Tiede tunnistaa hyvän pohjan, mutta miten se määritellään ja miten laadukas pohja syntyy?

Jokaisella hevosella on oikeus hyvään pohjaan, painottaa pitkän linjan hevosmies, hyvinkääläinen Kari Tuominen. Hallahuhdan yrittäjänä tunnettu Tuominen on viimeisen viiden vuoden ajan ollu mukana kehittämässä tieteellistä mittaustapaa ratsastuskenttien pohjien arviointiin, omien sanojensa mukaan “edelleen harrastuksena”..Pohjien laadun arviointiMittaukseen käytetään yhdysvaltalais-ruotsalaista OBST-laitetta tai suomalaista Loadmania. Molemmat mittaavat, miten kavioniskun energia imeytyy, siirtyy ja palautuu kentän materiaalissaPohjan mitattavia ominaisuuksia ovat maaperän joustavuus, iskunvaimennus, voiman palautuminen, pito ja tasalaatuisuusPohjan laatu ilmaistaan vihreällä, keltaisella ja punaisella koodivärillä sen mukaan, kuinka lähellä osatetkijöistä saadut mittausarvot ovat tutkimusten pohjalta määriteltyjä optimiarvojaRaviradan testauksessa teknologia ei vielä ole käyttökelpoista.“Kiinnostukseni lähti siitä, että hevosalalla toimitaan edelleen monissa asioissa mutun ja uskomusten pohjalta. Katson, että kenttien pohjien suhteen on aiheellista päästä hyödyntämään tieteen tarjoamia mittausmahdollisuuksia”, hän kertoo..Harrastus on edennyt niin pitkälle, että FEI kutsui Tuomisen tiimeineen helmikuussa Göteborg Horse Show’hun esittelemään osaamistaan. .Tällä hetkellä kenttien pohjatestejä tehdään world cup- kilpailujen lisäksi MM- ja olympiatasolla. FEI:n tavoitteena on, että kenttien mittauksia saataisiin laajennettua ensin muihinkin kansainvälisiin kilpailuihin, sekä aikaa myöten myös kansalliselle tasolle..Tuominen löysi innovatiivisen tavan yhdistää hevosmaailma suomalaiseen insinööriosaamiseen. Hän käyttää mittauksissaan tekniikan tohtori Anssi Lampisen jo 1980-luvun lopulla patentoimaa ja AL-Engineering Oy:n valmistamaa Loadman-laitetta, jonka VTT:llä aikanaan työskennellyt Lampinen suunnitteli alun perin käytettäväksi maaperän tiiviysmittaukseen esimerkiksi rakennusten ja teiden pohjia tehtäessä..“Loadmania käytetään Suomessa maanrakennustyömailla ja laitetta on myyty ulkomaille aina Australiaa ja Uutta-Seelantia myöten”, Tuominen kertoo..Jalkapallomaailma näki kenttien joustomittausten hyödyt jo ennen ratsastajia..“Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on jo pitkään mitannut vastaavia jousto-ominaisuuksia jalkapallokentillä, ja Suomessa siihen käytetään myös sovellusta Loadman-laitteesta”, Tuominen mainitsee..Yksi mittauskerta Loadmanilla vie kahdelta mittaajalta noin kaksi tuntia ja hintaa tutkimukselle tulee Suomessa 500–700 euroa..“Data-analyysin pohjalta annamme sitten suosituksia kentänrakentajalle”, Tuominen sanoo..FEI:n nykyisin ratsastuskenttien pohjien mittaukseen käytettämä laite on yhdysvalloissa laukkahevosten tarpeisiin kehitetty Orono Biomechanical Surface Tester eli OBST, jota Uppsalan maataloustieteellisen yliopiston professori, eläinlääkäri Lars Roepstorff on edelleen kehittänyt erityisesti esteratsastuksen tarpeisiin. .Myös OBST oli Göteborgissa käytössä, kuten myös Helsinki International Horse Show’ssa lokakuussa. Loadman täydentää mittausmahdollisuuksia, joille on kasvava tarve huippuratsastuksen parissa. Laitteiden toimintaperiaate on sama. Ne simuloivat hevosen kavion iskeytymistä kentän pintaan, ja mittaavat, miten energia siirtyy kentän rakenteissa..“Loadman mittaa maaperän ominaisuuksia, OBST kuvaa ehkä enemmän pohjan vaikutusta hevosen jalkoihin. Loadmanin avulla voidaan hevosesta riippumatta sanoa, millaisella pohjalla se liikkuu. Huomioitavaa on, että mittaustulos kertoo tilanteesta sillä hetkellä. Erityisesti ulkokentillä tilanne voi olla viikon päästä ihan toinen”, Tuominen kuvaa..Miten laatu määritellään?Jotta eri kenttien pohjan laatua pystytään luotettavasti mittaamaan, tarvitaan jokin yhteinen näkemys siitä, miten laatu määritellään. Kenttien laatuluokitusta on Tuomisen mukaan lähdetty rakentamaan FEI:n Equine surfaces white paper -tutkimusjulkaisun pohjalta, joka kokoaa tutkimustietoa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat kenttien laatuun ja sitä kautta hevosen hyvinvointiin ja suoritukseen..“Haasteena on saada mittausmenetelmät ja niiden tulokset yhteisen standardin alle. Standardia tarvitaan jotta eri kentät kaukanakin toisistaan saadaan yhteismitallisen vertailtavuuden piiriin”, hän sanoo..Tutkimusten perusteella kenttien pohjien laatua on päädytty arvioimaan viiden eri osatekijän kautta. Nämä ovat FEI:n mukaan englanniksi impact firmness, cushioning, responsiveness, grip ja uniformity. Tuomisen mukaan suomeksi voidaan puhua maaperän joustavuudesta, iskunvaimennuksesta, voiman palautumisesta, pidosta ja tasalaatuisuudesta. Sekä Loadman että OBST mittaavat näitä samoja ominaisuuksia..“Maaperän joustavuus tarkoittaa tässä samaa kuin rakennustekniikassa maaperän kantavuus. Että miltä se kentän pohja tuntuu hevosen jalkaan ja ratsastajan takapuoleen. Onko se joustava ja periksiantava”, Tuominen kuvaa..Iskunvaimennus kertoo siitä, miten hyvin pohja imee energiaa itseensä..“Ääripäät ovat betoni ja suo. Betonilla arvo on matala, eli isku ei vaimene yhtään. Suomaasto ei rasita toki niveliä, kun iskunvaimennus on hyvä, mutta se ei silti tee siitä hyvää pohjaa ratsastukseen”, Tuominen selventää..Voiman palautuminen puolestaan on maaperän joustavuuden vastakohta. Sillä kuvataan, kuinka hyvin pohja palauttaa siihen kavioniskun syöttämän energian ja missä vaiheessa. .“Käytän tässä usein trampoliinivertausta. Trampoliini painuu hypystä alas ja alkaa saman tien nostaa hyppääjää ylös. Mitä paremmin pohja imee energiaa, sitä hitaammin se sitä palauttaa. Jälleen voidaan ajatella, että esimerkiksi suolla on huono kyky palauttaa energiaa”, Tuominen kuvaa..“Hevosten kannalta oleellista on, kuinka nopeasti maa palauttaa energian. Ratsastaja huomaa, tuntuuko pohja joustavalta ja eteenpäinvievältä”, hän jatkaa..Maan leikkauslujuus merkitseePohjassa tulee olla myös pitoa, että hevonen ei kaadu ponnistaessa tai tiukoissa kurveissa, toisaalta esimerkiksi western-ratsastajat eivät liukuvissa liikkeissä sitä juuri kaipaa..“Maarakennetermi olisi tässä maan leikkauslujuus. Kuivalla hiekalla se on olematon ja taas esimerkiksi kivituhkalla pito on liiankin hyvä ja liike pysähtyy kuin seinään”, Tuominen sanoo..Tasalaatuisuus puolestaan määritellään sitä kautta, onko kentän eri kohdissa samanlaiset arvot eri osatekijöille. Tämä varmistetaan mittaamalla kentän pohjaa useista eri mittauspisteistä..“Tasalaatuisuus on lähinnä yksittäisen kentän ominaisuus. Tapahtumiin varta vasten tehdyillä kentillä se ei ole ongelma” Tuominen kertoo..Mittaustulos itsessään ei silti vielä tarkoita mitään, eikä laite tiedä, mikä on hyvä ja huono pohja. .“Ihminen antaa numeroille aseman ja määrittelee kentän arvon”, Tuominen kuvaa..Kuinka sitten saatiin luotua arvot hyvälle kentälle? .“Haastattelemalla huippuratsastajia. Heiltä kysyttiin niin sanottua perstuntumaindeksiä eri kentillä, että onko se kova vai pehmeä, onko joustoa, pitääkö kaarroksissa ja arkooko hevonen alastulossa. Heidän kertomansa perusteella syntyi kuva siitä, millainen on ratsastajien mielestä hyvä kentän pohja. Huipuilta tällainen analyysi onnistuu harrastajia paremmin”, Tuominen selventää..FEI on linjannut, että numeerisia rankinglistoja eri kentistä ei tulla tekemään, vaan kenttien laatuarviointi tehdään niin kutsutun liikennevalomallin avulla. Siinä kentän laadun mainitut viisi osatekijää saavat vihreän, keltaisen tai punaisen värin riippuen siitä, miten hyvin numeroilla ilmaistu mittaustulos istuu määriteltyihin optimiarvoihin..Kolmen aineen sopiva komboHyvä ratsastuskentän pohja syntyy Tuomisen mukaan kenttähiekan, kuidun ja veden oikeanlaisesta suhteesta..“Veden määrä vaihtelee haihtuvuudesta ja kastelusta riippuen jatkuvasti. Parhaat kentät ovat altakastelevia, niitä on Suomessa muutamia”, hän kuvaa. “Jos veden määrä on stabiili, ei joustossa ole eroa kentän eri osien suhteen. Tavallinen ihminen hämmästyisi, jos tietäisi, miten paljon vettä kentän kastelu vaatii. Jos ei ole kastelulaitteistoa, se on haastavaa.”.Kentän rakentaminen alkaa kuitenkin pohjalta. Ensin kuoritaan raakamaa, kunnes vastaan tulee savikerros, joka on tiivis ja siten oiva pohja. Saven päälle tulee suodatinkangas, joka estää saven nousemisen ylöspäin. .Kankaan päälle aletaan kasata mursketta, karkeasta hienojakoisempaan, jotta vesi saadaan ohjattua pois. Murskekerrokset tiivistetään kivituhkalla, jonka päälle tulee vielä areenahiekka ja mahdollinen kuitu..“Areenahiekkaa on sen satatuhatta eri laatua. Kustannusten vuoksi moni ostaa hiekkansa lähialueelta. Luonnonhiekan laadun määrää Suomessa paikkakunta, ja sen saatavuudessa itäinen ja Pohjois-Suomi erottuvat edukseen. Jos raha ei ole este, hiekkaa voidaan parantaa seulomalla ja pesemällä”, Tuominen kertoo..Ammattitaito ja aistit ratkaisevatRaviradoilla luotetaan pääratamestari Juha Keskimaunun mukaan teknologian sijasta ratamestareiden aistihavaintoihin ja ammattitaitoon. Maapohjan mittaukset ovat hänellekin ilmiönä tuttuja..“Ruotsissa niitä on jonkin verran tehty, mutta mitään käyttökelpoista tulosta niistä ei saatu. Suomessa raviratojen pohjia ei ole tällä tavoin testattu”, Keskimaunu sanoo..“Raviradan pinta-alan on noin kolme hehtaaria, eli suuri mitattava ala aiheuttaa omat ongelmansa pohjan laatumäärittelylle. Lisäksi radan toisessa päässä voi vuorokauden- tai vuodenajasta riippuen olla aivan erilaiset olosuhteet kuin toisessa, riippuen esimerkiksi siitä, kuinka paljon tietty kohta saa auringonvaloa”, hän huomauttaa..“Pohjahan on aina joko hyvä tai huono. Kelien kanssa pelataan, ja erityisesti talvisin joudutaan tekemään kompromisseja”Juha Keskimaunu.Myös raviratojen pohja tehdään erikokoisista murskeista, alle karkeampaa ja päälle hienompaa. Murskeen päälle tulee kerros joustohiekkaa, josta käytetään myös nimeä merkkihiekka. Radan päällimmäinen pintakerros on kivituhkaa, joka sitoo hyvin vettä ja tarjoaa kosteana hyvän pidon. Se myös kuivuu ja sulaa nopeasti lämpötilojen vaihdellessa. .“Joustohiekka antaa nimensä mukaisesti joustoa pohjaan. Se myös estää pinnan ja pohjamurskeen sekoittumista. Siinä pyritään käyttämään luonnonhiekkaa. Kivituhkan taas tulee olla tarpeeksi hienojakoista huomioiden, että nykyään ajetaan paljon myös ilman kenkiä”, Keskimaunu kertoo..Ratamestarin mukaan Suomen raviradat ovat pohjiltaan pääosin melko vanhoja ja niiden jousto-ominaisuudet ovat ajastaan heikentyneet. Pohjan materiaalit sekoittuvat hiljalleen toisiinsa ja niiden osuudet voivat vaihdella..“Esimerkiksi optimipaksuus kivituhkakerrokselle on kymmenisen senttiä. Vanhoilla radoilla sitä voi olla huimasti enemmän, kun uutta on ajettu vanhan päälle. Vermossakin sitä oli ennen rataremonttia paikoitellen 60 senttimetriä, Keskimaunu mainitsee..Ammattitaito testataan vaihtelevissa keleissäSääolosuhteet laittavat ratamestarin ammattitaidon testiin. Huomioitavaa on myös, että kilpailupäivänä radan on oltava tiiviimpi ja kovempi kuin harjoitustilanteessa..“Pohjahan on aina joko hyvä tai huono. Kelien kanssa pelataan, ja erityisesti talvisin joudutaan tekemään kompromisseja”, Keskimaunu painottaa..“Tämä on kaikkein vaikein vuodenaika, kun pakkanen ja sula maa vaihtelevat rajusti lähes päivittäin. Valtaosa ihmisistä nauttii aurinkoisista kevätpäivistä, mutta ratamestareille nousee tuskanhiki”, hän jatkaa..Tärkein huoltotoimenpide on kastelu. Kesällä sen avulla radan joustoa pystytään säätämään. Säätiedotusten seuraaminen on keskeistä..“Sateen alla tiivistetään pintaa, muuten materiaali valuu kallistetuissa kaarteissa sisäradalle. Kuivalla säällä taas kastellaan riittävästi, että saadaan kimmoisa pohja”, Keskimaunu sanoo..Radan peruskastelu vie 250 000 litraa vettä, kilpailupäivänä menee samanmoinen satsi. Vermo hyödyntää kastelussa sadevesikeruualtaaseen kertynyttä luonnonvettä, mikä laskee osaltaan hoitokustannuksia..Talvella ratojen pohjat puolestaan ovat jäässä ja pintakerrokseen pystytään vaikuttamaan vähemmän. .“Pohjoisessa radan pinta jäädytetään teräsjääksi, etelässä hiekkapinta pyritään pitämään mahdollisuuksien mukaan irtonaisena. Talvella pohjamittauksia ei pystyisi edes tekemään”, ratamestari kuvaa..Keskimaunun mukaan vaatimustaso ratojen kunnolle on kasvanut, mitä hän pitää hyvänä asiana. .“Nykypäivänä on myös paljon ymmärrystä sille, että kyseessä on ulkoilmalaji. Sellaista palautetta kuulee mielellään, että rata oli olosuhteisiin nähden hyvä”, hän sanoo..Myös kohonnut kustannustaso vaikuttaa huoltotoimenpiteisiin..“Huonolla kelillä pitää punnita tarkasti, kuinka paljon lähdetään rataa kunnostamaan, vai pitääkö kilpailua siirtää”, Keskimaunu sanoo..Keskimaunun mukaan on tärkeää, että kilpailijat voivat luottaa siihen, että kentän hyvän kunnon eteen on tehty kaikki, mitä voidaan..Vermossa tukeudutaan kokemuksen tuomaan oppiin. Keskimaunulla kilpailupäiviä on takana yli 800. Varsinaisia huippupäiviä ratamestarilla on omien sanojensa mukaan “yhden käden sormin laskettava määrä”, sillä aina löytyy omasta mielestä jotakin, minkä voisi tehdä ensi kerralla paremmin..“Ratamestari tekee radan hevosille. Pyrkimys on saada näille huippu-urheilijoille hyvä ja turvallinen alusta”, Keskimaunu painottaa..Solvallan ratapohja on testattuTutkimustulosten lyhytikäisyys on ongelma.Ruotsissa Solvallan raviradan ratamestari Markus Petersonilla on kokemusta radan pohjan mittauksesta OBST-laitteen avulla muutaman vuoden takaa.“Mittauksia tehtiin, kun radalla testattiin uutta pintamateriaalia. Halusimme tietää, miten eri materiaalit vaikuttavat radan pitoon ja kimmoisuuteen”, Peterson kertoo.Ratamestari suhtautuu suomalaisen kollegansa tavoin varauksellisesti mekaanisen kavion hyödyntämiseen raviratojen pohjien analysoinnissa.“Ongelmaksi muodostuu se, että mittaustulos pätee vain tietyllä hetkellä. Ulkoiset tekijät vaikuttavat hyvin paljon siihen, että hyvinkin lyhyen ajan päästä tulos voi olla aivan erilainen”, Peterson sanoo.Myös Peterson nostaa esiin raviratojen suuren koon sekä sääolosuhteiden ja vuodenaikojen vaihtelun. Veden lumen, jään, auringonvalon ja varjon vaikutukset on aina huomioitava.“Joudumme työskentelemään kunkin päivän vallitsevan kelin mukaan. Tietynlaisella säällä tarvitaan tietyt toimenpiteet, jotta rata on hevosille turvallinen. Esimerkiksi sateella tarvitaan pintamateriaaliin suurempaa raekokoa ja rataan tiiviimpää pintaa, jotta se ei mene liejuksi”, hän kuvaa.Mekaaninen kavio kiersi Ruotsin ratsastuskenttiä ja raviratoja tiiviisti jokunen vuosi sitten. Petersonin mukaan ravimaailma kenties toivoi tutkimusten tuottavan jonkinlaisen keskiarvon tai ohjeistuksen siitä, millaisia materiaalivalintoja ja millaista radan rakennetta tulisi tavoitella, jotta lopputuloksena olisi laadukas alusta. Ehkäpä myös, miten raviratojen pohjia kannattaisi lähteä parantamaan.“Tätä tavoitetta ei kuitenkaan saavutettu, sillä raviurheilussa olosuhteet vaihtelevat vuoden ympäri, ja myös eri raviratojen maantieteellinen sijainti vaikuttaa suuresti. Siksi yleispäteviä ohjeita on mahdoton antaa”, ratamestari summaa.

Tiede tunnistaa hyvän pohjan, mutta miten se määritellään ja miten laadukas pohja syntyy?

Aiheeseen liittyvää