”Herrajjesta, onko siitä jo niin kauan aikaa?” Perho aloittaa. .Kyllä, Tallin tyypit -kirjasta on kulunut jo 17 vuotta..Vaikeus kiteytyy siihen, kenelle nauretaan ja kenelle ei, ja missä seurassa. Anna Perho.Yritysvalmentaja ja kirjailija Anna Perho toteaa, että vaikka ratsastuksen juorut yhä kiinnostavatkin, tänä päivänä hän on ’täysin ulkona skenestä’..”Mutta muistan hyvin sen, miten Tallin tyypit -teksti valmistui”, hän paljastaa. .Siihen aikaan Perho oli avustava toimittaja Hevosurheilu-lehdessä. Vaikka elämänrytmi 17 vuotta sitten oli verkkaisempaa nettijournalismin loistaessa vielä muutaman vuoden poissaolollaan, silloinkin toimittajilla oli aina kiire..Varmaankin omaa syytään, mutta kiire kuitenkin..Anna Perho oli jo kirjoittanut ne päätyypit, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen, eli tädit, sedät, pikkutytöt, este- ja kouluratsastajat ja muut itsestäänselvyydet. Kollega Leena Alérini teki kirjan taittoa ja kuvitusta, ja rustasi tekstejä ravipuolen hahmoista, äijän, ravikuskin, valmentajan ja mitä niitä oli..Vielä puuttui iso määrä ja kirjapainosta jo soiteltiin. Perho oli varannut matkan lempikaupunkiinsa New Yorkiin..”Deadlinet olivat menneet jo ajat sitten ja ajattelin, että mä kirjoitan ne lentokoneessa. Siinä kun on pitkä lento, niin ehtii kirjoittaa.”.Se oli yltiöpositiivisesti ajateltu, ja nykyisellä ajanhallinnan ammattilais-Perholla on ilmiöön varmasti selitys. Mutta niin kävi, että lennolla ei tullut kirjoitettua sanaakaan..”Lentäminen tietyllä lailla hermostuttaa minua, mikä aiheuttaa sen, että 8,5 kerralla 10:stä vaivun uneen jo siinä vaiheessa, kun rullataan vielä Seutulan lentokentällä. Aivot jotenkin poistuvat paikalta, kun tilanteelle ei voi mitään. Ja varmasti siinä ystävien kanssa oli muutama drinkkikin otettu.”.Deadline ei kuitenkaan kadonnut matkan aikana mihinkään, paheni vain..”Joten se johti siihen, että yhtenä iltana, kun kaverit lähtivät rilluttelemaan Nykiin, jäin hotellihuoneeseen kirjoittamaan sitä noin kolmasosaa Tallin tyypeistä, mikä oli vielä tekemättä.”.Kirja syntyi, oli menestys, ja painos myytiin nopeasti loppuun..Pitäisikö Tallin tyypit päivittää tähän päivään?.Siinäpä kysymys, johon olemme vastanneet tässä Hevosurheilun numerossa. Vaikkakin tänä päivänä kirjoittaja miettii ensimmäiseksi, pitäisikö toimia kuten Pirkka-Pekka Petelius ja pyytää anteeksi aiempiakin kirjoituksiaan, ettei mahdollisesti joudu selvittelemään motiivejaan käräjille..”Ainakin somekäräjille joutuu hyvin helposti”, Perho naurahtaa..Hän toteaa, että ajat ovat muuttuneet, ja kaikkea ei enää voi kirjoittaa..”Ja hyvä niin! Jos nyt katsoo 20 vuoden takaista maailmaa, niin kielenkäyttö ja se, mitä toisista ihmisistä voi sanoa, on muuttunut radikaalisti korrektimpaan suuntaan”, muun muassa Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa ja useiden lehtien kolumnistina toimiva mielipideammattilainen sanoo..”Toisaalta tämä on tuonut myös yliherkkyyttä, mikä tekee keskustelukulttuurista piirun verran ankeampaa. Enää ei voi sanoa, että ’älä nyt leikistä suutu’ – ymmärrämme paremmin, että loukkaantuneesta tuntuu aidosti pahalta.”.”Mutta silloin tällöin esimerkiksi somessa voi aistia tietynlaista tahallista loukkaantumista, jolloin loukkaantujalla on ehkä muita tarkoitusperiä kuin vain saada huomiota tunteilleen. Kieli on aina myös vallankäyttöön ja valtapeleihin liittyvä asia.”.Huumorista ja satiirista on tullut merkittävästi aiempaa vaikeampaa. Sekään, että karrikoi ensin itsensä, ei anna automaattisesti lupaa karrikoida muita..”Yhteiskunta, joka määrittelee mille saa nauraa ja mille ei, on mielestäni sairas, tai ainakin sairastumassa. Vaikeus kiteytyy siihen, kenelle nauretaan ja kenelle ei, ja missä seurassa. On eri asia heittää epäkorrektia huumoria pienessä kaveriporukassa kuin sheimata ihmisiä nauramalla julkisesti.”.”Ylöspäin nauraminen on ok, alaspäin ei – mutta sitten taas olen sitäkin mieltä, että koomikoiden pitää saada harjoittaa vapaasti ammattiaan. Yleisö päättää onko tällä tyypillä jatkossa töitä vai ei, mutta se ei ole vallanpitäjien tehtävä.”.Seuraavaksi Perho kirjoittaa uuden hahmon Tallin tyypeistä. Hahmon, jonka hän tuntee omakohtaisesti, toipuvan alalla lopettaneen..”Se vasta naurettava hahmo onkin. Käytit aikaasi 20 vuotta tallilla, ja mitä jäi? Tyhjä pankkitili ja kroonisesti vääntynyt ranne kerrasta, jolloin kouluttamasi ihana oma heppa heitti sinut selästään ja astui päälle.” .Leena Alérini.Kirjoittaja on toinen Tallin tyyppien tekijöistä
”Herrajjesta, onko siitä jo niin kauan aikaa?” Perho aloittaa. .Kyllä, Tallin tyypit -kirjasta on kulunut jo 17 vuotta..Vaikeus kiteytyy siihen, kenelle nauretaan ja kenelle ei, ja missä seurassa. Anna Perho.Yritysvalmentaja ja kirjailija Anna Perho toteaa, että vaikka ratsastuksen juorut yhä kiinnostavatkin, tänä päivänä hän on ’täysin ulkona skenestä’..”Mutta muistan hyvin sen, miten Tallin tyypit -teksti valmistui”, hän paljastaa. .Siihen aikaan Perho oli avustava toimittaja Hevosurheilu-lehdessä. Vaikka elämänrytmi 17 vuotta sitten oli verkkaisempaa nettijournalismin loistaessa vielä muutaman vuoden poissaolollaan, silloinkin toimittajilla oli aina kiire..Varmaankin omaa syytään, mutta kiire kuitenkin..Anna Perho oli jo kirjoittanut ne päätyypit, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen, eli tädit, sedät, pikkutytöt, este- ja kouluratsastajat ja muut itsestäänselvyydet. Kollega Leena Alérini teki kirjan taittoa ja kuvitusta, ja rustasi tekstejä ravipuolen hahmoista, äijän, ravikuskin, valmentajan ja mitä niitä oli..Vielä puuttui iso määrä ja kirjapainosta jo soiteltiin. Perho oli varannut matkan lempikaupunkiinsa New Yorkiin..”Deadlinet olivat menneet jo ajat sitten ja ajattelin, että mä kirjoitan ne lentokoneessa. Siinä kun on pitkä lento, niin ehtii kirjoittaa.”.Se oli yltiöpositiivisesti ajateltu, ja nykyisellä ajanhallinnan ammattilais-Perholla on ilmiöön varmasti selitys. Mutta niin kävi, että lennolla ei tullut kirjoitettua sanaakaan..”Lentäminen tietyllä lailla hermostuttaa minua, mikä aiheuttaa sen, että 8,5 kerralla 10:stä vaivun uneen jo siinä vaiheessa, kun rullataan vielä Seutulan lentokentällä. Aivot jotenkin poistuvat paikalta, kun tilanteelle ei voi mitään. Ja varmasti siinä ystävien kanssa oli muutama drinkkikin otettu.”.Deadline ei kuitenkaan kadonnut matkan aikana mihinkään, paheni vain..”Joten se johti siihen, että yhtenä iltana, kun kaverit lähtivät rilluttelemaan Nykiin, jäin hotellihuoneeseen kirjoittamaan sitä noin kolmasosaa Tallin tyypeistä, mikä oli vielä tekemättä.”.Kirja syntyi, oli menestys, ja painos myytiin nopeasti loppuun..Pitäisikö Tallin tyypit päivittää tähän päivään?.Siinäpä kysymys, johon olemme vastanneet tässä Hevosurheilun numerossa. Vaikkakin tänä päivänä kirjoittaja miettii ensimmäiseksi, pitäisikö toimia kuten Pirkka-Pekka Petelius ja pyytää anteeksi aiempiakin kirjoituksiaan, ettei mahdollisesti joudu selvittelemään motiivejaan käräjille..”Ainakin somekäräjille joutuu hyvin helposti”, Perho naurahtaa..Hän toteaa, että ajat ovat muuttuneet, ja kaikkea ei enää voi kirjoittaa..”Ja hyvä niin! Jos nyt katsoo 20 vuoden takaista maailmaa, niin kielenkäyttö ja se, mitä toisista ihmisistä voi sanoa, on muuttunut radikaalisti korrektimpaan suuntaan”, muun muassa Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa ja useiden lehtien kolumnistina toimiva mielipideammattilainen sanoo..”Toisaalta tämä on tuonut myös yliherkkyyttä, mikä tekee keskustelukulttuurista piirun verran ankeampaa. Enää ei voi sanoa, että ’älä nyt leikistä suutu’ – ymmärrämme paremmin, että loukkaantuneesta tuntuu aidosti pahalta.”.”Mutta silloin tällöin esimerkiksi somessa voi aistia tietynlaista tahallista loukkaantumista, jolloin loukkaantujalla on ehkä muita tarkoitusperiä kuin vain saada huomiota tunteilleen. Kieli on aina myös vallankäyttöön ja valtapeleihin liittyvä asia.”.Huumorista ja satiirista on tullut merkittävästi aiempaa vaikeampaa. Sekään, että karrikoi ensin itsensä, ei anna automaattisesti lupaa karrikoida muita..”Yhteiskunta, joka määrittelee mille saa nauraa ja mille ei, on mielestäni sairas, tai ainakin sairastumassa. Vaikeus kiteytyy siihen, kenelle nauretaan ja kenelle ei, ja missä seurassa. On eri asia heittää epäkorrektia huumoria pienessä kaveriporukassa kuin sheimata ihmisiä nauramalla julkisesti.”.”Ylöspäin nauraminen on ok, alaspäin ei – mutta sitten taas olen sitäkin mieltä, että koomikoiden pitää saada harjoittaa vapaasti ammattiaan. Yleisö päättää onko tällä tyypillä jatkossa töitä vai ei, mutta se ei ole vallanpitäjien tehtävä.”.Seuraavaksi Perho kirjoittaa uuden hahmon Tallin tyypeistä. Hahmon, jonka hän tuntee omakohtaisesti, toipuvan alalla lopettaneen..”Se vasta naurettava hahmo onkin. Käytit aikaasi 20 vuotta tallilla, ja mitä jäi? Tyhjä pankkitili ja kroonisesti vääntynyt ranne kerrasta, jolloin kouluttamasi ihana oma heppa heitti sinut selästään ja astui päälle.” .Leena Alérini.Kirjoittaja on toinen Tallin tyyppien tekijöistä
