Pidä se yksinkertaisena - yksinkertainen ruokinta on myös lajityypillistä

Jos tästä jutusta laatisi lyhyen version, se olisi: syötä hevoselle mahdollisimman runsaasti mahdollisimman hyvälaatuista heinää. Piste..Hevosen ravintoympyrä on tosi yksinkertainen.Kristiina Alanko. Hevosalan ja hevosrehualan pienyrittäjä Kristiina Alanko, 54, sanoo, että viimeiset noin 20–30 vuotta hevosten ruokinnassa ”on menty vauhdilla metsään”..Ja tämä on kuvaannollista, sillä metsässä hevonen voisi hyvinkin syödä terveellisesti, kunhan perusrehuna olisi riittävästi hyvälaatuista korsirehua..Alanko laatii yrityksessään ruokintasuunnitelmia hevosenomistajille. Hän käyttää perusruokintalaskelmaa, jonka oppi aikoinaan opiskellessaan Hevosopistossa. Myös verkossa on tarjolla ruokintalaskureita. Esimerkiksi Hevostietokeskuksen Hopti-laskurin käyttöoikeuden voi kuka tahansa ostaa haluamakseen ajaksi..Lähdetään tarkastelemaan ruokintakysymystä siltä kulmalta, mihin hevosen ruoansulatuselimistö on miljoonien vuosien aikana kehittynyt. Tämän pohjalta voi jo päätellä, miten todennäköistä on, että se pystyy jonkin ravintoaineen prosessoimaan tai ei. .Sen jälkeen pitäisi esittää tuhannen taalan kysymys. .”Mitä tapahtuu, jos hevosen kehoon tungetaan ravintoa jota sen ruoansulatuselimistö ei pysty käsittelemään?”.Alanko vastaa kysymykseen näin:.”Minun vakaa käsitykseni on, että sellaisesta seuraa ongelmia.”.Mitä laitetaan sisään, sitä saadaan myös ulos. ”Se on sama periaate, kuin autoissa. Ei kukaan laita bensakoneeseen dieseliä.” Oliko ennen paremmin?.Oliko ennen sitten paremmin, jos 20–30 vuotta ollaan menty huonompaan suuntaan?.”Siinä mielessä ehkä, että ruokkiminen oli heinävaltaista ja yksinkertaisempaa, kun näitä epälajityypillisiä raaka-aineita sisältäviä prosessoituja valmisrehuja ei yksinkertaisesti vielä ollut.”.Alanko huomauttaa hieman vinosti hymyillen, että jos hevosen rehumyslin pitää näyttää granolalta, jota voisi laittaa omaankin aamiaisjugurttiin, voi kysyä, kumman asialla ollaan, hevosen vai sen omistajan. .Hän on tietenkin huomannut, että ihmisillä on tarve näyttää välittämistä ruokinnan avulla. Tarve syöttää hevosille ”jotakin muutakin” kuin ”pelkkää heinää”. Joskus syynä voi olla se, että heinän hinnassa on säästetty, ja se on yksinkertaisesti liian huonoa, jolloin ruokinta on lähtökohtaisesti jo väärillä raiteilla..Haastateltavan pääviesti on, että hevonen ei tarvitse sen enempää Alangon kuin kenenkään muunkaan kehittelemiä valmisrehuja, jos se saa korkealaatuista heinää. Tästä päästään siihen, että on tiedettävä, mitä heinässä on. Hevosenomistajien kannattaa tiedostaa, että samalla rahalla voi saada huippulaatuista tai luokatonta heinää. Paljon näkee silmämääräisestikin. Kovin paksukortinen heinä ei voi olla huippuluokkaa. Heinä.Heinä on sellaisessa asemassa hevosen ruokinnassa, sekä hintansa että tärkeytensä takia, että heinästä tulisi ostaessa aina vaatia analyysi, tuoteseloste. Joka vuosi uusi. .”Olen saanut välillä pari vuotta aikaisemmin otetun analyysipaperin, kun minulta pyydetään ruokintalaskelmaa – ajatellaan, että kyllä tämä nyt on ihan samanlaista tämäkin heinä, kuin viime vuonnakin.”.”Itse käytän ihan perusanalyyseja, joissa selviää heinän kuiva-aine, energiapitoisuus, raakavalkuaisen määrä ja tiettyjä muita asioita, kuten D-arvo joka kertoo sulavuudesta ja sokereiden määrä. Lisäksi suppea kivennäisanalyysi eli lähinnä kalsium–fosfori -tasapaino olisi hyvä otattaa, sellainen maksaa parikymppiä lisää. Ja pitää muistaa pyytää analyysi nimenomaan hevosille.”.Periaatteessa Alanko suosisi kuivaa heinää, joka on hänen mielestään ”todennäköisesti hevosille parasta”, mutta käytäntö on pakottanut hyväksymään valikoimaan myös esikuivatun, kunhan se on riittävän kuivaa. .”Kunhan sekin on korjattu ja paalattu oikein ja siihen on etenkin raaskittu laittaa tarpeeksi muovia, että paketista muodostuu ilmatiivis niin, etteivät homeet ja hiivat lähde kasvuun.”.Heinää pitäisi voida antaa koko ajan. Jos heinät halutaan jakaa eri ruokintakertoihin, se tehdään niin, että kun uusi heinäannos viedään, vanhaa on vielä jäljellä niin, että paksukortisin osa ei ole vielä kelvannut. Jos kaikki on imuroitu, heinäruokinta on liian niukkaa..Laiduntaminen on tietenkin aina paras vaihtoehto..Ja hevoset syövät mielellään puuainestakin. ”Ypäjällä joskus tutkittiin, että jos hevonen saa valita, se syö 8 prosenttia lehtiä, oksia ja kaarnaa.”.”Lisärehuja vien omille hevosille vasta, kun laidun alkaa loppua, ja sekin on yleensä kuivaa heinää.”.Yrtit ovat yrttejä, hyviä sinänsä, mutta ne on ymmärrettävä lääkkeiksi ja on tiedettävä mihin ne vaikuttavat pystyäkseen toteamaan, tekeekö yrtti tehtävänsä. .”Niitä ei voi syöttää varmuuden vuoksi eikä mielin määrin eikä jatkuvalla syötöllä. Niistä voi myös tulla yliherkkyyksiä.”.Sillä ei pitäisi olla merkitystä, millaista työtä hevonen tekee, sillä kilpahevosen ruoansulatus toimii tismalleen samalla tavalla kuin lungimmin elävillä – rehut joko sopivat tai eivät sovi hevosen ruoansulatukselle, hän sanoo..Yleinen harhakuvitelma on, että kilpahevonen ”tarvitsee jotain lisää” ja se ”ei pärjää” tai ”sille ei riitä” lajityypilliset karkearehut..”Eron kilpurin ja lemmikkieläimenä elävän hevosen ravintotarpeeseen tekee pääasiallisesti energia ja valkuainen ja niiden määrä rehustuksessa, mutta sekään ei vielä tarkoita että tarvittaisiin jotakin muuta kuin korkealaatuista heinää.” .Alanko kehottaa ihmisiä tekemään väki- ja lisärehuostoksilla saman kuin ruokakaupassa, katsomaan pussin kyljessä olevaa tuoteselostetta..”Ja sitten kannattaa miettiä mitkä niistä tuoteselosteiden aineosista kuuluvat hevosen lajityypilliseen ruokavalioon.”.Ihminen mieltää monipuolisen ravintoympyrän terveelliseksi. ”Mutta hevosen ravintoympyrä on tosi yksinkertainen”, hän sanoo. .”Kaikki väkirehu, jos siinä on tärkkelystä, eli viljat, riisi ja maissi, pitää antaa hyvin pienissä määrissä, useita kertoja päivässä, jotta kaikki rehun sisältämä tärkkelys hajoaa jo mahalaukussa ja ohutsuolessa eikä hajoamatonta tärkkelystä pääse muualle suolistoon. Tietenkin, jos väkirehu on lajityypillistä, kuten vaikkapa sinimailaspuristetta, ja jos perusheinää on jatkuvasti tarjolla, kaikenkin väkirehun voi antaa ihan hyvin vain kaksikin kertaa päivässä, koska haitallista vaikutusta ei ole.” .Keskustelu siitä, mistä hevosen ruokinnassa on kyse, olisi Alangon mielestä tervetullutta. .”Kaikkien tulisi käydä tätä keskustelua. Hevosalalla hoetaan sitkeästi kaikenlaisia sanontoja, jotka eivät perustu mihinkään. Kuten esimerkiksi ”kaura kuumentaa”. Kaurassa on tärkkelystä kuten kaikissa viljoissa, mutta muuten se kuumentaa tasan yhtä paljon kuin sama määrä energiaa mistä tahansa saatuna”, Alanko sanoo..”Jos kauraa vertaa muihin tärkkelyslähteisiin ja rasvoihin, se on pikemminkin sieltä turvallisimmasta päästä, sillä kaurassa on muihin viljoihin verrattuna vähemmän tärkkelystä ja se on paremmin sulavaa. Ja vaikka kaurassa on rasvaa, sitä on kuitenkin maltillisesti verrattuna esimerkiksi siihen, että lorotetaan rehuun jostakin öljykasvista saatua öljyä, kuten vaikkapa rypsiöljyä tai vastaavaa. Öljykasvithan, joista öljyä saadaan, eivät kuulu hevosen lajityypilliseen ruokavalioon, joten hevonen on huono pilkkomaan rasvoja.”.Kauran litistämisestä hänellä on myös mielipide. .”Se ei paranna sulavuutta kuin joitakin prosentteja, mutta litistetyssä jyvässä rasvat alkavat härskiintyä nopeasti. Jos litistämisen syy on se, että kaura tulee suolistosta läpi, ja mukana on kuorten lisäksi itse jyvääkin, kannattaa muistaa, että syy ei silloin ole kauran olomuodossa, vaan suoliston kunnossa ja kyvyssä käyttää kauraa ylipäätään.”.Alanko muistuttaa, että kaiken, mitä hevosen turvasta menee sisään, on hevosen ruoansulatusjärjeselmän pystyttävä prosessoimaan rasittumatta..Joskus kuulee, että ”sinimailanen ei sovi hevosille”. .Hevosen kakan pitää olla kaunista. Moiskian näköistäKristiina Alanko vinkkaa tarkastelemaan hevosen kakkakasoja.”Se ei yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa, sillä erittäin monissa suurissa hevosmaissa sinimailasta syötetään ainoanakin korsirehuna ja sinimailasen hyvää tekevistä vaikutuksista esimerkiksi mahahaavan hoidossa on tehty paljon tutkimuksia. Se toki on totta, että Suomen oloissa sinimailasta ei tahdo saada viljeltyä, sitä tehtiin Suomessa vuonna 2019 kai 140 hehtaaria, mutta se on eri kysymys se.”.Hevosen kakka kertoo missä mennään. Alanko kuvailee monisanaisesti minkälaista sen pitää olla..”Hevosen kakan pitää olla kaunista. Moiskian näköistä. Ei liian pientä, eikä liian suurta. Kiinteää ja päällä kaunis kiilto. Kasautunut kauniiksi keoksi siihen, mihin on tippunut, ilman, että hajoaa juurikaan. Ilman kakkavettä ja löysyyttä. Toki se alimmainen vähän litistyy. Kakka tulee kunnolla ja kerralla, reippaasti ulostaen, sellainen lakerikengän kiilto päällä. Siinä näkyy pieniä puolen sentin kuidun pätkiä, joista tietää myös, että niitä on riittävästi saatu. Ja siinä on hyvä haju. Terve kakka tuoksuu hyvältä.”.Suolisto on toiset aivot, sanotaan. ”Suoliston mikrobit ovat ne toiset aivot”, Alanko korjaa..”Itse nautin katsella, kuinka hevoset valitsevat eri päivinä eri kasveja. Miksi ne yhtenä päivänä haluavat yhtä ja toisena toista. Tai vaikka kuinka hevonen saattaa iskeä täysillä hampailla kiinni metsän karikkeeseen ja rahkasammaleeseen ja syödä sitä pitkään ja hartaasti”, hän sanoo..Alanko on vakuuttunut siitä, että terve hevonen periaatteessa tietää, mitä se tarvitsee. Kuitenkin, jos syö paljon roskaruokaa ja valmiseineksiä, joihin hevosilla voisi lukea tärkkelyspitoiset rehut, niihin erikoistuneet mikrobit lukumääräisesti lisääntyvät, ja haluavat lisää roskaruokaa. Hevosilla samoin kuin ihmisillä. Mikrobien ääni on kuuluvin..Miksi on niin paljon ruoansulatusongelmia? IBD:tä, mahahaavaa, hiekansyöntiä, ähkyilyä? Onko kuvassa mukana stressi?.”Voi olla että on, mutta ensin kannattaisi minun mielestäni korjata ihan vain se ruokinta lajityypilliseksi, sillä epätyypillinen ruokinta on elimistölle stressi myös. Ja katsoa sen jälkeen, mikä on tilanne”, Alanko sanoo..Syöttää vain korkealaatuista heinää?.”Jep.”

Pidä se yksinkertaisena - yksinkertainen ruokinta on myös lajityypillistä

Aiheeseen liittyvää