Minion Verde: Huolestumisrajan alapuolella – "Sen jälkeen en ihmetellyt, miksi sen selästä oli pudottu"

Minion Verde oli ollut Saksassa ratsutettavana, mutta kun se tuli takaisin Suomeen, laukkaaminen ei onnistunut, vaan poni alkoi juosta ja köyriä saaden ratsastajan alas. Uudelleenkoulutuksen tekivät Salla Varenti sekä Krista Nieminen, joka kokonsa puolesta pystyy ratsastamaan hyvin poneilla. Nieminen oli mukana heti siitä hetkestä, kun kasvattaja Riina Vihanto toi ponin tallinpihaan..”Se oli kaunis kuin mikä, ja hyvin kiltin näköinen. Mutta kun kuulin, mitä se oli tehnyt, nielaisin ja mietin, että mitä Salla on nyt lupautunut ottamaan”, Nieminen kertoo..Varenti ja Nieminen päättivät tehdä, kuten he aina tekevät ongelmahevosten kanssa: aloittivat kaiken alusta..”Joitain portaita siinä pystyy menemään vähän nopeammin, mutta ei aina”, Nieminen kertoo..Ensin Varenti käsitteli Minion Verdeä maasta ja opetti sille siinä asioita. Noin viikossa hän totesi, että ei hän enää keksi, mitä pitäisi tehdä. Niemisen oli aika kiivetä selkään..Selkään mentiin ensimmäiset kerrat tallin käytävällä, ja aika pian siirryttiin maneesiin juoksutuksessa. Poni vaikutti todella kiltiltä, mutta se oli herkkä ja epäluuloinen..”Se ei tule ihmistä vastaan, mutta käpertyy”, Nieminen kuvaa..Asiat tehtiin huolella valmistellen: esimerkiksi ennen ensimmäisiä raviinsiirtymisiä tehtiin nopeaa käyntiä. Laukannostot opetettiin ensin erittäin varmoiksi liinassa äänikäskyllä, niin että poni oppi tekemään nostot rennosti ja pienesti..Sitten kun Nieminen oli selässä, Varenti ei saanut lainkaan pyytää ponia eteenpäin..”En halunnut, että sitä paineistettiin yhtään maasta käsin, vaan halusin, että se on mun kanssa siinä tilanteessa, ja se saa olla rauhassa”, Nieminen selittää..Jo parin viikon päästä Aulangon tallin pihaan saapumisesta Nieminen ja poni laukkasivat maneesissa irrallaan..Ensimmäiset kerrat ulkokentällä olivat pelottavia, koska kentän vieressä on järvi ja vilkkaat ulkoilupolut. Poni jännitti niin paljon, että Nieminen vain käveli sen kanssa..”Jos se jännittyy, se jähmettyy, ja jos siinä tilanteessa sitä runttaa, se jännitys maksimoituu. Uskon, että sitä on yritetty vähän runtata laukkaan, ja silloin se on köyrinyt ratsastajansa alas”, Nieminen pohtii..Yhden kerran hän muistaa, kun Minion Verde oli ollut rankemmassa kesäsateessa ja hän juoksutti sitä ennen ratsastusta..”Se oli litimärkä ja ehkä vähän kylmissään. Silloin se kerran pukitti ja kävi melkein katossa saakka. Sen jälkeen en ihmetellyt, miksi sen selästä oli pudottu”, hän naurahtaa..Nieminen toteaa, että herkän hevosen kanssa ratsuttajan on tärkeää luottaa omaan tunteeseensa. Asioita tehdään vasta silloin, kun hevonen tuntuu niihin tarpeeksi rennolta..Minion Verde ei koskaan juossut silmät pyöreinä ja häntä pystyssä, vaan sen jännittyminen osattiin ottaa huomioon jo paljon aikaisemmin, silloin kun se vähän jähmettyi, nosti kaulaa ylös ja laski selkäänsä..Tekemistä helpotti se, että poni oli luontaisesti oikein päin ja erinomaisessa tasapainossa: liikkuminen oli sille luontevaa ja helppoa. Lisäksi perusluottamus ihmisiin oli kunnossa, ja se on hyvin miellyttämisenhaluinen. .McLeanin keinoilla alkuSalla Varenti aloitti Minion Verden kanssa kouluratsastaja ja eläinkouluttaja Warwick McLeanilta oppimillaan keinoilla. Tärkeintä oli opettaa ponille, että kun se huolestuu, sen ei kannata paeta, vaan pysähtyä ja hengittää..Kun hevonen laskee päänsä alemmas kuin sen säkä on, sen sydämen syke alkaa rauhoittua. Varenti opetti ponin laskemaan päätään sen sijasta, että se pinkaisisi pakoon..”Olettaisin, että se tuo hevosellekin jotain hallinnan tunnetta, vaikka se ei tietoisesti pystykään sitä analysoimaan”, Varenti selittää..Lisäksi poni siedätettiin kaikkeen mahdolliseen. Muun muassa raipan päässä oleva Ikea-kassi merkitsee sille, että nyt nenä kohti maata, ei syytä pelkoon..Minion Verden kanssa eteneminen oli melko nopeaa, koska vaikka se oli koulutusvaiheessa pelästynyt, se ei ollut tehnyt sitä liikaa, eivätkä pakoon ohjaavat hermoradat olleet liian pinnassa..”Ja se oli hyvin pidetty poni, jolla oli normaalit ja hyvät kokemukset ihmisistä. Se vain oli niin herkkä, että siihen nähden sen kanssa oli edetty liian nopeasti”, Varenti painottaa..Ennen ensimmäisiä ratsaille nousuja Varenti sitoi ponin selkään olkinuken, joka kanssa harjoiteltiin ensin käynti-ravi-käynti- ja ravi-laukka-ravi-siirtymiset liinassa. Tai ihan ensin se siedätettiin rauhassa siihen, että haalariukko on lähellä ja se saa koskea ponia joka paikkaan..Myös nukke selässä edettiin vain sitä vauhtia, minkä poni kesti ahdistumatta. Varenti painottaa, että missään tapauksessa hevosten ei ole tarkoitus riehua ja pukitella nukke selässään..”Tarkoitus ei ole tulvauttaa niitä, tai edes edetä niin, että ne tosissaan huolestuvat. Pointti on se, että hevonen ei saa pelästyä, vaan edetään rauhallisesti ja sille hevoselle annetaan työkaluja olla pelästymättä ja hallita tilannetta”, Varenti selittää..Mielenhallinnan keinot käytössäKun Minion Verde tuli Aulangolle vappuna, heinäkuussa se jatkoi matkaansa Anna Kärkkäiselle, ja syyskuussa se jo voitti Laatuponikilpailun..Aulangolla opitut mielenhallinnan keinot ovat ponilla yhä edelleen käytössä. 7-vuotiskausi oli ensimmäinen, kun Kärkkäinen saattoi kilpailuissa vain nousta poninsa satulaan ja lähteä verryttelemään. Vielä 5-vuotiskaudella selkään nouseminen kisapaikalla saattoi vaatia 5–6 yritystä. .”Kun Onni jännittyy ja nostaa selän ylös, siihen ei saa koskea. Varmaankin tässä tilanteessa sitä on Saksassa pyydetty eteen, mutta minä tulen alas, kun sieltä vielä pääsee hallitusti alas”, Kärkkäinen selittää..Sen jälkeen ponia talutetaan hetki, ja sitten yritetään uudelleen..Jokaisen kerran se on lopulta onnistunut..”Ihaninta tässä koko jutussa on se, että se poni on nyt Annalla. Sillä kävi tuuri, että se se sai Suomen parhaat kouluttajat, Sallan ja Annan”, Krista Nieminen sanoo.

Minion Verde: Huolestumisrajan alapuolella – "Sen jälkeen en ihmetellyt, miksi sen selästä oli pudottu"

Aiheeseen liittyvää