Fian neljä tärkeintä hevosta
Ori Königs Kronos KS (1993–2014) oli estesukuinen FWB, jonka kanssa Fabricius-Bjerre nousi GP-luokkiin. Hän kokeili Eeva-Liisa Penttilän omistamaa ja kasvattamaa oria 6-vuotiskauden lopussa. Ensimmäinen yhteinen koulukilpailu oli heti vaativaa, ja pari voitti. Ori lähti Fabricius-Bjerren mukaan Tanskaan, ja kun se meni elämänsä kolmatta kertaa GP:tä, se voitti kolme kansainvälistä luokkaa.
”Se on hevonen, joka ei koskaan sano ei”, Fabricius-Bjerre kiitti ja korosti, että sellaista hevosta pitää ratsastaa erityisen viisaasti.
Myöhemmin Kronos myytiin hänen valmennettavalleen, tanskalaiselle junioriratsastaja Camilla Plough Larsenille. Ratsukko voitti mm. junioreiden PM-kultaa. He osallistuivat kaksi kertaa EM-kisoihin sijoittuen molemmilla kerroilla 10 parhaan joukkoon. Ori asui koko Tanskan aikansa Fabricius-Bjerren luona, ja kisauransa loputtua se palasi synnyinkotiinsa.
Suomenhevosori Taival (1987–2012) tuli MTT:ltä, joka myi sen pahan yskän takia. Fabricius-Bjerre kertoo ostaneensa avoimissa nuorten luokissa pärjänneen hevosen säälistä.
”Se on mun heikkous. Kun jollain on jokin huonosti, mun täytyy pelastaa se”, hän perusteli.
Pari saavutti koulumestaruuksissa yhden pronssin, yhden hopean ja lopuksi kolme kultaa. Fabricius-Bjerre koulutti massiivisen orin PSG-tasolle ja treenasi sen kanssa Tanskassakin.
Fia Fabricius-Bjerre kertoi Hevosurheilulle, että Taival teki hänestä hevosnaisen ja oriiden käsittelijän. Se opetti, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudat.
”Se on minulla nykyään ohjenuorana sekä ihmisten että hevosten kanssa. Ketään kohtaan ei saa olla ennakkoasenteita. Taival myös teki minusta niin tarkan. Sen kanssa piti esimerkiksi talutettaessa olla aina ketju leuan alla, mutta ketju ei saanut yhtään heilua.”
DWB-ruuna Skovlunds Más Guapo (1998 – 2020) oli Fabricius-Bjerren sydänhevonen. Yhteistyö ruunan kanssa alkoi loppuvuonna 2009 ja tie vei mm. olympialaisiin ja kahdesti maailmancupin finaaliin. Olympialaiset onnistuivat ja tuloksena oli semifinaalipaikka ja henkilökohtainen 30. sija.
”Ei sinne mennä, sinne päästään, ja kun siellä ollaan, siellä myös nautitaan!” Fabricius-Bjerre muisteli myöhemmin olympialaisia Más Guapon kanssa.
Hän luonnehtii itsensä ja hevosensa luonteeltaan ja hermorakenteeltaan samanlaisiksi.
”Me ollaan, oltiin, kumpikin äkkipikaisia heti mulle kaikki tässä nyt -tyyppejä. Suoria. Jos jokin tai joku ei miellytä, se ei jää kenellekään epäselväksi”, hän kuvaili, kun Mas Guapo jouduttiin iän takia lopettamaan.
Ennen muuta ratsukko sopi toisilleen, ja heistä tuli erinomaisen suoritusvarma pari.
”Masi ei tiennyt olevansa se kimalainen, jonka ei pitäisi fysiikan lakien mukaan pystyä lentämään. Se vaan lensi”, Fabricius-Bjerre kuvaili.
DWB-ruuna Skovlunds Gamin G (s. 2006) jäi Fabricius-Bjerren viimeiseksi kansainväliseksi hevoseksi. Gamin oli huikea hevonen, jonka kanssa oli lupa suunnitella suuria. Se oli elegantti, kevyt ja lennokas ja siinä oli karismaa ja X-factoria. Luonteeltaan se oli kuitenkin erittäin haastava, sillä se oli nopeasti kiihtyvä hevonen, jota ratsastaja kuvaili Ferrariksi ja suihkukoneeksi. Gaminin kanssa yhtä aikaa Fabricius-Bjerrellä oli toinen herkkis, Bellissimo L, jolla hän otti viimeiseksi jääneen kansainvälisen voittonsa.
Fabricius-Bjerre kertoi muistuttavansa itseään aina hankalilla hetkillä siitä, kuinka onnekas on.
”Jos menee huonosti, muistutan itselleni, että olen niissä kilpailuissa, jonne olen halunnut, ja vielä kahdella hevosella. Ja jotka ovat vielä omiani, voin edetä niiden kanssa niin kuin haluan”, hän sanoi.
