Alueen omistaa suurimmaksi osaksi Kurikan kaupunki, ja sitä on kehittänyt Kurikan Hevosystävät ry. Sen sydän on 100 metrin uittoallas ja 200 metrin kierrettävä kahluuallas, jossa on vettä polviin saakka. Lisäksi löytyy reittejä ajaa tai ratsastaa lenkkiä napakalla tai vähän pehmeämmällä pohjalla. Korkeuserojakin löytyy, sillä alue on vanhaa hiihtoaluetta, jossa on takavuosina hiihdetty SM-kilpailuitakin. Hankerahoilla ja talkootyönä tehty hevosiin panostava alue on houkuttanut useita alan harrastajia ja ammattilaisia Etelä-Pohjanmaalle..Kurikkaan kuuluu nykyään myös Jurva ja Jalasjärvi, mutta Käräjävuori sijaitsee Kurikan Myllykylässä Jalasjoen pohjoispuolella. Järviä lähiseudulla ei ole, jokia vain, joten uittopaikka piti kaivaa..Kurikka on vanhastaan kärryjen valmistuspitäjä, ja se on vahvaa suomenhevosaluetta. Aluetta esittelevät Pauli Nevala Kurikan Hevosystävät -yhdistyksen hallituksesta sekä aktiivitoimija Jari Kupiainen. He kertovat, että Käräjävuoren hevosurheilualueella on osansa ainakin Akaasian vuoden 2018 kuningatartittelissä ja siellä on treenannut myös kaksinkertainen kuningatarkakkonen Sävel-Taika. Tämän vuoden kuninkuuskilpailun osallistujista Katja Luoman ja Jari Aution valmennettava Enon Vilppi asuu Käräjävuoren alueella. Siellä valmentaa Olavi Koivisto, Ville Koiviston isä, ja alueella sijaitsee tai sinne on nousemassa kymmenkunta muuta tallia.Lähin ravirata on Seinäjoella, mutta sinne ainakaan Kupiaisen hevoset eivät lähde treenaamaan. Ne kaipaavat vaihtelua, niin kuin hevoset yleensä, eikä radalla ajaminen ole sitä..”Seinäjoelle mentäisiin, jos tarttisi. Mutta me mennähän vasta kun mennään kilpaaluihin”, Kupiainen sanoo..Alue on ravipainotteinen, mutta Kupiainen ja Nevala vakuuttavat, että tervetulleita ovat ratsuihmisetkin. Kaikkiaan on onnistuttu olemaan sovussa..Miehet kertovat, että alkunsa paikka sai kuitenkin eripurasta: kun Kurikasta käytiin Ilmajoella uittamassa hevosia, siellä kysyttiin, että eikö Kurikassa vettä ole. Siitä alkoi suunnittelu, joka kesti viisi vuotta. Käräjävuoren aluetta alettiin kehittää jo markka-aikaan, ensimmäisillä EU-hankkeilla..”Noin kymmenen hevosharrastajaa tähän alueelle on tullut, pikkuhiljaa ympärille. Ja tontteja on vielä tarjolla”, miehet kertovat..Käräjävuorella sijaitsee myös melko vähäisellä käytöllä oleva maastoesterata..”Kyllä me ratsastajille tarjottiin maneesiakin, sille olisi ollut hyvä paikkakin, mutta he eivät lähteneet mukaan”, Nevala sanoo..Ratsut ja ravihevoset ovat mahtuneet hyvin samoilla treeniteille, mutta osa pyöräilijöistä on aiheuttanut vaaratilanteita. Myös kulkusuunnat on vakiinnutettu. Aluksi muutama päivä viikossa ajettiin ja ratsastettiin eri suuntaan, mutta se ei käytännössä toiminut..Hankkeita Käräjävuorella on ehditty vetää alusta loppuun saakka kolme. Ihan ensimmäisenä kaivettiin allas hevosten uittamiseen ja laitettiin ensimmäisiä ajoreittejä. Uittopaikan vieressä on puomit ja ympyrätarha, johon hevosen voi laittaa odottamaan, kuin uittaa toista..Toisessa hankkeessa tehtiin rakennukset: pesukatos karsinoineen sekä kahvitupa. Kolmannella kerralla tehtiin lisää ajoreittejä, levennettiin suoraa ja rakennettiin vielä toinen valjastuskatos ja kaivettiin matalammat altaat kahlaamista varten..Pesupaikoille tulee lämmin vesi..”Siitä on kova kuri, että ovet pidetään kiinni”, Kupiainen sanoo..Hän ja Nevala ovat olleet alusta asti mukana kaikissa hankkeissa. Molemmilla on myös omia hevosia, joita he käyvät sekä ajamassa, uittamassa että kahluuttamassa Käräjävuoressa..Kupiaisella on oma maansiirtoliike, 7 kaivinkonetta, ja niistä on liiennyt usein joku Käräjävuoreen kaivelemaan..”Se on pitkälti tämän miehen ansiota, että meillä tämä on. Hän on tehnyt niin paljon kökkätöitä, että ei kukaan arvaakaan”, Nevala kiittää..2000-luvun vaihteessa järjestettyihin ensimmäisiin talkoisiin, eli pohjalaisittain kökkään, tuli 40 ihmistä. Sillä väellä saatiin raivattua pusikot kerralla..Sen jälkeen kökkiä on riittänyt säännöllisesti, niin että toisia harrastuksia ei ole täytynyt suunnitella. Paikat pidetään kunnossa, ja pohjat hoidetaan talkootyönä. Vaikka vuosien aikana talkoissa on välillä ollut hiljaistakin, on ratojen hoitoon löytynyt hyvin tekijöitä..Ajoreittejä alueella kulkee kilometrikaupalla, ja suurimmassa osassa lenkkejä on valot. Iso lenkki on noin 4 kilometriä, ja sen lisäksi on useita lyhempiä. Pientä pätkää lukuun ottamatta tiet ovat vain hevosten käytössä, joten autoja ei tarvitse pelätä..Osa ajoreitistä on ajettu niin, että toisessa reunassa on pehmeän radan alue, toisella puolella kovempi. Pohja ajetaan erilaiseksi koneella, ja siinä on eri hiekka. Suoraa on kilometrin verran, yhdellä mutkalla..”Siinä saa vetoja päästää”, Nevala myhäilee..Uittoallas on 100 metriä pitkä, ja se on 3 metriä syvä, reunoilta pyöristetty. Alla on kangas, sitten mursketta ja päällä vielä hienompaa hiekkaa. Käyttöä on riittänyt, ja tänä vuonna uimassa on käynyt 50 erillistä käyttäjää. Hevosia on paljon enemmän, sillä käyttömaksu on henkilökohtainen: yhdellä on vain yksi hevonen, mutta toisella voi olla viisi uitettavaa..Käräjävuoren altaat eivät haise pahalle, eivätkä näytä likaisilta. Itse asiassa vedessä polskii joitain kalojakin. Salaisuus on se, että vesi on liikkeessä. Sitä saadaan Jalasjoesta ja se lasketaan toisesta päästä pois putkea pitkin. Lähteitäkin on alueella paljon: kun kahluualtaita kaivettiin, saatiin aikaiseksi 30 metrin vesisuihku. Kahluualtaissa vettä on noin polveen asti, ja niissä sopii sekä ratsastaa että ajaa..Uusia hankkeita ei ole suunnitteilla..”Ajateltiin, että nyt pidetään taukoa. Tässä on paljon huolehdittavaa, että systeemit menevät, niin kuin pitää”, Nevala sanoo..Hankkeet vaativat myös paperitöitä, ja niiden kanssa on oltava tarkkana, että talkootunnit merkitään oikein ja kulut ovat alkuperäisen suunnitelman mukaisia. Niitä varten yhdistyksestä löytyvät onneksi toiset tekijät, Kupiainen ja Nevala ovat enemmän käytännön miehiä..Aika pian alueen rakentamisen jälkeen Jarmo Pöyry keksi idean hevosuiton Suomen mestaruuskilpailuista, ja sen jälkeen sellaiset on järjestetty melkein joka vuosi. Yleisöä on aina useita satoja, ja mediaakin kiinnostaa. Heti ensimmäisenä vuonna paikalle tuli toimittaja Saksasta asti..Keväisin alueella välillä tulvii. SM-kilpailuita varten seuralla on metallinen myyntikontti, ja se on aina ennen talven tuloa muistettava siirtää ylemmäs, ettei se jää toista metriä ylös nousevan veden armoille..”Sinä keväänä, kun tämä kaivettiin, oli niin märkää, että kun kaivamiseen oli varattu 10 000 markkaa, siihen meni 60 000”, Nevala kertoo..Mutta hyvä tuli..”Se on täysin onnistunut. Ei mitään muutettavaa”, Kupiainen kehaisee uittoallasta..Hevosia altaassa uitetaan kahdella tapaa: joko molemmin puolin köysillä, tai sitten yksi ihminen uittaa kepin kanssa. Kupiainen ja Nevala pitävät sopivana uittamismääränä matkaa siinä 300–400 metrin välillä. Yleisesti uimisen ajatellaan tekevän hyvää nimenomaa keuhkoille. Uimisen aloittaessaan hevonen hönkäisee heti alussa keuhkot täyteen yleensä erityisen syvään..Joitain hevosia pitää houkutella veteen ja joitain käskeäkin. Yleisesti uittaminen sujuu ongelmitta. Vain yhden kerran Kupiainen muistaa, kun yksi lämminverinen ruotsalaishevonen heittäytyi kesken uimisen kyljelleen..”Katsottiin, että se kyllä hukkuu, jos ei vedetä sitä pois”, hän kertoo..Nevalalla on itsellään muutama hevonen, Kupiaisella 12..”Aina ne joskus pärjää”, Kupiainen luonnehtii. Eikä vain raveissa, vaan lisäksi on käyty työhevosmestaruuksissa, ja hevoskynnön SM:istä on 8 kultaa. Uittokilpailu on voitettu kahteen kertaan, ja toisella kerralla palkintona oli jopa televisio..Kupiainen vinkkaa, että jos uittokilpailussa meinaa pärjätä, ei pidä treenata liikaa. Jos uiminen on hyvin tuttua, hevonen alkaa vähän nautiskella ja käyttää aikaa vedessä. Nopein uimari saattaakin olla hevonen, joka on ensimmäistä kertaa uimassa, ja sillä on kova kiire päästä takaisin kuivalle maalle. Tämän vuoden kilpailuun hänen tallistaan on yksi ehdokas, jota juuri tämän takia ei ole käyty koko kesänä uittamassa..Hevosen rodulla ja koolla ei sinänsä ole ollut väliä, vaan ponit, suomenhevoset ja lämminveriset uivat jotakuinkin yhtä nopeasti. Yhtenä vuonna hitaimmalle uijalle oli oma palkintonsa. Sitä ei saanutkaan palkinnon lahjoittajan poni, vaan yksi lämminverinen ori, joka vain kellui eteenpäin..Poneille on silti oma sarja, ja se järjestetään, jos mukaan saadaan ainakin kolme ponia. Hevosia voidaan ottaa korkeintaan 30..Hevosenuittokilpailut ovat ainutlaatuiset, mutta niin on koko Käräjävuoren aluekin, joka kertoo yhdessä tekemisen voimasta..”Ei tällaista ole toista Suomessa”, Nevala painottaa.
Alueen omistaa suurimmaksi osaksi Kurikan kaupunki, ja sitä on kehittänyt Kurikan Hevosystävät ry. Sen sydän on 100 metrin uittoallas ja 200 metrin kierrettävä kahluuallas, jossa on vettä polviin saakka. Lisäksi löytyy reittejä ajaa tai ratsastaa lenkkiä napakalla tai vähän pehmeämmällä pohjalla. Korkeuserojakin löytyy, sillä alue on vanhaa hiihtoaluetta, jossa on takavuosina hiihdetty SM-kilpailuitakin. Hankerahoilla ja talkootyönä tehty hevosiin panostava alue on houkuttanut useita alan harrastajia ja ammattilaisia Etelä-Pohjanmaalle..Kurikkaan kuuluu nykyään myös Jurva ja Jalasjärvi, mutta Käräjävuori sijaitsee Kurikan Myllykylässä Jalasjoen pohjoispuolella. Järviä lähiseudulla ei ole, jokia vain, joten uittopaikka piti kaivaa..Kurikka on vanhastaan kärryjen valmistuspitäjä, ja se on vahvaa suomenhevosaluetta. Aluetta esittelevät Pauli Nevala Kurikan Hevosystävät -yhdistyksen hallituksesta sekä aktiivitoimija Jari Kupiainen. He kertovat, että Käräjävuoren hevosurheilualueella on osansa ainakin Akaasian vuoden 2018 kuningatartittelissä ja siellä on treenannut myös kaksinkertainen kuningatarkakkonen Sävel-Taika. Tämän vuoden kuninkuuskilpailun osallistujista Katja Luoman ja Jari Aution valmennettava Enon Vilppi asuu Käräjävuoren alueella. Siellä valmentaa Olavi Koivisto, Ville Koiviston isä, ja alueella sijaitsee tai sinne on nousemassa kymmenkunta muuta tallia.Lähin ravirata on Seinäjoella, mutta sinne ainakaan Kupiaisen hevoset eivät lähde treenaamaan. Ne kaipaavat vaihtelua, niin kuin hevoset yleensä, eikä radalla ajaminen ole sitä..”Seinäjoelle mentäisiin, jos tarttisi. Mutta me mennähän vasta kun mennään kilpaaluihin”, Kupiainen sanoo..Alue on ravipainotteinen, mutta Kupiainen ja Nevala vakuuttavat, että tervetulleita ovat ratsuihmisetkin. Kaikkiaan on onnistuttu olemaan sovussa..Miehet kertovat, että alkunsa paikka sai kuitenkin eripurasta: kun Kurikasta käytiin Ilmajoella uittamassa hevosia, siellä kysyttiin, että eikö Kurikassa vettä ole. Siitä alkoi suunnittelu, joka kesti viisi vuotta. Käräjävuoren aluetta alettiin kehittää jo markka-aikaan, ensimmäisillä EU-hankkeilla..”Noin kymmenen hevosharrastajaa tähän alueelle on tullut, pikkuhiljaa ympärille. Ja tontteja on vielä tarjolla”, miehet kertovat..Käräjävuorella sijaitsee myös melko vähäisellä käytöllä oleva maastoesterata..”Kyllä me ratsastajille tarjottiin maneesiakin, sille olisi ollut hyvä paikkakin, mutta he eivät lähteneet mukaan”, Nevala sanoo..Ratsut ja ravihevoset ovat mahtuneet hyvin samoilla treeniteille, mutta osa pyöräilijöistä on aiheuttanut vaaratilanteita. Myös kulkusuunnat on vakiinnutettu. Aluksi muutama päivä viikossa ajettiin ja ratsastettiin eri suuntaan, mutta se ei käytännössä toiminut..Hankkeita Käräjävuorella on ehditty vetää alusta loppuun saakka kolme. Ihan ensimmäisenä kaivettiin allas hevosten uittamiseen ja laitettiin ensimmäisiä ajoreittejä. Uittopaikan vieressä on puomit ja ympyrätarha, johon hevosen voi laittaa odottamaan, kuin uittaa toista..Toisessa hankkeessa tehtiin rakennukset: pesukatos karsinoineen sekä kahvitupa. Kolmannella kerralla tehtiin lisää ajoreittejä, levennettiin suoraa ja rakennettiin vielä toinen valjastuskatos ja kaivettiin matalammat altaat kahlaamista varten..Pesupaikoille tulee lämmin vesi..”Siitä on kova kuri, että ovet pidetään kiinni”, Kupiainen sanoo..Hän ja Nevala ovat olleet alusta asti mukana kaikissa hankkeissa. Molemmilla on myös omia hevosia, joita he käyvät sekä ajamassa, uittamassa että kahluuttamassa Käräjävuoressa..Kupiaisella on oma maansiirtoliike, 7 kaivinkonetta, ja niistä on liiennyt usein joku Käräjävuoreen kaivelemaan..”Se on pitkälti tämän miehen ansiota, että meillä tämä on. Hän on tehnyt niin paljon kökkätöitä, että ei kukaan arvaakaan”, Nevala kiittää..2000-luvun vaihteessa järjestettyihin ensimmäisiin talkoisiin, eli pohjalaisittain kökkään, tuli 40 ihmistä. Sillä väellä saatiin raivattua pusikot kerralla..Sen jälkeen kökkiä on riittänyt säännöllisesti, niin että toisia harrastuksia ei ole täytynyt suunnitella. Paikat pidetään kunnossa, ja pohjat hoidetaan talkootyönä. Vaikka vuosien aikana talkoissa on välillä ollut hiljaistakin, on ratojen hoitoon löytynyt hyvin tekijöitä..Ajoreittejä alueella kulkee kilometrikaupalla, ja suurimmassa osassa lenkkejä on valot. Iso lenkki on noin 4 kilometriä, ja sen lisäksi on useita lyhempiä. Pientä pätkää lukuun ottamatta tiet ovat vain hevosten käytössä, joten autoja ei tarvitse pelätä..Osa ajoreitistä on ajettu niin, että toisessa reunassa on pehmeän radan alue, toisella puolella kovempi. Pohja ajetaan erilaiseksi koneella, ja siinä on eri hiekka. Suoraa on kilometrin verran, yhdellä mutkalla..”Siinä saa vetoja päästää”, Nevala myhäilee..Uittoallas on 100 metriä pitkä, ja se on 3 metriä syvä, reunoilta pyöristetty. Alla on kangas, sitten mursketta ja päällä vielä hienompaa hiekkaa. Käyttöä on riittänyt, ja tänä vuonna uimassa on käynyt 50 erillistä käyttäjää. Hevosia on paljon enemmän, sillä käyttömaksu on henkilökohtainen: yhdellä on vain yksi hevonen, mutta toisella voi olla viisi uitettavaa..Käräjävuoren altaat eivät haise pahalle, eivätkä näytä likaisilta. Itse asiassa vedessä polskii joitain kalojakin. Salaisuus on se, että vesi on liikkeessä. Sitä saadaan Jalasjoesta ja se lasketaan toisesta päästä pois putkea pitkin. Lähteitäkin on alueella paljon: kun kahluualtaita kaivettiin, saatiin aikaiseksi 30 metrin vesisuihku. Kahluualtaissa vettä on noin polveen asti, ja niissä sopii sekä ratsastaa että ajaa..Uusia hankkeita ei ole suunnitteilla..”Ajateltiin, että nyt pidetään taukoa. Tässä on paljon huolehdittavaa, että systeemit menevät, niin kuin pitää”, Nevala sanoo..Hankkeet vaativat myös paperitöitä, ja niiden kanssa on oltava tarkkana, että talkootunnit merkitään oikein ja kulut ovat alkuperäisen suunnitelman mukaisia. Niitä varten yhdistyksestä löytyvät onneksi toiset tekijät, Kupiainen ja Nevala ovat enemmän käytännön miehiä..Aika pian alueen rakentamisen jälkeen Jarmo Pöyry keksi idean hevosuiton Suomen mestaruuskilpailuista, ja sen jälkeen sellaiset on järjestetty melkein joka vuosi. Yleisöä on aina useita satoja, ja mediaakin kiinnostaa. Heti ensimmäisenä vuonna paikalle tuli toimittaja Saksasta asti..Keväisin alueella välillä tulvii. SM-kilpailuita varten seuralla on metallinen myyntikontti, ja se on aina ennen talven tuloa muistettava siirtää ylemmäs, ettei se jää toista metriä ylös nousevan veden armoille..”Sinä keväänä, kun tämä kaivettiin, oli niin märkää, että kun kaivamiseen oli varattu 10 000 markkaa, siihen meni 60 000”, Nevala kertoo..Mutta hyvä tuli..”Se on täysin onnistunut. Ei mitään muutettavaa”, Kupiainen kehaisee uittoallasta..Hevosia altaassa uitetaan kahdella tapaa: joko molemmin puolin köysillä, tai sitten yksi ihminen uittaa kepin kanssa. Kupiainen ja Nevala pitävät sopivana uittamismääränä matkaa siinä 300–400 metrin välillä. Yleisesti uimisen ajatellaan tekevän hyvää nimenomaa keuhkoille. Uimisen aloittaessaan hevonen hönkäisee heti alussa keuhkot täyteen yleensä erityisen syvään..Joitain hevosia pitää houkutella veteen ja joitain käskeäkin. Yleisesti uittaminen sujuu ongelmitta. Vain yhden kerran Kupiainen muistaa, kun yksi lämminverinen ruotsalaishevonen heittäytyi kesken uimisen kyljelleen..”Katsottiin, että se kyllä hukkuu, jos ei vedetä sitä pois”, hän kertoo..Nevalalla on itsellään muutama hevonen, Kupiaisella 12..”Aina ne joskus pärjää”, Kupiainen luonnehtii. Eikä vain raveissa, vaan lisäksi on käyty työhevosmestaruuksissa, ja hevoskynnön SM:istä on 8 kultaa. Uittokilpailu on voitettu kahteen kertaan, ja toisella kerralla palkintona oli jopa televisio..Kupiainen vinkkaa, että jos uittokilpailussa meinaa pärjätä, ei pidä treenata liikaa. Jos uiminen on hyvin tuttua, hevonen alkaa vähän nautiskella ja käyttää aikaa vedessä. Nopein uimari saattaakin olla hevonen, joka on ensimmäistä kertaa uimassa, ja sillä on kova kiire päästä takaisin kuivalle maalle. Tämän vuoden kilpailuun hänen tallistaan on yksi ehdokas, jota juuri tämän takia ei ole käyty koko kesänä uittamassa..Hevosen rodulla ja koolla ei sinänsä ole ollut väliä, vaan ponit, suomenhevoset ja lämminveriset uivat jotakuinkin yhtä nopeasti. Yhtenä vuonna hitaimmalle uijalle oli oma palkintonsa. Sitä ei saanutkaan palkinnon lahjoittajan poni, vaan yksi lämminverinen ori, joka vain kellui eteenpäin..Poneille on silti oma sarja, ja se järjestetään, jos mukaan saadaan ainakin kolme ponia. Hevosia voidaan ottaa korkeintaan 30..Hevosenuittokilpailut ovat ainutlaatuiset, mutta niin on koko Käräjävuoren aluekin, joka kertoo yhdessä tekemisen voimasta..”Ei tällaista ole toista Suomessa”, Nevala painottaa.
