Hiljaista voimaa - "Riittää, että vain on" - Hanne-Mari Kiuttu on opetellut elämään hetkessä

Ja tunteja päiviin. 

Hän nousee joka päivä puoli kuudelta ja aloittaa päivänsä menemällä tallille. Yhdeksältä hän on palkkatöissään, IT-alan asiantuntijajohtamistehtävissä.

Iltayhdeksältä nukkumaan. Sekin onnistuu. ”Koska herään viisikolkyt”, hän nauraa. Tällä tavoin, kun töiden jälkeen ei tallille enää mennä,  Kiuttu on saanut järjestettyä päiviinsä vapaa-aikaa.

Kiutulla oli paha uupumus viisi vuotta sitten ja sen kanssa on täytynyt opetella elämään.

Se oli työperäinen, klassinen väsyminen. Univaikeuksia oli, ja keskittymisvaikeuksia, mutta Kiuttu paahtoi töitä kahta kauheammin. Lopulta hän sai sitkeän flunssan ja meni sen kanssa työterveyslääkärille. Flunssa osoittautui astmaksi, joka oli tietenkin myös rasittanut elimistöä. Lääkäri lähetti Kiutun hänen hämmästyksekseen psykologille.

”Ajattelin, että onkohan mulla sitten masennus. Ei sitä uupumistaan koskaan itse tajua. Ja hevosten kanssahan ei voi pysähtyä, vaikka olisi pää kainalossa. Niitä ei voi jättää.”

Työtahti pysyi kiivaana, ja lopulta Kiuttu myöntää ”nähneensä jo pikku-ukkoja”. Kolmen viikon sairausloma kuitenkin riitti katkaisemaan tilanteen.

Nyt on hyvä hetki. Asiat sujuvat töissä ja ratsastuksessa.

Uudenlainen suhtautuminen auttaa. Kiuttu on kouluttautunut kansainväliseksi level 2-tuomariksi. Hän toteaa, että tuomarointireissut ovat loppujen lopuksi hyvinkin palauttavia, sillä niissä tahti on kuitenkin verkkainen. Tuomarikopissa aivot käyvät täysillä, mutta tekeminen on mieluisaa ja siitä koituva flow-tila on elimistölle hyväksi. Väliaikoina aika paljon vain ollaan ja odotellaan. Kiuttu on huomannut, että se on hyväksi. 

”Olen oppinut rentoutumaan lentojen välillä lentokentälläkin. Riittää, että vain on. Et edes voi mennä sinne tallille ’vähän siivoilemaan’ tai jotain muuta vastaavaa puuhastelua, mitä kotioloissa helposti heti siihen tyhjään tilaan kehittäisi.”

Perhe on hevoset

Elämä on juuri nyt hyvää. 49-vuotiaalla Kiutulla ei ole perhettä, jos ei sellaiseksi katsota hänen kahta hevostaan. 

”Mulla on työpaikka. Mä pystyn maksamaan näiden mun kahden hevosen tallipaikat. Välillä kilpailen. Vähän valmennan välillä.  Arvostelen. Asiat ovat hyvin!”

Kiutulla on tällä hetkellä kaksi hevosta. 11-vuotias GP-hevonen Cherubin, syntymänimeltään Cantara’s Surprise, jonka isä on tuntematon ja emä Diamond Hitin tytär Cantara.

Chérubin on kilpailunimi, sillä nimen vaihtaminen kokonaan ei onnistunut. Ruuna on vahinkovarsa ja matkustanut äitinsä mukana sikiönä Saksasta. Tarina kertoo, että isä on nykyinen ruuna nimeltään Campari, jonka isä on Emma Hindlen ratsastama GP-ori Chequille Z (Caretano Z), joka oli karannut yöllä tallissa tamman karsinaan.

Surprise kertoo siitä, että liittyy siihen, kun varsa tammikuun lopussa syntyi talviseen Liminkaan.

Toinen hevonen viisivuotias omakasvatti Fabergé HMK (Furstoil Carrus – Fidertanz).

Kiuttu on viime vuosina opiskellut tuomarina eteenpäin ja kurssit ja kokeet ovat vaatineet paljon matkustelua Euroopassa. Hän on kansainvälinen level 2 -tuomari, entinen kolmen tähden tuomari.

Kursseihin hän on saanut avustusta seuralta, liitolta ja KorKilta, mutta pääosin matkat on pulitettu omasta pussista. 8000 euroa meni, mutta harrastus on rakas ja tärkeä.

Uusien asioiden opetteleminen on Kiutun elämänasenne. Sillä tavalla hän nousi ensimmäisen hevosensakin Rodinin (Roi du Ballet – Domplatz) kanssa sinne, mihin lopulta pääsi. Opiskeli ja opetteli asiat itse. Rodinin hän oli nähnyt jollakin videolla varsana parin muun hevosen kanssa. Muut hevoset laukkasivat, tämä meni passagea.

”Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi kolmevuotiaan hevosen.”

Heikki Haapalan Kiuttu mainitsee aiemmaksi valmentajakseen. Haapala oli valmentanut häntä jo Oulussa ennen muuttoa opiskelemaan Turkuun opiskelemaan.

Rodinista tuli sen ajan Suomen huippuja. Hevosella sattui olemaan synnynnäisesti hyvä ratsastettavuus, sen Kiuttu tajusi myöhemmin ja tietää osoitteenkin mistä se tulee: emästä Daschasta (Domplatz).

Kaikki hevoset on hankittu nuorina, koska valmiimpiin ei ole ollut varaa. 

”En halunnut maksaa ratsutusta, koska halusin saada itse sen opin. Vanhempaa hevosta en pystynyt ostamaan, koska mulla ei ollut rahaa. Rodin oli kylläkin ystävälläni Marjukka Mannisella ratsastettavana, kun viimeistelin opintojani.”

Kokoamiskyky/tasapaino

 Cherubin on Kiutun mukaan hänen haasteellisin hevosensa ikinä.

”Kun kaikki on kohdallaan, se pystyy tekemään kaikki liikkeet. Jonakin toisena päivänä en saa sitä pysähtymään.”

Cherubinilla on hyvä kokoamiskyky, mutta huono tasapaino. 

”Se heijaa välillä sivusuuntaan niin paljon, että tuntuu kuin istuisi tuulella laskeutuvassa lentokoneessa. Olen miettinyt mistä se tunne johtuu ja päätynyt ajattelemaan, että se johtuu etujaloista, jotka ovat liikkeessä aika lähellä toisiaan.”

Tämä ei kuitenkaan lainkaan näy ulospäin ja hevosessa on paljon hyvää.

”Se ei ole Ferrari vaan Massey Ferguson. Siinä ei ole hirveästi reaktionopeutta, eikä siinä ole ohjaustehosteita, mutta siinä on aivan valtavasti hiljaista voimaa. Eikä se säiky mitään kukkaruukkuja radan reunalla.”

Ratsukolla on muutama GP-startti. Lopullista tavoitetta ei ole määritelty, mutta kyllä siitä kansalliselle huipulle pitäisi olla. Rien van der Schaftin mukaan se on 70 prosentin hevonen.

Töitä riittää vielä paljon. Ja tuleva talvi treenataan kovasti. Myös ratsastajaa itseään, joka haluaa pudottaa 10 kiloa painostaan. 

”Olen alkanut myös lenkkeillä. Ensin ihan vaan kolmen kilometrin hitaita lenkkejä.”

Tekoälypohdintaa

Mitä mieltä tietokoneisiin perehtynyt koulutuomari on siitä, että ’tekoäly tulee ja vie työt’ – tuomareiltakin.

”No ei se nyt ihan vielä mitään vie”, Kiuttu naurahtaa.

Ajatus sataprosenttisesti kaiken oikein näkevästä tekoälystä tuomarikopissa on kiehtova ja pelottava. Ja hieman utopistinen.

Kiuttu naurahtaa alkuun ja sanoo, että ”ratsastajat tuskin ikinä haluaisivat edes sellaista, joka näkee ihan kaiken”. Toisekseen, sellaista ei niin vain tehdä. Tietokone kun muodostuu niistä tiedoista, joita ihminen sen muistiin ensin syöttää.

”Tekoälytuomari olisi kooste sinne aikaisemmin syötetyistä arvosteluista, koska mistä muustakaan se tiedon ottaisi.”

Arvostelujen kanssa koneelle syötettäisiin videot arvostelun kohteena olleista hevosista suorituksissaan, jotta kone kykenisi yhdistämään arvostelut näkemäänsä.

”Tekoälyn tuottama kouluarvostelu saattaisi näyttää hyvältä ulkoisesti, mutta perustua ihan vääriin asioihin. Tekoäly saattaisi poimia täysin epäolennaisia juttuja sen arvostelun pohjaksi”, Kiuttu naurahtaa.

Eikö tämä kuulosta siltä, että ihmissilmän subjektiivisuudella jatkettaisiin, jos tekoälyn olisi toimittava jo tehtyjen arvostelun, eli vanhan tiedon, pohjalta? Eli eikö tekoäly tarvitsisi pikemminkin tutkimusta hevosen biologiasta ja käyttäytymisestä – kipuilmeistä, stressikäyttäytymisestä ja muusta sellaisesta? Kiuttu vastaa, että tuonkaltainen tieto on vielä niin lapsenkengissä, ettei dataa ole vielä riittävästi.

”Jos tekoälylle syöttäisi vaikkapa jonkin kirjan, tietokoneen pitäisi joka tapauksessa onnistua yhdistämään sen kirjan tiedot siihen, mitä siellä kouluradalla tapahtuu.”

Kiuttu hymähtää ajatuksille, joissa tekoäly ottaa ohjat jossain vaiheessa kokonaan. Sellaisena kuin hän tekoälyn tuntee, se ei kykene minkäänlaiseen arviointiin. Ihminen – se käyttäjä – on se osapuoli, joka tietää oikean vastauksen asiaan ja syöttää sen tekoälylle, ei tekoäly itse. Tekoäly ei itse ’keksi’ mitään, se vain yhdistelee sille syötettyä tietoa niin nopeasti, että ihminen ei siihen kykene.”

Mutta ilmaantuuhan tietoisuus ihmisellekin vasta siinä vaiheessa, kun dataa hänen aivoissaan on riittävästi.

”Niin no, ei se varmaankaan ihan mahdoton ajatus jossain vaiheessa ole, mutta ihan hirmuinen summa rahaa siihen menisi, joten en näe, että toteutuu ainakaan kouluratsastuksessa ihan nopeasti.”

Tuomarointi

Kiuttu väittää, että arvosteleminen on paljon vaikeampaa kuin ratsastaminen. 

Tuomareiden arvosteleminen on jokaiselle sallittua kansanhuvia, mutta Kiuttu toteaa, että jos olettaa, ettei tuomari tee virheitä, se on sama kuin jos virheettömyyttä edellytettäisiin myös ratsastajilta. Vielä siihen ei ole kummassakaan ryhmässä päästy.

Kiuttu kertoo, että arvosteleminen on tiimityötä siinä mielessä, että mitä enemmän tuomareita areenan laidalla on, sitä oikeampaan keskitulokseen päästään. Nimenomaan kaikkien tuomareiden pisteistä laskettu keskiarvo on hyvin lähellä ’absoluuttista totuutta’. 

”Kun toimin molemmissa rooleissa, en ratsastajana ole enää kauheasti ottanut kierroksia saamistani pisteistä”, hän naurahtaa.

Kiuttu sanoo, että jos tuomarin papereihin jää sellaisia epäselvyyksiä, jotka eivät kirjoitetuista kommenteistakaan selviä, silloin kannattaa mennä tarttumaan tuomaria hihasta ja kysyä.

”Tosin, tässä kohtaa on sanottava, että omalle kohdalle ei ainakaan tähän mennessä ole vielä käynyt sitä, että ratsastaja tulisi tivaamaan minulta, miksi annoin liian korkeita pisteitä vaan aina se kumma kyllä menee toisin päin.”

Mikä siinä tuomaroinnissa sitten on niin vaikeaa?

”Silloin kun tulee paljon virheitä nopealla tahdilla, on tosi vaikea nähdä ja tajuta samanaikaisesti, mitä tästä kuuluu nyt antaa. Toinen vaikea skenario on, että tulee sellainen virhe, joka vaikuttaa useampaan arvostelukohtaan. Vaikkapa, jos ajatellaan, että vastalaukasta tulee käynnin kautta vaihto. Jos hevonen vaihtaakin laukan ennen jo sitä käynnin kautta vaihtoa, silloinhan siinä oli ensimmäinen virhe vastalaukassa, jota oli liian lyhyt pätkä ja se katkesi, ja se käynnin kautta vaihtohan ei toteudu ollenkaan.”

"Werth-kerroin"

Koulutuomareita moititaan ”Werth-kertoimesta”. Eli siitä, että nimiratsastajat saavat hyvät pisteet, tekivät he radalla mitä hyvänsä. 

Koulutuomari ei pidä tilanteesta, jossa yksi ratsukko voittaa kisasta toiseen.

”Silloin kun tämä ratsastaja oli Isabell Werth, se kävi kyllä melko tylsäksi.”

Kiuttu ei kuitenkaan myönnä, että tuomarit eivät uskaltaisi antaa todellisia pisteitä uusille nimille. Arvostelun perustana on saksalainen training scale. Koulutuomarin työskentely perustuu täysin siihen, hän sanoo.

”Silloin kun mä itse katson suoritusta tuomarikopista, mä katson sitä hyvin eri lailla kuin turistina katsomosta – jolloin sitä helposti jää katsomaan vain jotakin yhtä asiaa. Tuomari katsoo jokaisesta liikkeestä kaikki training scalen aspektit.”

”Tahti – ontuuko hevonen vai ei tai onko muuten säännöllinen liikkeissään? Irtonaisuus – onko elastinen vai jännittynyt? Tuntuma on vasta kolmas, vaikka nykyään tuntuu, että puhutaan vain siitä, onko suu auki vai kiinni ja onko luotiviivan edessä vai takana. Itse tuomarina haluan, että tuokin asia on kunnossa, mutta silti on muistettava, että se on vain yksi viidestä ominaisuudesta, jotka määrittävät kouluratsastusta.”

Lopuksi puhutaan lajin tulevaisuudesta. Siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa jokaisella on mielipide ja omasta mielestään oikeus tuoda se esille missä tahansa sävyssä esitettynä.

”Juu, ja näiden henkilöiden omat koirat ovat koko päivän yksin kotona, eikä se häiritse ketään. Mutta jos tarkoitus on aina vaan löytää ongelmia, niin aina niitä ongelmia löytää. Asiasta kuin asiasta.”

Päivitys 2.10. klo 15 vaihdettu jutun otsikkokuva