Tämän lehden isoin uutinen ja asia on ratsastusonnettomuudessa loukkaantuneen tytön isän haastattelu. Hän sanoo, että ratsastuksessa ei tehdä tarpeeksi lajin turvallisuuden eteen, vaan asiat tehdään samoin vuosikymmenestä toiseen ja toivotaan, että luoti ei osu kohdalle..Ihmeellisen moni on valmis sanomaan, että isä ei ymmärrä lajia, hän on surusta sekaisin ja että kävellessäkin voi kaatua..Luoti voi osua omalle, oman oppilaan tai oman lapsen kohdalle. .Mutta nämä kaikki ovat lauseita, jotka estävät turvallisuuden kehittymistä..Suomessa ollaan turvallisuudessa melko hyvällä tolalla. Asioita tehdään yleensä fiksusti ja oikeanlaisilla hevosilla. Hyvin koulutetun ja terveen hevosen kanssa harrastettaessa järkevillä pohjilla ja turvavarusteita käyttäen ollaan jo pitkällä, sen voi todentaa viettämällä puolituntisen somen hevosonnettomuusvideoita katsellen..Tästä pitäisi kuitenkin päästä eteenpäin ainakin yksi askel. Itse uskon, että se voisi olla kypärien turvallisuuden kehittäminen ja etenkin niskaa suojaava paukkuliivi. Siksi minusta melkein EM-mitalia tärkeämpää on se, että Jone Illi käyttää paukkuliiviä..Tärkeä pointti on myös se, mitä lajista kerrotaan aloittajille. Rehellisyyden nimissä heidän olisi tiedettävä, että me koulutetut ammattilaisetkaan emme täysin pysty sulkemaan pois vakavan loukkaantumisen ja kuolemisen mahdollisuutta harrastuksessa. Miten asia pitäisi tuoda esiin oikealla tavalla?.Ratsastuksenopettaja ja SRL:n hallituksen jäsen Salla Varenti sanoo, että ratsastustunnin ykköstavoite on pitää oppilaat hengissä, vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Mutta siinäkin on ongelmansa. Jos kaikki tehdään maksimiturvallisuudella, lajista tulee osalle ratsastajista liian tylsää, eivätkä taidot ja tasapaino pääse kehittymään. Mitkä riskit kannattaa ottaa? Saako maastoon lähteä ilman satulaa? Voidaanko leikkiä raippahippaa? Hypätäänkö maastossa? Jos tuulee, perutaanko tunti, että ei vaan sattuisi mitään? Ja kuka kouluttaa ne nuoret hevoset, joiden kanssa väistämättä joskus tapahtuu yllättäviä asioita? Taito ja järki tuovat turvallisuutta, mutta edes ne eivät poista kaikkia onnettomuuksia..Lapsia ei voi kääriä kuplamuoviin, eikä kaikkea voi hallita. Silti voimme tehdä enemmän, ja yrittää tajuta, että luoti voi osua omalle, oman oppilaan tai oman lapsen kohdalle. Silloin ehkä edes vähän helpottaa, jos on tehnyt kaikkensa..Jos hevonen esimerkiksi toistuvasti heittää ratsastajan selästään, kannattaako sitä pitää? Kannattaako omalle 4-vuotiaalle ratsastajalle laittaa lenkkarit jalkaan ja antaa ravata yksin, koska hänen on tylsää mennä talutuksessa? Pitäisikö se pikkuvikainen pukittaja laittaa kuoppaan, eikä myydä seuraavalle? Onko rippikuvia pakko ottaa ilman kypärää? Voisiko ajatella, että ratsastuskoulussa kaikkien ei tarvi opetella ratsastamaan kaikilla hevosilla, vaan ihmisen pitää saada itse määritellä riskit, mitä ottaa. Ehkä se aikaratsastuskieltokin on hyvä asia, ainakin lasten kohdalla..Loukkaantuneen tytön isä kysyy, miksi maneeseissa ei ole turvalaitoja. Ehkä ainakin silloin pitäisi ollakin, kun siellä ratsastetaan esteitä kilpaa. Tai ehkä ne pitäisi määrätä pakollisiksi alkuun uusiin maneeseihin. Jos onnettomuusmaneesissa olisi ollut turvalaidat, näyttäisi Nea Kumpulaisen tulevaisuus aivan erilaiselta.
Tämän lehden isoin uutinen ja asia on ratsastusonnettomuudessa loukkaantuneen tytön isän haastattelu. Hän sanoo, että ratsastuksessa ei tehdä tarpeeksi lajin turvallisuuden eteen, vaan asiat tehdään samoin vuosikymmenestä toiseen ja toivotaan, että luoti ei osu kohdalle..Ihmeellisen moni on valmis sanomaan, että isä ei ymmärrä lajia, hän on surusta sekaisin ja että kävellessäkin voi kaatua..Luoti voi osua omalle, oman oppilaan tai oman lapsen kohdalle. .Mutta nämä kaikki ovat lauseita, jotka estävät turvallisuuden kehittymistä..Suomessa ollaan turvallisuudessa melko hyvällä tolalla. Asioita tehdään yleensä fiksusti ja oikeanlaisilla hevosilla. Hyvin koulutetun ja terveen hevosen kanssa harrastettaessa järkevillä pohjilla ja turvavarusteita käyttäen ollaan jo pitkällä, sen voi todentaa viettämällä puolituntisen somen hevosonnettomuusvideoita katsellen..Tästä pitäisi kuitenkin päästä eteenpäin ainakin yksi askel. Itse uskon, että se voisi olla kypärien turvallisuuden kehittäminen ja etenkin niskaa suojaava paukkuliivi. Siksi minusta melkein EM-mitalia tärkeämpää on se, että Jone Illi käyttää paukkuliiviä..Tärkeä pointti on myös se, mitä lajista kerrotaan aloittajille. Rehellisyyden nimissä heidän olisi tiedettävä, että me koulutetut ammattilaisetkaan emme täysin pysty sulkemaan pois vakavan loukkaantumisen ja kuolemisen mahdollisuutta harrastuksessa. Miten asia pitäisi tuoda esiin oikealla tavalla?.Ratsastuksenopettaja ja SRL:n hallituksen jäsen Salla Varenti sanoo, että ratsastustunnin ykköstavoite on pitää oppilaat hengissä, vasta sen jälkeen tulee kaikki muu. Mutta siinäkin on ongelmansa. Jos kaikki tehdään maksimiturvallisuudella, lajista tulee osalle ratsastajista liian tylsää, eivätkä taidot ja tasapaino pääse kehittymään. Mitkä riskit kannattaa ottaa? Saako maastoon lähteä ilman satulaa? Voidaanko leikkiä raippahippaa? Hypätäänkö maastossa? Jos tuulee, perutaanko tunti, että ei vaan sattuisi mitään? Ja kuka kouluttaa ne nuoret hevoset, joiden kanssa väistämättä joskus tapahtuu yllättäviä asioita? Taito ja järki tuovat turvallisuutta, mutta edes ne eivät poista kaikkia onnettomuuksia..Lapsia ei voi kääriä kuplamuoviin, eikä kaikkea voi hallita. Silti voimme tehdä enemmän, ja yrittää tajuta, että luoti voi osua omalle, oman oppilaan tai oman lapsen kohdalle. Silloin ehkä edes vähän helpottaa, jos on tehnyt kaikkensa..Jos hevonen esimerkiksi toistuvasti heittää ratsastajan selästään, kannattaako sitä pitää? Kannattaako omalle 4-vuotiaalle ratsastajalle laittaa lenkkarit jalkaan ja antaa ravata yksin, koska hänen on tylsää mennä talutuksessa? Pitäisikö se pikkuvikainen pukittaja laittaa kuoppaan, eikä myydä seuraavalle? Onko rippikuvia pakko ottaa ilman kypärää? Voisiko ajatella, että ratsastuskoulussa kaikkien ei tarvi opetella ratsastamaan kaikilla hevosilla, vaan ihmisen pitää saada itse määritellä riskit, mitä ottaa. Ehkä se aikaratsastuskieltokin on hyvä asia, ainakin lasten kohdalla..Loukkaantuneen tytön isä kysyy, miksi maneeseissa ei ole turvalaitoja. Ehkä ainakin silloin pitäisi ollakin, kun siellä ratsastetaan esteitä kilpaa. Tai ehkä ne pitäisi määrätä pakollisiksi alkuun uusiin maneeseihin. Jos onnettomuusmaneesissa olisi ollut turvalaidat, näyttäisi Nea Kumpulaisen tulevaisuus aivan erilaiselta.
