Tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta: Hevonen on sosiaalinen eläin ilman voitontahtoa

Telkänranta painottaa, että kaikki hänen hevosista esiintuomansa asiat perustuvat tutkimukseen ja hän haluaa nimenomaan tuoda keskusteluihin mukaan tieteellistä näkökulmaa..Hevonen on laumassa elävä ruohonsyöjä ja saaliseläin, jonka hyvässä elämässä tärkeintä on vapaa liikkuminen ja oleminen tuttujen, ystävällisten hevosten kanssa ilman toistuvia pelko- ja kipukokemuksia. Siihen liittyy myös luonnollinen ruoanhankinta, jossa hevonen kuljeskelee ja napsii korsirehua pitkin päivää. Nämä asiat ovat hevoselle lajityypillisiä tarpeita, eli hevosilla on niiden tyydyttämiseen aina sisäinen hinku. Esimerkiksi kanoilla on muun muassa tarve kylpeä hiekassa – oli niillä ulkoloisia tai ei – ja jos ne eivät pääse näin tekemään, ne kokevat ahdistusta, mikä lisää muun muassa häiriökäyttäytymisen riskiä..Kaikilla eläimillä lajityypillisen käyttäytymisen toteuttaminen on palkitsevaa, ja jos ne eivät pääse toteuttamaan sitä, stressitaso nousee. Mitä lähemmäs lajityypillistä ja alkuperäistä käyttäytymistä kotieläin voi päästä, sitä paremmin se yleisesti ottaen voi. Laitumella kävellessä hevosen serotoniini- ja dopamiiniarvot nousevat, mikä samalla lisää rauhallisuutta ja keskittymiskykyä..Helena TelkänrantaTutkinut eläinten käyttäytymistä ja eläinten mielen toimintaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Britanniassa sijaitsevan Bristolin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.Palkittu tietokirjailija Johtaa suomalaista tiedeviestintä- ja tutkimusyritystä nimeltä Arador Innovations, jonka kustannusosasto Arador Publishing on marraskuussa ilmestyvän hevos-kirjan julkaisija.Helena Telkänranta huomauttaa, että olisi tärkeää, että hevoset pääsisivät koskettamaan ja rapsuttamaan kavereitaan. Asiaa on tutkittu motivaatiotestillä, jossa hevosille opetettiin, että kun se näkee vaivaa vivun kanssa, se pystyy avaamaan oven toiseen tilaan. Hevonen näki, mitä oven toisella puolella on, ja sitten tarkkailtiin, minkä asian eteen se on valmis näkemään eniten vaivaa. Tyhjä karsina kiinnosti hevosia vain vähän, mutta karsina, jossa näkyi toisen hevosen pää, kiinnosti huomattavasti enemmän. Eniten hevoset olivat valmiita näkemään vaivaa, kun hevonen näki toisen hevosen kokonaan, mikä mahdollisti kokovartalokontaktin ja rapsuttelun sen kanssa..Kesyhevosen ruokinnan järjestämisessä heinäverkot ja aktivointilelut voivat olla yksi vastaus lajityypillisen käyttäytymisen lisäämiseksi. Jos heinäverkko tai ruokaa pudottava lelu ovat kovin hitaasti toimivaa mallia, se voi olla toiselle hevoselle kiinnostava, toiselle turhauttava. Telkänranta neuvoo tarkkailemaan hevosta: jos hevonen on rauhallinen, keskittynyt ja rento kasvojensa lihaksista, on ajatus hyvä. Jos se taas esimerkiksi repii rehua nopein, nykivin liikkein hermostuneen näköisenä ja korvat käännettynä taakse, lelu tai verkko myös turhauttaa sitä, ja hyvinvointihyöty jää vähäisemmäksi..Kaikkiaan hevosten ilmeiden oikeanlainen tulkitseminen on tärkeää, kun tehdään hevosen elämään liittyviä ratkaisuja. Hevosten elekieli on hienovarainen, ja esimerkiksi kipu näkyy muun muassa jännittyneenä ryppynä silmän päällä ja suupielten ja sierainten kireytenä. Hevoset itse ovat hyviä tulkitsemaan toistensa ilmeitä..Pakeneminen ei ole tarveHerkästi pelästyminen on hevosille luonteenomaista. Tämä aivojen ominaisuus kehittyi evoluution kannalta vain lyhyt aika sitten, kun hevosen elinalueilla liikkui paljon isoja petoja, kuten sapelihammastiikereitä ja luolaleijonia..Alttiutta säikähtämiseen lisäävät aina myös yksilön kokemukset. Jos yksilö kokee elämässään kipua tai pelkoa, se alkaa säikkyä enemmän. Säikkymistä lisää myös stressi, joka syntyy, jos hevonen ei pääse tyydyttämään lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan. Säikkymistä voidaan vähentää totuttamalla hevosta hiljalleen erilaisiin asioihin asteittain, mielellään varsasta lähtien..Vaikka pakeneminen on hevoselle luonnollista, se ei ole lajityypillinen käyttäytymistarve, vaan keino selviytyä hätätilanteista. Tärkeä ero käyttäytymistarpeiden kuten laitumella kulkemisen ja toisaalta pakenemisen välillä on, että käyttäytymistarpeen toteuttaminen vähentää stressiä, mutta pakeneminen lisää sitä..Telkänranta korostaa, että luonnossa hevonen juoksee vain harvoin. Se tekee kyllä leikkimismielessä lyhyitä pyrähdyksiä, mutta yleisesti juokseminen liittyy hevosen luonnollisessa elämässä vain hätätilanteisiin. Se ei haluaisi juosta, paeta ja hätääntyä – mutta se on kuitenkin pienempi paha kuin joutua pedon suuhun..Tähän liittyy myös ravi- ja laukkakilpailuiden ongelmallisuus. Telkänranta kertoo, että tutkimusten mukaan kilpailuissa juostessaan hevonen on usein pakomoodissa..”Etenkin, jos se on pakotteiden avulla koulutettu. Tämä on yksi syy siihen, miksi mahahaavaa on tutkimusten mukaan enemmistöllä kilpahevosista, mutta vähemmän kilpailemattomilla hevosilla. Stressi on yksi mahahaavaa lisäävistä tekijöistä”, hän sanoo..Myös maitovarsoilla mahahaava on suhteellisen yleinen. Sen syitä nimenomaan varsoilla ei ole juurikaan tutkittu, mutta kysyttäessä Telkänranta arvelee sen saattavan johtua siitä, että osalla varsoistakin elämään sisältyy epäluonnollisia stressitekijöitä, kuten vähäinen laitumella vietetty aika, samanikäisen seuran puuttuminen tai aikuisten hevosten ryhmän puuttuminen..Hevonen ei halua ohittaaMelkein kaikki eläimet leikkivät erityisesti nuorina. Hevosilla se tarkoittaa sosiaalista leikkikäyttäytymistä, ja nimenomaan juoksemiseen perustuvia leikkejä, joissa ne pyrähtelevät yhdessä. Erityisesti orivarsat myös leikkivät sellaisilla eleillä, jotka muistuttavat tappelua..Telkänranta painottaa, että missään tutkimuksessa ei ole löydetty näyttöä, että hevosella olisi motivaatiota juosta nopeammin kuin muut, juosta toisten edelle, saati sitten ”voittaa”, jos niillä on aito mahdollisuus valita..”Hevosella on halu mennä toisten hevosten luo, välillä myös leikkiessään juoksennella yhdessä rinnakkain, mutta sillä ei ole sisäsyntyistä motivaatiota mennä muiden edelle”, Telkänranta sanoo..Ohi menemistä voi toki pyrkiä opettamaan joko palkitsemisen kautta tai pakotteilla. Hevosten koulutuksessa ja käsittelyssä Telkänranta nostaa esiin tutkimukset, joissa on vertailtu eri koulutusmenetelmiä ja havaittu, että hevosen oppimisnopeus, opitun asian jääminen mieleen ja ihmisten turvallisuus toteutuvat paremmin silloin, kun hevonen on koulutettu positiivisella vahvistamisella..Olennaista on, että kouluttaja osaa asiansa. Mikä tahansa hyvää tarkoittavakin ruokapalkkioiden syöttäminen ei ole positiivista vahvistamista ja heikolla osaamisella tehtynä se voi johtaa esimerkiksi siihen, että hevonen yrittää ottaa ruokapalkkiot oma-aloitteisesti..Ohjia ja tavallisesti käytettyjä eteenpäin pyytäviä merkkejä voi käyttää eri tavoilla, jolloin myös hevosen kokemus on erilainen. Jos koulutus on tehty painetta käyttäen ja ajoittain kipua aiheuttaen, tuntemuksen epämiellyttävyyden aste riippuu paineen voimakkuudesta. Epämiellyttävyys on hyvin lievää, jos ihminen on taitava käyttämään painetta. Jos taas painetta käytetään epämukavuutta tai kipua aiheuttavalla tavalla, hevosen kokemus on sen mukainen..Kilpailuissa paljon stressiäTelkänranta tuo esiin tutkimustietoa myös siitä, miten erilaiset harjoittelu- ja kilpailumuodot vaikuttavat hevosten terveyteen. Ratsastuksessa esimerkiksi kaulan ylitaivutus on tukalaa ja runsas esteiden hyppääminen lisää jännevammojen esiintymistä..”Hevosen rakenne ei ole kehittynyt siihen, että sen paino tulee hetkellisesti kokonaan etujalkojen päälle. Luonnossa hevonen ehkä voi hypätä puron yli paetessaan tiikeriä, mutta sitä ei tapahdu montaa kertaa sen elinaikana”, hän huomauttaa..Raviurheilussa ongelmia ovat mm. kuolainten aiheuttamat vammat suussa ja osalla pakokäyttäytyminen. Hevoselle voi olla myös ristiriitaista, kun sen pitää juosta lujaa, mutta se ei saa laukata..”Raviurheiluun pätee sama kuin moneen muuhun asiaan, jotka ovat kehittyneet historian vaiheessa, jossa on ollut vähemmän tietoa kuin nyt: jos se keksittäisiin nyt, siitä kehitettäisiin hyvin erilainen, kuin se on”, Telkänranta sanoo..Esimerkiksi se, että hevonen lisää vauhtia, kun siltä vedetään korvatulpat pois, kertoo sen hetken stressikokemuksen lisääntymisestä, ja samalla siitä, että hevonen on stressitilassa jo valmiiksi..Hevosen kokemuksen tulkitsemista vaikeuttaa usein se, että kaikki eivät huomaa hevosen hermostuneen liikehdinnän kertovan stressistä..Keskustelua tarvitaanHelena Telkänranta itse ei harrastakaan ajamista tai ratsastamista itse tai katsomosta käsin. Lapsena hän olisi halunnut kyllä aloittaa ratsastamisen, mutta vanhemmat eivät suostuneet siihen lähipiirissä sattuneen kuolemaan johtaneen ratsastusonnettomuuden takia..”Hevoset ovat hyvin sympaattisia ja kiinnostavia ja eläimiä, ja puuhailen mielelläni muutamien ystävieni hevosten kanssa taluttaen maastokävelyillä”, hän kertoo..Vaikka ristiriitoja on paljon, hän ei pidä mahdottomana, etteivätkö hevosmaailma ja hevostutkimus voisi löytää yhtymäkohtia. Esimerkiksi australialainen Andrew MacLean on arvostettu etologi, joka on kilpaillut kaikissa olympialajeissa korkealla tasolla..”Olisi suotavaa, että keskustelua näiden kahden maailman välillä käytäisiin enemmänkin”, Telkänranta sanoo. .Hevonen on älykkyydeltään keskitasoa

Tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta: Hevonen on sosiaalinen eläin ilman voitontahtoa

Aiheeseen liittyvää