Piia Pantsu Jönssonille kuuluu "hemmetisti töitä". Yksi ammateista on toimia Norjan kenttäratsastajien maajoukkuevalmentajana. Niissä merkeissä Pantsu Jönsson, Suomen joukkueen valmentaja vuosina 2008-2016, oli viikonloppuna Ypäjälläkin. Hän luotsasi Norjan ponijoukkueen hopealle ja seniorit pronssille. Ja saatiin Norjaan muutama henkilökohtainenkin mitali.Tämän kaiken hän yrittää parhaansa mukaan sovittaa perheenäidin rooliin. Ammattiaan kilparatsastajana Pantsu Jönsson sen sijaan vähättelee minkä ehtii."Ei mun tarvii olla enää mitään”, hän kiirehtii sanomaan. TalousKuulumiset ovat kuitenkin hyviä. Terveyttä piisaa ja, tosiaan, niitä töitä riittää.Pantsu Jönsson on 52-vuotias ja näyttää ainakin 10 vuotta nuoremmalta. Mutta pyrkiikö hän huipulle? Vaikuttaa, että ei ainakaan ihan millä hinnalla hyvänsä."Eikö se ole hyvä kuuluminen, että ihminen elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla?" hän naurahtaa.Sitten hän korjaa, että ei nyt sentään ehkä ihan haluamallaan, mutta kukapa nyt pystyisikään."Niin”, hän huokaa. ”Olisipa sitä niin rikas, että voisikin vaan ratsastaa ja nauttia elämästään hevosten kanssa. Sehän se oli se alkuperäinen idea. Opetella ja oppia niiden kanssa uusia asioita. Mennä eteenpäin."Se on vaikeampaa, kun pitää elättää hevosten lisäksi perhe eikä ole upporikas. "Jos joskus voittaisi lotossa tai jotain, niin voisi keskittyä tekemään vaan sitä mitä eniten rakastaa."Se olisi yhtä kuin ratsastaa oman perheensä kanssa. Kouluttaa hevosia ja joku perheenjäsen aina kilpailisi niillä.Joko hän itse, jompi kumpi lapsista tai mies Fredrik Jönsson, Fredde.Poika Emil on osoittanut suurta kiinnostusta kilparatsastajan uraan. ”Ja hevoskuume kun on tullut, sitä on tosi vaikea saada pois”, äiti toteaa.Pantsu Jönsson jää miettimään Emiliä, joka on nyt kuudentoista."Olisi kiva, jos voisi luoda sellaisen bisneksen, mitä hän sitten jatkaisi ja tulisi sillä toimeen." Kallis elämäntapaTuli aikoinaan valittua kallis elämäntapa - kilpahevoset.Pantsu Jönsson raivasi aikoinaan oman tiensä uskomattomalla päättäväisyydellä ja onnistui. Toki silloinen laji oli kenttäratsastus, jossa nouseminen maailmanhuipulle oli, etenkin takavuosina, vielä mahdollista. ”Mutta kyllä mä myös pistin ratsastuksen silloin ihan kaiken edelle. Lapsetkin tehtiin vasta paljon myöhemmin. Mähän tapasin Fredden kisoissa jo vuonna 1992 ja siitä lähtien ollaan oltu yhdessä. Me kierrettiin alussa pitkän aikaa kenttäkisoja yhdessä", hän kertoo. Fredrik Jönsson oli Atlantassa vuonna 1996 vielä kenttäratsastaja ja sijoittui hevosella Ulfung sijalle 13, mutta alkoi jo katsella rataesteiden suuntaan.Piia Pantsulla oli Cyna ja Uppercut ja Karuso, jotka kilpailivat EM- ja MM -kärjessä. Olympialaisten suhteen hänellä on ollut epäonnea, Atlanta peruuntui Cynan jalkavaivoihin, Sydneyssä tuli keskeytys Uppercutilla ja ennen Ateenaa loukkaantui Karuso.Mutta myös paljon menestystä on ollut. "No, on se sillä lailla aika hyvin tehty, että noi tulokset on tehty hevosilla, joita me ei olla koskaan mitenkään valittu. Ne ovat vaan jotenkin kompastuneet meidän eteen ja me ollaan sitten nostettu ne sinne minne ollaan pystytty", Pantsu Jönsson tuumaa. Moni niistä on nostettu aika korkealle. Karusolle tuli Jerezin MM:issä pronssimitali. Sydneyn olympialaisiin mennessä, vuonna 2000, Fredrikin kohdalta laji oli vaihtunut lopullisesti. Piia Pantsu jatkoi kentässä vuoteen 2007.Hän rakastaa vanhaa lajiaan yhä, mutta paluu siihen on jo ajatuksena mahdoton. Silti hän pitää edelleen hyvänä sitä, että ratsastaja on kokeillut kenttäratsastamista. ”Sieltä tulee tosi paljon työkaluja kaikkeen tekemiseen”, hän näkee. ElämäntapaHevoset ovat elämäntapa, joka aina välillä lyö rankasti näpeille."Sä vaan odotat, milloin ne ikävät uutiset tulee. Mun elämässä on aina ollut niin, että joskus menee vähän aikaa hyvin, oikeinkin hyvin, mutta heti sen jälkeen tulee joku hirveä romahdus."Pantsu-Jönsson on saanut oman osansa hevosten loukkaantumisista. Samoin aviomies.Cold Play oli Fredrik Jönssonin itse kouluttama superhevonen. Tryonin MM:issä vuonna 2018 ratsukko oli paras ruotsalainen, henkilökohtaisella 8. sijallaan, kun Ruotsi sai hopeamitalin. Tähtäin oli olympialaisissa..niinhän sitä sanotaan, että vasta kolmas polvi osaa hommanPiia Pantsu Jönsson pojastaan Emilistä. Sitten hän eräänä maaliskuun päivänä vuonna 2021 juoksutti hevosta Espanjan matkan jälkeen kotona Flyingessä. Hevonen oli pirteä ja iloinen ja hypähteli liinan päässä. Seuraavassa hetkessä se oli kolmijalkainen. Viikko tämän jälkeen hevonen on lopetettava."Sä joudut kokemaan asioita, joita et ikinä haluaisi kokea. Kun Fredden hevonen mursi jalkansa, se vei aika paljon voimaa", Pantsu Jönsson sanoo.Kun vastoinkäymisiä alkaa kasautua, pariskunnan ratkaisu on lisätä työn määrää."Kyllähän me painetaan ihan helevetisti duunia. Sillä lailla me ollaan aina eletty ja pärjätty.”Pantsu Jönsson toteaa tulevansa alun perin ”normaalista perheestä”, joten hän tietää, minkälaista on elämä, joka ei ole hevosten täyttämää heti syntymästä. Onhan se erilaista. Mutta Emilin ja Elsien tilanne on toinen. Heidän käsityksensä normaalista perhearjesta on, että molemmat vanhemmat ovat olympiaratsastajia. Ja isoisä myös. Jan Jönsson, 79, on maailmankuulu valmentaja ja olympiaratsastaja kenttäratsastuksessa, moninkertainen Ruotsin mestari ja henkilökohtainen pronssimitalisti vuonna 1972 Munchenin olympialaisissa hevosella Sarajevo. Pantsu Jönsson on pistänyt merkille, että vanhempien taustat näkyvät lasten ratsastuksessa, tavassa suhtautua hevosiin, erityisesti Emilin.”Emilillä on ihan erilainen ote tähän, parempi tunne ja fiilis, kuin mulla on koskaan ollut. Mä olen aina painottanut hevosystävällistä suhtautumista lajiin, rakkautta hevosiin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vasta kolmas polvi osaa homman.” . Nousevia hevosiaNyt on taas se vaihe, kun nostetaan hevosia ylöspäin. Kisataan 130-140 -tasolla. Vaihe, jonka pariskunta on käynyt läpi monet kerrat.Perheen paras hevonen on tällä hetkellä Piialla. 8-vuotias ruuna Kannan's Hole in One (Kannan - Casanova)."Noh, paras ja paras. Ehkä se, joka on kuitenkin tulossa. Sitä häiritsee lähinnä sen ratsastaja, joka on kilpaillut liian vähän. Meidän perheen miehet ridaa tällä hetkellä paljon paremmin kuin mä.""Olen mennyt sillä nyt 140-145-esteitä. Sen pitäisi olla valmis 150:een."Entä ratsastaja itse?"No viimeksi kun menin sitä 145:ttä Göteborgissa, putosin tehtyäni itse ratsastusvirheen. Anyway, mulla on hyvä fiilis ja hyvät avut. Jens Fredricson auttaa istunnassa ja muutenkin ympärillä on oikeat ihmiset."Pantsu-Jönsson on viikonloppuna Stensäters Ryttarföreningin kisoissa kolmella hevosella. Kannan's Hole in One menee 140-linjaa, ja Drop In ja Corona 5.2 130 -esteitä.Haaveiletko paluusta huipulle?”En huipulle. Mutta jos pääsisi Ruotsin SM-tasolle, niin se riittäisi.”
Piia Pantsu Jönssonille kuuluu "hemmetisti töitä". Yksi ammateista on toimia Norjan kenttäratsastajien maajoukkuevalmentajana. Niissä merkeissä Pantsu Jönsson, Suomen joukkueen valmentaja vuosina 2008-2016, oli viikonloppuna Ypäjälläkin. Hän luotsasi Norjan ponijoukkueen hopealle ja seniorit pronssille. Ja saatiin Norjaan muutama henkilökohtainenkin mitali.Tämän kaiken hän yrittää parhaansa mukaan sovittaa perheenäidin rooliin. Ammattiaan kilparatsastajana Pantsu Jönsson sen sijaan vähättelee minkä ehtii."Ei mun tarvii olla enää mitään”, hän kiirehtii sanomaan. TalousKuulumiset ovat kuitenkin hyviä. Terveyttä piisaa ja, tosiaan, niitä töitä riittää.Pantsu Jönsson on 52-vuotias ja näyttää ainakin 10 vuotta nuoremmalta. Mutta pyrkiikö hän huipulle? Vaikuttaa, että ei ainakaan ihan millä hinnalla hyvänsä."Eikö se ole hyvä kuuluminen, että ihminen elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla?" hän naurahtaa.Sitten hän korjaa, että ei nyt sentään ehkä ihan haluamallaan, mutta kukapa nyt pystyisikään."Niin”, hän huokaa. ”Olisipa sitä niin rikas, että voisikin vaan ratsastaa ja nauttia elämästään hevosten kanssa. Sehän se oli se alkuperäinen idea. Opetella ja oppia niiden kanssa uusia asioita. Mennä eteenpäin."Se on vaikeampaa, kun pitää elättää hevosten lisäksi perhe eikä ole upporikas. "Jos joskus voittaisi lotossa tai jotain, niin voisi keskittyä tekemään vaan sitä mitä eniten rakastaa."Se olisi yhtä kuin ratsastaa oman perheensä kanssa. Kouluttaa hevosia ja joku perheenjäsen aina kilpailisi niillä.Joko hän itse, jompi kumpi lapsista tai mies Fredrik Jönsson, Fredde.Poika Emil on osoittanut suurta kiinnostusta kilparatsastajan uraan. ”Ja hevoskuume kun on tullut, sitä on tosi vaikea saada pois”, äiti toteaa.Pantsu Jönsson jää miettimään Emiliä, joka on nyt kuudentoista."Olisi kiva, jos voisi luoda sellaisen bisneksen, mitä hän sitten jatkaisi ja tulisi sillä toimeen." Kallis elämäntapaTuli aikoinaan valittua kallis elämäntapa - kilpahevoset.Pantsu Jönsson raivasi aikoinaan oman tiensä uskomattomalla päättäväisyydellä ja onnistui. Toki silloinen laji oli kenttäratsastus, jossa nouseminen maailmanhuipulle oli, etenkin takavuosina, vielä mahdollista. ”Mutta kyllä mä myös pistin ratsastuksen silloin ihan kaiken edelle. Lapsetkin tehtiin vasta paljon myöhemmin. Mähän tapasin Fredden kisoissa jo vuonna 1992 ja siitä lähtien ollaan oltu yhdessä. Me kierrettiin alussa pitkän aikaa kenttäkisoja yhdessä", hän kertoo. Fredrik Jönsson oli Atlantassa vuonna 1996 vielä kenttäratsastaja ja sijoittui hevosella Ulfung sijalle 13, mutta alkoi jo katsella rataesteiden suuntaan.Piia Pantsulla oli Cyna ja Uppercut ja Karuso, jotka kilpailivat EM- ja MM -kärjessä. Olympialaisten suhteen hänellä on ollut epäonnea, Atlanta peruuntui Cynan jalkavaivoihin, Sydneyssä tuli keskeytys Uppercutilla ja ennen Ateenaa loukkaantui Karuso.Mutta myös paljon menestystä on ollut. "No, on se sillä lailla aika hyvin tehty, että noi tulokset on tehty hevosilla, joita me ei olla koskaan mitenkään valittu. Ne ovat vaan jotenkin kompastuneet meidän eteen ja me ollaan sitten nostettu ne sinne minne ollaan pystytty", Pantsu Jönsson tuumaa. Moni niistä on nostettu aika korkealle. Karusolle tuli Jerezin MM:issä pronssimitali. Sydneyn olympialaisiin mennessä, vuonna 2000, Fredrikin kohdalta laji oli vaihtunut lopullisesti. Piia Pantsu jatkoi kentässä vuoteen 2007.Hän rakastaa vanhaa lajiaan yhä, mutta paluu siihen on jo ajatuksena mahdoton. Silti hän pitää edelleen hyvänä sitä, että ratsastaja on kokeillut kenttäratsastamista. ”Sieltä tulee tosi paljon työkaluja kaikkeen tekemiseen”, hän näkee. ElämäntapaHevoset ovat elämäntapa, joka aina välillä lyö rankasti näpeille."Sä vaan odotat, milloin ne ikävät uutiset tulee. Mun elämässä on aina ollut niin, että joskus menee vähän aikaa hyvin, oikeinkin hyvin, mutta heti sen jälkeen tulee joku hirveä romahdus."Pantsu-Jönsson on saanut oman osansa hevosten loukkaantumisista. Samoin aviomies.Cold Play oli Fredrik Jönssonin itse kouluttama superhevonen. Tryonin MM:issä vuonna 2018 ratsukko oli paras ruotsalainen, henkilökohtaisella 8. sijallaan, kun Ruotsi sai hopeamitalin. Tähtäin oli olympialaisissa..niinhän sitä sanotaan, että vasta kolmas polvi osaa hommanPiia Pantsu Jönsson pojastaan Emilistä. Sitten hän eräänä maaliskuun päivänä vuonna 2021 juoksutti hevosta Espanjan matkan jälkeen kotona Flyingessä. Hevonen oli pirteä ja iloinen ja hypähteli liinan päässä. Seuraavassa hetkessä se oli kolmijalkainen. Viikko tämän jälkeen hevonen on lopetettava."Sä joudut kokemaan asioita, joita et ikinä haluaisi kokea. Kun Fredden hevonen mursi jalkansa, se vei aika paljon voimaa", Pantsu Jönsson sanoo.Kun vastoinkäymisiä alkaa kasautua, pariskunnan ratkaisu on lisätä työn määrää."Kyllähän me painetaan ihan helevetisti duunia. Sillä lailla me ollaan aina eletty ja pärjätty.”Pantsu Jönsson toteaa tulevansa alun perin ”normaalista perheestä”, joten hän tietää, minkälaista on elämä, joka ei ole hevosten täyttämää heti syntymästä. Onhan se erilaista. Mutta Emilin ja Elsien tilanne on toinen. Heidän käsityksensä normaalista perhearjesta on, että molemmat vanhemmat ovat olympiaratsastajia. Ja isoisä myös. Jan Jönsson, 79, on maailmankuulu valmentaja ja olympiaratsastaja kenttäratsastuksessa, moninkertainen Ruotsin mestari ja henkilökohtainen pronssimitalisti vuonna 1972 Munchenin olympialaisissa hevosella Sarajevo. Pantsu Jönsson on pistänyt merkille, että vanhempien taustat näkyvät lasten ratsastuksessa, tavassa suhtautua hevosiin, erityisesti Emilin.”Emilillä on ihan erilainen ote tähän, parempi tunne ja fiilis, kuin mulla on koskaan ollut. Mä olen aina painottanut hevosystävällistä suhtautumista lajiin, rakkautta hevosiin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vasta kolmas polvi osaa homman.” . Nousevia hevosiaNyt on taas se vaihe, kun nostetaan hevosia ylöspäin. Kisataan 130-140 -tasolla. Vaihe, jonka pariskunta on käynyt läpi monet kerrat.Perheen paras hevonen on tällä hetkellä Piialla. 8-vuotias ruuna Kannan's Hole in One (Kannan - Casanova)."Noh, paras ja paras. Ehkä se, joka on kuitenkin tulossa. Sitä häiritsee lähinnä sen ratsastaja, joka on kilpaillut liian vähän. Meidän perheen miehet ridaa tällä hetkellä paljon paremmin kuin mä.""Olen mennyt sillä nyt 140-145-esteitä. Sen pitäisi olla valmis 150:een."Entä ratsastaja itse?"No viimeksi kun menin sitä 145:ttä Göteborgissa, putosin tehtyäni itse ratsastusvirheen. Anyway, mulla on hyvä fiilis ja hyvät avut. Jens Fredricson auttaa istunnassa ja muutenkin ympärillä on oikeat ihmiset."Pantsu-Jönsson on viikonloppuna Stensäters Ryttarföreningin kisoissa kolmella hevosella. Kannan's Hole in One menee 140-linjaa, ja Drop In ja Corona 5.2 130 -esteitä.Haaveiletko paluusta huipulle?”En huipulle. Mutta jos pääsisi Ruotsin SM-tasolle, niin se riittäisi.”
