Pelkkä raspaaminen ei aina riitä hoidoksi – "Hevosen hampaiden anatomia on ihan oma maailmansa" (tilaajille)

Tämä on niin laaja aihe, että voisin puhua tästä kolme päivää putkeen”, eläinlääkäri Jessica Von Wendt varoittaa heti..Hevosten hampaista, niiden ongelmista ja erilaisista hoidoista saisi varmasti kasaan kokonaan oman teemanumeronsa. Hevosten suuvaurioista kirjoitetaan maamme ykkösmedioita myöten, ja erilaisia koulukuntia on lukuisia..Tässä jutussa käsitellään hevosten tavallisimpia hammasongelmia aiheelle omistautuneen eläinlääkärin näkökulmasta..Ala kehittyy nopeastiHevosten hampaat ovat vieneet Jessica Von Wendtin totaalisesti mennessään. Hän valmistui eläinlääkäriksi vuonna 2005 ja on sen jälkeen kiertänyt aktiivisesti hevosten hammashoidon koulutuksissa ympäri maailman..Von Wendt pyörittää Kangasalla hevosten hammashoitoihin erikoistunutta klinikkaa. Klinikalla tehdään kaikkea perushammashuollosta vaativiin kirurgisiin operaatioihin asti..Viimeisten kymmenen vuoden aikana hevosten hammashoito on mennyt Von Wendtin mukaan suurin harppauksin eteenpäin, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa..Diagnostiikka on kehittynyt ja suun eri sairaudet osataan tunnistaa entistä paremmin. Myös hevosen hampaan rakenne tunnetaan tarkemmin. ”Hevosen hampaiden anatomia on ihan oma maailmansa”, Von Wendt huomauttaa..Hevosen hampaat ovat hypsodonttiset, eli ne puhkeavat jatkuvasti siihen asti, kun hevonen on noin 15-vuotias. Hampaiden ulkopintaa ympäröi kiilteen sijasta sementti, ja kiille ikään kuin mutkittelee hampaan sisällä..Uusi tutkimustieto saavuttaa ihmiset eri tahdissa ja asenteet muuttuvat hiljalleen. Monet ovat tottuneet siihen, että hevosten hammashoidolla tarkoitetaan automaattisesti hampaiden raspaamista, Von Wendt toteaa..”Jos kerron asiakkaalle, että hevosella on haljennut hammas, hän saattaa silti olla kiinnostunut vain siitä, onko hampaissa piikkejä.”.Piikkien raspaaminen on kuitenkin vain yksi osa hampaidenhoidon kokonaisuutta..Purentavirheet yleisiäErilaiset purentavirheet työllistävät eläinlääkäriä jatkuvasti. Virheet voivat olla rakenteellisia, kuten porras- tai aaltopurenta. Nuorilla, alle 5-vuotiailla hevosilla purentaongelmia ja tulehduksia aiheuttavat usein niin sanotut ratsastavat maitohampaat, eli maitohampaat, jotka eivät irtoa normaalisti..Purentaongelmia voi aiheutua myös esimerkiksi murtuneesta hampaasta. Murtuneen hampaan vastinhammas ei välttämättä kulu normaalisti, joten ilman säännöllistä hiontaa purenta muuttuu epätasapainoiseksi. .Murtumatapauksissa hammas poistetaan yleensä silloin, kun hampaan purupinnalla on avonainen juurikanava ja röntgentutkimuksessa havaitaan juuritulehdus. Jossain tapauksissa poistaminen voidaan korvata juurihoidolla, jolloin juurikanava puhdistetaan ja täytetään..”Murtuneen hampaan juurikanavaan saattaa rakentua niin sanottu dentiinisilta”, von Wendt kertoo. ”Hammas siis ikään kuin parantaa itse itsensä niin, että tulehdus ei yllä juureen saakka.”.Kahdenlaista kariestaHevosilla esiintyy perifeeristä ja infundibulaarista kariesta..Infundibulaarinen karies aiheuttaa reikiä hevosen yläposkihampaisiin..Infundibulat ovat eräänlaisia puolikuumaisia kuoppia keskellä hampaan purupintaa, ja niitä on tavallisesti kaksi jokaisessa yläposkihampaassa. Normaalisti ne ovat täynnä hammassementtiä, mutta joskus ne ovat täyttyneet vaillinaisesti. Tällöin infundibulaan kerääntyy rehua, mikä voi aiheuttaa sementin syöpymistä eli kariesta..Pahimmassa tapauksessa karies syövyttää hampaan keskelle onkalon, mikä lisää merkittävästi hampaan halkeamisen riskiä..Reikiä voidaan paikata ennaltaehkäisevästi. Paikka-aineena käytetään pehmeää, synteettistä hammassementtiä tai muovipaikkoja. Materiaalit ovat pehmeämpiä kuin ihmisten hampaissa käytetyissä paikoissa..Von Wendt kertoo tekevänsä hampaiden paikkauksia lähes päivittäin. Yhden reiän poraamiseen ja paikkaamiseen kuluu aikaa noin tunti, ja se maksaa suututkimuksineen noin 600 euroa. ”Hammas voi saada sillä useamman vuoden lisäaikaa.”.Perifeerinen karies tarkoittaa hampaan, yleensä poskihampaan, ulkopinnan syöpymistä..Pintamateriaalin syöpyessä hampaiden välit voivat laajentua ja altistaa siten diasteemoille..Diasteema tarkoittaa sananmukaisesti kahden hampaan välistä rakoa. Hevosilla sillä viitataan hammasvälitulehdukseen, joka syntyy, kun laajentuneeseen hammasväliin pakkautuu rehua..Jos väliä ei puhdisteta, rehu voi aiheuttaa tulehduksen ikenessä ja heikentää kiinnityskudosta. Samanaikaisesti hammasvälissä oleva rehu syövyttää hammassementtiä ja voi pahentaa perifeeristä kariesta..Diasteemoja hoidetaan Von Wendtin klinikalla päivittäin. Hoito tarkoittaa pääasiassa hammasvälien puhdistamista. Hieman tilanteesta riippuen hoitokertoja tarvitaan alussa tavallisesti yhdestä kolmeen viiden viikon välein, ja ylläpitohoito toistetaan useissa tapauksissa noin 4 kuukauden välein..Hoitona käytetään myös paikkaamista..”Hammasväleihin voidaan tehdä väliaikainen täyte pehmeästä purkkamaisesta massasta, jotta ien pääsee paranemaan”, Von Wendt selittää. Paikka pysyy hammasvälissä tavallisesti muutamasta päivästä joihinkin viikkoihin..Hammasvälejä on myös saatettu avartaa, jotta rehu ei pääsisi pakkautumaan. ”Niin tehtiin joskus ennen, mutta ei oikeastaan enää. Yleensä onnistutaan konservatiivisella hoidolla.”.Diasteemoja ja perifeeristä kariesta hoidetaan kotioloissa huuhtelemalla hevosen suu päivittäin. Huuhteluun käytetään ensisijaisesti vettä, mutta tarvittaessa myös klooriheksidinisuuvettä..Huuhtelemiseen käytetään letkua tai suurta ruiskua. Von Wendt kertoo, että jotkut hänen asiakkaistaan hyödyntävät huuhtelussa jalkojen kylmäämiseen tarkoitettua letkujärjestelmää..”Suu on hyvä huuhdella ennen liikutusta, jotta se olisi mahdollisimman pitkään ilman rehua.”.Leipä pannaanPerifeeristä kariesta esiintyy hevosilla varsin paljon. Sokeripitoiset rehut edesauttavat sen muodostumista, ja on myös esitetty, että esiintyvyydellä olisi yhteys säilöheinään..Onko perifeerinen karies nykyhevosen vitsaus? Von Wendt suhtautuu tähän varauksella..”En henkilökohtaisesti usko, että perifeerinen karies olisi merkittävästi lisääntynyt”, hän arvioi. ”Nykyään ongelmiin kiinnitetään vain enemmän huomiota. Tutkimustavat ovat kehittyneet ja eläinlääkäreiden koulutus on edistynyt.”.Nykyään tiedetään, että esimerkiksi melassisiirappi, omenat ja klassiset sokeripalat voivat olla monen hevosen hampaille myrkkyä. Von Wendt ei syöttäisi hevoselle mielellään leipääkään..”Leipä ei ole hevosen ruokaa. Perifeerinen karies tekee hampaan pinnasta tahmean ja kun siihen päälle tulee puuromaiseksi mössöksi muuttunut leipä, niin bakteerit pääsevät muhimaan.”.Eläinlääkäri toivoo, ettei leipää syötettäisi hevoselle ainakaan ennen hammashoitoa. ”Minulla saattaa mennä jopa 20 minuuttia siihen, että saan hampaan pinnan putsattua leivästä.”.Lisäksi Von Wendt pyytää jutussa painotettavan, että hevosen suuta ei ole mahdollista tutkia perusteellisesti, jos hevosta ei ole rauhoitettu..Jos joku tulee sanomaan, että hänen hevosensa suu on aina hoidettu ilman rauhoittamista, pidän aiheesta tunnin palopuheen..Hän painottaa, että vaikka rauhoittamaton hevonen seisoisikin operaation ajan rauhassa paikallaan, sen kieli ja posket liikkuvat, eikä suuta silloin pysty tutkimaan niin perusteellisesti kuin pitäisi..”Monesti hevoset, joita on tutkittu paljon rauhoittamatta, ovat lopulta hankalia tutkittavia myös rauhoitettuina. Luulen, että niille jää jonkinlainen muistijälki.”.Syömättömyys huono mittariHammasongelmia voi olla vaikeaa havaita ulospäin, sillä hevonen on hyvin taitava peittämään kipunsa, Von Wendt muistuttaa..”Monesti ihmiset ajattelevat, että ei hevosella voi olla hammasongelmaa, koska se syö kuitenkin ihan hyvin.”.Yleensä esimerkiksi paha juuripaise tai ikeneen osuva haljennut hammas ovat niin kivuliaita, että hevonen lakkaa kokonaan syömästä. Monien muiden hammasongelmien kanssa se todennäköisesti kuitenkin pyrkii jatkamaan syömistä. .”Omistaja ei välttämättä huomaa mitään muuta kuin että hevonen painaa toiselle ohjalle tai kulkee hieman pää vinossa.”.Hampaan poisto vie helposti koko työpäivänHevosen poskihampaan poistaminen on aina vihoviimeinen vaihtoehto, eläinlääkäri Jessica Von Wendt painottaa. Joskus se on kuitenkin ainoa vaihtoehto. Esimerkiksi tätä juttua edeltävällä viikolla Von Wendt on tehnyt klinikallaan kaksi poskihampaan poisto-operaatiota.Työhön on yleensä varattava kokonainen työpäivä. Joskus aikaa kuluu enemmänkin.”Hevosen pään anatomia tekee työstä vaikeaa”, eläinlääkäri selittää.Hampaasta vain noin yksi neljäsosa on näkyvillä, loput luun sisässä. Ensisijaisesti Von Wendt pyrkii operoimaan suun kautta, mutta mikäli se ei onnistu, toimenpide tehdään niin sanotilla transbukkaali-tekniikalla.”Hevosen poskeen tehdään työskentelyä varten sentin pituinen viilto, jonka kautta pystytään työskentelemään erikoisvälineillä ja avustamaan hammasta pois kuopasta. Suukameran avulla nähdään suuontelo, eli poisto tehdään osittain tähystämällä.”Operaation kuvailua kuunnellessa omissa hampaissa vihloo.”Jos hampaan kruunu on murtunut eikä siitä saa enää otetta pihdeillä, irrotettavaan hampaaseen porataan reikä. Reikään väännetään jengat ja siihen ruuvitappi, jonka avulla hammas vasaroidaan varovasti irti.” Von Wendt tekee operaation aina seisovalle hevoselle. Hevonen on rauhoitettu, ja lisäksi sille laitetaan poistettavasta hampaasta riippuen joko ylä- tai alaleuan kattava johtopuudutus sekä paikallispuudutus.Toipumisaika vaihtelee kahden ja neljän viikon välillä.”Jotkut tekevät hampaanpoiston kaadetulle hevoselle, ja silloin leikkaus on hieman erilainen. Se on usein edullisempi vaihtoehto, mutta toipumisaika on pidempi.”Von Wendtin klinikalla esimerkiksi poskihampaan poistamisesta saa maksaa 1 500–3 000 euroa, tapauksesta riippuen. Työtuntien lisäksi lääkkeitä ja muuta materiaalia kuluu paljon, ja työssä tarvittavia välineitä on uusittava usein. ”Tällaisessa työssä ne menevät helposti rikki.”Esimerkiksi hammaspihdit maksavat noin 1 000 euroa. Niitä Von Wendtillä on reilut parikymmentä.Jos hampaan juurissa ei röntgenkuvien perusteella ole laajoja muutoksia, poistaminen voidaan korvata juurihoidolla. Silloin hoitokertoja vaaditaan kahdesta kolmeen, joista ensimmäinen maksaa yleensä noin 1 500 euroa, seuraavat noin 700. Juurihoidon etu on, että hammas säilyy eikä hevosen tarvitse jäädä sairastauolle.

Pelkkä raspaaminen ei aina riitä hoidoksi – "Hevosen hampaiden anatomia on ihan oma maailmansa" (tilaajille)

Emilia Lehtonen

Aiheeseen liittyvää