Ravihevosen jumppaaminen ratsain voi tuoda yllättäväkin nopeasti tuloksia: "Se oli ikään kuin vahingossa löytänyt jalkansa ja oppinut juoksemaan.”

Vaikka unelmamaailmassa ravihevosella olisi erillinen kouluratsastusvalmentaja, hyvään alkuun pääsee pelkällä perusratsastustaidolla.Ratsutalli Orivetin perustaja ja SRL:n II-tason kouluratsastusvalmentaja Heli-Maija Vehkalahti pitää ratsastusta luontevana tapana täydentää ravihevosen lajinomaisia harjoituksia.”Vauhtien ja vaatimustason noustessa ravihevosen oheisharjoittelun merkitys kasvaa siinä missä ihmisurheilijallakin. Sunnuntaihölkkääjän ja ammattijuoksijan treeniohjelmissa on isoja eroja muutenkin kuin vain varsinaisten juoksutreenien osalta”, hän havainnollistaa.”Kouluratsastus kehittää hevoselle kuin hevoselle tasapainoa, koordinaatiota, asentotuntoa ja syviä tukilihaksia. Seurauksena hevosen käyttöikä voi pidentyä kummasti, kun rasitusvammat ja tapaturmat vähenevät. Kilpailutilanteissa muun muassa kaarteiden juokseminen ja parijonoon pujahtaminen sekä jaksaminen ja palautuminen helpottuvat.”Harjoittelun monipuolistamisella voi olla välillisiäkin vaikutuksia raviurheilun eettisyyteen ja hevosen hyvinvointiin.”Pakoeläimenä hevosella on voimakas tarve varoa loukkaamasta itseään. Se ei mene mielellään tilanteisiin, joissa sillä on pelko jalkoihinsa kompastumisesta. Niinpä ravihevosen vinous, kompurointi tai laukkaaminen kesken kisan voi liittyä siihen, että sen jalat eivät väsyneenä tai tiukassa tilanteessa tunnu enää mahtuvan mahan alle turvallisesti”, Vehkalahti pohtii.”Hevosella on liikevaikeuksiinsa aina jokin syy, joka on harvoin pohjimmiltaan esimerkiksi pään asennossa. Sen sijaan hevonen tyypillisesti tasapainottaa lihaksikkaan kaulansa avulla muun kehon heikkouksia tai jäykkyyksiä.”.Aloita käynnissäKun seurausten sijaan keskitytään syihin vaikkapa juuri ratsailta käsin jumppaamalla, lihaskunnon ja liikkuvuuden lisäksi hevosen koordinaatio ja asentotunto kehittyvät. Pikkuhiljaa hevonen pystyy juoksemaan notkeammin ja myös luottamaan uusiin kykyihinsä, eikä kurveja ja käännöksiä tarvitse siksi jännittää.Ratsastuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaan kouluratsastustyyppistä ratsastusta, vaikka taso olisi kuinka matala. Niin hieno laji kuin raviratsastus eli monté onkin, sillä ei ole juuri tekemistä hevosen jumppaamisen kanssa.”Mitä erilaisempaa hevosen liikkuminen satulan alla on sen normaaliin lajiharjoitteluun nähden, sitä enemmän siitä on sille hyötyä”, Vehkalahti tiivistää.Hyvä uutinen on, että jokainen montétyyppiseen selästä ajamiseen tai hölkkyyttämiseen kykenevä pystyy suurella todennäköisyydellä tarjoamaan hevoselle hyödyllisen mutta hellävaraisen jumppatreenin.”Aloittaisin käyntitreeneistä palauttelupäivinä ravivalmennuksen lomassa. Pari kertaa viikossa voi mennä alkuun vaikka vain vartin kerrallaan ja pidentää lenkkejä hiljalleen kolmeen varttiin”, kouluvalmentaja kertoo.”Rauhallinen käyntityöskentely on aivan uniikkia voima- ja liikkuvuustreeniä nelitahtisuutensa vuoksi. Rennossa käynnissä hevosen ranka liikkuu ja liikuttaa runkoa kaikkiin suuntiin.”Ratsastuskentällä tai vastaavalla aukiolla voi tehdä laajoja kaaria, käännöksiä ja suunnanvaihdoksia hevosta taivutellen. Estetolppia voi pujotella ja puomeja ylittää myös epätasaisin välein.Sivuttaisliikkeiden alkuun pääsee suoralla hevosella ristiaskelia harjoitellen. Pohkeenväistöstä poiketen vasta-asetusta ei tarvita, ja alkuun voi tehdä vain muutamia askeleita kerrallaan loivasti luisuen.”Kenttä ei ole mikään välttämättömyys, sillä ristiaskeleita voi tehdä vaikka hiekkatien laidasta laitaan. Umpimetsässä puut ovat valmiiksi pujottelukeppeinä, samalla kun varvut risut ja maaston epätasaisuus saavat hevosen nostelemaan jalkojaan, kohottamaan rintakehäänsä ja keskittymään tasapainoonsa”, Vehkalahti perustelee.Hän suosittelee huolellisen alkulämmittelyn jälkeen myös mäkityöskentelyä rauhallisessa käynnissä, ennen kaikkea suorassa linjassa alamäkeen.”Alamäki opettaa hevoselle luontaisesti terveellistä kehonkäyttöä. Siinä ainoa keino tasapainon säilyttämiseksi on kääntää takaosa alle, aktivoida tukilihaksisto ja ottaa painoa tasaisesti kaikille jaloille. Mitä hitaammin, rauhallisemmin ja hallitummin mennään, sen parempi. Joskus joutuu aloittamaan tosi pienestä ja jopa ilman ratsastajaa.”."Vahingossa" oppinut juoksemaanVehkalahden kokemus ravihevosilla ratsastamisesta painottuu 2000-luvun alkuun, jolloin hän kävi omaksi ilokseen maastoilemassa tallinsa lämminverisillä. Sivuvaikutuksena toivottomiksi tapauksiksi leimattujen hevosten omistajat innostuivat kaivamaan kisavehkeet kaapista, kun hevoset alkoivat tuntua niin hyviltä. Hevoset eivät olleet muuttuneet taikaiskusta suurkilpailuvoittajiksi, mutta loppukaarteiden laukat vaihtuivat kuitenkin rahanarvoisiin sijoituksiin.Vehkalahden yhtiökumppani Pihla Helismaa on ratsastanut ravureilla myös ratsuttamistarkoituksissa.”Sain oman ahaa-elämykseni ravureiden ratsastusjumpasta, kun minulle tuli ratsutukseen ravitreenissä ollut suomenhevonen. Kuulemma se ei vaan millään oppinut juoksemaan, joten suunnitelma oli peruskouluttaa se ja myydä ratsuksi”, Helismaa alustaa.”Ajoin sillä alkuun pari kertaa ennen selkään menemistä, ja meno oli kieltämättä melkoista sekameteliä. Puolentoista kuukauden työskentelyn jälkeen laitoin kärryt perään, jotta hevonen saisi mielenvirkistystä, eikä ravissa ollut enää mitään samaa. Se oli ikään kuin vahingossa löytänyt jalkansa ja oppinut juoksemaan.”Helismaa on koulutukseltaan ratsastuksenohjaaja ja I-tason valmentaja, mutta hän on työskennellyt ravitalleilla ja valmentanut omiakin ravureitaan. Hänen mukaansa ravurin tunnistaa valitettavan usein heti selkään noustuaan jäykästä tuntumasta.”Ravihevonen saattaa automaattisesti painaa päätä etukenoon ja kaulaa tiukaksi. Hevonen voi tarjota ratsastukseenkin vähän sellaista taisteluasennetta, että kuinkas kovaa ohjille pystyy painamaan”, hän miettii..Kaiken A ja O on rento hevonen, joka on tilanteen tasalla eikä liian pitkällä epämukavuusalueellaan.".Rentoutta monipuolisestiVaikka ratsastusjumpassa tavoitellaan rauhallisesti, ravi-ihmisen silmin jopa hidastetusti liikkuvaa hevosta, jatkuva ohjista jarruttaminen kannattaa unohtaa.”Vetokilpailuun tarvitaan aina kaksi osallistujaa. Jos ratsastaja jää vetämään vastaan, niin sitten hevosella on jotain mitä vetää. Ainakin jommastakummasta ohjasta olisi hyvä päästä myötäämään, joten taivuttelut ja käännökset ovat hyvä tapa lähteä purkamaan tilannetta”, Helismaa vinkkaa.”Myös hevosen puutteellinen tasapaino ja heikko koordinaatio houkuttelevat sitä hakemaan tukipistettä ohjaksista ratsastajan ja jopa kärryjen kanssa. Alkuun ei kannata olla liian kriittinen itseään tai hevosta kohtaan.”Hevosen rentoutta kannattaa edistää monipuolisesti. Uudenlaista liikkumistapaa ei ole välttämättä mielekästä opiskella hiittiradalla, jossa hevonen on ehdollistunut spurttailemaan häntä suorana. Mikäli seesteisemmässäkin ympäristössä jännitystä on ilmassa, hevosen voi huoletta antaa alkuun purkaa energiaansa luontaisesti vapaassa käynnissä tai rauhallisessa hölkässä.”Kaiken A ja O on rento hevonen, joka on tilanteen tasalla eikä liian pitkällä epämukavuusalueellaan. Osa hevosista voi toimia hyvin, vaikka selkään vain ilmestytään ja lähdetään saman tien lenkille. Toiset voivat taas mennä pahastikin pois tolaltaan. Siksi itse lähtisin etenemään pykälä kerrallaan ihan alusta lähtien”, Helismaa suosittelee.”Toisaalta rauhallisesti etenemällä ravurinkin saa menemään pohkeenväistöä ja hyppäämään ristikoita. Yksilöllisistä eroista riippuu, että kuinka paljon tästä pidemmälle ravihevosen kanssa halutessaan pääsee, ja kuinka kauan siihen kuluu aikaa.”Ravihevosen ratsastamisen lukuisien hyvien puolien joukossa on myös yksi huono: varsoille se ei sovi.”En menisi vielä kolmevuotiaan selkään, on se vielä niin kasvuvaiheessa selkärangastaan ja muutenkin. Etenkin kun samaan aikaan tavoitteelliset ravitreenit pyörivät täydellä teholla, niin varsa joutuisi kaikin puolin liian koville”, hän toteaa.”Maasta käsin voi toki tehdä kaikenlaista hyödyllistä. Esimerkiksi pujottelut ja puomijumppa onnistuvat kaikilta, jotka osaavat taluttaa hevosta.” .PÄÄLLÄ EI OLE VÄLIÄHuipputason kouluratsulla ja ravihevosella on kouluvalmentajan mielestä yllättävän paljon yhteistä, vaikka pään asento hämääkin monia.Hieno hyvä ravihevonen menee startissa oikeastaan kuin peräänannossa”, Heli-Maija Vehkalahti näkee.”Samalla tavalla GP-ratsut liikkuvat paino takaosallaan, rintakehä kohotettuna, niska ylhäällä ja leukaperät auki. Selkä ja lannealue pitenevät, kun hevonen työntää ylämäkeen suorassa, rennosti ja kimmoisasti. Hevonen ei vänkää eikä väännä mihinkään eikä mitään vastaan, ja joka jalka pyörähtää symmetrisesti.”Hyödyllisen jumppanäkökulman lisäksi kouluratsastusliikkeissä on suoriakin yhteyksiä ravihevoselta toivottaviin ominaisuuksiin.”Temponvaihtelut askellajin sisällä tarkoittavat, että hevonen kykenee muuttamaan askelpituuttaan, sen sijaan että muuttaisi askelten määrää saati askellajia. Toisin sanoen kyse on ketterästä kiihdyttämisestä ja jarruttamisesta koko kehoa apuna käyttäen”, Vehkalahti kuvailee.”Liikkeen suuntaan taipuneena liikkuminen kuuluu moniin tehtäviin. Silloin hevosen on kyettävä säilyttämään ryhtinsä ja rytminsä, vaikka toinen kylki on lyhyempi ja jalkojen liikeradat muuttuvat kaarten seurauksena.”Hänestä on harmillista, että tällaisten biomekaanisten seikkojen sijaan huomio kiinnittyy monessa käänteessä hevosen pään asentoon ja erittäin syvän muodon ihannointiin.”Niska nyökyssä oleminen on ratsastuksessa täysin toissijaista ja ravihevoselle suorastaan yhdentekevää, kunhan kroppa on treenattu ja toimiva.”Kouluvalmentajan mielestä hevosen kaulan rullaaminen gramaaneilla joko ajaen tai ratsastaen muistuttaa takaperin puuhun kipuamista.”Gramaani tuo turhaa vetoa kuolaimeen sekä ohjaa hevosen päätä ja liikettä epätarkoituksenmukaiseen suuntaan. Mitä enemmän edessä on tavaraa ja painetta, sitä huonommin takaosa toimii”, hän toteaa.”Paino ja huomio tarvittaisiin nimenomaan takaosalle, jonka aktivaation kautta selkäkin nousee, jos on noustakseen. Etuosa ei tule köyttämällä kevyeksi ja joustavaksi.”.Laura Koskenmäki peräänkuuluttaa raviurheiluun mallia laukkamaailmasta.Lämminverisen kanssa pitää nauttia prosessista

Ravihevosen jumppaaminen ratsain voi tuoda yllättäväkin nopeasti tuloksia: "Se oli ikään kuin vahingossa löytänyt jalkansa ja oppinut juoksemaan.”

Aiheeseen liittyvää