Suomen nuoret ovat näyttäneet, että hui hai, mennään ja voitetaan. Ja nyt seuraa pätkä pohdintaa aivojen toiminnasta ja oppimisesta henkilöltä, joka on viime aikoina kuunnellut äänikirjoja aiheesta. Jos haluatte suoraan tiedon äärelle, oikea hakusana on aivotutkija David Eagleman.Nämä nuoret ovat oppineet. Joku on opettanut oikein. Enemmän. Joku on opettanut oikein, hyvin pitkän aikaa, ja mitä kaikkea siihen kokonaisuuteen kuuluukaan. Aivan erityisesti joku, tai jokin tapahtuma, on luonut motivaation, ja sen jälkeen sellaisen maaperän ja henkisen ilmaston, että oppiminen on tuntunut mielekkäältä. Yrityksen ja erehdyksen kautta on jaksettu edetä. Tekeminen on pidetty sillä tasolla, että kivuliaita negatiivisia palautteita ei tule, ei ole lähdetty laskemaan, kuinka monta rysäytystä keskelle okseria ratsukko sietää.Oppiminen sinänsä toimii samoin kaikilla elävillä.Neurons that fire together wire together, sanotaan aivotutkimuksessa. Eli kömpelömmin suomeksi: neuronit, jotka syttyvät yhdessä, muodostavat yhdessä hermokaapeleita. Mitä enemmän ne neuronit toimivat yhdessä, sitä paksumpi ja voimakkaampi kaapelista tulee. .Neurons that fire together wire together, sanotaan aivotutkimuksessa. Eli kömpelömmin suomeksi: neuronit, jotka syttyvät yhdessä, muodostavat yhdessä hermokaapeleita..Maksimaalinen taituruus missä tahansa tekemisessä syntyy vasta, kun tekemistä ei enää tarvitse miettiä. Suoritus tulee niin sanotusti selkäytimestä, kun se ohittaa tietoisen prosessoinnin, koska se ”miten tämä nyt tehtiinkään”-reitti on erilaisissa liikesarjoissa tietenkin aivan liian hidas. Jokainen voi miettiä, miten helppoa on nousta hevosen tai pyörän satulaan vasemmalta puolelta ja miten vaikeaa se on oikealta puolelta.Tällainen toiminnon automatisoituminen vaatii niin hirmuisen määrän toistoja, ettei muuhun jääkään aikaan. Motivaatio? Aivan oikein.Joku oli sanonut huippuviulunsoittajalle, että antaisi koko elämänsä, jos oppisi soittamaan niin kuin hän.”Niinhän minä olen tehnytkin, olen antanut tälle koko elämäni”, oli huippuviolinisti vastannut.Tästä päästään tietenkin siihen, miksi reilusti yli kuusikymppinen John Whitaker on yhä niin suorituskykyinen satulassa, vaikka jokainen askel satulan ulkopuolelta näyttää kivuliaalta. Hänen aivonsa ovat vahvistaneet esteratsastuksessa tarpeellisia hermoratoja jo ainakin 50 vuotta. Ja kun hevonen hänen satulansa alla on aina kuitenkin fyysisesti riittävän nuori, yhdistelmä toimii.Jos Jone Illi ja Eolita laitettaisiin nyt maailmancupin radalle, John Whitaker vetäisi hevosensa kanssa pidemmän korren. Viiden vuoden kuluttua, ehkä jo aiemmin, tilanne on todennäköisesti toinen.David Eagleman ei mainitse kirjoissaan John Whitakeria, mutta voisi hyvin.Sääntö 10 000:sta tunnista oikeita toistoja pätee yhä. Ja se pätee mitä suurimmassa määrin Johniin. Tähänkin liittyy kuitenkin tvisti. Toistot vahvistavat yhteyksiä vain, jos ne on tehty motivoituneena eli, jos todellakin halutaan oppia. Aivot eivät ryntää noin vain kaiken maailman uusiin asioihin, ne haluavat olla varmoja, että muuntuminen kannattaa. Siksi muutokseen menee suhteellisen pitkä aika.Aivoja kuvantamalla on todellakin todettu, että pelkkä mekaaninen toistaminen ei riitä mihinkään. Neuronit ja niiden väliset yhteydet eivät vahvistu pakottamalla. Tämä jos mikä pistää miettimään, miten tärkeä on löytää motivoituneet valmennettavat tai vähintäänkin keksiä keino motivoida heidät hyvin nopeasti. Nimittäin, suo siellä, vetelä täällä tuossakin asiassa. Toistot, jotka eivät tuota oppijalle palkintoa, ennestäänkin pienentävät motivaatiota. Antaa hyvä hevonen ratsastajalle, joka ei ole oikeasti motivoitunut on eräänlaista resurssien tuhlausta.Toistot vahvistavat yhteyksiä vain, jos ne on tehty motivoituneena eli jos todellakin halutaan oppia.Iloa harjoitteluun!
Suomen nuoret ovat näyttäneet, että hui hai, mennään ja voitetaan. Ja nyt seuraa pätkä pohdintaa aivojen toiminnasta ja oppimisesta henkilöltä, joka on viime aikoina kuunnellut äänikirjoja aiheesta. Jos haluatte suoraan tiedon äärelle, oikea hakusana on aivotutkija David Eagleman.Nämä nuoret ovat oppineet. Joku on opettanut oikein. Enemmän. Joku on opettanut oikein, hyvin pitkän aikaa, ja mitä kaikkea siihen kokonaisuuteen kuuluukaan. Aivan erityisesti joku, tai jokin tapahtuma, on luonut motivaation, ja sen jälkeen sellaisen maaperän ja henkisen ilmaston, että oppiminen on tuntunut mielekkäältä. Yrityksen ja erehdyksen kautta on jaksettu edetä. Tekeminen on pidetty sillä tasolla, että kivuliaita negatiivisia palautteita ei tule, ei ole lähdetty laskemaan, kuinka monta rysäytystä keskelle okseria ratsukko sietää.Oppiminen sinänsä toimii samoin kaikilla elävillä.Neurons that fire together wire together, sanotaan aivotutkimuksessa. Eli kömpelömmin suomeksi: neuronit, jotka syttyvät yhdessä, muodostavat yhdessä hermokaapeleita. Mitä enemmän ne neuronit toimivat yhdessä, sitä paksumpi ja voimakkaampi kaapelista tulee. .Neurons that fire together wire together, sanotaan aivotutkimuksessa. Eli kömpelömmin suomeksi: neuronit, jotka syttyvät yhdessä, muodostavat yhdessä hermokaapeleita..Maksimaalinen taituruus missä tahansa tekemisessä syntyy vasta, kun tekemistä ei enää tarvitse miettiä. Suoritus tulee niin sanotusti selkäytimestä, kun se ohittaa tietoisen prosessoinnin, koska se ”miten tämä nyt tehtiinkään”-reitti on erilaisissa liikesarjoissa tietenkin aivan liian hidas. Jokainen voi miettiä, miten helppoa on nousta hevosen tai pyörän satulaan vasemmalta puolelta ja miten vaikeaa se on oikealta puolelta.Tällainen toiminnon automatisoituminen vaatii niin hirmuisen määrän toistoja, ettei muuhun jääkään aikaan. Motivaatio? Aivan oikein.Joku oli sanonut huippuviulunsoittajalle, että antaisi koko elämänsä, jos oppisi soittamaan niin kuin hän.”Niinhän minä olen tehnytkin, olen antanut tälle koko elämäni”, oli huippuviolinisti vastannut.Tästä päästään tietenkin siihen, miksi reilusti yli kuusikymppinen John Whitaker on yhä niin suorituskykyinen satulassa, vaikka jokainen askel satulan ulkopuolelta näyttää kivuliaalta. Hänen aivonsa ovat vahvistaneet esteratsastuksessa tarpeellisia hermoratoja jo ainakin 50 vuotta. Ja kun hevonen hänen satulansa alla on aina kuitenkin fyysisesti riittävän nuori, yhdistelmä toimii.Jos Jone Illi ja Eolita laitettaisiin nyt maailmancupin radalle, John Whitaker vetäisi hevosensa kanssa pidemmän korren. Viiden vuoden kuluttua, ehkä jo aiemmin, tilanne on todennäköisesti toinen.David Eagleman ei mainitse kirjoissaan John Whitakeria, mutta voisi hyvin.Sääntö 10 000:sta tunnista oikeita toistoja pätee yhä. Ja se pätee mitä suurimmassa määrin Johniin. Tähänkin liittyy kuitenkin tvisti. Toistot vahvistavat yhteyksiä vain, jos ne on tehty motivoituneena eli, jos todellakin halutaan oppia. Aivot eivät ryntää noin vain kaiken maailman uusiin asioihin, ne haluavat olla varmoja, että muuntuminen kannattaa. Siksi muutokseen menee suhteellisen pitkä aika.Aivoja kuvantamalla on todellakin todettu, että pelkkä mekaaninen toistaminen ei riitä mihinkään. Neuronit ja niiden väliset yhteydet eivät vahvistu pakottamalla. Tämä jos mikä pistää miettimään, miten tärkeä on löytää motivoituneet valmennettavat tai vähintäänkin keksiä keino motivoida heidät hyvin nopeasti. Nimittäin, suo siellä, vetelä täällä tuossakin asiassa. Toistot, jotka eivät tuota oppijalle palkintoa, ennestäänkin pienentävät motivaatiota. Antaa hyvä hevonen ratsastajalle, joka ei ole oikeasti motivoitunut on eräänlaista resurssien tuhlausta.Toistot vahvistavat yhteyksiä vain, jos ne on tehty motivoituneena eli jos todellakin halutaan oppia.Iloa harjoitteluun!
