Iso, musta, äärimmäisen herkkä - lähipiiri muistelee ori Matadoria

Että voikin yksi hevonen olla näin tärkeä näin monelle ihmiselle! Jostakin se kertoo, että Kyra Kyrklund yhä tänä päivänä alitajuisesti vertaa kaikkia ratsastamiaan hevosia Matadoriin – jos ne muistuttavat satulan alla Mattia, ne ovat hyviä.Herkkyyttä ja energiaa, kiltissä paketissa. Matti oli hevonen, jolla bensa ei loppunut koskaan kesken.Jokainen, joka sai yhdenkin kerran ratsastaa Matadorilla, muistaa sen koko loppuelämänsä, summaa Kyrklund. "Se oli niin makee. Tunne oli kuin istuisit kaikkein suurimmassa mahdollisessa mersussa, jossa on kaikki mahdolliset vempeleet. Se mieletön voima ja se yhteys, minkä siihen sai", hän kuvailee.Voiman tunne oli jotakin, mikä tuntui nimenomaan satulaan – aina se ei välttämättä näkynyt ulospäin."Mä muistan, että me otettiin videoita silloin kun se oli nuori ja kun mä katsoin niitä videoita, ei se niissä liikkunut niin kauheasti!" Kyrklund nauraa. "Se rupesi ravaamaan isosti vasta vähän vanhempana, kun oli ensin oppinut menemään passagea.". Lähipiiri Matadoria muistellaan mielellään. Kyrklund kertoo, että se oli hevonen, joka otti paljon kontaktia ihmiseen. "Matti oli hirveän kiltti, eloisa, nöyrä, joskus vähän säikky", sanoo Tiina Rikkonen, Kyrklundin työntekijä 1980-luvulla. "Kansainvälinen hurmuri, mutta niin herkkä ja arka, että piti olla tosi tarkka, ettei ikinä tullut mitään väärinymmärryksiä sen kanssa", sanoo toinen takavuosien työntekijä Marko Björs. "Herkkä pikkupoika, jota olisi voinut pitää ompelulangalla", sanoo Kilpatallin ensimmäinen tallimestari Kerstin "Kiki" Nyberg. "Jos sitä katsoikin rumasti, se oli jo huonona.""Paljon energiaa, mutta ikinä ei mikään naru kiristynyt ratsastaessa tai taluttaessa", sanoo Jyri "Jykke" Malmström, joka oli ensin töissä Kilpatallilla, sitten Kytäjällä. "Ykkönen. Siinä oli omaa hohtoa, meni piffiä ja paffia otsatukka heiluen, patistamatta", sanoo Pia Salmi, Matadorin pitkäaikainen hoitaja.. ParadoksiKun Matador syntyi Tanskassa vuonna 1979, sille annettiin nimeksi Paradox ja sukunimenä oli Georg Möllebjergin siittolan hevosten sukunimi Bakkely. Se oli Möllebjergien omasta tammasta Susan Bakkelystä ja omasta oriista May Sherifistä.Nimi vaihtui jossain vaiheessa Matadoriksi, mikä oli jollain lailla paradoksaalista, sillä hevonen ei ollut uhmakas, raju tai kova kuten härkätaistelijat mielletään, vaan aivan päinvastainen. Toisaalta se osoitti muutaman kerran elämänsä aikana lähes uskomatonta kestokykyä ja taistelutahtoa, joten molemmat nimet omalla tavallaan istuivat."Kun mä Matin ekan kerran näin, sen nimi oli kyllä jo Matador", Kyrklund muistaa. Kolmevuotiaana Matador sai Tanskan oripäivillä astutusluvan esitarkastuksessa. Kyrklund oli käynyt Tanskassa hevosia katsomassa kuitenkin jo ennen näitä oripäiviä, ja nähnyt hevosen ensimmäisen kerran jo kun se oli 2-vuotias. "Sen olemus miellytti heti. Naama. Se jokin, mikä siinä oli jo heti alussa ja oli loppuun asti", Kyrklund muistelee.Hän haki jo seuraajaa Piccololle, ja olisi mieluusti ostanut hevosen itselleen, mutta hinta nuoresta hevosesta oli liian kova, 80 000 Tanskan kruunua.Kyrklund palasi Suomeen, vähän pettyneenä siitä, että mitään ihan valtavan kivaa ei löytynyt."Pari päivää sen jälkeen, kun oli palannut Suomeen, Heikki Soras kysyi, että tiedätkö mitään kivaa oria, mä olisin valmis ostamaan. Kerroin Matadorista. Heikki meni katsomaan sitä ja osti sen. Kolmevuotiaana Matti sitten tuli Suomeen."Matadorin ensimmäinen ratsastaja oli Tiina Rikkonen."Me laitettiin Matti satulaan Ruskeasuon maneesissa ja sen jälkeen ratsastin sillä pari vuotta, kilpailinkin", Rikkonen muistaa.Satulaan laitto oli sen verran helppoa, että Rikkonen muistaa miettineensä, oliko hevosella mahtanut olla satula selässään jo Tanskassa. Maneesi ympäristönä sen sijaan oli alkuun haastava, sillä Matti pelkäsi vastaantulevia hevosia ja saattoi joskus kääntyä ympärikin.Ne olivat hyviä aikoja. Rikkonen muistaa eräät syntymäpäivänsä monta vuotta näiden alkuaikojen jälkeen. He olivat sinä päivänä kaikki Ruskeasuon olympiakentällä."Kyra sanoi mulle, että annan sulle lahjan. Saat ratsastaa Matilla", Rikkonen muistaa. "Se oli mahtavan hieno kokemus. Olin Ferrarin kyydissä."6-vuotiaana Matador siirtyi kokonaan Kyrklundin ratsastukseen ja meni samana vuonna jo vaativaa. Ja yleensä voitti, intermediare-tasolla siihen aikaan käydyt SM-kisat mukaan lukien. 7-vuotiaana hevonen oli jo GP:ssä, mikä olisi tänä päivänä mahdottomuus. Kansainväinen ensiesiintyminen tapahtui Ruotsissa Falsterbossa ja oli heti menestyksekäs.Kun menestystä alkoi tulla, Soras halusi myydä hevosen, niin kuin alkuperäinen suunnitelma olikin. Pelastukseksi koitui Kytäjä Internationalin toimitusjohtaja Jarmo Karmavuo, joka osti ratsukolle lisäaikaa yhdessä SRL:n ja Kyrklundin kanssa. Hoitaja Hoitaja Pia Salmi tunsi Matin 7 vuotta."Se oli hevonen, joka osasi puhua", hän sanoo.Salmi keskittyi siihen, että arkiasiat toimivat. Antautui asiaan. Tämä hevonen oli hänen elämänsä keskipiste. "Hankin Matille olkikuivituksen, täyttelin sen heinäverkkoa, ja mietin kaikella tavalla sen syömisiä ja hyvinvointia. Matti oli hevonen, joka laihtui helposti. Appelsiinit olivat sen herkkua. Piimästä se ei alussa tykännyt, mutta tottui siihen kuitenkin."Salmi jännitti Matin matkustamisia, pelkäsi kuljetuskuumetta. "Jännitin kisamatkoja aina aivan kauheasti."Matkat treenaamaan Jürgen Koschelin luokse Hampuriin olivat rennompia, sillä perillä vietettiin pidempiä aikoja, joskus kuukausia. Niilläkin reissuilla Salmi oli mukana.Olympiakesänä 1988 ratsukko teki valtavan vaikutuksen Saksan Wolfsburgissa. Salmi oli ylpeydestä pakahtumaisillaan katsomassa, kun sen aikainen maailman ykkönen, Nicole Uphoff, jäi Rembrandtilla kakkoseksi. Myöhemmin samana kesänä Soulin olympialaisissa tuli "vain" viides henkilökohtainen sija. Se oli pettymys, sillä ulottuvilla oli enemmänkin. Kyrklund teki kisapaikalla virheen, jota katui jälkikäteen. Hän kysyi verryttelyneuvoja urheiluihmisiltä, jotka eivät kuitenkaan olleet perillä hevosista. Tämän seurauksena verryttely jäi liian lyhyeksi, ja hevonen liian pinkeäksi. Tästä kokemuksesta oli tosin hyötyä jatkossa, sillä Kyrklundille valkeni kantapään kautta, että kisatilanteessa urheilija on aina yksin.. Salmen kisamatkat loppuivat, kun hän meni naimisiin vuoden 1988 lopussa. Hevosharrastus jäi, ja ikuinen rakkaus Matadoriin, jota helpottaa, kun hän pääsee kesämökilleen selaamaan leikekirjaa, jonka hän on koonnut hänelle lähetetyistä lehtileikkeistä. Sen Salmi muistaa, että veikeän otsatukan takana olisi ollut Rikkonen. Hevosella oli sen verran paljon ja sen verran paksut jouhet, että otsasykeröstä tuli omituisen iso. Niinpä se päätettiin jättää auki. Ja loppu on historiaa. ÄhkyAlkuvuonna 1989 Matador sairasti vakavan ähkyn. Se oli palannut Strömsholman kisamatkalta ja tuntui alkuviikosta väsyneeltä. Kun ruokakaan ei enää maistunut, kutsuttiin eläinlääkäri Liisa Harmo tallille. Normaalit toimenpiteet eivät auttaneet ja hevonen oli lopulta pakko kiidättää viereisen poliisitallin poliisien saattamana kiireesti leikkaukseen silloiselle EKK:lle, joka silloin sijaitsi onneksi vain muutaman kilometrin päässä Hämeentiellä.Leikkaus oli vaativa. Se onnistui, mutta hevonen meni kurjaan kuntoon.Ratkaiseva henkilö oriin toipumisessa oli Kilpatallilla silloin työskennellyt Janne Bergh, mutta myös Marko Björs muistaa tämän vaiheen hyvin, sillä myös hän ratsasti oriilla sen toipilasaikana. "Se oli shokkiuutinen, kun aamulla tulin töihin ja Matti oli viety yöllä klinikalle", Björs muistaa. "Me käytiin klinikalla sitä hoitamassa. Kuntoutuminen kesti jonkin aikaa, mutta sieltä se sitten palasi. Ja kun se lenkeillä alkoi hyppiä ilmaan kaikilla neljällä jalalla, se oli toipunut."Marko Björs muistaa aina ensimmäisen kerran, kun ratsasti Matadorilla."Pääsin sen selkään heti 17-vuotiaana, kun olin mennyt Kyralle töihin. En ollut siihen päivään mennessä ymmärtänyt mitä puolipidätteellä oikein tarkoitetaan, että onko se nyt jarru vai mikä. Sinä päivänä Matin satulassa tein sitten taas sen kuuluisan puolipidätteen, ja sillä kertaa se meni läpi. Hevonen veti heti takaosan alle, otti ilmaa etuosalle, meni täysin pyöreälle selälle ja rupesi kantamaan itsensä. Matti opetti mulle yhdestä kerrasta, mikä on puolipidäte.". Toipuminen Matadorille jouduttiin tekemään Ruotsin Helsingborgissa vielä toinenkin leikkaus, sillä ori kehitti leikkausarpeen tyrän. Janne Bergh vietti leikkauksen tiimoilla kuukauden hoitaen Mattia Ruotsissa.Tästä leikkauksesta jäi iso arpi vatsaan. Ori toipui kuitenkin vastoinkäymisistään niin hyvin, että se palasi seuraavana vuonna, vuonna 1990 kilparadoille entistäkin menestyksekkäämpänä, ja sai Tukholman MM-kisoissa hopeaa. Tätä suoritusta Kyrklund itse muistelee pala kurkussa, sillä hän oli hetken luullut jo menettävänsä hevosen."Se oli sellainen hetki, että radalla oltiin vain me kaksi, omassa kuplassamme", hän kuvailee MM-ratsastustaan. Ratsukko alkoi kerta kaikkiaan olla kuuminta hottia. Pariisin maailmancupin finaaliin tuli villi kortti seuraavana keväänä vuonna 1991. Ratsukko esitti siellä piruetin, jossa vaihdetaan piaffista laukkaan. Liike ristittiin "kyruetiksi". Kyrklund piteli ohjia yhdellä kädellä. Voitto. Barcelonan olympialaisiin oli enää vuosi aikaa, mutta puheet myynnistä olivat alkaneet.. Myynti päätettiin vuoden 1991 lopussa Syksyyn mennessä talousvaikeuksissa ollut Kytäjä International oli päättänyt luopua hevosesta. Hevosurheilu kirjoitti vuoden 1991 Helsinki Horse Shown ykköspuheenaiheena olleen oriin myynnin."Ostotarjouksia on tullut Saksasta, Italiasta ja Japanista. Soulissa tarjottiin jo miljoona dollaria...", tiesi toimittaja Tapio Mäenpää. Hevonen myytiin ja myös kartano vaihtoi omistajaa.Jyri Malmström muistaa, kun japanilaisostaja Yoshinaga Sakurai tuli kokeilemaan oria Kytäjälle. Malmström oli siellä töissä ja esitti hevosen myyntitilaisuudessa."Matti ei ollut enää ihan parhaimmillaan, mutta sinä päivänä se teki onnistuneesti kaikki jutut."Kaupat tehtiin. Suurta kansainvälistä menestystä Sakurain kanssa ei koskaan tullut. Näihin aikoihin Kyrklund muutti Ruotsiin Richard Whiten, tulevan aviomiehensä, kanssa.Japanilaisratsukko sijoittui Barcelonan olympialaisissa sijalle 41. Kyrklund tarjosi apua Sakuraille sen minkä ehti, sillä kilpaili Barcelonassa jo uudella hevosellaan Edinburgilla. Hän muistaa katsoneensa radan reunalta pala kurkussa, miten Matti auliisti yritti tehdä työtä käskettyä uuden ratsastajansa kanssa, vaikka ei välttämättä aivan joka hetki edes ymmärtänyt, mitä pyydettiin..Jalostusmatador?. Juttua päivitetään.Matador- DWB-ori 1979–2002- May Sherif – Wersal- Kasvattaja Møllebjerg Georg & Klara, Tanska- Kouluratsastuksen SM vuosina 1986, 1987, 1988- Viides sija Soulin olympialaisissa 1988 - MM-hopea Tukholmassa 1990- Maailmancupin finaali 1991- 41. sija Barcelonan olympialaisissa japanilaisratsastajan kanssa

Iso, musta, äärimmäisen herkkä - lähipiiri muistelee ori Matadoria

Aiheeseen liittyvää