Antellin hymy ei hyydy

Antell on silti tyytyväinen, ja tuskinpa tilanne Iscara del Masetia tai Osaka Hästakiakaan haittaa. Osaka Hästak saa varsan huhtikuussa, Iscara pari kuukautta myöhemmin. Varsat ovat ensimmäiset, jotka syntyvät Antellin perheen Liljååsin tilalle Sipooseen..”Siinä alkaa sitten uusi projekti, kun ensimmäiset omat varsat syntyvät kotiin. Niissä on jatkossa kehitettävää. Myöhemmin näkee, tuleeko niistä ihan tavallisia hevosia vai jotain muuta”, Antell miettii..Molempien tammojen oriit ovat Schockemöhlen tarjonnasta. Nyt 17-vuotiaan Iscaran kanssa meni tiukille: se siemennettiin Chacoon Bluella ensimmäisen kerran huhtikuun alussa, ja musta pallukka näkyi ultrassa vasta heinäkuun lopussa. Osaka Hästak taas jäi toissa kesänä tyhjäksi, mutta viime kesänä tärppäsi heti oriista Casallco..”Päädyimme oreihin, joilla on tuloksia isoista luokista. Hästak on tosi nopea ja varovainen, mutta ei niin skoupikas, ja sille halusimme laukkaa, skouppia ja kokoa. Iscaralla itsellään taas on skouppia ja itsevarmuutta, mutta se ei ole niin varovainen”, Antell kertoo orivalintojen perusteista..Päävastuu varsomisten vahtimisesta on hänen äidillään, mutta hänkin aikoo muuttaa asunnostaan Vuosaaresta kotitilalle, kun H-hetket lähestyvät..Huolissaan hän ei ole, niin kuin hän ei itse asiassa ole koskaan esteradoillakaan..”Ehkä olisi hyvä, jos joskus huolestuisin enemmänkin. Vahvuuteni esteradoilla on itseluottamus, mutta voihan se olla hieman heikkouskin”, Antell sanoo. ”Mutta harvemmin mä mitään jännitän. Ehkä silloin, jos hevonen on laitettu liian isoon luokkaan, mutta sellaista tapahtuu hyvin, hyvin harvoin.”.Antellin toinen vahvuus on urheilullisuus. Nuorena hän harrasti kaikenlaisia vauhti- ja extremelajeja, mutta ajan kanssa ne ovat jääneet. Aiempi ahkera freestyle-laskettelija on käynyt tänä talvena kertaalleen Rukalla, vaikka hänen luokanopettajasiskonsa työskentelee siellä. Kolmen lapsen perheen nuorimmainen on ainoa, joka jäi hevosalalle. Isoveli Daniel kilpaili freestylessa maajoukkuetasolla, ja sisko Janice ratsasti koulua ponien EM-kilpailuihin saakka, mutta lopetti nuorten luokkien jälkeen..Antell täyttää tänä vuonna 26 vuotta, eli alle 25-vuotiaiden U25-luokat ovat takana. Senioreiden SM:t Antell on ehtinyt jo hypätä moneen kertaan..Sen verran ikä on tuonut muutosta, että mies on aloittanut harrastuksen, jonka tarkoitus on tasapainottaa elämää ja tuoda siihen muutakin kuin hevoset. Harrastus on leijalautailu, jossa 25 metrin päässä oleva suuri leija vetää ihmistä eteenpäin laudan päällä ja välillä noustaan hyppyihinkin..”Se viehättää, kun on jotain muutakin kuin hevosia. Ei elämä voi koostua vain niistä, vaan on oltava jokin muu asia, jolla pääsee pois siitä maailmasta”, Antell selittää..Parasta on kuitenkin esteratsastus, josta Antell on päättänyt tehdä ammattinsa. Antell on valmentautunut tähän saakka varsin tarkasti SRL:n valmentajien kanssa. Ensin oli aluevalmentajana Teppo Hakala, sitten hän siirtyi ponien maajoukkuevalmentajan Satu Liukkosen treeniin ja sitten juniorina Piia Pantsun ja yhdessä vaiheessa Henrik Ehrnroothin rinkiin. Sen jälkeen tuli Sanna Backlund ja lyhyeksi aikaa Bert Romp..Nyt Antell valmentautuu sekä Hollannissa että Suomessa Luc Steeghsin kanssa. Jo pitkään Suomessa säännöllisesti vieraillut Steeghs on toiminut Hollannissa nuorten, junioreiden ja lapsiratsastajien maajoukkuevalmentaja, ja hän on itse menestynyt nuorten hevosten ratsastajana, ratsastaen esimerkiksi takavuosina Suomessa vaikuttanutta Ragnusta nuorten hevosten MM-kilpailuissa. Myös Hattel Horse, Janna Jensen ja Petra Heikkinen luottavat Steeghsin oppeihin..Antell korostaa, että yhtä tärkeitä opettajia ovat olleet myös ponit ja hevoset. Nykyään hän pystyy itse kehittämään hevosia, mutta pitkään hänellä oli mahdollisuus ratsastaa rutinoituneilla opetusmestareilla. Niistä paras oli Iscara. Ei maailman varovaisin hevonen, mutta sellainen, joka vei eteenpäin ja hyppäsi Antellin kanssa 160-luokkia korvat pystyssä. Ja kyllä etenkin yhteisen uran loppuvaiheessa tuli myös nollia ja oikein hyviäkin sijoituksia..Iscara on kuitenkin kaikella todennäköisyydellä Antellin viimeinen hevonen, jonka hän sai valmiina..”Ei noita valmiita voi ostaa. Ne ovat niin kalliita”, hän kuittaa..Iscaran ensimmäiseksi mantteliperijäksi odotetaan nyt 9-vuotiasta ruunaa Jan Diamo R.T, (Andiamo – Nimmerdor) joka tuli talliin 5-vuotiaana, eli se on ollut 4 vuotta työn alla..Hevonen on hänelle erittäin mieleinen: siinä on scouppia, se on tasainen ja kiva ratsastaa ja se on itsekin fiksu esteiden suhteen, mikä helpottaa ratsastajan työtä. Tallinnassa se teki ensimmäisen 145-luokkansa kahdella puomilla ja lopetti sen jälkeen 140-luokan nollaan..”Odotukset ovat tosi korkeat. Kyllä se voisi olla isojen luokkien hevonen”, hän sanoo..Sen takana odottavat Novan nuorten hevosten finaaleissa voittanut Delicate One M (Diantendro – Calvaro Z) sekä nyt 7-vuotias L’intouchable (Untouched – Kannan), joka on ruunattu vuoden alussa.. Antell opiskelee Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulussa hevosalan liiketaloutta, eli hänestä tulee tradenomi keskittyen hevosiin liittyvään yritystoimintaan. Opinnot suoritetaan etänä, joten opiskeleminen on helppo limittää treenaamisen kanssa. Antell on myös tyytyväinen opintojen antiin..”Näistä saa kyllä ideoita, ja on ollut kiva perehtyä muihin hevosalan yrittäjiin, tapahtumien järjestämiseen, ravitalleihin ja ratsastuskouluihin. On monta eri tapaa tienata elantonsa hevosalalla. Helppoa se ei ole – mutta eikös kaikki tee tätä rakkaudesta lajiin”, hän hymyilee..Eniten vaikuttaa se, että investoinnit ovat isoja ja kalliita, mikä haastaa koko yritystoiminnan..Antellin isä ja äiti ovat ravintola-alalla yrittäjinä useamman ravintolan ketjussa, mutta eivät kuitenkaan saman nimisessä lounasravintolaketjussa, joka kyllä joskus aiemmin kuului Antellin suvulle. John on mukana nykyisen yrityksen hallituksessa, mutta ei usko alkavansa koskaan vetää ravintoloita..”Kyllä mä aika vakuuttunut olen, että pysyn hevosalalla”, hän sanoo. ”Rakastan hevosia ja tykkään tehdä niitten kanssa töitä. Kun siitä saa ammattinsa, niin mikäs sen parempaa.”. Usein ratsastuksen ammattilaisten tie vie kokonaan tai joksikin aikaa ulkomaille, mutta Antell haluaa pitää tallia Suomessa. Perheen Liljåås-tila on ostettu kymmenisen vuotta sitten, ja karsinoita on 14. Perheen omien hevosten lisäksi tallissa asustaa myös asiakashevosia ja valmennettavia..”Reittejä huipulle on monia, ja kaikki lähtevät eri lähtökohdista. Minulla on nuoresta pitäen ollut onni, että minulla on ollut mahdollista pitää kahta tai kolmea omaa hevosta ja oppia niiden kanssa”, hän sanoo..Ja lisää, että tilakin velvoittaa: kovin pitkää aikaa ei voi olla poissa kotoa..Oppia hän hakee ulkomailta lyhyemmiltä matkoilta. Joka vuosi hän haluaa kerran tai kaksi tehdä valmennus- ja kilpailumatkan Hollantiin, jos vain järkevä määrä hevosia on kunnossa. Tämä kevät menee kuitenkin Suomessa, sillä Jan Diamo loukkasi jalkaansa Ainon Mastersissa, ja se parantelee itseään vielä muutaman kuukauden..”Luultavasti ehdin kuitenkin mennä sillä jotain GP-sarjassa”, Antell suunnittelee..Kilparatsastajana Antellin unelma on yksinkertainen: päästä niin korkealle kuin mahdollista. Sen lisäksi hän haluaa saavuttaa jotain myös hevosbisneksen puolella eli onnistua pyörittämään toimivaa hevosalan liikekonseptia..”En sano, ettei tämä nyt toimi, mutta sitä voi edelleen ja kehittää”, hän täsmentää..Jatkossakin toimintaan on tarkoitus jatkaa monipuolisesti tekemistä: täysihoitoasiakkaita, valmennusta, ratsastusta ja jossain määrin myös pidemmällä tähtäimellä myytäviä hevosia..Entä mitä hän tekisi, jos käsiin osuisi ihan huippuluokan estehevonen? Pitäisi ja kilpailisi, vai myisikö ja laittaisi myyntivoitolla vaikka lämmitetyn maneesin?.”Vaikea sanoa! Tietenkin kaikki hyvät hevoset haluaisi pitää, mutta on oltava realistinen… Siihen vaikuttaisi varmasti sen hetkinen rahatilanne ja myyntihinta”, Antell pallottelee..Oman esteratsastuskeskuksen kehittäminen kuulostaa tietenkin hieman ylelliseltä, mutta pelkkää luksusta se ei ole. Vaikka paikka Sipoossa on suhteellisen lähellä kaikkea, talviset aamupäivät omalla tallilla ovat aika yksinäisiä ja suuren osan vuodesta myös kylmiä. Kun muut ovat omissa töissään, Antell ratsastaa aamuisin maneesissa ainoana, ja tilalla hevosten lisäksi seurana ovat vain kissat, cockerspanieli Dingo, ankat Ukko ja Eukko sekä iso lauma lampaita, joiden karitsat ovat jo tälle keväälle syntyneet. .Antell myöntää vähän kaipaavansa seuraa. Olisi kivaa ja kehittävääkin, jos paikalla olisi joku muukin samalla ambitiolla. Kihlattu on kyllä hevosihminen, mutta päivät menevät omissa töissä..”On se aika kylmää ja yksinäistä pyöriä siellä maneesissa 5–6 tuntia päivässä”, Antell naurahtaa..Lisäksi aikaa kuluu erilaisissa maatilan konehommissa. Talvella on lumen auraukset, kesällä peltotöitä: kylvöt, niitto ja paalaus.. Ratsastuksen laadun Antell pyrkii pitämään korkealla, ja hän muistaa osallistua ilman jalustimia -haastekuukausiin, ja lisäksi hän ratsastaa välillä kädet kinesioteipattuina tai keppi selässä, niin että vartalonhallintaan tulee kiinnitettyä huomiota..Hän näkee ratsastuksessa kaikkein vaikeimpana asiana ja samalla erityisen tärkeänä hevosten kehittämisen, eli sen, miten nuoret hevoset ja vähän vanhemmatkin saadaan toimimaan ja hyppäämään parhaalla mahdollisella tavalla. Se on tärkeää oman uran mahdollistamisen kannalta, ja myös kivaa ja palkitsevaa..”Siinä voi olla aina parempi”, hän painottaa..Samalla homma on yksinkertainen. Kaiken treenaamisen ja kehittämisen jälkeen esteratsastuksessa yksi tärkeä tavoite: voittaminen..”Hevosia on erilaisia, ja tapoja on erilaisia, mutta tavoitteena on aina päästä menemään nopeasti nollaa”, hän tiivistää..Ja hymyilee. Jan Diamo on siihen pian valmis..John AntellSM-hopeaa Iscara del Masetin kanssa vuodelta 2019 Voitti kansainvälisen 145-luokan Tallinna Horse Show´ssa vuonna 2021

Antellin hymy ei hyydy

Related Stories