Sillä aika paljon on sellaista, mitä ei tiedä tai ole ainakaan tullut ajatelleeksikaan.Aidan kunnolla on suuri merkitys. Onko se ehjä? Kuinka hyvin aitalangat johtavat sähköä, onko aidassa hyvät liitokset vai onko se täynnä sähkönkulkua vaikeuttavia solmuja sekä millaiset olosuhteet aidattavalla alueella on, eli osuuko aitaan kasvillisuutta, joka johtaa sähköä hukkaan. Onko maaperä riittävän kosteaa, jolloin sähkö kulkee hyvin tai rutikuivaa kivikkoa, joka ei johda hyvin sähköä? Entä riittääkö maadoitus ja onko se kunnossa?Sähkö virtaa ja johtuu itselleen ominaisesti, omia lakejaan noudattaen, ja siitä seuraa tiettyjä asioita.Kuinkakohan moni on tehnyt sen virheen, että on heittänyt sähköaidan veräjän kahvan maahan kun on hakenut hevosen tarhasta? Jos kulkee veräjän ja maadoituskangen välistä, ja itsellä on jalassa lenkkarit, crocsit tai kumisaappaat, ei huomaa sitä, että sähköä johtuu maahan, josta se lähtee kulkemaan kohti maadoituskankea – niin kuin sähkö aina ja joka tilanteessa tekee.Kumisaappaat suojaavat ihmistä, mutta hevonen voi tuntea sähkön kavioissaan epämiellyttävänä. Etenkin, jos sillä on vielä teräskengät jalassaan, jonka naulatkin johtavat sähköä sisemmäksi kavioon. Pahempi tilanne syntyy oikeastaan vain, jos hevonen polkaisee yhdellä jalallaan vielä veräjään, jolloin se saa sähköä kehoonsa joka jalasta. Siinä ei tarvitse sitten miettiä, miksi hevonen vastustelee portista menoa tai ryntää. Se on oppinut, että avoimet veräjät ovat huono juttu. Veräjän kahva on mahdollista rakentaa niin, että kun sen irroittaa koukustaan, siinä ei kulje enää sähkö.Tai onko tullut tehtyä niin, että ottaa toisella kädellä tukea metallisesta maadoituskepistä ja toisella tarttuu lankaan? Eli sähköinsinöörin sanoin koskee molempiin elektrodeihin samaan aikaan ja tekee itsestään osan virtapiiriä – elävän sähköaidan. Tämän tilanteen ei pitäisi voida tapahtua, mutta tapahtuu silti.Diplomi-insnööri Janne Kivijärvi Farmcomp-yrityksen tuotekehittelypuolelta toteaa tähän, että maadoituskangesta ei koskaan pitäisi voida ottaa tukea. Jos voi, kanki on asennettu väärin. Maadoituskangesta ei pitäisi näkyä maan päällä melkeinpä mitään, korkeintaan pieni nysä paikallistamisen vuoksi. Muuten sen kuuluu olla maan alla. Maadoitus, tuo välttämätön osioLangasta sähkö kulkee aina kohti maadoituskeppiä tai -kankea, se on välttämätöntä virtapiirin syntymiseksi. Jos jokin estää sähkön maadoittumisen, vaikkapa kuminen tai muovinen osa sen reitillä, virtapiiriä ei synny. Kumi ja muovi eivät johda sähköä.Kumisaappaat ovat hyvä suojavaate, joskaan tavalliset vettä pitämään tarkoitetut kumisaappaat eivät luonnolllisestikaan ole sertifioituja sähköasentajan suojavarusteita ja on myös aivan mahdollista tarkoituksella valmistaa saappaat, joiden pohja nimenomaan johtaa jonkin verran sähköä.Sähköasentajille myydään saappaita, jotka on suunniteltu ja testattu niin, että ne varmuudella eristävät sähköä johonkin tiettyyn jännitteeseen asti. Aitapulssi on kuitenkin niin nopea, että niin kutsutun kapasitiivisen kytkeytymisen vuoksi pieni osa pulssista voi tuntua, vaikka varsinaista johtavaa maakontaktia ei olisi lainkaan eli vaikka saappaat eristäisivät aivan täydellisesti.Toisaalta taas, jos seisoo rautakengät jalassaan vesilätäkössä, sähköä saa reilummin ja enemmän koko vartalolle, sillä sekä metalli että kuravesi johtavat hyvin sähköä.Eläinkoulutuksessa sähköaita mainitaan toisinaan loistavana esimerkkinä oikein toimivasta rangaistuksesta. Se tulee aina, välittömästi ja oikea-aikaisesti, ja myös lakkaa välittömästi, kun eläin vetäytyy langasta pois.Kivijärvi kertoo, että hevoset suhtautuvat aitaan kukin luonteelleen ominaisesti. On yksilöitä, jotka ottavat aidasta tällin vain kerran elämässään, eikä aidassa tarvitse sen jälkeen enää edes pitää virtaa päällä. Toisaalta on yksilöitä, jotka testaavat useita kertoja päivässä, mikä on langan tilanne.Sähkölanka kannattaa vetää aina suhteellisen kireälle, sillä eläin oppii myös, miltä sähkölanka tuntuu ilmankin sähköä. Kun se yhdistää kireän napakan langan saamaansa sähköiskuun, pelkkä kireä lanka on sille itsessään jo epämiellyttävä ja vältettävä asia. ”Tässä on aita, joka tuntuu.” Kipua vai ei?Aiheuttaako lanka kipua, on kuitenkin hyvä kysymys. Jokainen, joka on lapsena juossut sähkölankaan, tietää miltä keskivertopaimenen antama sähköisku tuntuu. Se tuntuu pikemminkin muljaisuna ja kouraisuna kuin varsinaisena kipuna.Sähköpaimenia on tarjolla eri voimakkuuksissa. Kun paimen antaa sähköisen aitapulssin kerran sekunnissa tai harvemmin, siinä välillä se lataa sisällensä sähköenergiaa samaan tapaan kuin perinteisen kameran salamavalolaite ja sitten pulssihetkellä tämä energia puretaan hyvin nopeasti aitaan. Tehokkaammassa paimenessa energiaa ladataan iskua varten enemmän. Riippuu sitten aidan rakenteesta, pituudesta ja kunnosta ja vertailtavista paimenista, miten tämä sitten aitaan koskevan tuntemuksessa vaikuttaa.Usein, joskaan ei aina, tehokkaampi paimen antaa suuremman jännitteen, jolloin iskun saaminen on todennäköisempää ja pulssin sähkövirran huippuarvo suurempi, joten aistimus voi olla voimakkaampi. Tehokkaamman paimenen pulssi on tyypillisesti myös hieman pidempikestoinen, mikä voi myös voimistaa aistimusta. Aina tehokkaampi paimen ei kuitenkaan anna suurempaa iskua, sillä huonosti sähköä johtavat aitalangat eivät välttämättä kykene ottamaan sen iskusta vastaan kuin pienen osan, jolloin tehokas laite toimii ikään kuin tyhjäkäynnillä ja sopivamman tehoinen paimen saattaa ajaa asiansa jopa paremmin.Jos koskijan ja sähkölangan väliin jää pienen pieni väli, syntyy kipinä. Tämä voi liittyä muun muassa ihon ylimenovastukseen ja siihen, että ilmaraon yli hyppäävä sähkö näkyy valokaarikipinänä.Iho itsessään tapaa olla kuivahko suojakuori, joka johtaa sähköä paljon huonommin kuin ihon sisäpuolella olevat kosteammat ruumiinosat. Aitapulssin tuntemukseenkin voi vaikuttaa paljon se, onko iho kuiva vai hikinen.Kipinän aiheuttava tilanne voisi syntyä vaikkapa, jos sattuu olemaan karvainen eläin ja karvat ottavat ensin lankaan. Nipistys voi tuntua, vaikka paimenessa olisi heikkokin teho. Kipinöintiä syntyy silloin, kun sähkö ei virtaa esteettömästi, eli kun vaikkapa aitalangat miltei koskevat toisiaan, mutta väliin jää pieni rako.Aidasta voi viedä tehoa myös se, että laitumella kasvavat ruohon korret koskettavat lankaa. Jokainen tällainen korsi vie langasta tehoa johtamalla sitä maahan. Onko aidan antama sähköisku vaarallinen? Sähköpaimenet ovat kaikki turvamarginaalin sisällä, joten niiden antama sähköisku ei ole vaarallinen, ainoastaan epämiellyttävä.Oleellista sähköiskun mahdollisessa vaarallisuudessa on, mitä reittiä sähkö kehossa kulkee. Sähkömiehillä ei turhaan ole ollut lentävää ohjetta ”tee aina sähköasennukset toinen käsi taskussa”. Vaarallisinta on ihmisen kannalta, jos sähkö kulkee sellaista reittiä, että se läpäisee sydämen. Vaikkapa yhdestä kädestä toiseen käteen, kun taas saman käden pikkurillistä vaikkapa peukaloon, ei ole lainkaan yhtä huono tilanne. Sydämellä on oma sähköinen toimintansa, joka voi ulkopuolisesta voimakkaasta sähkölatauksesta häiriintyä. Ei kahta eri aitaa samaan paikkaanNyrkkisääntö on, että eri virtalähteestä virtaa saavaa kahta eri sähköaitausta ei saa perustaa niin lähekkäin, että aitauksen ali ryömivän tai lankoihin muuten sotkeutuvan ihmisen on vaarana sotkeutua yhtäaikaa molempiin lankoihin. Minimivälinä pidetään kahta ja puolta metriä, jolloin maassa kädet suorana makaava pitkäkään ihminen ei voi edes teoriassa osua kahteen lankaan yhtä aikaa. Turvaväli suojaa myös eläimiä. .Jos aita korvataan ihmisellä, jolloin kaikki se sähkö, minkä paimen kykenee aitaan aita kykenee tuottamaan, menee ihmiseen, siinä ei mene likimainkaan henki, mutta ei se mukavalta tunnu.. Sähkö aiheuttaa lihaksiin kouristelua, kuten huomataan hyvin matalatehoisistakin laitteista, kuten tens-hoitolaitteista. On vaarana, että langasta ei pääse lihasten kouristelun takia irti. Sähköpaimenet langat on kehitetty sellaisiksi, että niissä aidassa kulkeva sekunnin murto-osan (1/10 000 sekuntia) kerrallaan kestävä sähköimpulssi kulkee sen verran harvaan, vain kerran sekunnissa, että langasta pääsee irti. Näin ei välttämättä tapahdu, mikäli pulsseja tulisi tiheämmin, kahdesta eri laitteesta. Jos kehoon on kosketuksessa kaksi eri tahtiin sykkivää sähkölankaa, sekunnin väli voi lyhentyä puoleen, mikä vaikeuttaa irroittautumista.Turvastandardit on toki määritelty niin, että jos aita korvataan ihmisellä, jolloin kaikki se sähkö, minkä paimen kykenee aitaan aita kykenee tuottamaan, menee ihmiseen, siinä ei mene likimainkaan henki, mutta ei se mukavalta tunnu. Jo 1930-luvulla SuomessaSähköpaimen on melkoisen iäkäs keksintö, sellaisia on ollut käytössä Suomessakin jo 1930-luvulla. Ensimmäinen yritys, joka niitä valmisti oli helsinkiläinen Hissinhuolto Oy vuonna 1938.”Joskus niitä alkuperäisiä laitteita on tullut korjattavaksikin”, Kivijärvi kertoo.Sähköaitauksista sinänsä on dokumentaatiota jo 1800-luvun puolelta, mutta silloin niiden tehtävä oli lähinnä hintaan mihin hyvänsä pitää jokin aidan ulkopuolella.Entä mitä sähkö on? Sitä ei ole helppo selittää. Sähkö on virtaavaa energiaa, hiukkasten liikettä kahden jännittyneen kohteen välillä.Sähköisiä ilmiöitä alettiin tosissaan tutkia 1600-luvulla. Vuonna 1800 keksittiin ensimmäinen paristo, joka oli kätevä virtalähde aiempiin kyhäelmiin verrattuna ja varmasti vauhditti tutkimusta kovasti, kun seuraavina vuosikymmeninä alkoi putkahdella ihan käytännöllisiä keksintöjä, kuten sähkömoottori ja myöskin sähköaita. Tätä ennen hankaussähköä ja salamia oli ihmetelty satoja, jos ei tuhansia vuosia. Sähköankeriaasta on kirjallisia kuvauksia tuhansien vuosien takaa, eli jotakuinkin niin kaukaa kuin ylipäätään mitään kirjallista on tiedossa. Näin se toimiiKun eläin koskettaa sähköistettyä aitaa, sähkö kulkee aidasta eläimen kautta maahan, maata pitkin maadoituskankiin ja maadoituskankien kautta takaisin paimeneen antaen mennessään eläimelle iskun – muodostuu siis virtapiiriIskua ei siis synny vielä siitä, että eläin koskee sähköistettyä aitaa, vaan vasta siitä, kun sähkö kulkee takaisin paimeneenMikäli sähkön tie syystä tai toisesta katkeaa eläimen ja maan välillä, eläin ei saa iskua, vaikka paimen toimisikin, kuten pitää .Salama on megaluokan sähköpurkausHevosia ja karjaa kuolee silloin tällöin salamaniskuun. Toisinaan ihmisiäkin. Salama on toisiinsa törmäävien pilvien synnyttämää valtavaa ”kissasähköä” eli hankaussähköä. Se käyttäytyy kuin sähkö aina, pyrkii kohti maapalloa helpointa ja suorinta reittiä pitkin, eli usein ensin korkeimpaan, hyvin sähköä johtavaan kohteeseen – vaikkapa kosteaan kuuseen. Tähän periaatteeseen perustuvat talojen ukkosenjohdattimet.Laitumella hevonen voi joissakin tapauksessa olla tämä korkein sähköä johtava kohde. Neljä jalkaa kosteassa maassa tarkoittaa neljää reittiä sähkölle kohti maadoitusta (maata).Jos salama iskee laitumella olevaan puuhun, jonka alla hevoset saattavat olla sateelta suojassa, maahan muodostuu niin suuri jännite, että jo se voi olla tappava. Salamaniskussa sähköä on keskimäärin 15 000 ampeeria, kun sitä on tehokkaassa sähköpaimenessa laboratorio-olosuhteissa keskimäärin 10 ampeeria.Nyt joku turvallisuusasioita pohtiva saattaa kysyä, miten on mahdollista, että paimenesta tulee 10 ampeeria, kun verkkosähkölaitteiden turvallisuutta parannetaan vikavirtasuojilla, jotka katkaisevat sähkönsyötön 0,03 ampeerin tietämillä. Tämä johtuu pohjimmiltaan paimenpulssin erittäin lyhyestä kestosta ja siitä, että pulssi toistuu harvoin, kun verkkosähkö on jatkuvaa. Tavallinen vikavirtasuoja katkaisee hitaimmillaan 0,3 sekunnissa, kun paimenpulssi kestää tyypillisesti 0,0001 sekuntia.Entä ukonilma ja sähköpaimen? Aitaan voi asentaa salamasuojan, jonka tarkoitus on ohjata salamanisku aidasta maahan sen sijaan että salaman virta kulkisi paimenen läpi.Jos salama iskee laitumella olevaan puuhun, jonka alla hevoset saattavat olla sateelta suojassa, maahan muodostuu niin suuri jännite, että jo se voi olla tappava.
Sillä aika paljon on sellaista, mitä ei tiedä tai ole ainakaan tullut ajatelleeksikaan.Aidan kunnolla on suuri merkitys. Onko se ehjä? Kuinka hyvin aitalangat johtavat sähköä, onko aidassa hyvät liitokset vai onko se täynnä sähkönkulkua vaikeuttavia solmuja sekä millaiset olosuhteet aidattavalla alueella on, eli osuuko aitaan kasvillisuutta, joka johtaa sähköä hukkaan. Onko maaperä riittävän kosteaa, jolloin sähkö kulkee hyvin tai rutikuivaa kivikkoa, joka ei johda hyvin sähköä? Entä riittääkö maadoitus ja onko se kunnossa?Sähkö virtaa ja johtuu itselleen ominaisesti, omia lakejaan noudattaen, ja siitä seuraa tiettyjä asioita.Kuinkakohan moni on tehnyt sen virheen, että on heittänyt sähköaidan veräjän kahvan maahan kun on hakenut hevosen tarhasta? Jos kulkee veräjän ja maadoituskangen välistä, ja itsellä on jalassa lenkkarit, crocsit tai kumisaappaat, ei huomaa sitä, että sähköä johtuu maahan, josta se lähtee kulkemaan kohti maadoituskankea – niin kuin sähkö aina ja joka tilanteessa tekee.Kumisaappaat suojaavat ihmistä, mutta hevonen voi tuntea sähkön kavioissaan epämiellyttävänä. Etenkin, jos sillä on vielä teräskengät jalassaan, jonka naulatkin johtavat sähköä sisemmäksi kavioon. Pahempi tilanne syntyy oikeastaan vain, jos hevonen polkaisee yhdellä jalallaan vielä veräjään, jolloin se saa sähköä kehoonsa joka jalasta. Siinä ei tarvitse sitten miettiä, miksi hevonen vastustelee portista menoa tai ryntää. Se on oppinut, että avoimet veräjät ovat huono juttu. Veräjän kahva on mahdollista rakentaa niin, että kun sen irroittaa koukustaan, siinä ei kulje enää sähkö.Tai onko tullut tehtyä niin, että ottaa toisella kädellä tukea metallisesta maadoituskepistä ja toisella tarttuu lankaan? Eli sähköinsinöörin sanoin koskee molempiin elektrodeihin samaan aikaan ja tekee itsestään osan virtapiiriä – elävän sähköaidan. Tämän tilanteen ei pitäisi voida tapahtua, mutta tapahtuu silti.Diplomi-insnööri Janne Kivijärvi Farmcomp-yrityksen tuotekehittelypuolelta toteaa tähän, että maadoituskangesta ei koskaan pitäisi voida ottaa tukea. Jos voi, kanki on asennettu väärin. Maadoituskangesta ei pitäisi näkyä maan päällä melkeinpä mitään, korkeintaan pieni nysä paikallistamisen vuoksi. Muuten sen kuuluu olla maan alla. Maadoitus, tuo välttämätön osioLangasta sähkö kulkee aina kohti maadoituskeppiä tai -kankea, se on välttämätöntä virtapiirin syntymiseksi. Jos jokin estää sähkön maadoittumisen, vaikkapa kuminen tai muovinen osa sen reitillä, virtapiiriä ei synny. Kumi ja muovi eivät johda sähköä.Kumisaappaat ovat hyvä suojavaate, joskaan tavalliset vettä pitämään tarkoitetut kumisaappaat eivät luonnolllisestikaan ole sertifioituja sähköasentajan suojavarusteita ja on myös aivan mahdollista tarkoituksella valmistaa saappaat, joiden pohja nimenomaan johtaa jonkin verran sähköä.Sähköasentajille myydään saappaita, jotka on suunniteltu ja testattu niin, että ne varmuudella eristävät sähköä johonkin tiettyyn jännitteeseen asti. Aitapulssi on kuitenkin niin nopea, että niin kutsutun kapasitiivisen kytkeytymisen vuoksi pieni osa pulssista voi tuntua, vaikka varsinaista johtavaa maakontaktia ei olisi lainkaan eli vaikka saappaat eristäisivät aivan täydellisesti.Toisaalta taas, jos seisoo rautakengät jalassaan vesilätäkössä, sähköä saa reilummin ja enemmän koko vartalolle, sillä sekä metalli että kuravesi johtavat hyvin sähköä.Eläinkoulutuksessa sähköaita mainitaan toisinaan loistavana esimerkkinä oikein toimivasta rangaistuksesta. Se tulee aina, välittömästi ja oikea-aikaisesti, ja myös lakkaa välittömästi, kun eläin vetäytyy langasta pois.Kivijärvi kertoo, että hevoset suhtautuvat aitaan kukin luonteelleen ominaisesti. On yksilöitä, jotka ottavat aidasta tällin vain kerran elämässään, eikä aidassa tarvitse sen jälkeen enää edes pitää virtaa päällä. Toisaalta on yksilöitä, jotka testaavat useita kertoja päivässä, mikä on langan tilanne.Sähkölanka kannattaa vetää aina suhteellisen kireälle, sillä eläin oppii myös, miltä sähkölanka tuntuu ilmankin sähköä. Kun se yhdistää kireän napakan langan saamaansa sähköiskuun, pelkkä kireä lanka on sille itsessään jo epämiellyttävä ja vältettävä asia. ”Tässä on aita, joka tuntuu.” Kipua vai ei?Aiheuttaako lanka kipua, on kuitenkin hyvä kysymys. Jokainen, joka on lapsena juossut sähkölankaan, tietää miltä keskivertopaimenen antama sähköisku tuntuu. Se tuntuu pikemminkin muljaisuna ja kouraisuna kuin varsinaisena kipuna.Sähköpaimenia on tarjolla eri voimakkuuksissa. Kun paimen antaa sähköisen aitapulssin kerran sekunnissa tai harvemmin, siinä välillä se lataa sisällensä sähköenergiaa samaan tapaan kuin perinteisen kameran salamavalolaite ja sitten pulssihetkellä tämä energia puretaan hyvin nopeasti aitaan. Tehokkaammassa paimenessa energiaa ladataan iskua varten enemmän. Riippuu sitten aidan rakenteesta, pituudesta ja kunnosta ja vertailtavista paimenista, miten tämä sitten aitaan koskevan tuntemuksessa vaikuttaa.Usein, joskaan ei aina, tehokkaampi paimen antaa suuremman jännitteen, jolloin iskun saaminen on todennäköisempää ja pulssin sähkövirran huippuarvo suurempi, joten aistimus voi olla voimakkaampi. Tehokkaamman paimenen pulssi on tyypillisesti myös hieman pidempikestoinen, mikä voi myös voimistaa aistimusta. Aina tehokkaampi paimen ei kuitenkaan anna suurempaa iskua, sillä huonosti sähköä johtavat aitalangat eivät välttämättä kykene ottamaan sen iskusta vastaan kuin pienen osan, jolloin tehokas laite toimii ikään kuin tyhjäkäynnillä ja sopivamman tehoinen paimen saattaa ajaa asiansa jopa paremmin.Jos koskijan ja sähkölangan väliin jää pienen pieni väli, syntyy kipinä. Tämä voi liittyä muun muassa ihon ylimenovastukseen ja siihen, että ilmaraon yli hyppäävä sähkö näkyy valokaarikipinänä.Iho itsessään tapaa olla kuivahko suojakuori, joka johtaa sähköä paljon huonommin kuin ihon sisäpuolella olevat kosteammat ruumiinosat. Aitapulssin tuntemukseenkin voi vaikuttaa paljon se, onko iho kuiva vai hikinen.Kipinän aiheuttava tilanne voisi syntyä vaikkapa, jos sattuu olemaan karvainen eläin ja karvat ottavat ensin lankaan. Nipistys voi tuntua, vaikka paimenessa olisi heikkokin teho. Kipinöintiä syntyy silloin, kun sähkö ei virtaa esteettömästi, eli kun vaikkapa aitalangat miltei koskevat toisiaan, mutta väliin jää pieni rako.Aidasta voi viedä tehoa myös se, että laitumella kasvavat ruohon korret koskettavat lankaa. Jokainen tällainen korsi vie langasta tehoa johtamalla sitä maahan. Onko aidan antama sähköisku vaarallinen? Sähköpaimenet ovat kaikki turvamarginaalin sisällä, joten niiden antama sähköisku ei ole vaarallinen, ainoastaan epämiellyttävä.Oleellista sähköiskun mahdollisessa vaarallisuudessa on, mitä reittiä sähkö kehossa kulkee. Sähkömiehillä ei turhaan ole ollut lentävää ohjetta ”tee aina sähköasennukset toinen käsi taskussa”. Vaarallisinta on ihmisen kannalta, jos sähkö kulkee sellaista reittiä, että se läpäisee sydämen. Vaikkapa yhdestä kädestä toiseen käteen, kun taas saman käden pikkurillistä vaikkapa peukaloon, ei ole lainkaan yhtä huono tilanne. Sydämellä on oma sähköinen toimintansa, joka voi ulkopuolisesta voimakkaasta sähkölatauksesta häiriintyä. Ei kahta eri aitaa samaan paikkaanNyrkkisääntö on, että eri virtalähteestä virtaa saavaa kahta eri sähköaitausta ei saa perustaa niin lähekkäin, että aitauksen ali ryömivän tai lankoihin muuten sotkeutuvan ihmisen on vaarana sotkeutua yhtäaikaa molempiin lankoihin. Minimivälinä pidetään kahta ja puolta metriä, jolloin maassa kädet suorana makaava pitkäkään ihminen ei voi edes teoriassa osua kahteen lankaan yhtä aikaa. Turvaväli suojaa myös eläimiä. .Jos aita korvataan ihmisellä, jolloin kaikki se sähkö, minkä paimen kykenee aitaan aita kykenee tuottamaan, menee ihmiseen, siinä ei mene likimainkaan henki, mutta ei se mukavalta tunnu.. Sähkö aiheuttaa lihaksiin kouristelua, kuten huomataan hyvin matalatehoisistakin laitteista, kuten tens-hoitolaitteista. On vaarana, että langasta ei pääse lihasten kouristelun takia irti. Sähköpaimenet langat on kehitetty sellaisiksi, että niissä aidassa kulkeva sekunnin murto-osan (1/10 000 sekuntia) kerrallaan kestävä sähköimpulssi kulkee sen verran harvaan, vain kerran sekunnissa, että langasta pääsee irti. Näin ei välttämättä tapahdu, mikäli pulsseja tulisi tiheämmin, kahdesta eri laitteesta. Jos kehoon on kosketuksessa kaksi eri tahtiin sykkivää sähkölankaa, sekunnin väli voi lyhentyä puoleen, mikä vaikeuttaa irroittautumista.Turvastandardit on toki määritelty niin, että jos aita korvataan ihmisellä, jolloin kaikki se sähkö, minkä paimen kykenee aitaan aita kykenee tuottamaan, menee ihmiseen, siinä ei mene likimainkaan henki, mutta ei se mukavalta tunnu. Jo 1930-luvulla SuomessaSähköpaimen on melkoisen iäkäs keksintö, sellaisia on ollut käytössä Suomessakin jo 1930-luvulla. Ensimmäinen yritys, joka niitä valmisti oli helsinkiläinen Hissinhuolto Oy vuonna 1938.”Joskus niitä alkuperäisiä laitteita on tullut korjattavaksikin”, Kivijärvi kertoo.Sähköaitauksista sinänsä on dokumentaatiota jo 1800-luvun puolelta, mutta silloin niiden tehtävä oli lähinnä hintaan mihin hyvänsä pitää jokin aidan ulkopuolella.Entä mitä sähkö on? Sitä ei ole helppo selittää. Sähkö on virtaavaa energiaa, hiukkasten liikettä kahden jännittyneen kohteen välillä.Sähköisiä ilmiöitä alettiin tosissaan tutkia 1600-luvulla. Vuonna 1800 keksittiin ensimmäinen paristo, joka oli kätevä virtalähde aiempiin kyhäelmiin verrattuna ja varmasti vauhditti tutkimusta kovasti, kun seuraavina vuosikymmeninä alkoi putkahdella ihan käytännöllisiä keksintöjä, kuten sähkömoottori ja myöskin sähköaita. Tätä ennen hankaussähköä ja salamia oli ihmetelty satoja, jos ei tuhansia vuosia. Sähköankeriaasta on kirjallisia kuvauksia tuhansien vuosien takaa, eli jotakuinkin niin kaukaa kuin ylipäätään mitään kirjallista on tiedossa. Näin se toimiiKun eläin koskettaa sähköistettyä aitaa, sähkö kulkee aidasta eläimen kautta maahan, maata pitkin maadoituskankiin ja maadoituskankien kautta takaisin paimeneen antaen mennessään eläimelle iskun – muodostuu siis virtapiiriIskua ei siis synny vielä siitä, että eläin koskee sähköistettyä aitaa, vaan vasta siitä, kun sähkö kulkee takaisin paimeneenMikäli sähkön tie syystä tai toisesta katkeaa eläimen ja maan välillä, eläin ei saa iskua, vaikka paimen toimisikin, kuten pitää .Salama on megaluokan sähköpurkausHevosia ja karjaa kuolee silloin tällöin salamaniskuun. Toisinaan ihmisiäkin. Salama on toisiinsa törmäävien pilvien synnyttämää valtavaa ”kissasähköä” eli hankaussähköä. Se käyttäytyy kuin sähkö aina, pyrkii kohti maapalloa helpointa ja suorinta reittiä pitkin, eli usein ensin korkeimpaan, hyvin sähköä johtavaan kohteeseen – vaikkapa kosteaan kuuseen. Tähän periaatteeseen perustuvat talojen ukkosenjohdattimet.Laitumella hevonen voi joissakin tapauksessa olla tämä korkein sähköä johtava kohde. Neljä jalkaa kosteassa maassa tarkoittaa neljää reittiä sähkölle kohti maadoitusta (maata).Jos salama iskee laitumella olevaan puuhun, jonka alla hevoset saattavat olla sateelta suojassa, maahan muodostuu niin suuri jännite, että jo se voi olla tappava. Salamaniskussa sähköä on keskimäärin 15 000 ampeeria, kun sitä on tehokkaassa sähköpaimenessa laboratorio-olosuhteissa keskimäärin 10 ampeeria.Nyt joku turvallisuusasioita pohtiva saattaa kysyä, miten on mahdollista, että paimenesta tulee 10 ampeeria, kun verkkosähkölaitteiden turvallisuutta parannetaan vikavirtasuojilla, jotka katkaisevat sähkönsyötön 0,03 ampeerin tietämillä. Tämä johtuu pohjimmiltaan paimenpulssin erittäin lyhyestä kestosta ja siitä, että pulssi toistuu harvoin, kun verkkosähkö on jatkuvaa. Tavallinen vikavirtasuoja katkaisee hitaimmillaan 0,3 sekunnissa, kun paimenpulssi kestää tyypillisesti 0,0001 sekuntia.Entä ukonilma ja sähköpaimen? Aitaan voi asentaa salamasuojan, jonka tarkoitus on ohjata salamanisku aidasta maahan sen sijaan että salaman virta kulkisi paimenen läpi.Jos salama iskee laitumella olevaan puuhun, jonka alla hevoset saattavat olla sateelta suojassa, maahan muodostuu niin suuri jännite, että jo se voi olla tappava.
