Näyttelijä ja hevosihminen Outi Mäenpää: Hevonen hakee ja antaa rauhaa

Viime vuonna 60 vuotta täyttänyt Mäenpää on rakastanut eläimiä ja erityisesti hevosia pienestä pitäen..”Niin kuin hevosihmiset usein, en leikkinyt lapsena nukeilla, vaan aina eläinhahmoilla”, hän kertoo..Yhden kokonaisen vuoden ajan hän piirsi joka päivä isänsä tyynyn alle piirustuksen itsestään ja koirasta, jota perheellä ei vielä ollut. Vuoden jälkeen äiti ei enää kestänyt, vaan hän päätti, että tytön pitää saada toivomansa koira..”Isä sanoi, että jos koira tulee, hän lähtee. Äiti sanoi, että se on sitten niin”, Mäenpää muistelee..Koira tuli, ja kävi niin kuin usein käy. Isä ei lähtenyt, mitä nyt joskus kaksistaan mökille sen koiran kanssa..”Ja koirasta tuli perheen tunnesavupiippu, yleisin keskustelun aihe ja kaikille rakas”, Mäenpää kertoo..Tallityttönä JorvaksessaMäenpää kävi pienellä tallilla Kirkkonummen Jorvaksessa, ja silloisen tavan mukaan hän teki paljon vastuullisia tallitöitä. 13-vuotiaana hän tuurasi jo täysimääräisesti omistajia..”Opin piikittämään silloin penisilliiniäkin, kun eläinlääkäri arasteli hevosia. Hän antoi puhelimessa ohjeet”, Mäenpää hymähtää..Talliyhteisö oli sen aikaiseen tapaan autoritäärinen, ja ymmärrys hevosista erilainen. Mäenpäälle talli oli kuitenkin turvallinen paikka, ja siellä oli myös hänen paras kaverinsa, jonka kanssa tallia hoidettiin yhdessä. Lisäksi hän sai pitää kuin omanaan kuumaveristä orlov-ratsua, jonka kanssa hän oppi kehittämään kontaktia hevoseen. Myöhemmin se osoittautui asiaksi, joka on noussut hänelle hevostelussa kaikkein tärkeimmäksi. Ratsastaminen oli aikanaan iso osa tekemistä, mutta siinä Mäenpää ei mielestään ole koskaan ollut erityisen hyvä..”En ole ratsastajana hyvä, enkä tule hyväksi. Eivät kaikki tule. Ensisijaisesti minua kiinnostaa kommunikaatio hevosen kanssa, mutta myös oppi hevosen ja ihmisen biomekaniikasta. Mielestäni se on ihmiselle velvollisuus, kun hän ratsastaa. Lapsuuden ystäväni Annika Schulman pitää aiheesta hienoja luentoja ja kursseja.”.Rohkea ja tekevä hän kyllä oli, niin kuin siihen aikaan piti olla. Nyt alkaa olla erilaista..”Olen nykyään hyvin turvallisuushakuinen. Mutta kun laukkaan kotitarhassa 100 metrin pätkää kypärä päässä ja turvaliivi päällä, menen mielessäni kiitolaukkaa niityllä hiukset hulmuten, kuten nuorena tein”, hän sanoo ja hymyilee..Lapset toivat takaisin tallilleLukion jälkeen Mäenpää meni Teatterikorkeakouluun, ja hevoset jäivät. Takaisin ne tulivat 2000-luvun alussa, kun Mäenpää alkoi käydä islanninhevostallilla bonustyttäriensä kanssa. Hän talutti kaksostyttöjä metsässä, huomasi kaipaavansa hevosia elämäänsä ja osti pian oman islanninhevosen..Kaikkiaan omia hevosia on ollut viisi, ja nyt niitä on kaksi: 21-vuotias islanninhevonen Jarl ja 16-vuotias eestinhevonen Ambra. Kuolaimista Mäenpää on luopunut, ja hevoset toimivat kuolaimettomilla tai kaulanarulla. Ambran hän uskoo olevan Virossa kaltoinkohdeltu. Se kääntyi alussa opittuun avuttomuuteen, eikä se vieläkään ole eläinlääkärin hoidettavissa pitkästä siedättämisestä huolimatta..”Hevosista moni on traumatisoitunut, koske ne ovat hyödykkeitä, jotka vaihtavat omistajaa, eikä niiden historiaa tunneta”, hän sanoo..”Onneksi on domo”, hän lisää ratkaisukeskeisesti..Ambra ei ole koskaan purrut eikä potkinut, mutta pitkään se halusi pois ihmisen luota. Nyt se on hevonen, jota Mäenpää käyttää koulutus- ja terapiatyössään. Se tulee ihmisten luo ja tarjoaa oman vahvuutensa traumatisoituneille ihmisille..Mäenpää selittää, että hevonen on vahva olento, joka pyrkii itse rauhaan, ja samalla se pyrkii saamaan ihmiset ympärillään rauhallisiksi. Hevonen on hyvin kehollinen, ja sen myötä se auttaa ihmisiä kehollisissa traumoissa..”Se osuu johonkin, mihin muu terapia ei auta. En lakkaa ihmettelemästä hevosten kykyä parantaa ja voimaannuttaa. Hevonen tekee sen itse, ja siksi kun hevonen kohtaa jonkin ihmisen, en mene siihen väliin sössimään”, hän sanoo..Hän painottaa, että kaikilla talleilla ihmisen olisi tärkeää voida olla sellainen kuin on: vahva ja heikko, ehjä ja osittain rikki..”Rohkeuden äärellä ihminen on aina haavoittuvainen, sillä ei voi olla rohkea, jos ei ymmärrä haavoittuvaisuuttaan. 80-luvulla talleilla haavoittuvuus piti peittää. Sanottiin, että hevonen vittuilee, ja laitettiin raippaa pystyyn ja hevonen kasaan. Mutta hevosen on kaikkein vaikeinta käsitellä pelon päälle laitettua aggressiivisuutta, mitä ihmisillä niiden kanssa on”, Mäenpää pohtii..Hän oli Ville Virtasen kanssa samalla kurssilla teatterikorkeassa Jouko Turkan aikana. Silloin koulussa vallitsi sama väkivaltainen ilmapiiri, jossa oli jotain samaa, mihin molemmat olivat kohdanneet talleilla. Siitä huolimatta, että hevosen tapaisen herkän ja pakenevan eläimen kanssa toimivat parhaiten empatia ja pehmeät arvot, Mäenpää ihmettelee..Hän huomauttaa, että hevosalassa on samaa kuin elokuva-alassa: molemmissa on vahva oma kulttuurinsa, jota on vaikea muuttaa..Hevosta ei ole tehty seisomaan karsinaanMäenpää on perehtynyt huolella tutkimuksiin hevosten hyvinvoinnista ja lajinomaisesta käyttäytymisestä, ja hän pyrkii hoitamaan omiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Hevoset asuvat pihatossa, ja niillä on käytössään muutama hehtaari maata. Niillä on 2 ruokinta-automaattia ja niiden lisäksi ne saavat ruokaa eri puolille tarha-aluetta..”Hevonen on ulko- ja aroeläin, mutta pahimmillaan se seisoo puoli vuorokautta vaatekomeron kokoisessa tilassa, ulkoilee pienessä, neliönmuotoisessa, virikkeettömässä tarhassa yksin ja sitten sen selkään kiipeää epätasapainoinen zumbaaja niin sanotusti liikuttamaan sitä, Mäenpää murehtii. ”Jos on rahaa maneesiin, on rahaa saada hevosille myös isot ulkoilualueet ja lajin mukaiset olosuhteet, jossa ne voivat hyvin.”.Mäenpää on toiminut Hepodi-podastin suojelijana, ja myös vaalien aikaan hän puhui aktiivisesti eläinten puolesta..”Laissa hevonen on määritelty esineeksi. Voi kun tunnustettaisiin, että se on tunteva, vuorovaikutukseen haluava laumaeläin, joka pyrkii tasapainoon ja rauhaan”, hän sanoo..Hän miettii, että eläimiä voidaan kyllä käyttää myös urheiluun, mutta hevosia ei saa nähdä vain sen käytön kautta, vaan arvokkaina itsessään..”Ja sen elämän on oltava sellaista, että se voi hyvin, vaikka se olisi kalliskin hevonen.”.Nyt Mäenpään kaksi hevosta ovat muuttaneet asumaan hänen kotinsa luo saaristoon, mutta viime vuoteen saakka Mäenpää piti Kirkkonummella pientä tallia, itse asiassa sitä samaa, jossa hän kävi pienenä. Siellä hän tapasi ratsastaa niin, että toinen hevonen seurasi mukana irrallaan..”On voimaannuttavaa, kun hevonen on mukana vapaana, eikä se lähde siitä toiselle paikkakunnalle, kunhan ratsastuksen voi järjestää turvallisesti ja hallitusti. Samalla kuitenkin haluan, että hevonen kunnioittaa rajojani”, Mäenpää miettii..Jorvaksessa oli myös asiakashevosia, ja Mäenpäällä oli mahdollisuus määritellä, kuinka tallilla muidenkin hevosten kanssa käyttäydytään. Hän opetti tallilla kävijät rauhoittamaan kehonsa, että he pystyivät rauhoittamaan hevosensa. Tallilla ei saanut huutaa, ja maastoon piti mennä ensin kävellen maasta..”Ensimmäiseksi ihmisen on opittava tunnistamaan omat tunteensa. Sitten hän pystyy huomaamaan hevosta rikkovat toimintamallinsa ja muuttamaan ne”, Mäenpää neuvoo..Suomessa eläinnäyttelijät voivat hyvinEläinsuojelujärjestö PETA on useaan otteeseen vaatinut, että oikeiden hevosten käyttö elokuvissa tulisi lopettaa. Mäenpään mielestä hevosten käyttö kuvauksissa on hoidettu Suomessa hyvin ja hevosten ääni kuulla kuvauksissa..Hän itse on näytellyt hevosten kanssa vain muutaman kerran. Yksi oli Eija-Elina Bergholmin ohjaamassa fiktiivisessä dokumentissa viime vuosisadan alusta. Ohjaaja kysyi, pystyykö Mäenpää ratsastamaan naistensatulassa ja hyppäämään siinä. Lopulta hän jopa ehdotti, että Mäenpää ja vastanäyttelijä vaihtaisivat hevosia vauhdissa. Mäenpää nyökkäili kaikkeen, että onnistuu, onnistuu..”Tajusin kyllä, että nyt mä valehtelen”, hän huokaa..Kun he sitten kuvauksissa laukkasivat niityllä täysillä, hän ratsasti ensimmäistä kertaa elämässään naisten satulassa, hyppäsi aidan yli – ja pelkäsi. Kun ratsukot pääsivät kameran ulottumattomiin. Mäenpää huusi vastanäyttelijälle, että pysähdy, saatana! Sitten hän hyppäsi alas ja keskittyi jonkin aikaa hengittämiseen..”Jumalan kiitos, se otto oli siinä”, hän naurahtaa..Toinen vastaava tapaus oli, kun hän näytteli terroristia. Taas kysyttiin, että osaatko ajaa prätkällä, voiko toinen näyttelijä olla kyydissä ja sitten kaadutte. Mäenpää myönteli, vaikka ei osannut edes käynnistää moottoripyörää. Hän ajatteli mielessään, että opettelee sitten kesällä, ennen kuvauksia. Kesä meni kuitenkin nopeasti, eikä hän ehtinyt harjoitella. Lopulta edessä oli 350-kuutioinen pyörä ja ohjaaja, joka sanoi, että voitko näyttää nyt..”Sanoin, että en ehdi, mutta illalla. Sitten soitin autokouluun, että minun pitää päästä heti harjoittelemaan moottoripyörällä ajamista, ja kun Ylen auto tulee pihaan, ette saa olla tuntevinaan minua”, hän muistelee..Suunnitelma onnistui. Pian hän ajoi rämäpäisen hevostytön itseluottamuksella prätkän öljyyn ja hallitusti kumoon, ohjaajan oma poika tarakalla..”Myöhemmin näin hänet kapakassa ja kerroin, että en osannut ajaa. Hän sanoi, että mä tiesin sen koko ajan, ja se oli ihan kamalaa”, Mäenpää hymähtää..Suden kanssaViimeksi hän näytteli eläimen kanssa alkuvoimaa kuvaavan, kalevalaisen äidin roolin, jossa hänellä oli vierellään susi, jota Tuire Kaimio ohjasi..”Hän sanoi, että älä suhtaudu siihen mitenkään ja älä ainakaan kuin koiraan. Älä esitä sankaria. Jos tunnet impulssin, että susi haluaa lähteä, anna sen mennä”, hän kertoo Kaimion neuvoneen..Susi lähti kolme kertaa, sitten kohtaus saatiin kuvattua..”Mutta koskaan minun ei ole ollut niin helppo näytellä, sillä keskityin vain käteeni, joka oli suden päällä”, Mäenpää kuvailee.. Hevonen hoitotestamenttiinMyös suhteessa hevosiin Mäenpää kertoo olevansa saamapuolella. Hän näkee, että tietty eläin tulee ihmisen elämään aina syystä, opettamaan jotakin. Hänen omaan elämäänsä esimerkiksi tuli ensin labradoodle-koira Kimi, että hän osaisi toimia myöhemmin äitinä lapsilleen..Hevoset aistivat ja viestivät sataprosenttisesti kehollaan, eivätkä ne manipuloi tai pelaa pelejä. Ne ovat opettaneet hänelle, miten vahvistetaan myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan..”Hevoset peilaavat kirkkaasti mitä tapahtuu, kun tulen vuorovaikutukseen toisen kanssa, sekä opettavat, miten vahvistetaan psykologista turvaa. Ne ovat hyviä taitoja käytettäväksi sekä työyhteisössä, että parisuhteessa erityisesti haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa”, Mäenpää selittää ja kertoo käyttävänsä näitä taitoja myös parisuhteessaan kirjailija Juha Ruusuvuoren kanssa, joka on tullut tunnetuksi aikanaan Pahkasika-lehden päätoimittajanakin..Mäenpää painottaa, että hevoset ovat hänelle ensisijaisesti perheenjäseniä, ja hän on hevostensa kanssa samaa laumaa..”Voin hirveän hyvin hevosten luona. Mikään työ ei mene niistä ohi, ehkä lapset sentään. Aion kirjata hoitotestamenttiini, että haluan saada hevosen käymään ikkunani takana, pienen koiran tai kissan sängyn päälle ja vähän konjakkia”, hän sanoo..Outi MäenpääVoittanut 4 kertaa Jussi-palkinnon, joista kolme parhaasta naispääosasta, sekä Ruotsin Guldbagge-palkintopystin elokuvasta SovintoPalkittu television puolella parhaana naisnäyttelijänä sarjasta Muodollisesti pätevä se-kä Noriko-show:sta Vuorovaikutuksen ja viestinnän kouluttaja, opiskellut mm. vaativan luokan tunnevalmentajaksi, sekä EASEL COACH-työnohjaajaksi

Näyttelijä ja hevosihminen Outi Mäenpää: Hevonen hakee ja antaa rauhaa

Aiheeseen liittyvää