Ratsastuksen kilpailukäytössä lämminveriset ravirotuiset ovat kuitenkin nykyään hyvin harvinaisia. Vielä 90-luvulla ja 2000-luvulle tultaessa niitä näkyi ratsastuksen kilparadoilla jonkin verran. Oli esimerkiksi Riina Eskolan kanssa kenttäradoilla nuorten SM-hopeaa vuonna 2003 voittanut Miss Scot (Ag Perry – ei. Scotadorric), Sanna Mehdon (ent. Heikkilän) 90-luvulla vaativaa koulua kilpaillut ranskalaissukuinen Barok (Narvik de la Haie – Octidy II) sekä Seppo Laineen kanssa 90-luvulla nuorten hevosten kansallisia estesarjoja kilpaillut Kajama (Circus – Nimbus). Nämä kaikki olivat starttaamattomia.Starttaamaton oli myös vuonna 1999 syntynyt Santa Chanel (Jexpress Dahlia - Ideal du Gazeau) , joka oli jopa ponien esteratsastuksen Pohjoismaiden mestari..Yleisesti ajatellaan, että ratsastukseen sopivia ominaisuuksia löytyy ennemmin ranskalaisista ja venäläisistä linjoista kuin amerikkalaisista. Miss Scotin kaukainen emänpuoli meni Venäjälle, Kajaman emän emä oli orlov ja Santa Chanelin emän isä oli ranskalainen..Puoliksi ravisukuisia menestyjiä kansainvälisillä esteillä ovat olleet vuoden 1988 olympialaisten kultamitalistiratsu Jappeloup sekä myös jalostuksessa poikansa Baloubet du Rouetin kanssa ison jäljen jättänyt Galoubet A, jonka emä oli ranskalainen ravuri. Myös Harrie Smoldersin menestysratsun Regina Z:n (Rex Z - Savoy Hanover) emä lämminveriravuri, isä taas voimakkaasti sukusiitetty ratsu..Balagur-niminen puhdas orlov kilpaili kouluratsastuksessa mm. Ateenan olympialaisissa vuonna 2004..Suosikkina ratsastuskoulussaKyllä Suomesta ja nykyajastakin silti ravisukuisia ratsuja löytyy. Yksi positiivisesti yllättyneistä on Nina-Maria Granroth, esteratsastaja Susanna Granrothin sisko, joka pitää Keski-Suomessa Korpilahdella ratsastuskoulu Mason tallia. Hänellä on tunneilla kaksi lämminveristä ravihevosta: 11-vuotias umpiamerikkalainen tamma Pinehill’s Story (Northern Ensign – Houston Laukko) ja 9-vuotias ranskalais-amerikkalainen ruuna Le Mans Wheels (Lexus Font – Kesaco Phedo)..Granroth kertoo, että lämminverisiä on hänelle tarjottu monta kertaa vuosien varrella, mutta aina ennen hän on kieltäytynyt, sillä hän on nähnyt liian paljon lämminverisiä räpeltämässä esteradalla ilman tahtia ja laukkaa. Viisi vuotta sitten tapahtui muutos. Granrothien äidin tuttava tarjosi nuorta tammaa, jota oli kyllä ajettu, mutta jolla ei ollut vauhteja..”Sanoin taas, että me ei sitä haeta. Mutta hän sai minut puhuttua ympäri”, Granroth kertoo..Tamma oli 6-vuotias, erittäin kaunis, läsipäinen, 160-senttinen ja siro..”Ei yhtään häslä. Kun laitoimme sen liinaan, se meni ravia ja laukkaa saman tien”, Granroth muistelee..Parin viikon päästä mentiin kyytiin. Ensin tamma peruutti 20 metriä täysillä törmäten aitaan, sen jälkeen se on aina toiminut hyvin..”Menihän se aluksi reipasta laukkaa, mutta mahtui silti meidän pienelle kentälle laukkaamaan”, Granroth kertoo..Hevosta koulutettiin vain pari kuukautta, sitten se tuli tunneille sopivilla ratsastajilla..Nyt 12-vuotiaana tamma on tallin suosituimpia hevosia. Se on kilpaillut korkeimmillaan helppoa B:tä ja esteillä 80 senttiä. Sen aiempi kisaratsastaja Noora Kivimaa vaihtoi kuitenkin montéen, ja nyt tamma aloittaa uuden kisaratsastajan kanssa. Esteille se vaatii tarpeeksi osaavan ratsastajan, koska se ei halua kolautella jalkojaan puomeihin..Alle 10 starttia juossut Le Mans Wheels taas tuli tallille viime kesänä. Myös se on kiltti ja yksinkertainen hevonen, joka liikkuu helposti oikein päin. Tallilla ei ole maneesia, joten nyt talvella sillä on laukattu vain suorilla, ettei se ala turhaan jännittämään laukkaamista..Ratsastuskouluilla on viime vuosina ollut ongelmana sopivien hevosten löytäminen, ja monia talleja ajatellen hinnat ovat karanneet käsistä, kun valmiit ja sopivat hevoset maksavat heti yli 10 000 euroa..Yksi mahdollisuus on silloin kouluttaa hevosia itse. Mason tallilla on kahden lämminverisen lisäksi useita ravitaustaisia suomenhevosia. Granroth toteaa, että ravimaailmasta tulevat hevoset ovat pääsääntöisesti toimivia ja turvallisia. Ne ovat nähneet paljon, ja kun ne koulutetaan hyvin ja ne tottuvat uuteen elämäänsä, ne ovat oikein toimivia..”Niitä ei paljoa hetkauta, jos vähän tuulee tai joku avaa sateenvarjon”, hän naurahtaa..Lämminveristen kehittyminen on silti yllättänyt hänet. Pinehill’s Storystä hän toteaa, että sillä voisi mennä vaikka helppo A -radan helposti..”Ja kyllä näillä meidän molemmilla hevosilla on 2-tahtinen ravi ja 3-tahtinen laukka”, hän sanoo..”Olen näistä varsin vakuuttunut, ja olen alkanut selata ihan tosissaan lämminveristen myynti-ilmoituksia”, Granroth paljastaa..Matkaratsuna pitkällePorilainen Nina Hydén ratsasti pääosin ratsastuskouluissa 35-vuotiaaksi asti. Ensimmäisen kosketuksensa lämminverisiin ravihevosiin hän sai vasta silloin, vuonna 2015, kun hän alkoi sattuman kautta liikuttamaan ravitaustaista lämminveristä..”Olin todella ennakkoluuloinen. En ollut ikinä ratsastanut lämminverisellä, eikä minulla ollut niihin mitään kosketuspintaa”, Hydén kertoo..Kokeileminen kannatti. Hevosella oli jo kilpailtu matkaratsastuksessa, joten pian lähdettiin-kin tekemään pitkiä lenkkejä. Eikä kulunut aikaakaan, kun Hydén hurahti sekä lämminverisiin hevosina että matkaratsastukseen lajina..Heti vuonna 2015 hän osallistui matkaratsastuksen starttikurssille ja starttasi ensimmäisen 20 kilometrin kilpailunsa. Ratsuna oli ruotsalainen, 17,3-aikainen ruuna Star Trek (Super Arnie – Tibur), amerikkalaisesta isästä ja ranskalaisamerikkalaisesta emästä. Raviura oli katkennut hankosidevammaan..Ruuna oli pieni, pyöreä ja vähän ponimainen. Hydén alkoi kilpailla sillä, ja pian hän sai sen itselleen omaksi. Vuonna 2016 ratsukko kerrytti Suomen Matkaratsastusseurassa eniten kotimaisia kisakilometrejä ja Hydén valittiin seuran Vuoden Senioriksi. Vuonna 2017 siirryttiin kansalliselle tasolle. Pisimmäksi kilpamatkaksi ehti tulla 84 kilometriä..”Se oli paras mahdollinen opetusmestari, oikein hieno koko perheen hevonen”, Hydén kiittää..Vuosi 2017 jäi kuitenkin viimeiseksi, ja kesän lopussa hevonen piti lopettaa monenlaisten jalkavammojen takia 11-vuotiaana..Loimaalla Hydén oli kuitenkin ehtinyt jo tutustua tulevaan uuteen hevoseensa, Harmimosa Tinkeriiin (Goodbye Charlie - Dynamite Laukko). Tamma oli lopettanut raviuransa vuonna 2016 ennätyksellä 16,8ke ja vähän yli 4000 euron rahasummalla. Hydénin ystävä oli alkanut kouluttaa sitä matkaratsuksi ja lopulta vuonna 2019 Hydénille tarjoutui mahdollisuus ostaa tamma itselleen..Hyvä vastaanottoViime vuonna tamma oli Suomen voitokkain matkaratsu kilpaillen Hydénin 17-vuotiaan tyttären Ellan kanssa. Vuoden aikana he kerryttivät yhteensä 337 kisakilometriä, ja SM-kisoissa he olivat 5. sijalla. Matkaratsastuskomitea palkitsikin ratsukon vuoden ratsukkona ja plakkarissa ovat myös kvaalit kansainvälisiin kilpailuihin..Matkaratsastus on kansainvälisesti arabihevosten heiniä, mutta Suomessa lajissa on aina ollut paljon myös lämminverisiä ravureita sekä lämminveristen ja arabien risteytyksiä..Hydén kertoo, että matkaratsastuksen pariin heidät on otettu hyvin vastaan, mutta ratsupiireissä lämminverisiä tunnutaan karsastavan. Hevoseensa Harmimosa Tinkeriin hän on täysin ihastunut..”Se on todella, todella mielettömän pehmeä luonne, ja se on joka tilanteessa selväpäinen. Sillä on hyvä työmoraali ja se on ihmistä kunnioittava”, hän luettelee..Kilpailupaikalla esiin tulee toinen puoli: hevonen, joka haluaa ottaa toiset kiinni ja mennä niistä ohi..Hydén kertoo muuttuneensa sekä matkaratsastuksen että lämminveriravurien puolestapuhujaksi..”Kun seuraava hevonen tulee, luulen, että se tulee samalla tavalla: radalta jokin nuorempi hevonen. En usko, että harkitsisin enää muuta rotua. Tämän kanssa voi tehdä mitä vaan, työstää ratsastettavuutta kentällä koulujutuilla, kilpailla tosissaan matkaratsastuksessa, lähteä uimaan, hiihtoratsastukselle tai kärrittelemään”, hän luettelee..Olympiaratsastajan opissaViime aikoina Suomessa yksi korkeimmalla tasolla esteitä kilpailleista ravureista on Johanna Koivulan kanssa hypännyt, nyt jo 19-vuotias starttaamaton ruuna Ice Smile (Jonas Laukko – My Nevele), joka otti sijoituksiakin metrin tasolla..Koivula kertoo, että takana on aika tavallinen tarina. Hän oli käynyt ratsastuskoulussa, pitänyt vuokrahevosia ja ratsastellut tallitöitä vastaan. Kun hän muutti Turusta Poriin, hän lähti etsimään uutta vuokraratsua ja Ice Smile löytyi Hevostalli.netin kautta..”Olin sanonut, että en ole mikään ihmeellinen ratsastaja, ja omistaja odottikin, että hevonen vie minua 6–0”, Koivula muistelee..Parilla kuitenkin synkkasi hyvin, ja yhteistyö alkoi. Hevonen oli erittäin herkkä, vähän neuroottinen, eikä mennyt kentällä yhteen kulmaan. Ajaminen sillä oli mahdotonta, ja ensimmäinen hyppykerta päättyi siihen, että Koivulalta meni nilkka ympäri ja pohjeluu poikki. Kun hän sai viikkojen päästä kipsin pois jalastaan, hän oli jo muuttamassa takaisin Turkuun. Omistaja yllätti kysymällä, että otatko hevosen mukaan ja Koivula yllätti ainakin itsensä ottamalla..Sitten tehtiin vuosi sileällä töitä. Laukan kanssa aloitettiin aivan alusta, ja keskityttiin paljon nostoihin ja siihen, että hevonen saatiin rauhallisemmaksi. Sen myötä esteilläkin alkoi sujua. Koivula meni olympialaisissa ratsastaneen Elmo Jankarin valmennuksiin, ja hän kysyi, että toitko sä ravurin tänne..”Ice Smile kielsi alussa jokaiselle esteelle, ja kun tultiin sama este toisesta suunnasta, se kielsi taas”, Koivula hymähtää..Mutta treeni auttoi, ja hyppääminen alkoi sujua. Valtiksi muodostui hyvä rytmi..”Tämän hevosen hyppääminen on Elmon käsialaa. Hän valmensi meitä koko sen ajan, ja hänen tehtävänsä sopivat sille tosi hyvin”, Koivula kiittää..Se häntä harmittaa, että kun nykyään alle 95 sentin esteluokissa on pääosin tyyliarvostelu, on lämminverisillä hyvin vaikea pärjätä. Esimerkiksi laukan vaihtaminen esteen päällä voi olla niille vaikeaa..”Meillä on paljon juoksijoita, joista ei tule juoksijoita. Nyt niiltä evätään mahdollisuus tähän lajiin”, Koivula harmittelee..Vuosikymmenen vaihteessa Ice Smilen kilpailemiseen tuli stoppi kiristävän rengassiteen takia, ja viimeinen estekisavuosi oli 2021. Sen jälkeen ruuna on mennyt vain muutaman koulukilpailun.. Koivulalle Ice Smile on elämän hevonen..”Sen ratsastettavuus on tosi hyvä ravuriksi. Voisi ajatella, että se on vähän huonolaatuinen ratsu”, hän kuvaa..Hänen uusi hevosensa on kuitenkin puoliverien ratsurotuinen. Hän halusi aivan erilaisen kuin se tärkein, Ice Smile, ja tokihan ratsu vie ratsastajaa eri tavoin lajissa eteenpäin..Myös Ice Smile vei Koivulan kilparadoille, mutta sen paras arvo on muualla..”Se oli mun kanssa aina yhtä. Se oli niin rehellinen, ja meillä oli radalla kentaurimainen yhteistyö”, hän kiittää..Kotona Ice Smilea voi pitää irti pihassa. Se on eri tavalla sosiaalinen kuin muut hevoset, ja jos sillä esimerkiksi on jotain vaivaa, se osaa tuoda sen ilmi. Koivula miettii, että ihmisläheisyys pohjautuu ehkä siihen, että Ice Smilen emänisänisä on legendaarisen vihainen Nevele Pride. Ice Smile itse ruunattiin vasta 6-vuotiaana, eikä se ikinä oppinut olemaan edes laitumella toisten kanssa, vaan se puri muita hevosia..”Sen takia ihmiset ovat sen lauma. Minulle se on kiltti, sosiaalinen ja lojaali. Se varmasti kiipeäisi puuhunkin, jos menisin itse edeltä”, Koivula sanoo..Tästä on kyse15.2. 2023 Hevosurheilussa julkaistiin artikkeli suomenhevosten ja lämminveristen ravihevosten mahdollisuuksista uran jälkeenTässä artikkelissa kerrotaan lämminverisistä, jotka ovat pärjänneet hyvin ratsun töissä
Ratsastuksen kilpailukäytössä lämminveriset ravirotuiset ovat kuitenkin nykyään hyvin harvinaisia. Vielä 90-luvulla ja 2000-luvulle tultaessa niitä näkyi ratsastuksen kilparadoilla jonkin verran. Oli esimerkiksi Riina Eskolan kanssa kenttäradoilla nuorten SM-hopeaa vuonna 2003 voittanut Miss Scot (Ag Perry – ei. Scotadorric), Sanna Mehdon (ent. Heikkilän) 90-luvulla vaativaa koulua kilpaillut ranskalaissukuinen Barok (Narvik de la Haie – Octidy II) sekä Seppo Laineen kanssa 90-luvulla nuorten hevosten kansallisia estesarjoja kilpaillut Kajama (Circus – Nimbus). Nämä kaikki olivat starttaamattomia.Starttaamaton oli myös vuonna 1999 syntynyt Santa Chanel (Jexpress Dahlia - Ideal du Gazeau) , joka oli jopa ponien esteratsastuksen Pohjoismaiden mestari..Yleisesti ajatellaan, että ratsastukseen sopivia ominaisuuksia löytyy ennemmin ranskalaisista ja venäläisistä linjoista kuin amerikkalaisista. Miss Scotin kaukainen emänpuoli meni Venäjälle, Kajaman emän emä oli orlov ja Santa Chanelin emän isä oli ranskalainen..Puoliksi ravisukuisia menestyjiä kansainvälisillä esteillä ovat olleet vuoden 1988 olympialaisten kultamitalistiratsu Jappeloup sekä myös jalostuksessa poikansa Baloubet du Rouetin kanssa ison jäljen jättänyt Galoubet A, jonka emä oli ranskalainen ravuri. Myös Harrie Smoldersin menestysratsun Regina Z:n (Rex Z - Savoy Hanover) emä lämminveriravuri, isä taas voimakkaasti sukusiitetty ratsu..Balagur-niminen puhdas orlov kilpaili kouluratsastuksessa mm. Ateenan olympialaisissa vuonna 2004..Suosikkina ratsastuskoulussaKyllä Suomesta ja nykyajastakin silti ravisukuisia ratsuja löytyy. Yksi positiivisesti yllättyneistä on Nina-Maria Granroth, esteratsastaja Susanna Granrothin sisko, joka pitää Keski-Suomessa Korpilahdella ratsastuskoulu Mason tallia. Hänellä on tunneilla kaksi lämminveristä ravihevosta: 11-vuotias umpiamerikkalainen tamma Pinehill’s Story (Northern Ensign – Houston Laukko) ja 9-vuotias ranskalais-amerikkalainen ruuna Le Mans Wheels (Lexus Font – Kesaco Phedo)..Granroth kertoo, että lämminverisiä on hänelle tarjottu monta kertaa vuosien varrella, mutta aina ennen hän on kieltäytynyt, sillä hän on nähnyt liian paljon lämminverisiä räpeltämässä esteradalla ilman tahtia ja laukkaa. Viisi vuotta sitten tapahtui muutos. Granrothien äidin tuttava tarjosi nuorta tammaa, jota oli kyllä ajettu, mutta jolla ei ollut vauhteja..”Sanoin taas, että me ei sitä haeta. Mutta hän sai minut puhuttua ympäri”, Granroth kertoo..Tamma oli 6-vuotias, erittäin kaunis, läsipäinen, 160-senttinen ja siro..”Ei yhtään häslä. Kun laitoimme sen liinaan, se meni ravia ja laukkaa saman tien”, Granroth muistelee..Parin viikon päästä mentiin kyytiin. Ensin tamma peruutti 20 metriä täysillä törmäten aitaan, sen jälkeen se on aina toiminut hyvin..”Menihän se aluksi reipasta laukkaa, mutta mahtui silti meidän pienelle kentälle laukkaamaan”, Granroth kertoo..Hevosta koulutettiin vain pari kuukautta, sitten se tuli tunneille sopivilla ratsastajilla..Nyt 12-vuotiaana tamma on tallin suosituimpia hevosia. Se on kilpaillut korkeimmillaan helppoa B:tä ja esteillä 80 senttiä. Sen aiempi kisaratsastaja Noora Kivimaa vaihtoi kuitenkin montéen, ja nyt tamma aloittaa uuden kisaratsastajan kanssa. Esteille se vaatii tarpeeksi osaavan ratsastajan, koska se ei halua kolautella jalkojaan puomeihin..Alle 10 starttia juossut Le Mans Wheels taas tuli tallille viime kesänä. Myös se on kiltti ja yksinkertainen hevonen, joka liikkuu helposti oikein päin. Tallilla ei ole maneesia, joten nyt talvella sillä on laukattu vain suorilla, ettei se ala turhaan jännittämään laukkaamista..Ratsastuskouluilla on viime vuosina ollut ongelmana sopivien hevosten löytäminen, ja monia talleja ajatellen hinnat ovat karanneet käsistä, kun valmiit ja sopivat hevoset maksavat heti yli 10 000 euroa..Yksi mahdollisuus on silloin kouluttaa hevosia itse. Mason tallilla on kahden lämminverisen lisäksi useita ravitaustaisia suomenhevosia. Granroth toteaa, että ravimaailmasta tulevat hevoset ovat pääsääntöisesti toimivia ja turvallisia. Ne ovat nähneet paljon, ja kun ne koulutetaan hyvin ja ne tottuvat uuteen elämäänsä, ne ovat oikein toimivia..”Niitä ei paljoa hetkauta, jos vähän tuulee tai joku avaa sateenvarjon”, hän naurahtaa..Lämminveristen kehittyminen on silti yllättänyt hänet. Pinehill’s Storystä hän toteaa, että sillä voisi mennä vaikka helppo A -radan helposti..”Ja kyllä näillä meidän molemmilla hevosilla on 2-tahtinen ravi ja 3-tahtinen laukka”, hän sanoo..”Olen näistä varsin vakuuttunut, ja olen alkanut selata ihan tosissaan lämminveristen myynti-ilmoituksia”, Granroth paljastaa..Matkaratsuna pitkällePorilainen Nina Hydén ratsasti pääosin ratsastuskouluissa 35-vuotiaaksi asti. Ensimmäisen kosketuksensa lämminverisiin ravihevosiin hän sai vasta silloin, vuonna 2015, kun hän alkoi sattuman kautta liikuttamaan ravitaustaista lämminveristä..”Olin todella ennakkoluuloinen. En ollut ikinä ratsastanut lämminverisellä, eikä minulla ollut niihin mitään kosketuspintaa”, Hydén kertoo..Kokeileminen kannatti. Hevosella oli jo kilpailtu matkaratsastuksessa, joten pian lähdettiin-kin tekemään pitkiä lenkkejä. Eikä kulunut aikaakaan, kun Hydén hurahti sekä lämminverisiin hevosina että matkaratsastukseen lajina..Heti vuonna 2015 hän osallistui matkaratsastuksen starttikurssille ja starttasi ensimmäisen 20 kilometrin kilpailunsa. Ratsuna oli ruotsalainen, 17,3-aikainen ruuna Star Trek (Super Arnie – Tibur), amerikkalaisesta isästä ja ranskalaisamerikkalaisesta emästä. Raviura oli katkennut hankosidevammaan..Ruuna oli pieni, pyöreä ja vähän ponimainen. Hydén alkoi kilpailla sillä, ja pian hän sai sen itselleen omaksi. Vuonna 2016 ratsukko kerrytti Suomen Matkaratsastusseurassa eniten kotimaisia kisakilometrejä ja Hydén valittiin seuran Vuoden Senioriksi. Vuonna 2017 siirryttiin kansalliselle tasolle. Pisimmäksi kilpamatkaksi ehti tulla 84 kilometriä..”Se oli paras mahdollinen opetusmestari, oikein hieno koko perheen hevonen”, Hydén kiittää..Vuosi 2017 jäi kuitenkin viimeiseksi, ja kesän lopussa hevonen piti lopettaa monenlaisten jalkavammojen takia 11-vuotiaana..Loimaalla Hydén oli kuitenkin ehtinyt jo tutustua tulevaan uuteen hevoseensa, Harmimosa Tinkeriiin (Goodbye Charlie - Dynamite Laukko). Tamma oli lopettanut raviuransa vuonna 2016 ennätyksellä 16,8ke ja vähän yli 4000 euron rahasummalla. Hydénin ystävä oli alkanut kouluttaa sitä matkaratsuksi ja lopulta vuonna 2019 Hydénille tarjoutui mahdollisuus ostaa tamma itselleen..Hyvä vastaanottoViime vuonna tamma oli Suomen voitokkain matkaratsu kilpaillen Hydénin 17-vuotiaan tyttären Ellan kanssa. Vuoden aikana he kerryttivät yhteensä 337 kisakilometriä, ja SM-kisoissa he olivat 5. sijalla. Matkaratsastuskomitea palkitsikin ratsukon vuoden ratsukkona ja plakkarissa ovat myös kvaalit kansainvälisiin kilpailuihin..Matkaratsastus on kansainvälisesti arabihevosten heiniä, mutta Suomessa lajissa on aina ollut paljon myös lämminverisiä ravureita sekä lämminveristen ja arabien risteytyksiä..Hydén kertoo, että matkaratsastuksen pariin heidät on otettu hyvin vastaan, mutta ratsupiireissä lämminverisiä tunnutaan karsastavan. Hevoseensa Harmimosa Tinkeriin hän on täysin ihastunut..”Se on todella, todella mielettömän pehmeä luonne, ja se on joka tilanteessa selväpäinen. Sillä on hyvä työmoraali ja se on ihmistä kunnioittava”, hän luettelee..Kilpailupaikalla esiin tulee toinen puoli: hevonen, joka haluaa ottaa toiset kiinni ja mennä niistä ohi..Hydén kertoo muuttuneensa sekä matkaratsastuksen että lämminveriravurien puolestapuhujaksi..”Kun seuraava hevonen tulee, luulen, että se tulee samalla tavalla: radalta jokin nuorempi hevonen. En usko, että harkitsisin enää muuta rotua. Tämän kanssa voi tehdä mitä vaan, työstää ratsastettavuutta kentällä koulujutuilla, kilpailla tosissaan matkaratsastuksessa, lähteä uimaan, hiihtoratsastukselle tai kärrittelemään”, hän luettelee..Olympiaratsastajan opissaViime aikoina Suomessa yksi korkeimmalla tasolla esteitä kilpailleista ravureista on Johanna Koivulan kanssa hypännyt, nyt jo 19-vuotias starttaamaton ruuna Ice Smile (Jonas Laukko – My Nevele), joka otti sijoituksiakin metrin tasolla..Koivula kertoo, että takana on aika tavallinen tarina. Hän oli käynyt ratsastuskoulussa, pitänyt vuokrahevosia ja ratsastellut tallitöitä vastaan. Kun hän muutti Turusta Poriin, hän lähti etsimään uutta vuokraratsua ja Ice Smile löytyi Hevostalli.netin kautta..”Olin sanonut, että en ole mikään ihmeellinen ratsastaja, ja omistaja odottikin, että hevonen vie minua 6–0”, Koivula muistelee..Parilla kuitenkin synkkasi hyvin, ja yhteistyö alkoi. Hevonen oli erittäin herkkä, vähän neuroottinen, eikä mennyt kentällä yhteen kulmaan. Ajaminen sillä oli mahdotonta, ja ensimmäinen hyppykerta päättyi siihen, että Koivulalta meni nilkka ympäri ja pohjeluu poikki. Kun hän sai viikkojen päästä kipsin pois jalastaan, hän oli jo muuttamassa takaisin Turkuun. Omistaja yllätti kysymällä, että otatko hevosen mukaan ja Koivula yllätti ainakin itsensä ottamalla..Sitten tehtiin vuosi sileällä töitä. Laukan kanssa aloitettiin aivan alusta, ja keskityttiin paljon nostoihin ja siihen, että hevonen saatiin rauhallisemmaksi. Sen myötä esteilläkin alkoi sujua. Koivula meni olympialaisissa ratsastaneen Elmo Jankarin valmennuksiin, ja hän kysyi, että toitko sä ravurin tänne..”Ice Smile kielsi alussa jokaiselle esteelle, ja kun tultiin sama este toisesta suunnasta, se kielsi taas”, Koivula hymähtää..Mutta treeni auttoi, ja hyppääminen alkoi sujua. Valtiksi muodostui hyvä rytmi..”Tämän hevosen hyppääminen on Elmon käsialaa. Hän valmensi meitä koko sen ajan, ja hänen tehtävänsä sopivat sille tosi hyvin”, Koivula kiittää..Se häntä harmittaa, että kun nykyään alle 95 sentin esteluokissa on pääosin tyyliarvostelu, on lämminverisillä hyvin vaikea pärjätä. Esimerkiksi laukan vaihtaminen esteen päällä voi olla niille vaikeaa..”Meillä on paljon juoksijoita, joista ei tule juoksijoita. Nyt niiltä evätään mahdollisuus tähän lajiin”, Koivula harmittelee..Vuosikymmenen vaihteessa Ice Smilen kilpailemiseen tuli stoppi kiristävän rengassiteen takia, ja viimeinen estekisavuosi oli 2021. Sen jälkeen ruuna on mennyt vain muutaman koulukilpailun.. Koivulalle Ice Smile on elämän hevonen..”Sen ratsastettavuus on tosi hyvä ravuriksi. Voisi ajatella, että se on vähän huonolaatuinen ratsu”, hän kuvaa..Hänen uusi hevosensa on kuitenkin puoliverien ratsurotuinen. Hän halusi aivan erilaisen kuin se tärkein, Ice Smile, ja tokihan ratsu vie ratsastajaa eri tavoin lajissa eteenpäin..Myös Ice Smile vei Koivulan kilparadoille, mutta sen paras arvo on muualla..”Se oli mun kanssa aina yhtä. Se oli niin rehellinen, ja meillä oli radalla kentaurimainen yhteistyö”, hän kiittää..Kotona Ice Smilea voi pitää irti pihassa. Se on eri tavalla sosiaalinen kuin muut hevoset, ja jos sillä esimerkiksi on jotain vaivaa, se osaa tuoda sen ilmi. Koivula miettii, että ihmisläheisyys pohjautuu ehkä siihen, että Ice Smilen emänisänisä on legendaarisen vihainen Nevele Pride. Ice Smile itse ruunattiin vasta 6-vuotiaana, eikä se ikinä oppinut olemaan edes laitumella toisten kanssa, vaan se puri muita hevosia..”Sen takia ihmiset ovat sen lauma. Minulle se on kiltti, sosiaalinen ja lojaali. Se varmasti kiipeäisi puuhunkin, jos menisin itse edeltä”, Koivula sanoo..Tästä on kyse15.2. 2023 Hevosurheilussa julkaistiin artikkeli suomenhevosten ja lämminveristen ravihevosten mahdollisuuksista uran jälkeenTässä artikkelissa kerrotaan lämminverisistä, jotka ovat pärjänneet hyvin ratsun töissä