Iivanaisen ihmeellinen hevoselämä

Se sähköposti jäi ensin lukematta..Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisiä pitää palkita, mutten ajatellut, että juuri minua..Anu Iivanainen elämäntyöpalkinnosta.Kohta sanoin, että voin olla sen aikaa, kunnes löydätte jonkun muun..Anu Iivanainen jäi pyörittämään Messilän ratsastuskoulua lopulta yli 30 vuodeksi.Anu Iivanainen tarkisti postejaan ilman silmälaseja, ajatteli viestin tulleen väärään osoitteeseen, ja pian se häipyi mielestä kokonaan..Muutaman viikon kuluttua Iivanainen osallistui normaaliin tapaansa eri urheilulajien yhdistystapaamiseen Lahden Seurahuoneella. Aamukahvilla päijäthämäläinen seurakehittäjä Kustaa Ylitalo kysäisi häneltä, joko kampaaja on varattu..”Ajattelin, että apua, täytyy kai kaivaa sähköpostit uudestaan ja katsoa, mitä siellä oikein on”, Iivanainen huoahtaa nyt kotonaan Jalkarannassa..Arvostetulta lahtelaiselta asuinalueelta on vain kivenheiton matka hiihtokeskus Messilään. Siihen samaan Messilään, jossa Anu Iivanainen pyöritti kultavuosina jopa 60 hevosen tallia ratsastustunteineen ja -leireineen..Hänet tunnetaan paitsi ratsastuskouluyrittäjätaustastaan, myös aktiivisena kilpailujärjestäjänä, ratamestarina, estetuomarina ja lajivalmentajana..Mutta hypätään hetkeksi Iivanaisen hevosharrastuksen alkulähteille 70-luvulle. Nuoren koulutytön kaverit olivat innostuneet ratsastuksesta ja houkuttelivat usein Anua mukaansa Takkulan talleille..”Isäni oli maatalosta, jossa oli hevosia. Lapsena meitä aina kiellettiin menemästä talliin, kun hevoset saattavat potkaista. Pelkäsinkin niitä.”.Toisinaan Iivanainen suostui katselemaan muiden ratsastusta kentän laidalle. Hän näki, kuinka hevonen lähti viemään hänen kaveriaan heinävintille asti. Toisen kaverin varpaille hevonen astui..”Sanoin kotona äidille, että mitä kivaa tuossa on, kun varpaat ovat sinisenä.”.Monen houkuttelun jälkeen Anu Iivanainen päätyi kokeilemaan satulaan hyppäämistä, eikä sekään kerta vielä saanut tyttöä koukkuun. Monet ratsastuksenopettajat olivat entisiä armeijan kapiaisia ja kuri sen mukainen..Toisella tunnilla teemana olivat kavaletit. Iivanainen koetti kertoa opettajana toimineelle Nestori Lakalle, ettei oikein osaa..”Lakka totesi minulle, että jossei tunnin aihe kiinnosta, voi viedä hevosen talliin. Selässä istuessani ajattelin, etten osaa viedä hevosta yksin talliin, joten jäin tunnille. Kotona äiti kysyi, miten tunti meni. Ihan hyvin, tehtiin piruetteja, vastasin.”.Sanoin kotona äidille, että mitä kivaa tuossa on, kun varpaat ovat sinisenäAnu Iivanaisen mielipide ratsastuksesta lapsena.Eräänlaisena käännekohtana Anu Iivanainen pitää vuoden 1973 kevättä, jolloin yksi Takkulan talleista paloi. Tulipalossa menehtyi 20 hevosta..”Se yhdisti seuran ihmisiä, kun kaikki halusivat, että tästä noustaan. Saimme Savijärveltä ja yksityisiltä hevosia lainaan tunteja varten. Aika pian tuli Tanskasta uudet hevoset ja ponit. Borupin Kaija ja muu johtokunta olivat organisoimassa, ja minä auttelin. Rupesin pitämään tuntejakin kuudentoista ikäisenä, ja sain hoitaa ja ratsastaa Kaijan hevosia. Ilman häntä en olisi tässä.”.Iivanainen kertoo kopioineensa sellaisten henkilöiden opetustapaa, joita hän katsoi ylöspäin..”Totta kai silloin tehtiin niin. Tänä päivänä ei voi kyllä sellaista kieltä käyttää, eikä huutaminen ja raivoaminen auta eikä ole edes oikein. Jos joku jupittaa vastaan tunnilla, pidän tietysti asiallisesti linjan, että nyt tehdään näin. Jutellaan kuitenkin siitä, miltä tuntuu. Mutta ei voi mennä niin, että vaihdetaan suuntaa yhden oppilaan mukaan.”.Iivanainen oli tuohon aikaan kehittynyt harppauksittain ratsastajana, ja juniori-ikäisenä hän kilpaili Suomessa syntyneellä Borgolla. Lahden Ratsastajissa oli vaatimus, että oppilaiden tuli opetella monipuolisesti esteitä ja koulua. Iivanainen voitti kahdesti muun muassa Juniorimaljan, jossa piti ratsastaa helpon A:n koulua ja hypätä 110 sentin esteet..Iivanainen muistelee olleensa seuratoiminnassa mukana vuodesta 1975 lähtien. Hänestä leivottiin nopeasti junioritoimikunnan puheenjohtaja, jolle alkoi kertyä erilaisia vastuita..”Jaakko Heikinheimo tuli jostain kokouksesta kertomaan, että juniorit saavat tehdä retken Ypäjälle ja tarvitaan matkanjohtaja. Sanoin, että voin olla se. Myöhemmin kysyin tallikaverilta, että mikä se Ypäjä on. Kaveri arveli, että joku talli jossain pohjoisessa.”.Käytyään keskikoulun Iivanainen haki ja pääsi opiskelemaan kauppaopistoon. Oli lähellä, että elämänurasta olisi tullut täysin toisenlainen, sillä ensimmäinen kesätyö vei Kansallis-Osake-Pankin kiviseinäiseen konttoriin..”Messilän ratsastuksenopettaja Irmeli Meisaari-Lius oli silloin raskaana ja tarvitsisi äitiysloman sijaista. Kaija letkautti, että Anuhan voi tulla. Minä taas olin sitä mieltä, että enhän minä lähde minnekään Messilään. Pankissa työskennellessä unohdin koko jutun.”.Kesätyöt loppuivat aikanaan, ja vihdoin monen suostuttelun jälkeen Anu päätti viettää Messilässä yhden talven. Hän aloitti työt 1. marraskuuta 1979..”Siellä ei ollut maneesia, vain kenttä, eikä hirveästi tuntejakaan, kun tuli nopeasti pimeää. Aika usein menin illaksi Takkulaan”, Iivanainen muistelee..Kun Meisaari-Lius palasi äitiyslomalta takaisin, Messilän yrittäjä Kaarina Toivonen houkutteli Iivanaisen töihin Touhutaloon, joka oli lasten puuhapaikka lomakeskuksessa..Elettiin lasketteluharrastuksen nousukautta, jolloin turisteja rynni laumoittain sujuttelemaan mäkeä alas. Ratsastuskentästä napattiin siivu parkkipaikaksi, mikä ei Iivanaista miellyttänyt. Kutistunut alue aiheutti välillä jännitteitä..”Kerran taiteilija Miina Äkkijyrkkä toi lehmät meidän laitumellemme lehdistötilaisuutta varten. Meillä oli alkamassa leiri, ja kaikki leiriläiset olivat pihalla hevosten selässä. Miina keksi tulla lehmien kanssa mäkeä ylös juuri kentän laitaan. Lehmät ammuivat, jolloin hevoset sinkosivat pihasta, osa aika lujaa. Joku putosikin, mutta onneksi sen kummempaa ei käynyt.”.Jälleen kerran edessä oli valinnan paikka, sillä Meisaari-Lius irtisanoutui perustaakseen oman tallin ja Iivanaiselle tarjottiin vakituista pestiä ratsastuksenopettajana..”Olin ihan, että a-ha. Kohta sanoin, että voin olla sen aikaa, kunnes löydätte jonkun muun.”.Iivanaisen Messilä-jakso venyi 33 vuoteen..Nousukausi alkoi näkyä myös ratsastuskoulurintamalla. Vuonna 1982 Messilään rakentui uusi, 30-paikkainen talli..”Se oli helppohoitoinen, kun toisessa päässä oli rehuvarasto ja toisessa lantala. Kaikki oli lähellä.”.Hevosiakin hankittiin aktiivisesti. Iivanainen kuuli, että Jokelassa sijaitseva Raken ratsastuskoulu oli lopettelemassa toimintaansa ja sieltä olisi mahdollista hankkia uusia hevosia. Hän ehdotti Kyösti Toivoselle, että niitä käytäisiin katsomassa yhdessä..”Hevosia ei lopulta lähtenyt mukaan, mutta Kyösti osti Raken maneesin.”.Iivanainen kehitti Messilän ratsastuskilpailutoimintaa sekä hevoskauppaa..”Parhaana vuonna myimme useita kymmeniä hevosia.”.Ajankuvasta kertoo, että eräässä kokouksessa puhuttiin uuden ratsastuskentän tarpeesta. Meni muutama kuukausi, kun Iivanainen huomasi pihassa kaivinkoneen. Samalla kun Messilään rakennettiin golf-kenttä, alueelle tehtiin myös ratsastuskenttä..”Laskettelurinnettäkin täytettiin, mutta vähän erikoisella tavalla. Sinne kipattiin vanhoja laskettelusuksia ja -monoja. Kun joku arkeologi kaivaa sitä tuhannen vuoden päästä, hän varmaan ihmettelee, että mikä joukkohauta siellä on. Sukset ja monot ovat syvällä täyttömaana, siihen aikaan sai vielä tehdä niin.”.Jälkeenpäin ajatellen Iivanainen on miettinyt saaneensa vetää ratsastuskoulua hyvin itsenäisesti nuoresta iästään huolimatta..”Vahinkoja sattui ihmeen vähän. Kerran leiri oli alkamassa seuraavana päivänä, ja ajattelin, että jätetään hevoset vielä yhdeksi yöksi laitumelle ja otetaan ne sisään vasta aamulla. Menin kotiin nukkumaan.”.Yöllä yhdeltä soi puhelin. Kyösti Toivonen kertoi poliisin soittaneen ja tiedusteli, mahtoiko heiltä olla hevosia karkuteillä vanhalla raviradalla kymmenen kilometrin päässä..Tarina kertoo, kuinka eräs päihtynyt mies oli lähtenyt paikallisesta baarista kotiaan kohti, mutta huomannut sitten hevoset. Hän oli soittanut puhelinkopista hätäkeskukseen ja kertonut 15 villihevosen laukanneen ohi. Hätäkeskuspäivystäjä kehotti miestä menemään nukkumaan..Karanneista hevosista ilmoittaneen rekkakuskin sanaa sen sijaan uskottiin..”Saatiin yöllä hevoset kotiin, ratsastin yhtä ja talutin samalla kahta. Keskellä yötä ei onneksi ollut liikennettä”, Iivanainen muistelee..Messilän kilpailutoiminta oli vireää, muun muassa Hollolan Ratsastajien 20-vuotisjuhlakisoissa nähtiin juniorien ja nuorten PM-kouluratsastuskilpailut..”90-luvun alussa kansainvälistä väriä oli myös Messilän koulukilpailuissa. Kyra Kyrklund löysi sieltä olympiaratsunsa Edinburghin, joka oli mukana Venäjän joukkueessa.”.Iivanainen myöntää, ettei ehkä osannut arvostaa arjessa Messilän hienoja puitteita niin korkealle kuin olisi pitänyt..”Se oli superhieno paikka järjestää isoja kilpailuja, kun kaikki oli siinä: majoitus, ravintolat ja tallit. Sääli, että semmoinen paikka hävisi.”.Messilä sukelsi konkurssiin syvän laman aikaan 1993. Tuolloin 35-vuotiaalle Iivanaiselle tarjottiin mahdollisuutta ostaa itselleen tallin irtaimisto hevosineen ja jäädä lomakeskukseen vuokralle..”Kävin neuvottelemassa pankkilainaa itselleni. Pyysin, että hevoset voisi jättää vakuudeksi, sillä minulla ei ollut rahaa ostaa 18 hevosta. Pankinjohtaja vastasi, ettei se käy. Hän tajusi kuitenkin pian, että heille voi jäädä ne hevoset käteen, joten oli parempi vaihtoehto myöntää laina.”.Muutaman vuoden ajaksi Iivanainen löi yrityksen hynttyyt yhteen Eija Markkasen kanssa, jolla oli kannuksia etenkin kouluratsastuksen puolelta. Kun Iivanainen taas on aina ollut enemmän esteihmisiä, opetuksen tasoa pystyttiin kertaheitolla nostamaan..Helmikuussa 2012 Anu Iivanainen sai postia Messilän silloiselta omistajalta. Kirjeessä luki yksinkertaisesti, että vie hevosesi pois..”Olin aina miettinyt, että mitenköhän homma Messilässä loppuu. Niin se sitten loppui.”.Irtisanomisen perusteeksi ilmoitettiin tallin korjaustarpeet ja isot kustannukset. Messilän hevosten suunniteltiin siirtyvän Korpikylän uuteen ratsastuskeskukseen, mutta se aie ei täysin toteutunut. Iivanainen ehti jonkin aikaa työskennellä ratsastuksenopettajana freelancer-pohjalta..Kunnes koitti eräänlainen kotiinpaluu..Takkulaan haettiin uutta toiminnanjohtajaa, ja Iivanainen ajatteli koettaa, kelpaisiko hänen ammattitaitonsa sinne. Kelpasihan se..Takkulan pesti jatkui siihen asti, kunnes Iivanainen jäi eläkkeelle vuonna 2020. Nyt hän tekee sellaisia mieleisiä asioita, jotka jäivät pitkän hevosuran varrella paitsioon. Kuten matkustelee. Iivanaisen Facebook-seinältä saa seurata, missä ja milloinkin hän ”heppatyttöjen” kanssa reissaa..Mutta koska hevosihminen on aina hevosihminen, Iivanainen on tarttunut kiinnostavaan sivuprojektiin. Siihen liittyy perusratsastettu puoliveriruuna Patrone, joka tuli hänelle myyntiin nelivuotiaana alkuvuodesta 2020. Nuori ratsastajalupaus Iina Kauhanen sai sen ratsastettavakseen..”Taisin mainita, että tämä taitaakin olla paremman puoleinen hevonen. Iina ihastui siihen, joten lupauduin auttamaan kaksikon alkuun. Nyt se on napsinut kevään kisoista voittoja 110-tasolta ja hypännyt pari 115 sentin luokkaa. Sain puhuttua Kari Nevalan jatkamaan Iinan ja Patronen kanssa. Olen toki mukana seuraamassa ja tarvittaessa vaikka autokuskina.”.Kun Anu Iivanainen pari kuukautta sitten avasi sen alun perin lukematta jääneen sähköpostiviestinsä, hänelle selvisi, miksi aika luottokampaajalle pitää varata. Hänelle oli myönnetty elämäntyöpalkinto, joka luovutettaisiin Päijät-Hämeen Urheilugaalassa..Siellä Iivanainen vietti illan lähestulkoon epäuskoisena siitä, miksi juuri hänet oli valittu palkinnon saajaksi..”Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisiä pitää palkita, mutten ajatellut, että juuri minua. Muilla gaalassa oli olutlasin kokoisia palkintoja ja minä sain sellaisen hirveän ison puntin”, hän päivittelee..Ratsastusta noteerataan muiden lajien joukossa niin harvoin, että saavutusta voi pitää erityisen merkittävänä..”Juttelin Ypäjällä käydessä Tom Gordinin kanssa, ja hän kysyi, oliko gaalassa kaikki muut urheilulajit mukana. Sanoin, että joo, painonnostosta ja jalkapallosta lähtien. Tom varmisti vielä, että aivan kaikkiko lajit? Nauratti, kun hän kysyi sitä niin moneen kertaan.”.”Taas se laittaa niitä tuloksia” Työskentelin pitkään paikallislehdissä Päijät-Hämeessä, ensin toimittajana, myöhemmin päätoimittajana. Niiden vuosien ajan yksi oli varmaa: mikäli Messilässä tai Takkulassa järjestettiin ratsastuskisat, niiden tulokset tulivat tarjolle toimituksen sähköpostiin. Joskus kuvien kanssa, joskus ilman.Toisinaan palstatilaa järjestyi, ihan joka kerta ei, koska muutkin urheilulajit hamusivat samoja arvokkaita palstamillimetrejä.Ratsastustulosten lähettäjänä oli muuan Anu Iivanainen.Vähänpä silloin tiesin, mitä kaikkea tämä Iivanainen tulosten lähettämisen lisäksi tekee.Tätä juttua tehdessä tuli selväksi, että ratsastamisen ohella lapset ja nuoret ovat vuosikymmenten varrella saaneet ruokkia luovuuttaan Iivanaisen valvovan silmän alla.Iivanainen kehui haastateltaessa vuolaasti heidän itse keksimiään joulunäytelmiä, joissa saivat esiintyä kaikenikäiset. Kerrankin yksi pikkuisimmista tuli tallinkäytävällä vastaan saappaat jalassa. Iivanainen tiedusteli, että mikäs kuvaelman hahmo sinä olet. ”Jeesus”, tämä pikkuinen ratsastaja vastasi. Iivanainen evästi häntä piilottamaan ratsastussaappaat kapalon alle, jotta ne eivät näy yleisölle.Eräs ratsastuskoululaisista päätyi myöhemmin teatteriuralle Turkuun.Ei varmaan erikseen tarvitse kertoa, että toimitukseen tuli jutunpätkiä ja kuvia näistäkin näytelmistä.

Iivanaisen ihmeellinen hevoselämä

Stiina Ikonen

Aiheeseen liittyvää