Raviuran jälkeen: suomenhevosella vaikka mestaruustasolle, mutta entä lämminverisellä? "Väitän, että ne kaikki eivät ole ratsuina kovin onnellisia"

Kun kilpaa juokseminen jää historiaan, lämminverisen vahvuus kääntyykin sen heikkoudeksi: ravivarmuus alkaakin tarkoittaa sitä, että useimpien yksilöiden on hyvin vaikea laukata pitkänkään harjoittelun jälkeen. Suomenhevosista taas melkein kaikki oppivat ainakin jonkinlaisen laukan..Jos hevosta on ajettu hyvällä kädellä, en näkisi, että se lähtisi takamatkalta ratsukoulutukseen.Rosali Kivitie. Lisäksi eroa on hevosen tulevaisuuden näkymissä. Suomenhevoset saattavat raviuran jälkeen edetä koulu-, kenttä- tai esteratsastuksessa rodun mestaruustasolle ja jopa mitaleille saakka. Lämminverisille omia kilpailuluokkia ei ole, ja niistä vain muutamat yksilöt ovat nousseet edes aluetasolle. Toisaalta lämminverisillä on myös vankka kannattajakunta, joka arvostaa niitä harrastehevosina esimerkiksi keveyden ja toimivuuden takia..Joskus aikanaan tavattiin sanoa, että jos nuoren ratsun koulutuksessa lähdetään nollasta, entisen ravihevosen kohdalla ratsukoulutukseen lähdetään pitkästi miinuksen puolelta. Tämä viisaus on hevostaitojen kehittyessä käynyt vanhanaikaiseksi..”Ehkä tämä ajatus tulee siltä ajalta, kun hevosia vedettiin enemmän viimeiseen asti, ja ne juoksivat 100 starttia, vaikka laukkasivat joka kerta. Nykyään niitä ajetaan enimmäkseen kivasti ja nätisti. Jos taas hevosella ei ole raviin lahjoja, se todetaan aika nopeasti ja ne jätetään pois raviurheilusta. Jos hevosta on ajettu hyvällä kädellä, en näkisi, että se lähtisi takamatkalta ratsukoulutukseen. Yleensä ravihevoset ovat myös sikäli kivoja hevosia, että ne ovat ammattilaisten käsittelemiä ja mukavia esimerkiksi lastata ja taluttaa”, pohtii Ypäjän Hevosopistolla ratsastusta opettava ja raviurheilua harrastava Rosali Kivitie..Hevosalaa erittäin laajasti tunteva Marianna Paavolainen on visusti samaa mieltä..”Hevosten käsittely on nykyään järkevämpää, kun miehet ovat järkevöityneet, naiset ovat olleet järkeviä aina. Jalostuksenkin myötä hevosten opettaminen on helpompaa, ja menetelmät ovat keventyneet. Enää ei ajatella, että esimerkiksi varsankoulutus olisi henkien taisto ja painottelu”, hän huomauttaa..Fiksun käsittelyn ansiosta hevoset pysyvät motivoituneina työskentelemään ihmisten kanssa, ja uranvaihtokin on helpompaa..Lämminverisillä ei niin hyvät näkymät ratsunaKivitie näkee suomenhevosten tulevaisuuden ratsuina raviuran jälkeen positiivisessa valossa, mutta lämminveristen kohdalla hän on kriittinen. Iso syy on myös se, että lämminveristen rajoittuneiden tulevaisuuden näkymien takia ne menevät yleensä osaamattomille harrastajille, jotka useinkaan eivät osaa uudelleenkouluttaa hevosia oikein..”Lämminveristen ratsu-urista en ole kauhean innostunut. Väitän, että ne kaikki eivät ole ratsuina kovin onnellisia. Niiden rakenne on vääränlainen, ja niillä on yleensä vääränlaiset ratsastajat, joilla ei ole riittävää tasapainoa ja osaamista. Itse ajattelen, että mitä paremmin ihminen osaa ratsastaa, sitä onnellisempi hänen hevosensa on”, Kivitie sanoo..Sopivana ratsastuskäyttönä lämminverisille hän pitää käyntipainotteista puskaratsastusta, jossa hevosilta ei vaadita asioita, mihin ne eivät sovellu..”Lämminverinen ravihevonen on rakentunut niin, että se ei pysty tulemaan kunnolla takaosansa päälle, eli se ei saa takajalkojaan rungon alle, niin kuin ratsun pitäisi tehdä. Sen on vaikea kantaa rintakehänsä ja käyttää sitten oikein vatsa- ja selkälihaksiaan, koska sen takajalat ennemmin potkaisevat vauhtia eteenpäin kuin kantavat sitä”, Kivitie selittää..Lämminverisen ravi on usein myös niin pitkä, että se väkisinkin kaatuu lavoilleen ja menettää tasapainonsa ratsastuksen tehtävissä. Kivitie muistuttaa, että ratsastuksen koulutusskaalassa ensimmäinen peruskivi on tahti, ja lämminverisille on vaikea saavuttaa se hölkkävauhdissa, missä ratsastuksessa toimitaan..”Kouluratsastuskenttä on 20x40 tai 20x60 metriä, mutta usein lämminveristen raviin tulee tahti vasta sitten, kun ne menevät ravitreenitempoista ravia. Se on ongelma kouluradalla, ja yleensä kun koulutuomarin ominaisuudessa näen siellä lämminveriravurin, en näe, että ratsastaja tai hevonen olisi onnellinen”, Kivitie sanoo..Hän painottaa, että kyse on hevosen hyvinvoinnista. Kun hevonen saa rentoutua itselleen sopivaan tahtiin, se tulee tyytyväiseksi ja myötää tasaiselle tuntumalle..”Aina on muutama poikkeus, joille ratsastus on ok, mutta jos yleistetään, enemmistölle lämminverisistä se ei ole ok. 95 prosenttia ei suorita edes helpolla tasolla, ainakaan, jos ne ovat olleet 13-vuotiaaksi asti ravihevosina”, hän sanoo..Hän miettii, mikä jalostukseen sopimattoman lämminveriravurin sopiva kohtalo sitten voisi olla..”Ei siihen vastausta ole. Seurahevosiksi ja puskaratsuiksi ne sopisivat, ja miksei osaan terapiakäytöstä. Nehän ovat usein paljon käsiteltyjä ja hyvin hoidettuja hevosia”, hän pohtii..Rakenne ei selitä kaikkeaRakennetuomari Marianna Paavolainen toteaa, että rakenne ei hänen nähdäkseen varsinaisesti selitä sitä, miksi lämminverisistä, etenkään täysistä amerikkalaisista, ei meinaa tulla ratsuja. Selkä voi olla suorempi kuin ratsulla, mutta se ei estä hevosta laukkaamasta tai liikkumasta ratsun tavalla. Ennemmin huonoon laukkaan syynä ovat koulutuksen ongelmat ja ennen muuta se, että lämminverisillä on pitkän jalostuksen tuloksena ravaaminen geeneissä. Niiltä on jalostettu laukka pois..”Se on sama kuin islanninhevosella. Ei niistäkään päällepäin näe mistään, että niistä löytyy ne kaikki kummalliset askellajit”, Paavolainen naurahtaa..Lihaksiston rakentumiseen ja hevosen tapaan käyttää itseään voi toki vaikuttaa treenillä. Paavolainen kertoo yhdestä oikein mukavasta lähipiirin lämminverisestä, jonka kanssa suunnattiin pikkuvarsasta asti ratsastukseen. Ei sen laukasta hääviä tullut, mutta kyllä se kolmitahtisesti laukkasi, ja elämänikäisen ratsastusuran myötä se näytti ratsumaiselta rakennetuomarinkin silmiin..Paavolainen sanoo myös samaa kuin Kivitie: monella ravihevosella ratsastuskentälle sopiva nöpöhölkkä ei ole vielä edes puhdasta ravia. Kun taas mennään isompaa ravia, moni ravisukuinen alkaa levittää, mikä on ratsastuksen kannalta negatiivinen asia..”Mutta ei sekään tule rakenteesta”, Paavolainen sanoo..Notkea ja symmetrinen lämminverinen kyllä pystyy olemaan, jos sillä ei ole vaivoja, mutta koulutusta se vaatii. Viimeistään voltatessa ravihevoset oppivat kääntämään kaarteessa päänsä ulos ja juoksemaan lapa edellä, mikä on ihan muuta kuin mitä ratsuhevosilla tavoitellaan..Paavolainen kuitenkin ajattelee, että kyllä lämminverinen oppii tekemään oikein ratsastuksen helpoimmat asiat..”Pitää sitä ravatessakin polkea takapäällä ja käyttää selkäänsä”, hän huomauttaa..Lämminveristen luonteesta hän toteaa, ne ovat helppoja hevosia, jotka eivät liikaa mieti, vaan lähtökohtaisesti ja oikein opetettuna tekevät, mitä pyydetään..Suomenhevonen kehittynyt sporttisemmaksiSuomenhevosten kohdalla virsi on erilainen. Suomenhevonen laukkaa helpommin raviradalla, ja niin se laukkaa ratsastuksessakin. Jalostus on toki tuonut suomenhevosiin ravivarmuutta ja ravihevosen rakennepiirteitä, mutta ei sen enempää Paavolainen kuin Kivitiekään ole huolissaan suomenhevosen monikäyttöisuuden kaventumisesta..”Suomenhevoset ovat kehittyneet paljon sporttisempaan suuntaan, ja rakenteen sportistuminen palvelee myös ratsukäyttöä. Sporttihevonen on aina sporttihevonen”, Paavolainen korostaa..Hyvin etupainoiset ja raskaat suomenhevoset ovat hävinneet molempien linjojen jalostuksessa, ja sille on syynsä. Pitkään mukana olleena Paavolainen korostaa myös suomenhevosten luonteen kehittymistä, ja nimenomaan parempaan suuntaan..Pilalla on koko rotu, kun oriitkin on sellaisia lampaita, että niillä akatkin astuttaaVanhan suomenhevosmiehen suusta kuultua.”En tiedä voiko tätä kirjoittaakaan, mutta aiemmin suomenhevosista osa oli ihan paskoja luonteeltaan, mihin tietenkin saattoi vaikuttaa se, että ne tekivät niin raskasta työtä, että niitä sattui aina jonnekin. Mutta kyllä ne ovat muuttuneet helpommiksi luonteeltaan, ja se palvelee ratsukäyttöä. Suomenhevosissa on yhä se yritteliäisyys ja nöyryys, mutta nyt karskius on jäänyt pois”, Paavolainen hahmottelee..Ja sitten hän kertoo kommentin, jonka humalainen mies hänelle kerran sanoi suomenhevosista: ”Pilalla on koko rotu, kun oriitkin on sellaisia lampaita, että niillä akatkin astuttaa”..Paavolainen hymyilee sydämistyneen miehen ajatukselle ja toteaa, että hän itse ei öhkymöhkyläisiä kaipaa. Rodun pitää olla elinvoimainen, mutta sen pitää myös sopeutua aikaansa, ja niin suomenhevonen rotuna taas kerran tekee..”Suomenhevosen rotumääritelmää vuonna 1907 kirjoittaneet halusivat voimakkaita vetohevosia, ja he kääntyisivät haudassaan, jos tietäisivät, että vuonna 2023 oikein jalostetaan ponikokoisia kimoja suomenhevosia. Mutta suomenhevonen on hevonen tämän päivän tarpeisiin”, Paavolainen sanoo..Vieterin ja Vekselin jälkeläiset laukkaavat Myös Kivitie painottaa, että melkein jokaiselle suomenhevoselle löytyy käyttötarkoitus myös raviuran jälkeen ja useimmiten ratsuina. Yksilöissä on isoja eroja, mutta suuntaviivat näkyvät yleensä heti. Jos hevosella on kolme selvää askellajia, siihen kannattaa panostaa ratsastuskilpauraakin ajatellen. Kouluratsastus vaatii kantavan kolmitahtisen laukan, mutta esteillä ovat pärjänneet sellaisetkin, joiden laukka on omaperäisempää..”Vaikka suomenhevosen laukka olisi alussa villiä ja lujaa, se ei tarkoita, ettei se oppisi laukkaamaan. Kun itse aloin ratsastaa ruunalla Kotilo (Totilo – V.T. Ajatus) se ei mahtunut laukkaamaan Ypäjän noin 70 metrisessä vanhassa maneesissa, vaan sen kanssa piti lähteä hiittiradalle. Koulutuksen myötä pystyin tekemään sillä piruetteja ja starttaamaan vaativaa B:tä”, hän muistelee hänet myös mestaruuspronssille vienyttä ruunaa..Vieterin ja Vekselin sukuisia pidetään hyvinä laukkaajina, mutta osalle suomenhevosista laukka on vaikeaa. Yksi selvä syy on varmasti ravivarmuusgeeni. Ihan selvä sääntö sekään ei kuitenkaan ole, sillä joskus hyvä laukka löytyy hevoselta, jonka geenitesti kertoo ravivarmuudesta..Kivitie ja Paavolainen toivovat, että suomenhevosten kohdalla ravitaustaa ei pelättäisi senkään takia, että jalostuksessa pysyisi tietty laajuus..”Pitää opetella katsomaan, mikä ravisuku toimii myös ratsujalostuksessa”, Kivitie painottaa..Yleisesti matalaryhtiset Vokkerin sukuiset eivät ole haluttuja, vaan ratsuun halutaan ryhtiä. Ravihevosten jälkeläisnäytöt ratsastusta ajatellen tulevat kuitenkin ilmi varsin hitaasti, sillä usein varsat tekevät ensin raviuraa ja sitten ratsukoulutus vie aikansa. Kymmenenkin vuotta kuluu nopeasti..Kivitie joutuu oikein miettimään, mikä olisi uudempi, kiinnostava raviori ratsujen sukutaulussa..”Muutaman tosi kivan erikassonilaisen olen nähnyt”, hän sanoo lopulta..Mielenkiintoista hevosjalostus on aina. Lukijan ei tarvitse tarkistaa – kyllä Vokker on Erikassonin isän isä..Päivitetty 18.2. kello 12: Vaihdettu pääkuva ja muutettu otsikkoa. Lisätty väliotsikot.

Raviuran jälkeen: suomenhevosella vaikka mestaruustasolle, mutta entä lämminverisellä? "Väitän, että ne kaikki eivät ole ratsuina kovin onnellisia"

Aiheeseen liittyvää