Osmo oli silloin vielä esteratsastaja, kuten Raijakin..En tiedä, se vaan menee kaiken edelle..Vastaus siihen, mikä ratsastuksessa on tärkeää.Osmo on hypännyt parhaimmillaan 140-ratoja, mutta siirtyi sitten kouluratsastukseen. ”Putosin pari kertaa, rupesi pelottamaan, ja vaihdoin lajia”, hän kertoo..Hän kävi ensin Raijan tunneilla. Jossain vaiheessa hän kilpailikin valmentajansa Raijan hevosella..Enää noin viiteen vuoteen Osmo ei ole ratsastanut. .Silloin 1980-luvulla talli oli Nuijamaantiellä. Siellä ei ollut tietenkään maneesia, mutta ei siellä ollut kenttääkään. Talli oli myyntitalli, mutta asiakkaat valitsivat toisin. Tallille alkoi kerääntyi asiakkaita, jotka halusivat tunteja. Raija alkoi pitää niitä ja pian hän huomasi, ettei päässyt enää harjoittelemaan ostamillaan hevosilla itse ollenkaan. Ratkaisu tähän oli ostaa varsinaisia opetushevosia. Tämän jälkeen mentiin pitkän aikaa niin, että puolet tuloista tuli hevoskaupasta, puolet tuntitoiminnasta..Raija ja Johanna ovat kumpikin töissä tallilla..Osmo ”tekee oikeita töitä”. Hän opiskeli sairaanhoitajaksi reilut 10 vuotta sitten oltuaan siihen asti lääkintävahtimestarina. Vapaa-aikanaan hän on erittäin paljon työllistetty tuomari ja lisäksi Suomen Ratsastajainliiton luottamustehtävissä..Valmentaminen häntä ei kiinnosta. ”No ei, kun vielä rupeaisin sitäkin tekemään, niin olisi jo niin paljon jääviyksiä, ettei varmaan pääsisi tuomaroimaan enää ollenkaan.”.Jo nyt on välillä sumpliminen, jos Raija ja Johanna ovat tulossa kilpailemaan samoihin kisoihin, joissa Osmo on tuomarina, sillä tuomari ei tietenkään voi arvostella omaa puolisoaan tai lapsiaan..Johanna Metsälä kokeili ravintola-alaa, voidakseen mahdollistaa kilparatsastuksen, mutta joutui toteamaan yhtälön toimimattomaksi aikataulujen takia..Hän teki päätöksen palata perheyritykseen. Työnkuvaan kuuluu ”kaikki”. Raija pitää tunteja, mutta kaiken muun tekee Johanna. .Mikä siinä ratsastuksessa sitten on niin tärkeää, siihen Johanna ei osaa sen kummemmin vastata. Se vain on henki ja elämä. .”En tiedä, se vaan menee kaiken edelle”, Johanna naurahtaa.
