Jakomielitautista hevoselämää – "Olen voinut aina muokata yritystäni siihen suuntaan, mikä sopii omaan elämäntilanteeseeni"

Etenkin, jos tytön hiuksetkin oli leikattu samalla tavalla kuin hänen idolillaan Kyralla..”Olin suuri Kyra-fani”, Hästbackan tallia Kirkkonummella pyörittävä Petra Hackman muistelee..9-vuotiaana Tapiolassa alkeiskurssilla – jonne hän muuten pääsi vasta vuoden jonottamisen jälkeen – ratsastuksen aloittanut Hackman on kulkenut pitkän ja monivaiheisen tien hevosalalla. .Kuka?Petra Hackman omistaa Hästbackan tallinRatsastuksenopettaja, viimeisiä tehtäviä vaille Master-opettaja molemmissa lajeissaKilpaillut esteillä 140-tasolle ja koulussa vaativaaKasvattanut useita hevosia.Nuorena tie vei Tapiolasta Tuomarinkylään, jossa hän pääsi ratsastuskouluhevosten lisäksi yksityisten hevosten selkään. Alussa hän kilpaili kouluratsastuksessa, mutta noin 16-vuotiaana hän ajautui esteratsastusporukoihin..”He olivat ehkä vauhdikkaampia tyyppejä, ja laji imaisi mukaansa. Sain myös ratsastettavaksi hevosia, joilla pääsi hyppäämään. Siitä se eskaloitui”, Hackman muistelee..Hän pääsi kilpailemaan jopa 140-tasolla vieraalla hevosella ennen ensimmäistä omaa hevostaan Mendozoa, jonka hän osti vuonna 1994 Kytäjän kartano ”konkurssipesästä”. Hevonen oli tuolloin 3-vuotias..”Peik (Andersin) osti nipun hevosia Kytäjältä, kun se meni konkkaan, ja ostin ruunan häneltä. Tiesin hevosen emän (Metaxa) ja isän (Domplatz) ja ajattelin, että se on hyvä yhdistelmä.”.Hevosesta hän saikin rakennettua itselleen hyvän kisakaverin, ja ratsukko kilpaili ruusukkeista 140-luokkiin asti..Ensin talli NurmijärvelleEnsimmäisen oman tallinsa Hackman perusti silloisen miesystävänsä kanssa Nurmijärvelle. Tätä ennen hän oli mennyt suoraan lukiosta Ypäjälle ROK:lle ja kierteli opiskelujen jälkeen eri paikoissa töissä..”Alussa ajattelin, että mun työni hevosten kanssa tulee olemaan ratsastuskouluissa, mutta valmistuin suurimman laman aikaan, eikä työpaikkoja ollutkaan.”.Nurmijärven Rajamäessä Hackmanilla ja hänen miesystävällään oli 16 hevosen yksityistalli, mutta ei paljon muuta. Maneesia ja kenttää lainattiin naapurilta, ja Hackman kiersi myös paljon valmentamassa muualla..Ensimmäinen omakasvatti Maybe Hopeless H syntyi vuonna 2001. Hackmanilla on tähän mennessä syntynyt parikymmentä kasvattia, ja nimistä irtoaa huumoria. Maybe Hopelessin varsa on Lost Hope, mutta Hippokseen on rekisteröity myös muun muassa Special Case H, Total Disaster H, Bloody Expensive H ja Lady Domina H..Hevosten nimet kuvaavat ehkä hevoselämän moninaista kirjoa. Jotain spesiaalia, mutta välillä todella kallista elämää, hukkaan heitettyjä toivoja ja katastrofeja..Hevosarki antaa joka päivä suuria tunteita".9 hevosen tallista lähdettiin rakentamaanEro tuli, ja Nurmijärvi vaihtui Espooseen. Hackman piti omakasvattinsa, mutta kisahevonen meni myyntiin. Sitten elämään astui Harri, jonka kanssa Hackman alkoi pian rakentaa omaa unelmaansa hevostilasta..Ei se toki alussa kovin unelmatilalta näyttänyt. ”Kaikki kuvitteli, että se oli mun juttu, että tulimme tähän, mutta Harri tätä enemmän halusi.”.Pariskunta kävi katsomassa kirkkonummelaista hevostilaa, joka ei ollut Hackmanille rakkautta ensisilmäyksellä. ”Se oli oikea läävä, olin jopa järkyttynyt, kun ajoimme sieltä pois. Harri kysyi mitä tykkäsin ja katsoin häntä vain, että oletko tosissasi. Hän totesi, että aika makee.”.Hackman naurahtaa ja toteaa, että kysyessään mieheltään, onko hän tosissaan ja tajuaako hän, miten paljon työtä tila vaatii, mies vastasi, että eihän meillä ole kuin aikaa..Tuumasta toimeen. 20 vuotta sitten paikalla oli 9 hevosen talli eikä maneesia. Nyt tilalla asuu vajaa 50 hevosta, joista alle puolet on yksityisiä ja loput toimivat vuokrahevosina Hackmanin oppilaille..”Olen ollut aina kiinnostunut kilpailemisesta, kasvattamisesta ja opettamisesta. Tämä oli se kaiken yhdistävä symbioosi, tai jakomielitautista hevostoimintaa, kuten olen monesti sanonut.” .Ensimmäiset vuodet Hästbackassa Hackman kävi lisäksi dementiakodissa yötöissä ja mies oli myös ulkopuolisissa töissä, koska tila ei elättänyt..”Halusin kuitenkin perustaa oman tallin, että pääsen vaikuttamaan hevosten ja oppilaitteni jokapäiväiseen toimintaan.”.Hackman laski alussa, että vie 10 vuotta, kunnes heillä on mahdollisuus rakentaa oma maneesi. Ensimmäisistä päivistä lähtien tallissa on ollut porukkaa, joten maneesi rakennettiin jo 8 vuoden kohdalla..”Rahoitin rakentamista ostamalla nuoria projekteja ja sitten myin niitä kun ne alkoivat olla siinä vaiheessa, että niistä sai vähän tiliä.”.Vuokrahevostoiminta on ollut kysyttyäOma kilpaileminen alkoi jäädä toissijaiseksi, kun kymmenisen vuotta sitten Hackman aloitti vuokrahevostoimintaa. Siihen vei se, kun hänellä oli vanhempia kisatammoja, jotka eivät enää kestäneet kovaa kilpailukäyttöä, mutta olivat muuten hyvässä kunnossa. Hackman ajatteli varsottavansa niitä jossain vaiheessa, mutta sitä ennen niiden olisi hyvä tienata kauransa..”Mietin järkevää juttua, koska ei kenelläkään ole varaa pitää kymmeniä hevosia seisomassa. Muutama tuttu alkoi puhua, että heillä olisi tiedossa oppilaita, jotka haluavat vähän enemmän kuin mitä ratsastuskoulusta saa ja mitä omia hevosiaan vuokraavat antavat niiden kanssa tehdä.”.Nyt Hackmanin vuokrahevostoiminta on käytännössä sitä, että yhdellä hevosella on kaksi ratsastajaa, joista toinen keskittyy kouluun ja toista kiinnostaa enemmän esteet. Vuokrasummaan sisältyy opetus..Homma toimii hyvin, eikä riitoja tule, koska viimeinen sana on aina Hackmanilla. Kilpailuviikonloput jaetaan sopuisasti eri lajien suhteen, ja samalla ratsastajat saavat oppia siitä, miten oman hevosenkin kanssa toimittaisi..Miehen kuolema muutti paljonHackmanin arki Hästbackassa koki suuren muutoksen pari vuotta sitten, kun Harri kuoli pitkäaikaiseen sairauteen. Silloin loppui myös oma ratsastus..”Olimme rakentaneet ja vetäneet yhdessä tätä paikkaa. Minulla ei enää riittäneet tunnit vuorokaudessa, eikä talous olisi kestänyt omaa kilpailemista. Kilparatsastus on kallis laji, ja 51-vuotiaana tarvitsisin kaksi hevosta, jotta rutiini riittää muuhun kuin 110-tasolle.”.Miehen kuoleman jälkeen Hackman jätti kaiken ylimääräisen. Master-tutkintojen suorittaminenkin jäi, mutta ne ovat aivan viimemetreillä. Ja nimenomaan ne, sillä Hackman päätti tehdä sekä este että koulun, eikä vain toista..Kasvattaminenkin jäi. Viime vuonna syntyi viimeinen, ja sekin muualla. ”Tarvitsen ne yöunet, joita en tarvinnut nuorena. Harrin kuoleman jälkeen tajusin, etten voi valvoa, koska sitten en enää pysty toimimaan päivisin”, hän toteaa..”Kun olen oppilaiden kanssa kisoissa, tulee olo, että olisi kiva itsekin mennä, mutta sitten kun täällä kotona tulee joka päivä joku katastrofi eteen, milloin vesipumppu ei toimi tai karsinan ovi pettää, ei enää jaksaisi lähteä yötä myöten ratsastamaan ja olla seuraavana päivänä skarppina.”.Tällä hetkellä Hackman valmentaa vain kotonaan. Hän toteaa, että se on kannattavampaa, jos pankkilainat haluaa maksaa. .Hän pitää yleensä tunteja sekä aamulla että illalla. Päivällä hän hoitaa muita yrityksen asioita. Työntekijöitä Hästbackassa on kolme, joiden työaika on 7–15. Iltatallin tekevät asiakkaat, jokainen vuorollaan, ja se on toiminut alusta lähtien..Arki rullaa ja töitä riittää. ”Monta kertaa olen tässä kahden vuoden aikana miettinyt, mitä tässä on järkevintä tehdä ja kuinka kauan. Onneksi olen vielä hyvässä kunnossa, mutta kauhulla odotan, jos jonain päivänä tulee jotain kremppaa, kun kaikki on tavallaan enää yhden ihmisen varassa”, hän toteaa..”Tässä on tehty se, mitä tässä voi tehdä. Tontin äärirajat on käytetty, eikä hevosia voi tulla enempää. Meillä on myös ratsastuskoulu naapurissa, samaa ei siis kannata tehdä. Tietenkin ratsastuskoulu on se ainoa alalla, mikä kannattaa”, hän pohtii..”Olen tykännyt siitä, että olen voinut aina muokata yritystäni siihen suuntaan, mikä sopii omaan elämäntilanteeseen. Jos olisin ollut opettajana ratsastuskoulussa, en olisi ikinä saanut kokea tätä kaikkea. Hevosarki antaa joka päivä suuria tunteita.”.Systeemi ehkäisee onnettomuuksiaPääasiassa Petra Hackmanin oppilaat kilpailevat aluetasolla. Aiemmin hänellä oli valmennettavanaan myös korkeammalle tähtääviä oppilaita, mutta he ovat muuttaneet ulkomaille tai lähteneet opiskelemaan.Hackman itse on imenyt oppejaan Kyra Kyrklundin lisäksi esimerkiksi Veikko Heikkilältä, Raija Jenseniltä ja Kari Nevalalta, joka käy Hästbackassa edelleen valmentamassa. ”Suosin pitkiä suhteita.”Hackman toivoo, että jokaisella ratsastajalla olisi joku systeemi. Kaikki lähtee ratsastuskoulusta, mutta kun ratsastaja hankkii oman hevosen, hänen olisi hyvä olla aluksi jatkuvasti jonkun silmien alla.Hästbackassa tämä toimii, sillä vuokrahevosratsastajat käyvät pienryhmätunneilla, ja Hackman on aina kilpailupaikalla mukana.On kuitenkin hetkiä, jolloin valmentajan apu ei riitä. Traaginen esimerkki koettiin viime syksynä Hästbackan tallikilpailuissa, kun vasta vähän aikaa sitten Hackmanin oppilaaksi alkanut nuori ratsastaja loukkaantui vakavasti 90 senttimetrin luokassa.”Meni todella pitkään, että pääsin siitä yli.”Tapauksen seurauksena SRL:ssä päätettiin, että alle 90 cm tasolla kilpaillaan jatkossa vain taitoarvostelu- tai ihanneaikaluokkia.”Mielestäni on äärimmäisen hyvä, että me emme palkitse ketään kaahaamisesta. Joskus oli kamalaa katsottavaa matalamman tason kilpailuissa, kun näit, miten lähellä onnettomuudet olivat koko ajan.”Hackman toteaa, että kilpailuissa näkee paljon ratsastajia, joiden valmentautuminen ei ole säännöllistä tai joilla ei ole mitään systeemiä.”Maailma on myös muuttunut siinä, että mistään ei saisi tulla paha mieli. En tarkoita, että pitäisi palata vanhojen aikojen ’natsikuriin’, mutta juuri siitä tuli se turvallisuus, kun säännöt olivat selkeät, tiukat ja kaikille samat.”Hevosmateriaalikin on nykyään nopeampaa ja herkempää, joten ratsastajilta vaaditaan hyvää tasapainoa ja nopeampaa reagointia.Hackman toivoo, että valmentajat opettaisivat uusintaratsastusta siten, että ratsastaja oppii kääntämään, ei kaahaamaan.”Ongelmia ei tule niin helposti, kun hevonen seisoo valmentajan tallilla ja ratsastaja ratsastaa suurimmaksi osaksi jonkun silmän alla. Valmentaja on kuitenkin hampaaton, jos ratsukko käy kerran kahdessa viikossa valmentajan edessä tunnin.”

Jakomielitautista hevoselämää – "Olen voinut aina muokata yritystäni siihen suuntaan, mikä sopii omaan elämäntilanteeseeni"

Henna Siponen

Aiheeseen liittyvää