Miten turvattu olet, jos jotain ikävää sattuu? Nämä asiat kannattaa ottaa huomioon vakuutuksia valitessa

Kun ihminen löytää tiensä hevosten pariin, esiin nousevat nopeasti kysymykset hänen vakuutusturvastaan, ollaanhan tekemisissä suurikokoisten ja nopeasti reagoivien pakoeläinten kanssa.Äkillisten loukkaantumisten varalta keskeinen on tapaturmavakuutus, ja vakuutusyhtiöt määrittelevät tapaturman tarkoittavan ulkoisen tekijän aiheuttamaa vammaa.Harrastusta varten otettavien tapaturmavakuutusten vertailu suoraan toisiinsa ei kuitenkaan ole helppoa.Lajikohtaisissa tapaturmavakuutuksissa voi olla osin päällekkäisyyttä yleisten tapaturmavakuutusten kanssa, ja siksi vakuutusten ehdot on syytä aina tarkistaa ja pohtia niiden soveltuvuutta itselleen. Eri yritysten vakuutustuotteiden ehdot eroavat toisistaan siinä, mitä korvataan, kenelle ja kuinka paljon, lisäksi räätälöintimahdollisuudet ja erilliset lisäturvat ovat yhtiökohtaisia..Näkökulmia tapaturmavakuutusta valitessaKattaako vakuutus vain yhden lajin vai onko se voimassa koko ajan?Onko kyseessä suppeampi vai laajempi tapaturmavakuutus? Mitä lisäturvaa on tarjolla?Kuinka suuri on vakuutusmäärä ja onko se tarpeeksi korkea? Mikä on omavastuun määrä?Korvaako vakuutus ansionmenetyksiä?Onko vakuutus voimassa myös ulkomailla, ja missä laajuudessa?.SRL:n kautta tapaturmavakuutus Lajiliitot tarjoavat jäsenilleen perustason lajikohtaisia tapaturmavakuutuksia, ja lisäksi molempien kautta on saatavilla erikseen ostettavaa, vapaaehtoista lisäturvaa.Suomen Ratsastajainliitto on toiminnanjohtaja Jukka Koiviston mukaan neuvottelemillaan vakuutuksilla halunnut varmistaa, että myös vasta lajin pariin löytäneet ovat liiton toimesta vakuutettuja tapaturman varalta.“SRL:n jäsentallien satunnaisratsastajavakuutus kattaa leiriläiset, lajikokeilijat ja alkeiskurssilaiset”, Koivisto kertoo.Kun satunnaisratsastaja siirtyy säännölliseksi harrastajaksi, eli ratsastaa enemmän kuin kolme kertaa kuukaudessa, hän tarvitsee oman tapaturmavakuutuksen.Ratsastajainliiton kautta tapaturmavakuutukseksi tarjotaan Pohjola Vakuutuksen Sporttiturvaa, ja sen saa johonkin SRL:n alaiseen ratsastusseuraan SRL-jäseneksi liittyessä tai Green Cardin hankkimalla.Ratsastajan Sporttiturva -vakuutus on voimassa kilpailu-, harjoitus- ja hevosen hoitotilanteissa, sekä kilpailumatkoilla. Jokaisen tapaturman hoitokuluja korvataan 4 000 euroon asti, ja omavastuu tapaturmaa kohden on 100 euroa.Vapaaehtoinen, laajennettu Sporttiturva maksaa lisäksi 30 euroa vuodessa. Se muun muassa nostaa vakuutusmäärän 15 000 euroon, ja korvaa loukkaantumisen yhteydessä vahingoittuneen ratsastuskypärän 100 euroon asti.Vakuutusten ottajien määrät ovat SRL:n mukaan pysyneet vakaina. Lisäturvaa myydään toiminnanjohtajan mukaan joitakin tuhansia kappaleita vuosittain.“Räätälöityjen vakuutustemme etuna on esimerkiksi se, että korvaussummat ovat tapahtumakohtaisia eikä vuosikohtaisia. Lisäksi ei vaadita ulkoista tekijää, kun vamma syntyy, eli vakuutus kattaa esimerkiksi nilkan nyrjähtämisen tai liukastumisen tallilla”, Koivisto selventää. .Hippos vakuuttaa kilpailutilanteissaKilpailulisenssin omaava raviharrastaja on puolestaan Suomen Hippoksen taholta vakuutettu tapaturman varalta vain kilpailutilanteissa. Hippoksen raviharrastajille tarjoama kilpailuaikainen pakollinen tapaturmavakuutus sisältyy kilpailulisenssimaksuun ja se kattaa kilpailun ja järjestetyn tai valvotun harjoituksen aikana sattuneet tapaturmat.Erillinen, lisenssinhaltijoiden hankittavissa oleva lisäturva puolestaan kattaa tapaturmat lajin parissa myös kilpailujen ulkopuolella. Lisäksi Hippos vakuuttaa lisenssittömät, kilpailevan hevosen hevosenhoitajat ja -avustajat ravikilpailujen aikana.Kaikissa tilanteissa voimassa olevan tapaturmavakuutuksen voi hankkia vakuutusyhtiöstä. Ifin henkilövakuutusten tuotepäällikkö Piia Konosen mukaan hevosharrastajista yksityisasiakkaiden henkilövakuutuksissa painottuvat selkeästi ratsastajat, ja raviharrastajia on tämän segmentin asiakkaista vain pieni osa.Erityyppisten tapaturmavakuutusten aiheuttama hämmennys näkyy myös vakuutusyhtiön tiskillä.“Yksi väärinkäsitys ratsastajan vakuutuksiin liittyen näkyy siten, että vakuutusyhtiöltä kysytään, korvaako oma vakuutus ratsastuksessa sattuneita tapaturmia ollenkaan. Tämä koskee erityisesti aikuisena lajin aloittavia harrastajia”, Kononen sanoo. Ratsastusta ei vakuutusyhtiöiden näkökulmasta luokitella korkean riskin lajiksi, joskaan ei aivan matalimmallekaan riskitasolle.“On paljon lajeja, joita vakuutusyhtiöt eivät korvaa ollenkaan, ja myös monia korkeamman riskin lajeja. Tunneilla käyvä perusharrastaja katsotaan ihan normiriskin alaiseksi, eli oma tapaturma- tai sairausvakuutus on tässä voimassa. Onhan se sinällään ymmärrettävää, kun mennään uuteen tilanteeseen ja ollaan isojen eläinten kanssa tekemisissä, niin kokemus mahdollisesta riskistä on ihan erilainen kuin vaikka joogaa aloittaessa”, Kononen sanoo.."On paljon lajeja, joita vakuutusyhtiöt eivät korvaa ollenkaan, ja myös monia korkeamman riskin lajeja.". Ratsastuksen parissa yleisin tapaturma on hänen mukaansa hevosen selästä putoaminen, tyypillisesti myös hoitotilanteessa hevonen voi astua varpaille tai tönäistä karsinassa. .Huomioi nämä kolmeKonosen mukaan tapaturmavakuutusta valitessa keskeistä on huomioida kolme elementtiä: vakuutusmäärä, omavastuu ja vakuutuksen laajuus.Vakuutusmäärä tarkoittaa, kuinka paljon hoitokuluja vakuutus korvaa, ja omavastuu on itse maksettava osuus hoitokuluista. Tapaturmavakuutuksissa ei välttämättä ole omavastuuta ollenkaan, mutta yhtä lajia varten otetuissa lajivakuutuksissa se usein on.“Vakuutusmäärissä yksittäisiin lääkärikäynteihin ja esimerkiksi magneettikuviin muutama tuhat euroa kyllä riittää, mutta jos leikkausta tarvitaan, voivat niiden hinnat olla yksityisellä puolella 5 000–10 000 euroa. Moni ottaa vakuutusmääräksi 50 000 euroa”, hän selventää.Vakuutuksen laajuus puolestaan vaikuttaa siihen, millaisissa tilanteissa vakuutuksesta korvataan hoitokuluja, ja korvataanko esimerkiksi fysioterapiaa. Useat vakuutusyhtiöt tarjoavat suppeampaa ja laajempaa tapaturmavakuutusta, joihin voi olla yhtiöstä riippuen mahdollisuus ostaa erikseen tarkempaa lisäturvaa. Työikäinen vakuutuksenottaja voi ottaa lisäturvaa esimerkiksi ansionmenetyksen varalle.Kysymykset vakuutuksen laajuutta koskien liittyvät Konosen mukaan tyypillisesti fysioterapiahoitojen korvattavuuteen ja rasitusvammoihin, jotka molemmat on usein rajattu suppeammista vaihtoehdoista pois.“Se tulee joskus liikkujille yllätyksenä, että esimerkiksi rasitusvammoja ei automaattisesti korvata. Oman vakuutuksen laajuus kannattaa aina varmistaa. Siksi suosittelemme laajempaa tapaturmavakuutusta, jos yhtään aktiivisempaa elämää viettää”, hän sanoo.Keskeistä on myös, korvaako tapaturmavakuutus pysyviä haittoja. Mikäli korvaa, korvaus maksetaan lääketieteellisen haitta-asteen mukaan, jos tapaturmasta ei toivu kokonaan.“Haitan pysyvyyttä ja vamman vaikutusta ihmisen toimintakykyyn arvioidaan aikaisintaan vuoden päästä tapaturman sattumisesta. Vakuutusmäärä on tyypillisesti 100 000 euroa. Pahimmillaan näitä arvioita tehdään vakavien onnettomuuksien kohdalla, ja kyseessä voi tällöin olla esimerkiksi aivovamma. Vähemmän vakavissa tapauksissa arvioidaan esimerkiksi käden toimintakyvyn palautumista”, Kononen kuvaa.Hakija saa tapaturmavakuutuksen käytännössä aina, eikä esimerkiksi terveydentila vaikuta siihen lainkaan, toisin kuin sairauskuluvakuutuksen kohdalla, jolloin asiakkaan terveydentilaa selvitetään tarkasti..”Suurimpien kaupunkien ympäristöissä asuville sairaus- ja tapaturmavakuutukset ovat yleensä kalliimpia ja harvemmin asutuilla seuduilla pääsääntöisesti halvempia.". Tapaturma- ja sairausvakuutusten hinnoitteluun vaikuttavat esimerkiksi vakuutetun ikä ja asuinpaikka. 20-vuotiaan harrastajan laaja tapaturmavakuutus maksaa Konosen mukaan noin 130–160 euroa vuodessa”Suurimpien kaupunkien ympäristöissä asuville sairaus- ja tapaturmavakuutukset ovat yleensä kalliimpia ja harvemmin asutuilla seuduilla pääsääntöisesti halvempia. Hintaan vaikuttaa esimerkiksi se, minkä verran alueella on tarjolla yksityisiä lääkäripalveluja ja minkä verran näitä käytetään”, hän mainitsee.Jos harrastaja innostuu kilpailemaan, on hyvä selvittää, korvaako oma tapaturmavakuutus kilpailutilanteissa sattuneita loukkaantumisia. Ratsastajat kysyvät Konosen mukaan erityisesti siitä, katsotaanko tallikisat virallisiksi kilpailutilanteiksi, jotka vaativat erillisen vakuutuksen.“Muissakin lajeissa on sama tilanne, mutta kysymys epävirallisuudesta korostuu ehkä ratsastuksen parissa. Olemme Ifissä linjanneet, että jos epäviralliset kilpailut järjestää talli eikä seura, ei erillistä lisäturvaa tarvita”, hän sanoo.Erillisen kilpailuvakuutuksen tarpeeseen voi vaikuttaa myös ratsastajan ikä.“Ifissä erillinen lisäturva, urheiluturva, tarvitaan 12-vuotiaasta alkaen, mikäli harrastaja kilpailee. Ikäraja perustuu siihen, että usein teini-iässä harrastusmäärät kasvavat ja ylipäätään nuorille sattuu ja tapahtuu enemmän kuin aikuisille. Viimeistään parinkymmenen ikävuoden tienoilla tapahtuu myös hevospiireissä selvä lasku kilpaharrastajien määrässä”, Kononen kuvaa..Merkittävä ero vakuutusyhtiöiden tarjoamien yleisten tapaturmavakuutusten ja erillisten, tiettyä lajia varten otettavien vakuutusten välillä on myös, että yleinen tapaturmavakuutus on voimassa lajista riippumatta vuorokauden ympäri..“Tämä tarkoittaa käytännössä hevosharrastajien kohdalla sitä, että vakuutus kattaa myös tallin ulkopuolella, kuten pyöräillessä tai lenkkeillessä sattuneet tapaturmat”, Kononen selventää. .Vakavia onnettomuuksia ei tapahdu useinTodella vakavia onnettomuuksia ja tapaturmia hevosten parissa tapahtuu hyvin harvoin. Perusharrastaja, joka käy ratsastustunneilla valvotuissa puitteissa, ammattilaisen silmien alla ja koulutetuilla hevosilla, harrastaa matalalla riskillä.Pidempään lajia harrastaneet ja ammatikseen hevosten kanssa toimivat myös reaktiivisempien hevosten kanssa, ja taitojen kasvaessa myös vauhti ja esimerkiksi estekorkeudet kasvavat. Vakuutusyhtiön näkökulmasta keskeistä ovat silti tallilla ja satulassa vietetyt tunnit.“Treenimäärien kasvaessa kroppa on yksinkertaisesti enemmän koetuksella, mikä lisää tapaturmien todennäköisyyttä. Ei se välttämättä ole aina hevosestakaan kiinni. Lajiharjoittelun kasvaessa lisääntyy myös oheistreenin määrä. Kilpaharrastajat ja ammattilaiset saavat näistä syistä enemmän rasitusvammoja”, Kononen sanoo. ."Treenimäärien kasvaessa kroppa on yksinkertaisesti enemmän koetuksella, mikä lisää tapaturmien todennäköisyyttä.".Vakuuttaminen lisääntynytVakuuttamisen trendi on Ifin mukaan kasvava. Sekä lapsia että aikuisia vakuutetaan yhä useammin ja yhä kattavammilla turvilla.“Mitä tapaturmavakuutuksiin tulee, olemme todenneet, että esimerkiksi vielä viisi vuotta sitten otettiin enemmän ihan perusvakuutuksia”, Kononen analysoi.Yleinen sairauksien ja tapaturmien varalta otettujen vakuutuuksien määrien ja laajuuden kasvu linkittyy vakuutusyhtiön mukaan julkisen terveydenhuollon kriisiin.“Ihmisillä on epävarmuutta hoitoon pääsyn suhteen, ja sen vuoksi halutaan vakuuttaa oma itse ja läheiset yhä kattavammilla ratkaisuilla”, Kononen näkee.“Minne pääsee hoitoon ja miten nopeasti. Odotusaika on se, mitä pelätään”, hän summaa..Hippos turvaa raviurheilijan kilpailuissaKilpailupäällikkö toivoo harrastajien pohtivan riittävän vakuutusturvan laajuutta.Raviurheilun keskusjärjestön Hippos ry:n kautta henkilöille saatavia tapaturmavakuutuksia on kolmea eri tyyppiä: Henkilöiden kilpailuaikainen tapaturmavakuutus, vapaaehtoinen tapaturmavakuutus lisenssinhaltijoille sekä tapaturmavakuutus hevosenhoitajille ja -avustajille.Tällä hetkellä Hippoksen tarjoamat vakuutukset hankitaan LähiTapiolasta.“Vakuutussopimus on voimassa aina kolme vuotta kerrallaan. LähiTapiola on ollut pitkäaikainen yhteistyökumppanimme, Hippoksen kilpailupäällikkö Tuomo Pekonen kertoo.Sekä henkilöiden kilpailuaikainen tapaturmavakuutus että vapaaehtoinen tapaturmavakuutus lisenssinhaltijoille korvaavat tapaturmien hoitokuluja, pysyvän haitan ja kuolemantapaukset.Molemmat vakuutuukset ovat voimassa myös ulkomailla kuusi kuukautta matkan alkamisesta, eikä niiden saamiselle ole ikärajaa. Hoitokulujen enimmäismäärä on kummassakin tällä hetkellä 20 677 euroa. Kilpailuaikainen tapaturmavakuutus on pakollinen ja se sisältyy ohjastajien ja valmentajien kilpailulisenssiin. Se on voimassa raviradalla tai siihen kuuluvalla talli- ja varikkoalueella kilpailun ja järjestetyn tai valvotun harjoituksen aikana. Vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen voivat ostaa kilpailulisenssin hankkineet henkilöt. Se on voimassa ravitoimintaan liittyvässä harjoittelussa, hevosen hoito- ja tallitöitä suoritettaessa sekä ravitoimintaan liittyvien välineiden huoltotehtäviä suoritettaessa.Hippos vakuuttaa myös lisenssittömät, raveihin osallistuvien hevosten hevosenhoitajat ja -avustajat tapaturmien varalta. Tapaturmavakuutus hevosenhoitajille ja -avustajille on voimassa kilpailutilanteessa kilpailualueella, eikä sitä tarvitse erikseen hankkia.Hippos saa vain vähän kysymyksiä vakuutuksiin liittyen.“Useimmin ne liittyvät varusteiden korvattavuuteen vahinkotilanteissa”, Pekonen kertoo.Kilpailupäällikön mukaan Hippos suosittelee, että ohjastajilla ja valmentajilla olisi myös oma vakuutus tapaturmien varalta, sillä Hippoksen kautta otetut pakolliset tapaturmavakuutukset ovat melko suppeita.“Omien vakuutusten kautta voi saada turvaa esimerkiksi omien varusteiden rikkoutumisen varalle. Tarjoamamme vakuutukset eivät myöskään ole päivärahallisia, eli ne korvaavat vain todellisia kuluja”, Pekonen sanoo.

Miten turvattu olet, jos jotain ikävää sattuu? Nämä asiat kannattaa ottaa huomioon vakuutuksia valitessa

Aiheeseen liittyvää