Rodokokki on edelleen tuntematon tauti, vaikka sitä on tutkittu paljon: täydellistä suojautumiskeinoa ei ole, mutta riskejä voidaan pienentää

Rodokokki on Yliopistollisen hevossairaalan sisätautilääkäri Jenni Mönkin mukaan monimutkainen, koska siitä ei edelleenkään tiedetä kaikkea, vaikka aihetta on tutkittu paljon. Oireet ovat hyvin moninaiset eikä diagnosointi ole aivan yksinkertaista..RodokokkiEli varsojen paiseinen keuhkotulehdus:Aiheuttaja Rhodococcus equi -bakteeri elää maaperässäTyypillisimpiä oireita ovat kuume, tihentynyt hengitys, väsymys ja yskäSairautta hoidetaan antibiooteilla ja tarvittaessa tukihoidollaEnnusteen kannalta oleellista on taudin nopea havaitseminen.Rodokokki on maaperässä elävä bakteeri. Varsa voi saada sitä elimistöönsä joko maistelemalla maata tai hengittämällä maasta nousevaa pölyä. Tiloilla, joilla bakteeria on maaperässä, varsat yleensä altistuvat sille melko pian syntymänsä jälkeen. Tarkkaa itämisaikaa ei tiedetä. Oireet alkavat yleensä melko hitaasti ja niitä aletaan nähdä aikaisintaan noin kuukauden ikäisillä varsoilla..Rodokokki aiheuttaa paiseita varsan keuhkoihin, ja niitä voi kehittyä myös muualle elimistöön. Keuhkojen ulkopuoliset tulehduspesäkkeet heikentävät varsan selviämisennustetta, ja ajoissa saatu diagnoosi ja oikea hoito ovat paranemisen kannalta tärkeässä roolissa. .”Rodokokki voi olla hyvin vähäoireinen tai oireeton pitkään, ja raju oireilu voi alkaa täysin äkisti, yleensä 1–6 kuukauden ikäisellä varsalla”, Mönki kertoo. .Monenlaisia oireitaOirekuva on moninainen, eikä pelkän oireilun perusteella voida koskaan sanoa varmaksi, onko kyse juuri rodokokkitartunnasta. Varsalla voi olla tihentynyttä hengitystä, lämpöä ja yskää, se voi olla väsyneen oloinen ja syödä huonosti. Myös ripuli, ähkyoireet tai niveltulehduksesta johtuva ontuminen voivat kuulua taudinkuvaan..Rodokokki-infektiolle on tyypillistä erittäin korkeat tulehdusarvot, mutta varma diagnoosi perustuu bakteerin toteamiseen alahengitysteistä..Tämä on tosi monimutkainen tauti etenkin sen suhteen, miten sen kehittyy toisille varsoille ja toisille ei.".”Näyte otetaan varsan hengitysteistä, yleensä tähystyksen avulla. Näytteestä tehdään bakteeriviljely, ja nykyään voidaan tehdä myös PCR- testi rodokokin löytämiseksi. Rodokokkibakteeri kasvaa melko hitaasti viljelyssä, joten tuloksen saamisessa voi mennä useampi päivä. PCR-testi on nopeampi, kunhan näyte saadaan ensin laboratorioon. Joskus rodokokkivarsan kunto voi olla todella heikko, jolloin täytyy punnita tarkkaan, onko tähystäminen turvallista varsalle”, Mönki sanoo..Näyte on luotettava vain, kun se otetaan syvältä hengitysteistä. Tilalla, jossa rodokokkia esiintyy, bakteeria löytyy helposti terveidenkin tammojen ja varsojen sieraimista ja vaikkapa ulosteesta. Vain alahengitysteistä otettu positiivinen näyte kertoo, että varsan oireiden taustalla on nimenomaan rodokokkibakteeri..Keuhkojen ultraäänitutkimuksella ja röntgenkuvauksella voidaan todeta mahdolliset paiseet keuhkoissa, mutta nekään eivät ilman bakteeriviljelyä riitä rodokokkidiagnoosiin, koska myös muut bakteerit saattavat aiheuttaa samantyyppisiä keuhkomuutoksia..Mönki painottaa bakteeriviljelyn tärkeyttä taudin diagnosoinnissa. .”Viljelyssä on sekin tärkeä etu, että samalla voidaan tehdä herkkyysmääritys antibiooteille. Suomessa ei tietojeni mukaan ole vielä ongelmaa rodokokin herkkyydessä siihen yleisesti käytettyjen antibioottien suhteen, mutta muissa maissa on huolestuttavia merkkejä myös rodokokin yleistyvästä antibioottiresistenssistä. Siksi on tärkeää, että rodokokkiin sopivia lääkkeitä ei määrätä summamutikassa.Mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä enemmän bakteereilla on mahdollisuuksia kehittää resistenssiä. Kukaan ei varmaankaan halua tilannetta, jossa rodokokki-infektioihin ei enää ole tehokasta lääkettä.” .Rodokokkivarsa kannattaa muutenkin tutkia tarkoin kokonaistilanteen selvittämiseksi. Mönkin mukaan jopa puolella vakavammin oireilevista varsoista rodokokki on jo levinnyt keuhkoista muualle elimistöön. .Riskit minimiinTäydellistä suojautumiskeinoa rodokokkia vastaan ei ole, mutta riskejä voidaan pienentää. Varsinkin tiloilla, joilla hevosmäärä on suuri ja niitä on pidetty pitkään, maaperässä saattaa olla suuria määriä rodokokkibakteeria.Eläintiheyden pitäminen maltillisena ja laidunlohkojen säännöllinen uudistaminen voi vähentää bakteerien määrää maaperässä ja vähentää taudin riskiä. Varsojen pitäminen vain pölyämättömissä laitumissa ja tarhoissa vähentää bakteerin kulkeutumista maaperästä hengitysteihin..Myös stressi ja sisäloiset vaikuttavat varsan yleiskuntoon ja voivat altistavat niitä rodokokkitartunnalle. Aiemmin ajateltiin, että rodokokki tarttuisi vain suoraan maaperästä varsaan eikä leviäisi varsojen välillä. Viime vuosien tutkimuksissa on kumminkin joitakin viitteitä siitä, että tauti voisi levitä myös varsasta toiseen, joten sairastuneiden varsojen eristäminen muista voi olla aiheellista, varsinkin jos varsa yskii paljon..Toimivaa rokotetta rodokokkia vastaan ei ole yrityksistä huolimatta onnistuttu kehittämään. Myöskään emätammojen rokottaminen ei ole suojannut varsoja tartunnoilta..Varsoille voidaan antaa juuri rodokokkia silmälläpitäen tehtyä niin kutsuttua hyperimmuuniplasmaa, mutta silläkään ei pystytä estämään kaikkia rodokokkitapauksia. Tutkimuksessa hyperimmuuniplasman on kuitenkin todettu lieventävän taudin oireita. .”Tämä on tosi monimutkainen tauti etenkin sen suhteen, miten sen kehittyy toisille varsoille ja toisille ei”, Mönki sanoo. ”Tiloilla, joilla on vuosittain ongelmia rodokokin kanssa ja oletettavasti siis paljon bakteeria maaperässä, vain osa varsoista sairastuu. Kaikkia syitä tälle ei vieläkään tiedetä.”.”Rodokokin tuhoaminen vaatii varsan immuunijärjestelmältä monimutkaisempia toimia, joihin paraskaan varsa ei ole täysin valmis, ennen kuin ikää tulee lisää.”.Se, että varsa sairastelee aivan pienenä ei altista sitä rodokokille hieman isompana varsana, vaan voi jopa suojata sitä siltä. Myöskään vasta-ainepuutos ei suoranaisesti altista rodokokille, Mönki kertoo. .”Rodokokin tuhoaminen vaatii varsan immuunijärjestelmältä monimutkaisempia toimia, joihin paraskaan varsa ei ole täysin valmis, ennen kuin ikää tulee lisää.”.Vaikka varsan vasta-ainepuutos ei ole suorassa yhteydessä rodokokkitartuntaan, Mönki kannustaa kasvattajia teettämään vasta-ainetestin kaikille varsoille, myös silloin, kun kaikki näyttäisi päällisin puolin olevan kunnossa. Alhaiset vasta-ainetasot altistavat pikkuvarsan muille bakteeri-infektioille, ja jos alhaiset vasta-ainetasot todetaan ajoissa ja korjataan plasmansiirrolla, voidaan välttyä kalliilta sairaalareissulta ja jopa varsan menetykseltä..Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan se, että varsa nielee paljon rodokokkibakteeria elämänsä alusta alkaen on jopa suojaava tekijä pahemmalta sairastumiselta, koska varsan immuunijärjestelmä oppii silloin nopeammin tuhoamaan rodokokkibakteeria..”Rodokokkitartunta voi myös joskus olla myös oireeton. Tutkimuksissa todettu, että jopa ultrassa nähdyt pienet paiseet voivat parantua ilman lääkehoitoa ajan kanssa.”.Hoitona antibioottiyhdistelmäRodokokkia hoidetaan kahden eri antibiootin yhdistelmällä. Lääkekuurit ovat yleensä pitkiä ja varsan veriarvoja kontrolloidaan viikoittain. Varsalle antibioottiyhdistelmä aiheuttaa haittavaikutuksia vain harvoin. Ne voivat aiheuttaa eritteiden muuttumista punaisiksi, mutta ilmiö on harmiton. Lisäksi lääkkeet häiritsevät varsan lämmönsäätelyä, eli se ei pysty viilentämään itseään. Kovalla helteellä lääkityt varsat tulee pitää sisällä tallissa..Emätammoille varsan saama antibiootti sen sijaan voi aiheuttaa erittäin vakavan, jopa kohtalokkaan ripulin, minkä takia lääkkeiden joutumista tamman suuhun on varottava. Varsan suu on pyyhittävä huolella lääkkeen antamisen jälkeen ja varsan ulosteet siivottava tarkkaan, ettei tamma pääse niitä syömään..Heikkokuntoinen varsa voi tarvita lääkityksen lisäksi tukihoitoa, kuten nesteytystä ja lisähappea sekä niveltulehduksessa nivelhuuhteluita..Lääkitys tepsii yleensä hyvin, jos se on aloitettu ajoissa, ja varhainen reagointi näyttelee isoa roolia rodokokista selviytymisessä. .”Ilman ajoissa aloitettua hoitoa vakavasti sairaat varsat lähes poikkeuksetta kuolevat”, Mönki sanoo. ”Sen sijaan oikealla hoidolla varsoilla on hyvä paranemisennuste, ja jopa 90 prosenttia hoidetuista varsoista on raportoitu selviävän.”.KOLME YSKÄISYÄMyrskylässä talliyrittäjänä toimivan Marja ”Maippi” Karjalaisen talliin on 17 vuoden aikana syntynyt yhteensä nelisenkymmentä varsaa. Rodokokkitartuntoja on tähän ajanjaksoon mahtunut kaksi.Ensimmäisen, oman kasvattinsa, Karjalainen vei Viikkiin tutkittavaksi, kun yleensä itsenäinen varsa oli seurannut emäänsä laitumella kolme päivää, ja hän oli kuullut sen yskivän kahdesti.”Viikissä sanottiin, ettei sinne ole ikinä tullut niin vähäoireista varsaa, vaan yleensä niillä on jo paiseita keuhkoissa tai niveltulehdusta.” Karjalaisen varsalla ei ollut keuhkomuutoksia, mutta rodokokki paljastui bakteeriviljelyssä. Muutamaa vuotta myöhemmin hälytyskellot soivat jo muutamasta yskäisystä. ”Oma varsani oli sairastuttuaan väsynyt, tämä toinen ei edes ollut.” Toisen varsan lääkitys aloitettiin ilman bakteeriviljelyä ja kuvantamista, veriarvojen perusteella.Molemmat varsat saivat pitkät, parin kuukauden antibioottikuurit, ja ne selvisivät taudista ilman vakavampia oireita ja ovat nyt aikuisia, terveitä suoritushevosia. ”Molemmat on jo myyty ja ne ovat läpikäyneet perusteelliset ostotarkastukset ilman huomautuksia, eikä kummallakaan ole tainnut olla mitään hengitystieongelmia enää missään vaiheessa.”Yhdistävänä tekijänä molempien rodokokkivarsojen kohdalla on Karjalaisen mukaan ollut ikä, 2–3 kuukautta ja oireet. Sen lisäksi molemmat sairastuneet ovat ollet kuivan ja kuuman kevään varsoja. ”Meillä on täällä kuiva savimaa, joka pölyää helposti. Varmasti kuumina kesinä rodokokille hyvä maaperä.”Koska rodokokkia on maaperässä, tallilla panostetaan tartuntojen ennaltaehkäisyyn. ”Meillä varsat eivät makaa ulkona kahden ensimmäisen viikon aikana ollenkaan. Ne ulkoilevat sen verran, minkä jaksavat olla pystyssä ja tulevat sitten sisälle nukkumaan. Kaikista varsoista otetaan vasta-ainetestit, ja jos vasta-ainepuutosta on yhtään, olen vielä tarkempi ulkona makaamisen suhteen.”Varsojen kunto tarkastetaan silmämääräisesti päivittäin, ja vähintään viikon välein Karjalainen käy myös kaikki niiden nivelet tunnustellen läpi lämpöilyn tai turvotusten varalta..Olen opettanut meillä muutkin tallilla siihen, että jos varsa yskii, niin ensin katsotaan yritääkö se syödä jotain.". Varsojen yskimisen suhteen Karjalainen sanoo olevansa todella tarkka. ”Olen opettanut meillä muutkin tallilla siihen, että jos varsa yskii, niin ensin katsotaan yritääkö se syödä jotain. Tai jos se on imemässä, tuleeko maitoa ihan yli äyräiden. Jos, ei niin pitää huolestua. Olen käskenyt kaikkia myös kuulostelemaan yskää, tuleeko se syvältä.”Karjalainen painottaa pikkuvarsojen kohdalla nopeaa reagointia kaikkeen. ”Aina mielummin yksi eläinlääkärikäynti turhaan, kuin ei ollenkaan. Varsoja pitäisi seurata, eikä vain unohtaa niitä laitumeen. Ja kun varsoja seuraa tarkasti, oppii tuntemaan vähän niiden persoonaa ja tietää, mikä niille on normaalia käytöstä ja mikä ei.”

Rodokokki on edelleen tuntematon tauti, vaikka sitä on tutkittu paljon: täydellistä suojautumiskeinoa ei ole, mutta riskejä voidaan pienentää

Aiheeseen liittyvää