä kohtaa. Nyt tehdään sitä työtä, mihin on tähdätty, kun on saatu puitteet varsinaiselle työlle.”

Ison investoinnin suunnittelussa perustan muodosti liiketoiminnan fokuksen päättäminen.

”Piti pohtia mitä haluamme tehdä ja mitä pitää osata enemmän. Paitsi, että klinikka on ollut kallis investointi, koulutuksessa on pitänyt käydä Saksassa, Sveitseissä ja Yhdysvalloissa. Olen viettänyt ihan hirveästi aikaa opettelemalla asioita”, Laura Laakso sanoo.

”Laitteita on parilla sadalla tonnilla. Niitä pitää osata käyttää. Olen hakenut jalkoja teurastamolta ja harjoitellut niillä ulkomaanreissujen lisäksi”, Laura Laakso kertoo samalla kun pitää taukoa ensimmäisen murtumaleikkauksen jälkeen ja hoitajat valmistelevat seuraavaa potilasta.

Opiskelu on koskettanut kaikkia. Vapaana toimittajana ja kirjailijana työskennellyt Kimmo Laakso opiskeli rakennushankkeen ohella liiketalouden perustutkinnon.

Laura Laakso toivoo voivansa tehdä murtumaleikkauksia jatkossakin. Kaksi tai kolme leikkausta päivässä on sopiva tahti.

”Sitä varten välineet ovat. Tykkään hevosten lääkinnästä kaiken kaikkiaan, mutta toivon voivani keskittyä ortopediaan. Hevosen jalat ovat tärkeät, mutta se ei ole ehkä ollut suosituin erikoistumisala. Harmittaa, että usein sanotaan, että jaaha, jalka poikki ja se on monttu. Jalkoja korjataan enenevässä määrin ja yhä paremmilla välineillä.”

Lompakon paksuus ja investointihalukkuus ratkaisee, päättääkö hevosen omistaja valita hoitamisen tien.

”Murtumakorjaukset eivät ole ähkyleikkauksia kalliimpia ja traumaattisina ne menevät usein vakuutukseen.”

Leikkauspäätökseen vaikuttaa moni asia. Murtuman sijainnin lisäksi punnitaan hevosen ikää, kokoa ja käyttötarkoitusta sekä tietenkin sitä, mitä omistaja toivoo hevosesta tulevan leikkauksen jälkeen.

”Joidenkin murtumien jälkeen hevosesta voi vielä tulla juoksija, joka tekee hyvää uraa. Tai sitten voi tulla siitoshevonen tai iloinen harrastehevonen, jolle ei voi ajatella urheilukäyttöä. Koko kirjo löytyy, mutta se on hyvä arvioida ennen päätöstä.”

Sipoossa on tiheä hevoskanta. Ei ole harvinaista, että Hommanäsintiellä sijaitsevan klinikan potilas tulee kävellen kilometrin tai kahden päästä, sillä tien varrella asuu lähes sata hevosta muutaman kilometrin pätkällä. Osa hevosenomistajista on ammattilaisia, kuten esteratsastaja Marika Rättö ja islanninhevosten valmentaja ja SM-tason ratsastaja Mari Väyrynen-Kunnas. Toisessa päässä tietä on myös ravureita.

Laura Laakson oma ura kilparatsastajana on tuonut asiakkaita omasta tuttavapiiristä kauempaakin aina Vaasaa ja Rovaniemeä myöten.

”Opiskeluaikana en mitenkään ehdottomasti halunnut tehdä hevosia, suureläimiä kylläkin. Asiakkaita alkoi kuitenkin tulla. Sitä kautta ura suuntautui hevosiin ja alaa on tullut nähtyä eri kanteilta.”

Eläinklinikka edustaa modernia hevosrakentamista ja erikoistumista. Sen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota toiminnallisuuteen. Laura Laakso on ollut mukana useamman hevossairaalan suunnittelussa, ja niistä kertynyt oppi ja kokemus näkyvät nyt Paippisissa.

Akustiikka on maalikonkin korvaan miellyttävän kaiuton ja vaimea. ”Täällä ei ole kopisevia käytäviä eikä ristikkäisliikennettä sisällä. Hevoset tulevat omaan tilaansa, jossa on yksityisyyttä ja rauhaa. Jos meillä on pieneläimiä, ne eivät kuule, että täällä on hevonen, koska täällä on niin hiljaista.”

Vaimeus ja rauhallisuus minimoi hevosten stressiä ja vähentää Laakson mukaan rahoitusaineiden käyttämisen tarvetta.

Äänimaiseman salaisuudet löytyvät sekä alhaalta että ylhäältä. Katossa on kauttaaltaan vaimentavat akustolevyt ja lattian käsittelyssä ei ole käytetty kovettavia aineita, vaan siinä on niin sanottu impregnointi, betonin pinnan käsittely, joka pehmentää ääniä.

Arkkitehtinä on toiminut Anni Lahti, hevosihminen ja hevosrakentamisen ekspertti. Häneen Laaksot saivat kontaktin, kun olivat alkaneet tehdä maneesilaskelmia ja etsiä sille toimittajaa.

Laajat verkostot ovat auttaneet muuallakin kuin klinikkahankkeen toteuttamisessa. Kansainvälinen järjestötyö ja kouluttautuminen ovat opettaneet Laura Laaksolle, että eri teitä voi päätyä samaan päämäärään.

”Yhdessä tekeminen tasoittaa kulttuurieroja ja koulukuntaeroja. Eri hoitomuotojen tulosten vertailu on mielenkiintoista. Usein eri vaihtoehdot toimivat ja ovat ok käytäntöjä, vaikka kulttuurieroista saatetaan kiistellä kovastikin.”

Laura Laaksolla on myös epidemiologin koulutus. Hän on tehnyt paljon töitä datamassojen kanssa.

”Kuinka paljon teet ja millä tekniikalla teet, kuinka moni selviää ilman ongelmia? Matikka raksuttaa päässä, kun mietin, mikä olisi paras metodi eri vaihtoehdoista”, hän kertoo naurahtaen.

Potilaiden suhde on aloittaessa 80–20 hevosten hyväksi. Tulevaisuuden tavoitteena on neljän eläinlääkärin ja 10–12 hoitajan henkilöstö, jolla syntyy 1,5 miljoonan euron liikevaihto.

”Tämä on loppuelämän hanke. Kun tekee työn hyvin ja tunnollisesti, ihmiset tulevat”, Laura ja Kimmo Laakso suunnittelevat luottavaisina.

Avajaiset on suunniteltu kevääksi valmistumisen viivästyttyä, kuten rakennushankkeilla on tapana. Juhliminen ei tuntunut hyvältä vuoden pimeimpänä aikana.

”Tehdään nyt talven selän yli hommia.”