Kun ulvilalainen Aaro Maijala kesäkuun alkupuolen iltana vuonna 1991 meni talliin, hän ihmetteli, että onko joku heittänyt Haaveri-tamman karsinaan jonkin valkoisen tavaran, muovinpalan tai jotakin. .Vai oliko sinne päässyt vasikka. Sitten muovinpalanen liikahti. Se olikin varsa, juuri syntynyt. .Täysin valkoinen! Tavallisen ruskeasta emästä ja isästä, Haaverista ja Vekselistä. .Eihän tuon värisiä ollut. Se oli niin ihmeellistä, että paikallinen lehti tuli tekemään uutisen. Moista väriä ei ollut koskaan nähty, eikä siitä tiedetty, mikä se oli. .Arvoitus jäi pitkäksi aikaa elämään, se ei selvinnyt hevosen koko elinaikana. .”Ei se koskaan selvinnyt, että mistä se väri oikein tuli”, sanoo Vekselin Ihmeen kasvattaja-omistaja Aaro Maijala, 69. .Vekselin Ihme oli värijalostajan jackpot ennen värijalostusta. Tuohon maailman aikaan ei kukaan ollut kuullut hevosten värigenetiikasta, eikä erikoinen väri ollut vielä mikään ”juttu”. Hevosten värit tunnistettiin ulkonäön perusteella, ja ne olivat vielä vanhaa, silmämääräisiin havaintoihin perustuvaa kirjoitusmuotoa, puhuttiin savakkorautiaista ja kanelinrautiaista ja muista. Valkokirjavuudesta ei tiedetty, sen erilaisia ilmiasuja pidettiin vain tavallisina läseinä, sukkina ja joskus harvoin herasilminä..Vasta parinkymmenen vuoden päästä alettaisiin kiistellä siitä, onko suomenhevosessa valkokirjavuutta – ja jos on, niin mitä muka, siitä kun oltiin yritetty viimeiset sata vuotta päästä tarmokkaasti eroon. .Kun väritietous sitten alkoi nostaa päätään, oriin väriksi arveltiin sabinoa. Sabino se ei kuitenkaan ollut, sillä juuri sitä kirjavuuden muotoa suomenhevosesta ei ole ainakaan vielä löytynyt, vaikka valkokirjavuutta muuten suhteellisen runsaasti onkin. .Vekselin Ihme kuoli 17 vuoden iässä. Siitä on jo 14 vuotta. Jouhia tai karvoja ei otettu talteen värimääritystä varten, joten salaisuus meni sen mukana hautaan. Mutta tuskin karvanäyte nykytietämyksellä olisi tarpeenkaan. Lienee päivänselvää, että Vekselin Ihmeen kohdalla se oli KIT-geeni, joka aiheutti jonkin dominanttivalkoisen eli W-kirjavuuden muodoista. Näitä KIT-geenin erikoisuuksia kun tulee sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä enemmän Vekselin sukua hevosesta löytyy..Maijala piti tuohon aikaan isänsä ja äitinsä kanssa pientä tilaa Ulvilassa. Hän oli vanhan ajan mies, ja on sitä yhä tänäänkin. Hänellä ei esimerkiksi ole tänäkään päivänä matkapuhelinta, vaan käytössä on lankapuhelin. Tätä nykyä hän asuu tilaansa yksin, sillä vanhemmat ovat jo kuolleet ja Aaro itse jäi naimattomaksi. .Nyt navetta ja talli ovat tyhjät eläimistä ja Maijala vanhuuseläkkeellä, vaikkakin kotonaan. .”Tallissa on jo muutama vuosi ollut polttopuita.”.Mutta 1980-luvulla talossa oli sellaista toimintaa, että hevonen tuntui hyvältä ajatukselta. Maijala on aina ollut mieltynyt myös kasvattamiseen. .Oriin emä Haaveri (Vetori – Jaana, Arto) ostettiin aikoinaan taloon työhevoseksi ja ajeluun. Miksi juuri se? Ei Maijala sitä enää muista. Karviassa se oli myytävänä ja sinne hän lähti nuorena miehenä sitä isänsä kanssa katsomaan. Tammalla oli ajettu vähän kilpaa entisillä omistajilla..”Sillä vähän ajeltiin työajoa kotona ja sitten astutettiin. Se teki meille useamman varsan, ja taisi Vekselin Ihme olla niistä viimeinen.”.Raviurheiluakin jossain vaiheessa mietittiin, sekä emällä että sen pojalla, mutta ei kovin vakavissaan, eikä siihen koskaan ryhdytty. Kilvanajo ei kuitenkaan ole ihan sellaista toimintaa, mille sydän sykki Maijalassa..Vekselin Ihmeelle ei ollut erityisemmin käyttöä. Se oli välillä reen edessä, jos joku tuli käymään, välillä kärryjen. Enimmäkseen se oli kuitenkin laitumella..Maijalan maataloudenpito oli perinteistä, pikemminkin luomua tai kuten ennen sanottiin, biodynaamista. Navetassa oli perinnekarjaa, lapinlehmiä ja länsisuomenkarjaa, joita Maijala lypsi käsin. Hän joi paljon maitoa ja käytti maitotuotteita, mutta ei ole 50 vuoteen syönyt lihaa. Se on vakaumus, sillä hän kuuluu 7. päivän adventisteihin, jotka paitsi etteivät syö lainkaan Raamatussa mainittujen niin sanottujen epäpuhtaiden eläinten lihaa, ovat usein täysin kasvissyöjiä, kuten Maijala..Vekselin Ihme oli rakenteeltaan hieno, kaunispäinen ja hieman jykevä. Ei kuitenkaan raskas. Sen kehoa täplitti harvakseltaan ruskeat pilkut ja silmät olivat tummat, kuin meikatut. Se oli vilkas ja touhukas, mutta kiltti..Nyt Maijalaa harmittaa, ettei oriille jäänyt sen enempää jälkeläisiä..”Tein sen pahan virheen, etten kantakirjannut sitä. Se olisi saanut paljon enemmän tammoja kuin ne kaksi, mitkä se sai”, Maijala arvelee..”Siitä kirjoihin laittamisesta olisi ollut taloudellisestikin hyötyä. Olisihan sen työkantakirjaan saanut helpostikin. En mä oikein tiedä mikä siinä oli, ettei tullut vaan näytettyä. Kyllähän sen kirjoihin olisi saanut, sillä se oli erittäin nöyrä ja toimiva hevonen. Ja kaunis”, hän jatkaa. ”Mutta se väri ei kyllä periytynyt, sen mitä olen jälkeläisistä kuvia nähnyt”, Maijala kertoo..Vaikka ei ollutkaan kantakirjattu, sille ilmaantui kaksi asiakasta. Ei siitä suosittua siitosoria tullut, mutta kyllä se vaikuttaa ratsupuolen sukutauluissa..Oriilla astutettiin tosiaan kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja sitten toisen kerran vuonna 2007. Kumpikaan tammoista, Ajariina ja E.V. Bellan Tähti eivät saaneet ”värivarsaa”, mutta kuten nyt tiedetään, kumpikin näistä jälkeläisistä voivat kantaa valkogeeniä, pienimerkkisenä vain..Molemmat jälkeläiset ovat olleet oikein hyviä ratsuja. .Ensimmäinen varsa Liukkaan Armas pärjäsi kasvattajansa Tulikukka Kiviharjun esittämänä varsanäyttelyissä. Tosin se ruunattiin, eikä se saanut jälkeläisiä, joten sitä kautta suku ei jatku..Tea Sillman vei Vekselin Ihmeelle kimon tammansa. Kimous on kuitenkin aivan eri geeni, eikä vaikuta valkokirjavuuteen millään lailla. Varsasta, joka sai nimen Lakeuden Ihme, tuli rakenteeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan hieno, se voitti 6-vuotiaana kasvattajakilpailun esteosuuden ja korotettiin kantakirjaluokkaan I vuonna 2019, mutta väriltään se on melko tavallisen näköinen rautias. Lakeuden Ihmeellä on jälkeläisiä itsellään, joten sen kautta Vekselin Ihmeen suku jatkuu yhä..Vekselin Ihme kuoli 17-vuotiaana melko äkillisesti. Ori oli koko elämänsä ollut terve kuin pukki, mutta kuolinpäivän aattona sille nousi kuume. Eläinlääkäri kävi sitä kotitallilla katsomassa, otti kokeita, antoi lääkettä ja arveli tilanteen olevan pian ohi. Maijala jätti hevosen yöksi talliin. Kun hän kävi sitä aamuyöllä katsomassa, se makasi oikosenaan karsinassaan..”Siihen se kuoli, rauhallisesti. Olin paikalla, kun siitä henki lähti”, Maijala muistaa. Kuolinsyy jäi arvoitukseksi. ”Tänne omaan kotipihaan se haudattiin. Kyllä se hieno hevonen oli, paras mitä minulla on ollut.”.Vekselin Ihme oli todennäköisesti dominanttivalkoinen.W-valkokirjavuuden (white), eli dominanttivalkoisen jokin muoto esiintyy tasaisen harvinaisena eri hevosroduissa ja viime kesänä se löydettiin ensimmäistä kertaa löydettiin suomenhevosesta, Suonsilmän Toivosta (Karkurin Samba – Sanhatar, Herkko). Väririntamalla tapahtuu, sillä tänä vuonna myös isoläsinen Tintin Vanilja (Tintin Sahrami – Oksasimana, Varjo-Luonnos) on todettu W-geeniseksi. Sen sijaan sitä valkokirjavuuden geeniä, jonka omistaja luuli geenitestillä löytävänsä, eli SW (splashed white) -geeniä, ei ollutkaan.Kaikki nämä valkokirjavuuden muodot ovat saman KIT-geenin toiminnan seurausta.W-hevosten suvussa on Vekseliä, joka kantaa selvästi alttiutta dominanttivalkoisen eri asteisiin. Asteita riittää lievästä sekakarvaisuudesta rabicano-tyyppiseen päistärkarvaisuuteen ja valkolaikkuisuuteen, ja suurimmillaan täysin valkoiseen karvaan. Korvat pysyvät yleensä perusvärisinä, mutta äärimuodoissa jopa ne voivat olla valkoiset. Värimuodolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä esimerkiksi albinismin kanssa, vaan hevosilla on tyypillisesti hyvin tummat silmät, kuin kajal-silmämeikillä värjätyt, kuten Vekselin Ihmeellä.Nykyään tiedetään, että että valkea varsa normaalin perusvärin omaavilla vanhemmilla johtuu kaikista todennäköisimmin joko vanhemman sukusoluissa tai alkion kehityksessä tapahtuneessa KIT-geenin mutaatiosta. KIT-geenillä on monia tehtäviä, joista osa liittyy värisolujen kehittymiseen.W-valkokirjavuutta on jo kolmattakymmentä mutaatiota, ja uusia tulee kaiken aikaa. Ne on numeroitu yhdestä eteenpäin. Genotyyppi W20 on yleisin kaikissa roduissa, eikä sitä pidetä haitallisena edes samanperintäisenä. Myös geneettisesti eri kirjavuusmuodot samassa hevosessa lisäävät todennäköisesti valkoisen määrää.Yleistäen voi kuitenkin todeta, että eriperintäisenä eli heterotsygoottina lievä valkokirjavuus voi näkyä vain ”perinteiseen tapaan” sukkina tai läseinä tai vähäisenä sekakarvaisuutena, mutta aktiivinen valkokirjavuuden muoto voi eriperintäisenäkin eli heterotsygoottina tuottaa kokovalkoisen yksilön, kun taas homotsygoottina saatu ei-aktiivinen valkokirjavuus voi tuottaa kokovalkoisen ilmiasun. Aktiivinen valkokirjavuuden muoto molemmilta vanhemmilta saatuna voi olla jopa kohtalokas sikiölle.”Pelkän ulkonäön perusteella on vaikea sanoa, mistä KIT-muodosta on kyse”, amerikkalainen värigeneetikko Phillip Sponenberg sanoo."Se lokus, josta dominanttivalkoinenkin tulee on hämmentävä. Siinä on valtavasti mutaatioita. Osa niistä aiheuttaa paljon valkoisuutta jo eriperintäisinä, ja samanperintäisinä ne ovat melkein kaikki kokovalkoisia - kuten tässä näyttäisi olevan. En tiedä miksi väri jää sitkeästi korviin, mutta niin vain on. Sieltä se viimeisenä katoaa", Sponenberg pohtii nähtyään Vekselin Ihmeen kuvan. Ruskeita korvia kutsutaan "medicine hat"-ilmiöksi. Sana tulee amerikanintiaanien perinteestä, jossa poppamiehellä oli eläimen karvasta tehty hattu, jossa saattoi olla eläimet korvatkin. Valkokirjavuus on usein dominoiva ominaisuus, minkä takia se periytyy hyvin todennäköisesti vanhemmalta jälkeläiselle. Tästä syystä on yleensä riittävää, että vain toinen vanhempi on valkokirjava, jos haluaa periyttää sitä.Sponenbergin mukaan valkokirjavuus voi riippua monista tekijöistä, joista ei kaikkia vielä tunneta. Joissakin tapauksissa on ilmeisesti saattanut olla kyseessä spontaani eli ensimmäisen polven mutaatio.Edelleen, geeni toimii eri tavoin eri pohjaväreillä. Pohjaväriltään mustilla ja ruunikoilla on jostakin syystä yleensä aina vähemmän valkoista kuin rautiailla.Mistä valkokirjavuus eläimiin tulee? Biologi Nelli Sinkkonen kertoo, että valkokirjavuus on geneettinen ilmiö, joka liittyy nykyoletuksen mukaan vahvasti eläinlajien kesyyntymiseen ja domestikaatioon, joka on kesyyntymisen geneettinen, syvä muoto. Jalostusvalintojen seurauksena kotieläimiin on jo vuosituhansien ajan vaikuttanut niin kutsuttu domestikaatiosyndrooma, oireyhtymä, jolla on paljon seurauksia eläimen ulkoasuun ja käyttäytymiseen. Valkoinen väri ja rauhallinen luonne kulkevat geneettisesti käsi kädessä ja ihmiset ovat jo aikoja sitten havainneet sen.
