Ei rumpubassoa kür-musiikiksi - suunnitelmat selvillä junioriratsastaja Mette Kauppilalla

Ypäjällä junioriratsastaja Mette Kauppila, 17, starttasi Ypäjällä kahdessa eri ikäryhmässä, kahdella eri hevosella, ja voitti luokat, joihin osallistui.

Molemmat hevoset ovat tammoja, mutta paljoa muuta yhteistä niillä ei sitten olekaan, paitsi tietenkin ratsastaja.

Tummanruunikossa Shaniassa (Sieger Hit - Fabriano) on enemmän tulevaisuuden näkymää, koska sillä on enemmän sen tyyppistä liikettä, mitä vaikkapa junioreiden EM-kisoissa haetaan. "Sellaista tietynlaista isoa liikettä", Kauppila luonnehtii.

Tällä tammalla Kauppila starttaa junioriluokissa ja tällä tammalla hän myös tänä vuonna pyrkii kauden päätavoitteeseensa eli junioreiden EM-kisoihin, jotka käydään heinäkuun neljäntenä viikonloppuna Saksan Kronbergissä.

"Se on mun ykköshevonen", Kauppila kertoo. Hän arvelee, että jos hyvin käy, hän voi sillä hevosella olla junioreiden finaalin keskivaiheella.

"Donnalla on vähän pienempi liike ja se on sen verran ponimainen, että se ei ehkä ole EM-hevonen. Mutta vaikka sillä ei ole potkua EM:iin, se on hevosena tosi kiva ja sillä on tosi hyvä harjoitella nuorten luokissa vaativan A:n asioita."

Donna Lottchen (Don Henrico - Wolkenstein II) on Saksantuonti, joka aloitti uransa Anna von Wendtin kanssa Björkbodassa, jossa myös Kauppila kävi pitkään treenaamassa. Lopulta hevonen ostettiin hänelle vuonna 2020, jolloin Kauppila oli vielä lapsiratsastaja. Donna Lottchen asusti välillä Kemiössä, välillä Haminassa Ravijärven hevostilalla. Ravijärven ratsastuskoulu on talli, jolla Kauppilan hevosharrastus alkoi. Siellä hän oli harrastanut ja kilpaillutkin äitinsä kanssa perheen aiemmalla hevosella Leniellä, ja poneilla ennen sitä. Lenie sittemmin myytiin. "Se meni itse asiassa Annan siskolle harrastushepaksi."

"Äiti ei ole oikeastaan Lenien jälkeen enää ratsastanut, mutta äidiltä hevoset mulle ovat alunperin tulleet, sillä hän ratsasti pienenä tyttönä."

"Ja sitten tulikin Donna."

Haminasta Hyvinkäälle

Välimatkaa oli melkoisesti, sillä aiemmin Kauppilat asuivat Haminassa, jolloin ajettavaa kertyi yli 300 kilometriä suuntaansa.

"Kävin sillä lailla, että olin pidempiä aikoja kerrallaan, kahta viikkoa ja näin", Kauppila kertoo. "Mutta sitten koulujutut alkoi viedä enemmän aikaa, vaikka en lukioon halunnutkaan mennä, vaan kauppaopistoon."

Kauppaopisto valikoitui osittain siksi, että ratsastaja saisi loppututkinnon, ja hyvän peruspohjan, joka ei vie ihan kaikkea aikaa. Valinta tuntuu osuneen oikeaan.

"Kauppaopisto on aika helppo, ja kirjanpito on itse asiassa ihan jees hommaa", hän kertoo tyytyväisenä. "Myös palkanlaskenta on kivaa."

Pari vuotta sitten perhe muutti Hyvinkäälle, josta Erkylä ei ole kaukana. Erkylässä vaikuttaa Jonna Aaltonen, josta tuli Kauppilan valmentaja.

Vaikka Kauppila on vasta 17, ajokortti hänellä on ollut jo viime marraskuusta. Sen hän sai poikkeusluvalla, jotta pääsee ajamaan kotoaan tallille.

"Pikku hiljaa Jonnasta tuli mun valmentaja, mutta edelleen olen tekemisissä myös Annan kanssa", Kauppila kertoo. "Välimatka on tehnyt tehtävänsä."

Hän tähtää ratsastuksessaan ylös. Niin ylös kuin mahdollista.

"Haluatko lyhyen vai pitkän tähtäimen suunnitelman?" hän kysyy ja vastaa samantien. "Tänä vuonna junnujen EM:iin ja jossain vaiheessa olympialaisiin ja kaikkiin muihin isompiin."

EM:iin mentäessä Suomessa kisataan niitä luokkia mitä on, ja kisamatka toukokuussa Tanskan Aalborgiin ja Viron Pärnuun ovat myös kalenterissa.

"Katsotaan nyt, ketkä pääsee. Ei sinne Tanskaankaan ole suomalaisille kai kuin kolme junnupaikkaa."

Mitä on työn alla ratsastuksessa?

"Just eilen puhuttiin Jonnan kanssa, että mun hevoset osaa kaikki liikkeet tosi hyvin. Tärkeintä on vaan ratsastaa ne kunnolla läpi."

Fysiikkatreeni ja salillakäynti kuuluvat asiaan, ja myös Kauppilan ohjelmaan.

Shanian kür-ohjelma valmisteltiin Jonna Aaltosen kanssa, Donna Lottchenin ohjelma on Anna von Wendtin johdolla tehty. Kauppila kuuntelee paljon musiikkia suomipopista räppiin ja teknoon, mutta kürin tekemisen hän on jättänyt valmentajilleen, koska he tietävät paremmin mitä tuomarit todennäköisesti haluavat kuulla.

Eli ei rumpubasso-konemusiikkia kür-ohjelmaan?

"Joo, ei. Jotain pirteää ja iloista!" Kauppila nauraa.

Aaltonen valmentaa

Ratsukkoa treenaa Jonna Aaltonen, joka säännöllisesti myös ratsastaa molemmilla tammoilla.

"Ne on kumpikin hyvin erilaisia, eri mallisia, ja erilaisia myös ratsastaa, mutta molemmat ovat tosi laadukkaita ja sellaisia, joita minunkin kroppa kestää", Aaltonen luonnehtii. "Ja Mette on hyvä valmennettava. Nöyrä ja vastaanottavainen."

Aaltonen ei enää kierrä valmentajana.

"20 vuotta sitä touhua riittää. Nyt treenataan Erkylässä. Lähinnä niitä hevosia, jotka asuvat myös täällä, mutta joskus joitakin muitakin ratsukoita. Mutta tosiaan, ennen minä olin se, joka liikuin, nyt se on valmennettavat, jotka liikkuvat."

Aaltonen viihtyy uudessa roolissaan. "Puitteet on kunnossa. Enkä usko, että kukaan hirveesti tykkää autolla ajamisesta."

Aaltonen pyrkii seuraamaan valmennettavaansa niihin kisoihin, joihin hän menee. Ideaalitilanteessa samoissa kisoissa on myös paraluokkia vastaluokitetulle pararatsastajalle. "Aalborgissa ja Pärnussa ei tosin taida olla, joten sinne menen ilman omaa hevosta."